Ihmetyttää joskus, miksi aikuiset ihmiset alkavat käyttäytyä suhteessa kuin pahaiset kakarat. Huudetaan toisille, haistatellaan, kirotaan, heitellään tavaroita, mitä vielä keksitäänkin. Viimeisenä keinona jotkut turvautuvat nyrkkiin tai puukkoon.
Miten voisi oppia siihen, että istutaan alas, ja puhutaan asiallisesti mihin ollaan petytty, ja keskusteltaisiin kuinka yhteinen etu parhaiten löytyisi. Toimii harvassa liitossa. Masentavaa. Itse yritän ehkä tänään luoda sen kerskustelun, mutta kumppani tuskin siihen on taipuvainen. Vasta sitten kun itsekin suutun, huudan ja rtaivoan, hän voi suostua sopuun. Ei vapaaehtoisesti, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät. Masentavaa. joskus huomaan toivovani toisenlaista kumppania, mutta... itseppä olen tämän valinnut.
Avioliittoneuvolassa tuo keskustelutilanne pyritään luomaan, mutta eipähän kumppanini sinnekään halua. Sana on kyllä silloin hallussa, kun minua haukkuu. Mutta siihen se ilmeisesti loppuukin, puhumistaito.
Joulu lie pahinta aikaa. Kun suuret odotukset niin vielä suuremmat pettymykset, ja kaikista suurin raivo kumppania kohtaan. Yksinkertaisen loogista.
Miten voisi oppia siihen, että istutaan alas, ja puhutaan asiallisesti mihin ollaan petytty, ja keskusteltaisiin kuinka yhteinen etu parhaiten löytyisi. Toimii harvassa liitossa. Masentavaa. Itse yritän ehkä tänään luoda sen kerskustelun, mutta kumppani tuskin siihen on taipuvainen. Vasta sitten kun itsekin suutun, huudan ja rtaivoan, hän voi suostua sopuun. Ei vapaaehtoisesti, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät. Masentavaa. joskus huomaan toivovani toisenlaista kumppania, mutta... itseppä olen tämän valinnut.
Avioliittoneuvolassa tuo keskustelutilanne pyritään luomaan, mutta eipähän kumppanini sinnekään halua. Sana on kyllä silloin hallussa, kun minua haukkuu. Mutta siihen se ilmeisesti loppuukin, puhumistaito.
Joulu lie pahinta aikaa. Kun suuret odotukset niin vielä suuremmat pettymykset, ja kaikista suurin raivo kumppania kohtaan. Yksinkertaisen loogista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei ole koskaan "väärässä". Silloin toiselta palaa hihat....Omien asemien pitäminen "keinolla millä hyvänsä" johtaa väkisinkin kunnioituksen menettämiseen ja hällä väliä asenteeseen. Oletko sinä AINA oikeassa, väität mustaa keltaiseksi , tyyliin "voihan sen maalata".
Sitähän se on - varsinkin itsensä kanssa, koska toista ihmistä ei voi ulkoakäsin muuttaa.
Sitten kun saat omat pinttyneet tapasi muuttumaan, ei sillä sun kumppanillasikaan enää ole sitä vanhaa kunnon riitelykaveria, jolta saa aina takuuvarmasti sen saman vastauksen.
Toisen nimittely ja haukkuminen satuttaa aina myös nimittelijää itseään. Joillekin se "kipu" on sitten sitä masokistista ruoskaa, jonka he kokevat ansaitsevansa, koska eivät arvosta enää itseäänkään niin kuin joskus alkuaikoina vielä tekivät. Kunnioituksen puutetta siis puolin ja toisin. Mutta miksi? Siitä vois lähteä asiaa tutkimaan.
Mitä sitten jos toinen ei vastaakaan enää provosoitumalla niin kuin yleensä? Sekin pitää testata useaan otteeseen, ennen kuin sen uskoo ja sisäistää. Sitten on vielä se uuden tavan opettelu, koska entiseen oli jo ehditty tottua. Miten esittää eriävän mielipiteensä toisin kuin ennen? Ja pitääkö kaikki eriävät mielipiteet aina ilmaista ääneenkin? Ja jos ei enää saa syyttää edes selvästi syyllistä, niin mitä sitten tehdään? Hyväksytään vaan kaikki vai......?!
Uuden opiskelua, tottavieköön. :o)
Valitettavasti on niitä ihmisiä, jotka eivät pysty muuttumaan. Vaikka itse muuttaisit omaa toimintatapaasi kyseisissä tilanteissa, niin siitäkin huolimatta vastareaktio voi olla aina samanlainen. Huolimatta omista muutoksista. Olen yli puolitoista vuotta yrittänyt "seistä kahdella jalalla, seistä yhdellä jalalla, seistä päälläni, seistä käsilläni jne". Siltikin toisen ihmisen vastareaktio on ollut aina sama. Ei se muutu niin kauan kuin ei näe tarvetta muutokseen. Ja niin kauan ei näe tarvetta muutokseen, kun ei huomaa oman toimintansa merkitystä ristiriitatilanteissa: että jos toimisikin toisin, niin lopputulos voisi olla toisenlainen, parempi.
ööööööööööööööööh