työskenteletkö tämän tyypin alaisuudessa?

Tässä pätkä Super ry:n sivuilta,
Julma johtaja
Työyhteisön kiusaaja on joka toisessa tapauksessa esimies. Koska psykopaatti haluaa nimenomaan valtaa, hän on usein johtavassa asemassa.
Erityisesti hierarkkiset organisaatiot suosivat kylmiä ja dynaamisia persoonallisuuksia valitessaan esimiehiä. Johtajana tällainen henkilö on kova ja julma. Työnjohto-oikeus antaa runsaasti kiusaamismahdollisuuksia, ja määräaikaiset työsuhteet ovat oiva kiristyskeino.
Psykopaatti ei tunne empatiaa. Hän pystyy kyllä esittämään myötätuntoista ja hämääkin siten monet. Hän voi pyytää anteeksi, mutta ei juuri koskaan mitään konkreettista väärää tekoa tai lausumaa. Anteeksipyyntökin on vallankäytön väline.
Koska psykopaatti ei siedä ympärillään vahvoja ihmisiä, hän suosii alaisinaan nöyriä tai korkeintaan keskinkertaisuuksia. Hänelle on nautinto arvostella alaisen työtä, työtaitoja ja persoonallisuutta. Hän ei siedä toisen saamaa kiitosta, vaan pyrkii mitätöimään sen tavalla tai toisella. Toisaalta hän pönkittää omaa asemaansa alaisten saavutuksilla, mutta pitää kiitokset itsellään. Itseensä kohdistuvaa kritiikkiä hän ei kerta kaikkiaan kestä, vaan selittää sen kateudeksi ja suuttuu. Vastuu virheistäkin on aina muualla.
Tällainen esimies valehtelee ja panettelee alaisiaan, antaa käskyjä ja perustelemattomia työmääräyksiä. Häntä on vaikea saada vastaamaan teoistaan, koska hän viestii mieluiten suullisesti – ja kahden kesken
Vaikka psykopaatin ajattelu voi vaikuttaa johdonmukaiselta, hänen perustelunsa eivät aina ole loogisesti päteviä. Tehokas sanaton viestintä vie huomion puheen sisällöstä. Vain kohdistamalla katseensa toisaalle tai peräti sulkemalla silmänsä, kuulija voi havaita puheen ristiriitaisuudet
Vaikea hoitaa
Hoitoalalla työskentelevät ja tutkijat tietävät, ettei psykopatiaa voi verrata psyykkiseen sairauteen perinteisessä mielessä. Psykopaatit eivät ole todellisuudesta vieraantuneita, eikä heillä ole harhakuvitelmia. Heidän käytöksensä on heidän oman vapaan valintansa seurausta. Psykopatia erotettiin lääketieteessä jo 1800-luvun alkupuolella omaksi ilmiöksi, jossa on kyse luonnehäiriöisten muille ihmisille aiheuttamista sielullisista ja fyysisistä kärsimyksistä.
Vain osa psykopaateista on saanut rangaistuksen uhreilleen tuottamistaan tuskista ja vain murto-osa on tuomittu väkivaltarikollisina. Psykopaatti himoitsee valtaa ja haluaa hallita. Siksi heitä on paljon johtavissa asemissa yrityksissä ja politiikassa. He työskentelevät varsin vaativissa tehtävissä, kuten asianajajina, lääkäreinä, psykiatreina, liikemiehinä ja taiteilijoina.
Monet onnistuvat elämään lainkuuliaisesti tai ainakin tuomion välttäen. Nämä ihmiset ovat kuitenkin täsmälleen yhtä itsekeskeisiä, tunteettomia ja määräileviä kuin rikoksista tuomitut psykopaatit. He vain pystyvät älykkyytensä, perhetaustansa, sosiaalisten kykyjensä ja elinolosuhteittensa avulla rakentamaan normaalin näköisen julkisivun niin, että saavat tahtomansa rangaistuksitta.
Koska tällainen henkilö hallitsee sosiaalisen käyttäytymisen koodit, hän pystyy näyttelemään oikeita tunteita oikeissa tilanteissa. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä ovat kuitenkin omanlaisensa, eikä hänellä ei ole pysyviä arvoja tai tavoitteita elämässä. Koska hän katsoo olevansa aina oikeassa, ei psykoterapiastakaan ole apua. Hoito edellyttää, että potilas tarvitsee ja haluaa apua. Potilaan täytyy tunnustaa, että hänellä on ongelma. Psykopaatti ei koe, että hänellä on psyykkisiä tai tunneperäisiä ongelmia, eikä siten näe mitään syytä muuttaa käytöstään.