Olen vähitellen tullut siihen tulokseen että parisuhde on yliarvostettu. Ainakin naisen näkökulmasta katsoen. Miksi siis olen tullut tähän tulokseen ? No, ihan omista kokemuksista.
Minulla on ollut kaksi vakavaa seurustelusuhdetta. Jälkimmäisen kanssa asuinkin yhdessä pari vuotta. Molemmissa suhteissa koin, että miehille ulkonäkö oli äärimmäisen tärkeä. Ensimmäinen poikaystävä sanoi, että minun pitäisi laihduttaa vähän, niin sitten olisi hyvä. En kuitenkaan ole painoindeksin mukaan ylipainoinen, vaan ihan normaalipainoinen enkä myöskään tunne itseäni lihavaksi, mutta se ei riittänyt miehelleni. No, hänen mielikseen laihdutin semmoiset 6 kg, mutta hän vaan totesi ettei tuo vielä riitä, vaan laihduta lisää. Hän olisi myös väen väkisin halunnut minun käyttävän hillittömän korkeita piikkikorkoja, vaikka niistä tuli jalat kipeäksi ja niissä oli epämukava kävellä. Vaikka mitä minun olisi pitänyt tehdä hänen miellyttämisekseen ja hän jatkuvasti huomautteli vaatteistani, muka liikakiloistani (joita kukaan muu ei huomannut kuin hän) ja vähän kaikesta. Lopulta hän jätti minut, kun en hänen mielestään tehnyt tarpeeksi hänen miellyttämisekseen. Myöhemmin tapasin toisen kaverin, jonka kanssa muutin yhteenkin. Ei kestänyt kauaakaan, kun taas alkoi marina ja narina ja tällä kertaa ongelmana oli rinnat. Vaikka minulla on D-kupin rinnat eivätkä ne mitenkään vielä roiku (eli niiden pitäisi olla juuri sellaiset mistä monet miehet pitävät) niin hän oli tyytymätön niihin koska rintojeni ihon läpi paistoi sinisiä verisuonia ja ne kuulema pilasivat tissini. Seikka jolle en itse mahtanut mitään. Ei riittänyt että rintani olivat hyvät vaan niiden olisi pitänyt olla täydelliset. Lopulta väsyin miehen lapsellisuuteen ja pinnallisuuteen ja lähdin kävelemään.
Nyt olen ollut yli kaksi vuotta sinkkuna ja olen itse asiassa hiton tyytyväinen. Saan olla reilusti oma itseni eikä tarvitse miellyttää yhtään ketään. Voin pukeutua juuri niin kuin huvittaa eikä tarvitse koko ajan mielistellä toista ja kuunnella inhottavia huomautuksia. Itse asiassa tämä sinkkuelämä tuntuu niin hemmetin vapauttavalta, ettei parisuhde enää hirveästi edes kiinnosta.
Voi tietysti olla että mulla oli vaan huono tuuri, kun sattui kaksi noin pintaliitojätkää peräkkäin. Mutta toisaalta olen kuullut että monilla naisilla on ihan samanlaisia kokemuksia. Vaikka naisia moititaan siitä että katsovat vaan ulkonäköön, niin miehet ne vasta ulkonäkökeskeisiä ovatkin. En tiiä onko sitten tämä median ja pornomaailman naiskuva vääristänyt miesten naiskuvaa niin, ettei heille kelpaa enää normaali perusnätti nainen, vaan pitää olla kaikin tavoin täydellinen. Minä kyllä hyväksyin molemmat mieheni sellaisina kuin he olivat, vaikkei kumpikaan ollut mikään erikoisen komea. En kuitenkaan vaatinut että heidän olis pitänyt ruveta muuttamaan itseään minun takiani. Ajattelin, että sisäpuoli on tärkeämpi kuin ulkokuori. No, pikkuhiljaa sitten paljastui ettei se sisäpuolikaan ollut kovin kaksinen. Nyt olen sitten tyytyväinen sinkku.
Minulla on ollut kaksi vakavaa seurustelusuhdetta. Jälkimmäisen kanssa asuinkin yhdessä pari vuotta. Molemmissa suhteissa koin, että miehille ulkonäkö oli äärimmäisen tärkeä. Ensimmäinen poikaystävä sanoi, että minun pitäisi laihduttaa vähän, niin sitten olisi hyvä. En kuitenkaan ole painoindeksin mukaan ylipainoinen, vaan ihan normaalipainoinen enkä myöskään tunne itseäni lihavaksi, mutta se ei riittänyt miehelleni. No, hänen mielikseen laihdutin semmoiset 6 kg, mutta hän vaan totesi ettei tuo vielä riitä, vaan laihduta lisää. Hän olisi myös väen väkisin halunnut minun käyttävän hillittömän korkeita piikkikorkoja, vaikka niistä tuli jalat kipeäksi ja niissä oli epämukava kävellä. Vaikka mitä minun olisi pitänyt tehdä hänen miellyttämisekseen ja hän jatkuvasti huomautteli vaatteistani, muka liikakiloistani (joita kukaan muu ei huomannut kuin hän) ja vähän kaikesta. Lopulta hän jätti minut, kun en hänen mielestään tehnyt tarpeeksi hänen miellyttämisekseen. Myöhemmin tapasin toisen kaverin, jonka kanssa muutin yhteenkin. Ei kestänyt kauaakaan, kun taas alkoi marina ja narina ja tällä kertaa ongelmana oli rinnat. Vaikka minulla on D-kupin rinnat eivätkä ne mitenkään vielä roiku (eli niiden pitäisi olla juuri sellaiset mistä monet miehet pitävät) niin hän oli tyytymätön niihin koska rintojeni ihon läpi paistoi sinisiä verisuonia ja ne kuulema pilasivat tissini. Seikka jolle en itse mahtanut mitään. Ei riittänyt että rintani olivat hyvät vaan niiden olisi pitänyt olla täydelliset. Lopulta väsyin miehen lapsellisuuteen ja pinnallisuuteen ja lähdin kävelemään.
Nyt olen ollut yli kaksi vuotta sinkkuna ja olen itse asiassa hiton tyytyväinen. Saan olla reilusti oma itseni eikä tarvitse miellyttää yhtään ketään. Voin pukeutua juuri niin kuin huvittaa eikä tarvitse koko ajan mielistellä toista ja kuunnella inhottavia huomautuksia. Itse asiassa tämä sinkkuelämä tuntuu niin hemmetin vapauttavalta, ettei parisuhde enää hirveästi edes kiinnosta.
Voi tietysti olla että mulla oli vaan huono tuuri, kun sattui kaksi noin pintaliitojätkää peräkkäin. Mutta toisaalta olen kuullut että monilla naisilla on ihan samanlaisia kokemuksia. Vaikka naisia moititaan siitä että katsovat vaan ulkonäköön, niin miehet ne vasta ulkonäkökeskeisiä ovatkin. En tiiä onko sitten tämä median ja pornomaailman naiskuva vääristänyt miesten naiskuvaa niin, ettei heille kelpaa enää normaali perusnätti nainen, vaan pitää olla kaikin tavoin täydellinen. Minä kyllä hyväksyin molemmat mieheni sellaisina kuin he olivat, vaikkei kumpikaan ollut mikään erikoisen komea. En kuitenkaan vaatinut että heidän olis pitänyt ruveta muuttamaan itseään minun takiani. Ajattelin, että sisäpuoli on tärkeämpi kuin ulkokuori. No, pikkuhiljaa sitten paljastui ettei se sisäpuolikaan ollut kovin kaksinen. Nyt olen sitten tyytyväinen sinkku.
Vastaukset 27
Vanhimmat
vittu, mistä te naiset löydätte noita miehiä?
Tiedät kyllä mistä naiset miehiä onkivat!
Ihan tavisimiehissäkin on noita pinnallisia kundeja jotka on katselleet liikaa photoshopattuja malli/missi/pornotähtien kuvia. Usein mies käyttää juuri naisen ulkonäön kritisoimista aseena naista vastaan. Mies tietää kuinka aninen kyykytetään, kun ei naiselle muuten pärjää niin haukutaan niin ettei naisella ole itsetuntoa jäljellä, sitten voi naista pyörittää mielen mukaan.
Yhteiskuntahan pyrkii juuri siihen että nainen ei miettisi elämässään mitään tärkeitä asioita, vaan keskittyisi pelkästään hömppään ja ulkonäköön sekä miessukupuolen palvelemiseen. Näin valta pysyy ikuisesti miehillä. Onneksi fiksuimmat naiset ovat jo päässeet irti hömpästä ja pokonomaisesta meillyttämisestä ja muottiin ahtautumisesta. On aika ajatella omilla aivoilla. Mikään ei tule koskaan riittämään jos sille miellyttämisen tielle lähtee, koskaan ei ole tarpeeksi hoikka, kaunis tai nuori. Aina on olemassa kauniimpi, hoikempi tai nuorempi. Se ei johda mihinkään. Naisten kannattaa suunnata energiansa jonnekin tärkeään, ei miehiin.
Naisen on parempi yksin kuin huonossa suhteessa(eipä minullakaan ole montaa hyvää havaintoa miehistä, pahimmat esimerkit ovat ystävien väkivaltaiset/päihdeongelmaiset kumppanit). Usein naisen on parempi elää omillaan eri osoitteessa vaikka löytäisi kuinka mukavan miehen, suhteen vakiintuminen kun tietää aniselle suunnatonta taakkaa, mieheltähän se taakka vähenee kun saa vakituista seksiä ja ilmaisen piian.
"Naisen on parempi yksin kuin huonossa suhteessa(eipä minullakaan ole montaa hyvää havaintoa miehistä, pahimmat esimerkit ovat ystävien väkivaltaiset/päihdeongelmaiset kumppanit). Usein naisen on parempi elää omillaan eri osoitteessa vaikka löytäisi kuinka mukavan miehen, suhteen vakiintuminen kun tietää aniselle suunnatonta taakkaa, mieheltähän se taakka vähenee kun saa vakituista seksiä ja ilmaisen piian."
Tämä on tätä naistenlehtipaskaa. Vielä jotkut hölmöt ottavat nämä jutut todesta. Pinnallista, todella pinnallista.
Mistä sä oot noi "miehes" bongannut? Mulla olis yksi vahva veikkaus, mutta mielelläni toivoisin sun kertovan ensiksi.
Tää on kuitenkin hyvin jänne tilanne kun omat kaverinaiseni kylläkin ovat löytäneet todella mukavat miehet jotka eivät näitä naisia hauku ja mollaa. Tosin ne miehet ovatkin vähän hiljaisempia ja rauhallisia hommansa hyvin hoitavia miehiä, mutta eihän se voi olla mikään sattuma, että juuri nämä hiljaiset miehet eivät haukkuisi ja alentaisi naisia.
Ensimmäinen poikaystävä oli opiskelukaveri ja toinen oli työkaveri. Kummatkin tunsin ensin vähän aikaa kaverina, ennen kuin suhde vakiintui eivätkä he alussa vaikuttaneet niin pinnallisilta. Kai heille oli sitten pettymys, että vaikka kasvoistani olen aika kivan näköinen, niin vartalo ei sitten ollut niin täydellinen kuin he kuvittelivat. Korostan vielä, että kumpikaan näistä miehistä ei ollut mikään kauhean komea itsekään. Hoikkia olivat, mutta naama oli aika tavanomainen. En niitä komistuksia edes havittele, koska he eivät ole välttämättä kovin luotettavia. Mutta aikamoinen pettymys nämä taviksetkin olivat minulle. Toinen heistä oli minua kuusi vuotta vanhempi, mutta silti tosi kypsymätön. Mutta mistä sitä koskaan voi etukäteen tietää.
Tulin itsekin siihen tulokseen, että mitä enemmän yritän miellyttää, sitä enemmän minulta vaan vaaditaan eikä mikään koskaan riitä. Siksi päätin lähteä siitä suhteesta, kun en kertakaikkiaan jaksanut. Mutta nyt minulla on ihan hyvä olo. Nuorempana en voinut ymmärtää, miten joku voi viihtyä sinkkuna. Mutta nyt ymmärrän sen oikein hyvin. Näin on parempi. Mutta sen verran epäluuloinen olen, että jos joskus vielä uskaltaudun seurustelemaan ja kaveri alkaa nälviä ulkonäöstä, nostan välittömästi kytkintä.
se sun veikkauksesi nyt olikaan? :D
Taisi mennä metsään, hah hah :D Yllättäen "kunnon miehissäkin" löytyy vikoja.
niin onhan ne kaikki miehet paskoja kuten isäsikin ja kaikki muutkin sukulaismiehesi.
kotoa tai lähisukulaisismiehistä varoittavia esimerkkejä. Oma isä ryyppäsi ja haukkui jo lapsesta pitäen, moni tuttu on juossut jo pienestä tytöstä/pojasta hankeen pakoon omaa isiä. Toivottavasti tänä jouluna muistavat miehet olla kunnolla ja antaa lapsille raittiin joulun.
No kyllähän naisetkin osaavat nykyään viinaa vetää ihan samalla tavalla kuin miehetkin. Vähän väliä saa lukea tarinoita alkoholistiäideistä, jotka jättävät parivuotiaan lapsensa yksin kotiin kun on pakko päästä kapakkaan, tai juopponaisista jotka huitovat puukolla jotakuta.
Eivät ne vain miehiä ole, jotka pilaavat lasten joulun. Kyllä se viina maistuu liikaa naisillekin, eikä se känninen äiti ole yhtään sen mukavempaa katsottavaa lapselle.
tosi huonoa tsägää ollu sulla. ja tottahan sekin, että ihmisen huonot puolet tulee monesti esiin vasta pidemmän ajan kuluessa. mutta siltikin, suurin osa miehistä ei ole tollasia. tai eihän noi mitään miehiä edes ollut, vaan lähinnä henkisesti poikasia jotka kuvittelee että todellisuus on sama kuin ne photosopilla muokatut mallitytöt ja varsinkin, että heidän kuuluisi saada sellasia. mutta luulis, että noin henkinen kypsymättömyys paistaa kyllä muutenkin läpi?
kyllä sullekin on jossain se oikea mies, joka arvostaa sua ihmisenä. sille pitää vain antaa mahdollisuus..
Kiitos rohkaisusta. Nyt ei ole kyllä yhtään kiire mihinkään suhteeseen, kun tämä sinkkuus tuntuu ainakin tässä tilanteessa tosi huojentavalta. Tuntuu vaan hyvältä, kun saa olla oma itsensä.
Alussa ajattelin, että vika oli jotenkin minussa, kun oli molempien kanssa vähän samoja ongelmia. Ajattelin että jotenkin tiedostamatta vedän puoleeni tollasia tyyppejä. Mutta nyt kun olen jutellut useiden naisten kanssa ja kuullut, että monella muullakin on ollut samoja kokemuksia, niin kyllä tämä ulkonäkökeskeisyys tuntuu olevan laajempikin ongelma.
Ymmärrän, jos jotkut teinit on ulkonäkökeskeisiä, mutta että sitä on ihan aikuiset ihmiset. Se ei vaan mahdu päähän. Tuntuu tosi pahalta kuulla, että joku mies voi jättää vaimonsa pitkänkin parisuhteen jälkeen siksi, että vaimolta rintasyövän takia leikataan pois toinen rinta. Ei sitä vaan käsitä. En sano että läheskään kaikki miehet on sellaisia, mutta turhan moni on.
Mutta kuten sanoin, niin kaikkien ikävien juttujen jälkeen nyt tuntuu paremmalta.
Ehkä tulit tuohon loppupäätöksen siksi koska sinulla on kokemusta seurustelusta. Luulenpa, että jokainen haluaa ensiksi kokea seurustelun, ennen kuin valitsee onko sinkku vai parisuhteessa. Tuo porno tyydyttää kaikki tarpeeni, saan rakastella satojen eri naisten kanssa- mielikuvissani- :minulla on vilkas mielikuvitus. Porno on poistanut tarpeeni naiskaveriin.
Ehkä ajan myötä kun ikää karttuu niin tarvitsen myös jonkilaisen kotiyhteisön, olisi se sitten perhe tai parisuhde. Kannattaa minunkin pikkuhiljaa alkaa valmistelemaan "henkireikääni" eli tyttökaverin hankkimista. Vanhemmat eivät elä ikuisesti- enkä minäkään. Mutta toistaiseksi minulla on tukeva työ yhteisö yms muut kaveruussuhteet, jotka pitävät elämän tason kelvollisena. Aika näyttää.
Toivon ainakin, että olet ollut vain todella huono-onninen tai että vääristelet/liioittelet, sillä aika sairailta nuo kyseiseiset miehet vaikuttivat.
Enpä usko, nimittäin vastaavanlaisia miehiä on vaikka kuinka ja paljon. Minulle ei ole sattunut niitä ulkonäöstä marisevia miehiä, vaan muuten itsekkäitä k-päitä, joiden mielestä naisen elämän kuuluu pyöriä miehen ympärillä viimeistään parin kuukauden liehittelyn ja mielistelyn jälkeen. En tiedä kumpi on vittumaisempaa, ulkonäöstä rissaaminen vai yleinen kusipäisyys, esim. kunhan se pari kk on naista mielistelty, alkaa kausi, jolloin tavataan vain silloin kuin herralle sopii ja koskaan ei voitu joustaa toiseen suuntaan. Menoja peruttiin mulle viime tipassa, vaikka herran menemiset olivatkin jo lyöty lukkoon aikoja sitten ja itse jäin lehdellä soittelemaan. Tuohon päälle vielä valheita ja retostelua, joten voin sanoa, että suhteen lopettaminen oli fiksuinta, mitä olen elämässäni tehnyt. Nyt olen sinkkuna.
Olen ihan 100% samaa mieltä, että naiselle ei parisuhteesta ole juuri mitään iloa ja että sinkkuna pysyttely on naiselle erittäin fiksu ratkaisu. Ainakin itse olen iloisempi, rennompi, tyytyväisempi, levänneempi ja ennen kaikkea vähemmän stressaantunut, kun olen sinkku. Rahaakin säästyy muihin kivoihin juttuihin :)
"Olen ihan 100% samaa mieltä, että naiselle ei parisuhteesta ole juuri mitään iloa ja että sinkkuna pysyttely on naiselle erittäin fiksu ratkaisu. Ainakin itse olen iloisempi, rennompi, tyytyväisempi, levänneempi ja ennen kaikkea vähemmän stressaantunut, kun olen sinkku. Rahaakin säästyy muihin kivoihin juttuihin :)"
Sama koskee miehiäkin.
Tuskimpa voit verrata omaa rahan käyttöäsi siihen mitä mies joutuu satsaamaan parisuhteeseen.
Ainut mikä joskus rassaa on se että olisi kiva välittää ja hemmotella jotakuta enkä kiinnostu lyhyistä säädöistä yhtään mutta sitten kun tajuaa kuinka harva nainen on sen arvoinen niin mieli muuttuu.
Ainahan sitä tietysti jonkun löytää mutta ei jaksa valehdella itselle tai toiselle että oikeasti kiinnostaisi.
Aivan uskomatonta!
Olet ollut pelimiehen kanssa, ja nyt kuvittelet kaikkien miesten kohtelevan naisia kuin pask**. Ei kannata vetää liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä senperusteella miten yli 50% miehistä (pelimiehet) käyttäytyvät.
"Rahaakin säästyy muihin kivoihin juttuihin :) "
Tämä oli vielä uskomattomampi juttu! Miten seurustelu on sinulta rahaa voinut viedä, kun miehen tehtävähän on kustantaa kaikki menot seurustelusuhteen aikana! Oma budjettini tyttöystävälle on 500-1000 euroa kuukaudessa. ELi jos tyttö välttämättä haluaa käyttää omiin menoihinsa yli 1000 euroa, niin se ylimenevä tulee kyllä muualta kuin minulta.
Deittailetko tyhjäpäisiä tyhjätaskuja?
Kannattaisi kuule ottaa seuraavaksi kunnon alemman tason mies, jolla on kunno duuni ja kunno liksa. Ei kohtelisi sua kuin skeidaa ja pikkurahasta ei olisi pulaa!
P.S. Olen vaapaa poikamies, ihan tiedoksesi ;)
ei tätä ulkonäön korostamista mitenkään kyllä liiotella, kun monelle jätkälle tuntuu olevan maailmanloppu se kun vaimon vartalo muuttuu raskauden ja synnytyksen jälkeen huonompaan suuntaan ja sitten lähdetää metsästämään kiinteämpää lihaa. on tosi yleistä, se on nähty
No mikä estää syöttämästä ukko yhtä lihavaksi? Ei ole niin suuret himot lähteä mihinkään sen jälkeen..
Katkeria naisia itkemässä ja vonkuamassa.
Taitavat olla läskejäkin...
Niinpä niin tietysti. Kirjoitusten perusteella onkin helppo arvata, minkälaiset ihmiset ovat viestiensä takana. Katkeraksi en tunnustaudu, ennemminkin harmittaa parisuhteissa hukkaan heitetty aika. Läski en ole. Toisaalta, tulipahan opittua yhtä sun toista noista parisuhteistakin, ilman niitä saattaisin vielä elellä jossain haavemaailmassa ja kuvitella parisuhteen olevan jotain, mitä se ei todellakaan ole.
Jos mies tekisi vastaavan aloituksen ja valittaisi naisista tai kokemusten puutteesta niin hänelle kerrottaisiin miten paska mies ja valittava looseri hän on. Sinäkin teet arvailuja millainen minä olen parhaillaan.
Viestini oli siis sarkasmia.
Olen sinun kanssa samoilla linjoilla mutta mielipide kohdistuu naisiin. Joko elämäntavoiltaan sopimattomia (lihavia) tai sitten pinnallisia hupakoita tai tunteellisesti ulapalla olevia huonon päivän harakoita. Ne hassut parisuhteet joihin on ollut joskus mahiksia ovat olleet sitten aneemisia. Ajan tuhlausta kuten itsekin sanoit. Tuntuu että energia menee hukkaan ja stressi on aivan mieletön.
Parempi olla sinkkuna. Olenko nyt katkera jos sanon tuon ääneen vain koska olen mies?
Minä en ainakaan vedä mitään johtopäätöksiä kenestäkään viestien perusteella. Ja voin sanoa, että kyllä naisenakin sai panostaa suhteeseen pistämällä fyrkkaa palamaan, makselin takseja ja muita kuluja sekä muita kuluja (okei, ostin vaatteitakin, mutta niitä toisaalta ostelen sinkkunakin) ja ihan siksi, että ajattelin miestäkin, enkä halunnut hänen joutuvan maksamaan kaikkea minun takiani. Mulla on hyvä liksa, joten ei maksaminen haitannut, totesinpa tuossa vaan, että sinkkuna säästän silkkaa rahaa. En ole katkera, ehkä joskus vielä tärppää hyvä mies kohdalle, mutta toisaalta en nyt etsikään sellaista. Tähän varmaan tulee vastaus, että naisenahan se on helppo "päättää", koska haluaa miehen ja sen kun vaan ottaa tarjokkaista jonkun, mutta ei se nyt ihan niin yksinkertaistakaan ole. Sitä paitsi, itse viihdyn sinkkuna mainiosti, mitä nyt joskus tulee funtsattua, että mitäs jos seukkailisi jonkin kivan miehen kanssa, eikä aina osuisi käsi siihen kuuluisaan paskaan. Ehkä vielä joskus...
Enkä vieläkään tajua, että mihin liittyy se, että olenko vaiko enkö ole läski? Ansaitsisinko enemmän paskaa niskaani, jos olisin läski?
jos mies on ennemmin yksin kuin huonossa seurassa. Miksi kenenkään pitäisi olla onnettomassa suhteessa vain siksi että muutkin ovat? Jokainen on vastuussa omasta elämästään ja hyvin pitkälle voi säädellä omaa onnellisuuttaan itselleen oikeanlaisilla valinnoilla.
Aloitus koski naisia, siksi ketju on täynnä naisten mielipiteitä. Tuskin samanlainen aloitus miespuoliselta saisi haukkuja aloittajalle jos aloittaja vain aloittaisi asiallisesti ja pysyisi asiallisena kuten tämä naisaloittaja(yleensähän miesten viestit on katkeruutta ja naisvihaa tihkuvia tyyliin "naiset on lutkia" naiset on läskejä" naiset on rumia" naiset on tyhmiä" naisten vika kaikki pahuus maailmassa ja mun tilanne kuten miesten pahoinvointi" mulle ei kelpaa mikään muu kuin missitaso vaikka olenkin atm"jne muuta provoa).
Tässä ap-kirjoittaja vielä. On tullut ihan mielenkiintoisia kommentteja ja huomaa, että mielipiteitä on yhtä monia kuin ihmisiä. Kirjoituksestani tuli ehkä monille se käsitys ja varmaan osittain omasta syystäni, että ajattelisin kaikkien miesten olevan samanlaisia kuin ex-mieheni olivat. En toki ajattele, että todellakaan kaikki olisivat sellaisia. Enkä väitä myöskään, ettei pinnallisia naisiakin olisi.
Lähinnä olin huolissani, että ulkonäköön kohdistuu niin ylisuuret odotukset parisuhteessa ja vaikka se ei varmasti koske kaikkia parisuhteita, niin turhan monia kuitenkin. Eli nykyään ei riitä, että huolehdit säännöllisesti hygieniastasi, pukeudut siististi ja tilanteen mukaan ja pidät painosi jotenkuten kurissa, vaan sinun pitää olla seksikäs ja muodikas ja kurvikas ja tehdä hirveästi töitä miellyttääksesi toista. Ihan kuin elämässä ei olisi muutakin. Ja korostan vielä, etteivät nämä ole yksinomaan minun kokemuksiani, vaan minulla on monia kohtalotovereita.
Olen tosiaan sitä mieltä, että nykyinen ylimitoittettu kauneuskäsitys on vääristänyt miesten kuvaa naisesta. Totuus on, että harva nainen täyttää tuon ihannekuvan kriteerit ja nekin jotka täyttävät, eivät kovin montaa vuotta. Tosiasia on, että naiset muuttuvat ja rapistuvat ajan saatossa, kuten myös miehetkin. En kuitenkaan syytä tästä pinnallisesta naiskäsityksestä vain miehiä. Myös naiset itse tekevät sen virheen, että ylläpitävät tätä käsitystä esim. hyödyn, rahan ja ihailun vuoksi, vaikka joutuvat itsekin siitä tulevaisuudessa kärsimään. Itse valitsin toisen tien. En suostunut enää kuuntelemaan huomautteluja ja vertailuja muihin naisiin, vaan lähdin lätkimään. Sen verran kunnioitusta vaadin toiselta. En paheksu mitenkään sitä, että ihminen huolehtii ulkonäöstään (teen niin itsekin) mutta rajansa kaikella. Olemme kaikki vajavaisia eikä kenenkään tarvitse olla täydellinen.
Onneksi teidän naisten kriteerit miehille ovat niin epäpinnallisia...
Tämä vasta sitten oli SARKASMIA:
Miten hemmetissä voi ylipäätään mitata sitä, että kummalla on pinnallisemmat kriteerit parinvalintaan, miehillä vai naisilla? Ja miten mitataan se, kumpi on tyytyväisempi ym. sinkkuna tai parisuhteessa? Kaikki on suhteellista. On aika helevetin perseestä, että lähdetään yleistämisen tielle ("Kaikki miehet/naiset [aseta tähän jokin sopiva klisee]). Vaikka mulla onkin pääosin miinuksen puolelle meneviä kokemuksia parisuhteilusta, en silti rupea yleistämään, sillä mulla on kavereita, joilla on ilmeisesti kivat miehet, en tosin voi tietää, miten heillä oikeasti menee suhteissaan, mutta päällisin puolin kaikki on ok ja se on hieno juttu se. Okei, jossain viestissäni taisin sanoa, että kaikki miehet ovat samanlaisia. Olin muuten aika pahalla päällä sitä kirjoittaessani, mutten oikeasti ajattele niin. Tai ainakin haluan ajatella positiivisesti. Vaikeaa se joskus on, mutta kuitenkin. Kovin katkeraksi heittäytyminen sairastuttaa vain mielen.