Tilanteeni on tyypillinen; rakastun aina renttuun, saan siipeeni, kerään itseni kasaan ja sama homma hieman eri variaatioilla alkaa seuraavan kanssa. Minua sytyttää "luolamiesmäisyys", kädellinen, iso mies ja valitettavasti se luolamies on harvoin luolamies vaan siinä hyvässä kohtaa kun se nostaa käsivarsille ja kantaa makkariin ;) vaan tosiaan sitten ei keskustelemaan ja loukataan.
Älkää keskittykö näihin stereotypisiin kuvauksiin ja siihen pitääkö ne paikkansa vaan itse ongelmaan: tapasin kunnollisen, kiltin miehen ja ensimmäistä kertaa elämässäni minua pidetään hyvin. välitetään, kehutaan, huomioidaan. Nyt en kuitenkaan tiedä yhtään mitä ajattelisin, koska tästä kiltistä miehestä ei niitä "äijä"-fiboja saa, toisenlaisia uusia hyvänolon tunteita kylläkin.
Eli kaipaisin kokemuksia naisilta jotka ovat kyllästyneet renttuihin ja vaihtaneet kunnon miehiin; onko niitä renttuja aina ikävä vai ymmärtääkö jossain kohtaa elämää arvostaa toisen kiltteyttäkin vaikkei se niin jännää olisikaan??
Älkää keskittykö näihin stereotypisiin kuvauksiin ja siihen pitääkö ne paikkansa vaan itse ongelmaan: tapasin kunnollisen, kiltin miehen ja ensimmäistä kertaa elämässäni minua pidetään hyvin. välitetään, kehutaan, huomioidaan. Nyt en kuitenkaan tiedä yhtään mitä ajattelisin, koska tästä kiltistä miehestä ei niitä "äijä"-fiboja saa, toisenlaisia uusia hyvänolon tunteita kylläkin.
Eli kaipaisin kokemuksia naisilta jotka ovat kyllästyneet renttuihin ja vaihtaneet kunnon miehiin; onko niitä renttuja aina ikävä vai ymmärtääkö jossain kohtaa elämää arvostaa toisen kiltteyttäkin vaikkei se niin jännää olisikaan??
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ainakaan en jaksa naista joka jakaa miehet kiltteihin ja renttuihin.'
Samalla tavoin voisin jakaa naiset madonnoihin ja huoriin. Arvaa kumpi sinä olisit?
pikkasen asiaton kommentti toi edellinen....älä tollasia kuuntele.!! itse olen tykännyt rentuista mutta aina ne sanoo jotain mitä ei pidä paikkansa jne... nyt vaan yrität tän kiltin miehen kaa jos tykkäät siitä,ellet sit aina halu että suhde päättyy ja saa taas kerran itkeä...
Jos mies ois muuten renttu ja luolamies muttei jaksa nostaa naista käsivarsille, onko mahdollisuuksia vai turn-off?
Jos tässä vaiheessa suhdetta et ole enää miehestä kiinnostuneenpi kuin tuntemattomista miehistä niin ehkä suhteella ei ole tulevaisuutta. Turpaan vain uudestaan ottamaan. Ajan myötä niitä alkaa kestämään tai sitten luovutaa ja tyytyy siihen mukavaan mieheen tai oppii joka rakastamaan häntä.
Onpas onnekas tämä mukava mies...
En tiedä, minkä ikäinen olet, mutta tosiasiahan on, että kyllä ne kiltit ja hyvät miehet lopulta viedään vapailta markkinoilta. Jos siis haluat sellaisen, ei kannata odotella liian kauaa. Voit nimittäin huomata ettei tarjolla olekaan muuta kuin tunnevammaisia apinoita. Niitä ylijäämämiehiä.
... kilteille ja hyville miehille on kaltaistaan seuraa ? Tänä päivänä maailma on kova myös deittimarkkinoilla. Siksi ei kannata ihmetellä, jos ihan kaikki miehet eivät heti avaudu tunteistaan. Nykyisin naisetkin osaavat käyttäytyä todella tylysti niin halutessaan. Miehenä et voi tietää, juokseeko nainen pakoon vai ei, jos satut puhumaan todellisista tunteistasi. Omakohtaista kokemusta on siitä, että omien tunteiden puheeksi ottaminen on lopettanut deittailun siihen pisteeseen. Kun saa riittävän monta kertaa lunta tupaan, naisten sanomisiin ei jaksa oikein luottaa...
Pitääpä miehenä kysyä sulta, että tarkoittaako toi "luolamiesmäisyys" ainoastaan ulkonäköä, vai oletko kiinnostunut myös "luolamiesmäisestä" luonteesta...?
T: Luolamiehen näköinen, kiltti ja sivistynyt mies ;)
ei riitä. Pitää olla epäluotettava, sivistymätön ja omata vittumaisen luonteen, että aloittajan kaltaiselta muijalta lähtee jalat alta ja on kipinää ja kemiaa. Ei olisi ollenkaan pahitteeksi, jos saisi mieheltä välillä konkreettisesti turpaansa ja viskottaisiin pitkin seiniä... siinä sitä nainen tuntee olevansa haluttu ja nainen isolla N:llä.
Mulle ei ainakaan kelpaa nainen, joka on jostain syystä katsonu vain miehessä jotain pinnallisia piirteitä ja sitten koettaa laskeutua johonkin turvalliselle kentälle niinku lepäämään.
Sellainen nainen selkärangalla on kelvannut ja kelpaa vain jatkossakin.
Hus!
Valitettavan monella meni selvästi pointti ohi ja keskitytään siihen että kuinka pinnallinen horo itse olen ja ilmeisesti joku ymmärsi mun olevan jotenkin kauhea eukko, josta kiltti mies tulisi kärsimään. Näinhän ei suinkaan ole että itse olisin naispuolinen versio ihailemastani luolamiehestä, ennemmin kiltin tyyppinen ja siksi aina sen luolamiehen perään joutuukin poraan ku ei osaa antaa samalla mitalla takaisin.
Ja kyllä, luolamiesmäisyys on muutakin kun ulkonäköä, niinkuin joku sanoikin niin se on sitä huonoa käytöstäkin. Kykenemättömyyttä kommunikoimaan ilman viinaa. Valitettavasti. Sen lisäksi se on miehekästä otetta asioihin, kädellisyyttä (esim rakentaminen, auton fixaaminen jne). Nämä on tällaisia kärjistettyjä kuvauksia että älkäähän ny niin haudan vakavasti ottako.
Mutta tosiaan olen vasta 24vuotias ja mietinkin, että kun kasvaa aikuiseksi ja tajuaa kiltin miehen arvon, niin onko ne jo kaikki viety. Mistä näistä tietää.
Voi lopeta nyt ennen kun satutat ittes. Vaikka niin on tainnut jo käydä.
Kyllä me uskomme, että olet ihana ihminen ja hellä ja kaunis ja hyväkäytöksinen ja siveäkin silloin kun ei ole yhtään luolamiestä saatavilla.
Vaikka psykoanalyyttinen suhtautuminen asioihin ei olekaan enää juuri muodissa, uskoisin, että johtuu jostain lapsuudenkokemuksesta tuo toimintasi... Oliko isäsi luolamies?
ongelmasi taitaa olla se, ettet rakasta itseäsi etkä itsekään usko että ansaitset hyvää kohtelua. Itselläni on vähän samankaltasiia taipumuksia so. olen ollut kiinnostunut noista luolamiehistä tai jotenkn huolletavista miehistä.
Olen kuitenkin prosessoinut asiaa mielessäni ja oppinut jokaisesta suhteesta. Jostain syystä minun ei ole tarvinnut toistaa samoja virheitä aina uudelleen. Olen jo yli 40 niin että oppia on kertynyt,
Olen nyt tilanteessa, jossa mulla on suhde mieheen, joka kohtelee mua hyvin. Erittäin hyvin. Puhuu ja pussaa. Enkä tarkoita nyt sillä puheella sellasta typerää seksin aikana tehtyä kyselyjä "mistä sä tykkäät" jne. vaan aitoa kohtaamista ja kommunikointia. Tämä mies on Mies isolla M:llä, pitää päänsä ja tekee päätöksiä myös minun puolestani - mutta kantaa niistä myös vastuun. Tunnen häntä kohtaan sekä seksuaalista vetoa että kunnioitusta ja koen että niin hänkin tuntee minua kohtaan. Minulla on tarve kohdella tätä miestä hyvin.
Lisäksi mulle ehdottelee tapaamista eräs exä, nykyisin varattu luolamies, johon mulla oli aikoinaan lyhyt mutta hyvin kiihkeä seksisuhde. Pakko sanoa, että säälin sekä miestä että hänen nykyistä naisystäväänsä. Voisin kuvitella vielä joskus harrastavani hänen kanssaan seksiä, mutta en mitään muuta. Se olisi pano ja ovesta ulos. Eli tunnen häneen yhä vetoa, mutta en osaa kunnioittaa ollenkaan. Minulla ei ole mitään tarvetta kohdella häntä hyvin, koska hän ei kohtele läheisiäänkään hyvin (ei aikoinaan minua mutta ei sitä naisystäväänsäkään). Ja KUNNIOITUS on iso asia toimivassa parisuhteessa.
Eli kyllä voi oppia. Prosessoi tota ongelmaasi. Mene vaikka terapiaan, juttele ystäville, katso elämänhallinnan kursseja kansanopistoista, niitä järjestetään myös parisuhteisiin liittyen.
Itse en ikinä valitsis miestä, joka kohtelee mua kuin skeidaa. Olkoon hän kuinka äijämäinen tahansa: jättää likaisia vaatteita ympäri kämppää, käy suihkussa vain kerran viikossa, on mustasukkainen ja omistushaluinen, röyhii pöydässä, tuunaa autoaan 24/7, ei puhu tunteistaan, ajaa kännissä ylinopeutta. Sellainen ei kertakaikkiaan kiihota mua yhtään. Tahdon miehen, jonka kanssa voi keskustella tasavertaisesti, sivistyneesti ja syvällisesti, joka ei ole mustasukkainen, joka on hellä ja romanttinen, joka on kiltti! Kummankin lajin kanssa olen seurustellut. Rentut kierrän nykyään kaukaa, se yks riitti mulle. Se ei antanu mun edes mennä baariin ilman sitä, mut biletti ilman mua aina kun halusi! Nykyinen mies ei ole itkettänyt mua kertaakaan, vaan ainoastaan hymyillyttänyt.