Itsellä alkaa ikää olla jo jonkin verran päälle kolmekymmenen ja tähän mennessä olen onnistunut saamaan itselleni melko hyväpalkkaisen työpaikan ja uran. Sinkkuna on kuitenkin oltu melkein koko ikä, muutamaa vähän päälle parikymppisenä ollutta lyhyttä suhdetta lukuunottamatta. Naisten kanssa ei ole oikein koskaan onnistanut. Työpaikkakin on miesvaltainen ja baarit eivät raittiina miehenä innosta joten missään ei oikein naisia tapaa.
Nyt tässä iässä sitä alkaa ymmärtää, ettei ehkä koskaan saa omaa perhettä ja lapsia vaan edessä on yksinäinen tulevaisuus. Työntekokin on alkanut tuntua turhalta kun kaikkea tienaamaansa rahaa ei oikein itse saa käytettyä ja sitä miettii että miksi ylipäätään raataa töissä kun ei kuitenkaan ole perhettä eikä lapsia elätettävänä. Välillä sitä ihan tosissaan miettii että voisi irtisanoutua ja lopettaa työnteon. Miksi suotta stressata kun ei siihen kuitenkaan ole tarvetta.
Onko kukaan muu samassa tilanteessa ja mitä olette ajatelleet tästä?
Nyt tässä iässä sitä alkaa ymmärtää, ettei ehkä koskaan saa omaa perhettä ja lapsia vaan edessä on yksinäinen tulevaisuus. Työntekokin on alkanut tuntua turhalta kun kaikkea tienaamaansa rahaa ei oikein itse saa käytettyä ja sitä miettii että miksi ylipäätään raataa töissä kun ei kuitenkaan ole perhettä eikä lapsia elätettävänä. Välillä sitä ihan tosissaan miettii että voisi irtisanoutua ja lopettaa työnteon. Miksi suotta stressata kun ei siihen kuitenkaan ole tarvetta.
Onko kukaan muu samassa tilanteessa ja mitä olette ajatelleet tästä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vähän päälle kolmekymppinen ei ole vielä mitään. Kannattaa jatkaa yrittämistä tai miettiä jotain uusia tapoja tavata naisia. Kumppanin löytäminen ei ainakaan helpotu iän kertyessä, varsinkaan jos olet yhtään kranttu. Oletko varmasti miettinyt miksi et ole löytänyt itsellesi naista?
Minä uppouduin työhöni vähän päälle kolmekymppisenä loppuneen suhteen jälkeen moneksi vuodeksi. Nyt olen lähes nelikymppinen ja kaduttaa miksi hukkasin nuo vuodet naisten suhteen. Noina vuosina ansaittu raha on toki tuonut mukavuutta ja mahdollisuuksia kivoihin harrastuksiin.
Kokeile löytää tasapaino rahan hankkimisen ja naisten "metsästyksen" suhteen. Rahasta ei tule ainakaan olemaan haittaa tulevaisuudessa kävi miten kävi.
Onnea matkaan!
Eiköhän se suurin syy itsellä naisettomuuteen ole juuri tuo, ettei alkoholi ole koskaan maistunut eikä sitä ole väkisinkään oikein halunnut juoda. Baareissa sitten kokee olonsa vähän epämiellyttäväksi kun ei viina maistu. Vaikka työpaikalla ja muualla olen kovinkin sosiaalinen ja itsevarma, sitten baariympäristössä muutun hyvinkin sulkeutuneeksi ja araksi kun en koe oloani siellä "omakseni" muiden juopotellessa. Missäpä sitä miesvaltaisella alalla oleva mies tutustuisi naisiin jollei baareissa käy?
tuon suuntainen olotila että yrittää saada rakennettua prameat kulissit kun kuitenkaan kukaan muu ei ole niistä nauttimassa. En nyt ihan vielä voisi työelämästä irtautua mutta toivottavasti joskus tulevaisuudessa. Tosin onneksi olen nainen joten lapsen voin kyllä yksinkin hankkia hedelmällisyyshoitojen avulla.
Kun itselläni tuo yksinäisyyden, naisten suhteen ja muutenkin, aiheuttama ahdistus, päädyin lopettamaan opintoni. Nyt ei sitten ole sitä kunnon työpaikkaakaan josta viitsisin piitata.
No loppupeleissä en aio olla ainoa joka kärsii, vaan vien mukanani sen lutkan joka on osasyyllinen tähän.
aikoinaan. Hyvä ja kiinnostava mutta stressaava työ ja ei perhettä. Alkoi olla myös motivaatio-ongelmia. Nyt jo vanhempi. Älä hitossa lyö hanskoja tiskiin. Vaikka työ ei olekaan se ykkösjuttu elämässä niin silti hiton kiva että on se parempi työ kuin joku paskahomma. Kokeilin sitäkin. Onneksi pääsin takaisin omalle alalle. Työkaverit alkaa olla vanhempina aika mukavia. Tätä on nuoremman vaikea uskoa kun nuorempana on se kilpailutilanne, vanhempana ei enää. Rahaa tarvitsee aina ja mitä enemmän sitä on aina kivempi. Ei ne naiset sitten kuitenkaan ole se maailman tärkein asia usko pois.
No kun ei ole nyt sitä koulutustakaan ja olen jo aika vanha AMK:hon ja yliopistoon tuskin pääsen.
mutta mietin yhtä miestä, joka on nyt 65-vuotias ja hän on ollut kova uraohjus koko elämänsä ja tavallaan naisia on ollut, mutta ei hän ole sitten sitoutunut, kun yksikin nainen oli vain hänen rahojensa perässä. Nykyään hän on tavallaan siskoni kanssa, mutta ei osaa vieläkään sitoutua. Hän on kovin turhautunut ja viettää aikaa Thaimaassa. Olen sitä mieltä, että miehen kannattaa sitoutua. On säälittävää katsoa, kun on täysin turhautunut. No, onhan hänellä hyviä ystäviä ym. , mutta eihän ne korvaa kuitenkaan sitä läheistä ihmissuhdetta.
Voit olla vähän hankalassa tilanteessa. Et ihmisenä, mutta tuo tilanne on otollinen siihen ajatukseen, että kuka tahansa nainen, jotka yleensä tekee työtään reilusti jo keskivertomiehen palkkaa pienemmällä palkalla, olisi sitten potentiaalisesti sinun rahojesi perässä, eikä sinun. Menestys voi antaa sen vaikutelman, että sinulle ei olekaan perhe tärkeä, vaan sinulle tärkeitä ovat uraan ja omaan menestymiseesi liittyvät asiat, jos et osoita, että asia ei ole niin. Vaikka niin ei olisikaan, merkittävämpää on se mielikuva, mikä sinusta välittyy. Tästä taas se ajatus, että mitä itse arvostat naisessa, jos tärkeät asiat sinulle ovat nämä. Todennäköisestikin menestyksesi välittyy myös ulospäin reilusti ja ainakin omista tutuistani olen havainnut, että usein menestyminen nostaa miehellä rimaa reilusti ja mies voi ehkä joutua todella näyttämään, että häntä sitten kiinnostaa joku ihan tavallinen nainen. Tavallinen nainen lähtökohtaisesti ei odota eikä edes ajaudu/hakeudu johonkin erityisen menestyneeseen seuraan, kuin ehkä aivan sattumalta, mikä on harvinaista. Lika barn leka bäst. On kuitenkin paljon parempi tienata rutkasti rahaa ja olla yksinäinen, kuin olla köyhä yksinäinen.
Sanotaanko näin, että itsellä oikeastaan päinvastoin asia on niin, että näytän ulospäin varsin vaatimattomalta. Ajan suhteellisen vanhalla ja vaatimattomalla autolla, mitään kalliita vaatteita en pidä, eikä muutenkaan mikään tuollainen kallis tavara minua innosta. Kun asuntolainatkin on jo maksettu, niin aika vähän sitä kuukaudessa rahaa menee.
Nuorempana sitä oli motivaatiota työssä kun ajatteli että tässä iässä sitä olisi sitten jo perhe elätettävänä. Toisin on kuitenkin käynyt.
Kun olin noin 30 v. kaveri toimi aikanaan erään pienehkön kauppakeskuksen vartiana ja havaitsi naisten kinnittävän huomion miehiin, joilla 2/3 tai 3/4 päällystakki ja muutenkin siisti ulkomuoto.
Eihän tuota voinut niellä kokeilematta, eikun kirppikselle uusimaan vaatevarastoa.
Ja kokeilemaan. Kaveri puhui totta.
Risaisilla vaatteilla ei juuri saanut kuin säälikatseita, vaikka muuten oli siisti kuontalo.
Kun sitten kävi parturissa, ajanut parran tarkasti, kynnet hoidettu ja puku päälle. Alkoi huomiota tulla naisten suunnalta.
Sinänsä siisti ulkopuoli antaa kuvan miten ihminen pitää huolta itsestään ja kodistaan.