Ruokafriikki anoppi..

Voisitko kauniisti ajoissa ennen joulua sanoa anopillesi että tulevana jouluna tahtoisit itse valmistaa oman kodin jouluruuat.
Ja että arvostat hänen ruuanlaittoaan jne.
Anoppisi tekee väärin ja miehesi osaltaan yllyttää ruoka/leipomishässäkkää koska ei sano mitään. Se viestii hänen äidilleen että kaikki on hyvin.
Et kerro kuinka vanha anoppi on, kuitenkin hyväkuntoinen ilmeisesti.
Alustaisin ensivuonna ensin kunnolla miehellesi tätä joulua ja sitten anopille.
Koita nyt nauttia tästä joulusta ja anna hurraa huudot anopille kaikesta mitä tekikään, vaikka ketuttaisi.

Ai niin, ulottuuko tämä härdelli myös muihin juhlapyhiin?

osoittaa sillä syyttävällä sormella johonkin toiseen suuntaan kuin siihen anoppiin?
Itse sanot että MIEHESI ei osallistu mitenkään joulun valmisteluihin sillä KUULEMMA anoppi on antanut mallin siitä että nainen hoitaa nuo jutut. KUULEMMA myös ne anopin leipomat pullapitkot pitää syödä ihan omin neuvoin. Eli nämä asiat ovat miehesi suusta?
Anoppi on saanut omassa kodissaan hoitaa nuo asiat ihan miten on halunnut, onpa sitten mielestäsi antanut vääränlaisen mallin pojalleen tai ei, siihen sinulla ei juurikaan ole sanomista. Nyt vain on niin että et voi anoppia syyttää siitä ettet ole saanut miestäsi ymmärtämään teidän pelisääntöjänne. Kukaan ihminen ei muuta käytäntöjään (anopin joulunvalmisteluita eli sitä "väärää" mallia) siksi että ajattelee tulevan miniän parasta. Jokainen tekee niinkuin itsestä tuntuu sopivalta ja jokainen tekee ne omat pelisääntönsä, jos miehesi ei halua sopia sinun kanssasi teille sopivia pelisääntöjä, se on teidän ongelmanne, ei anopin. ja tuskin se anoppi nyt vahtii vieressä annatko niitä leipomuksia eteenpäin vai syötkö itse. Kehut vaan että hyvää oli, anopilla hyvä mieli, sinulla tuliaispullat aina valmiina...mikä on ongelma?

Aikoinaan kotoa pois muutettuani äidillä oli tapana pakata puolin tai toisin kyläillessä kassitolkulla ruokaa mukaan (asuin yksin, mutten ihan pentu vaan jo reilusti yli 20v.) Niin paljon, että ruokaa meni usein roskiinkin...eihän yhden ihmisen huushollissa saa sellaisia määriä kulumaan. Aliksi koitin nätisti sanoa, et älä tota laitaa ja ei enempää jne. Lopulta sit sanoin ihan kunnolla ja selkeästi; Äiti kiltti, mä EN ole retkellä oleva lapsesi, jolle on pakattava eväät mukaan, vaan olen työssä käyvä aikuinen tyttäresi. Sanon kyllä, mitä herkkujasi haluan, mut muut ruuat hoitelen itse. No, eihän äiti eroon tavastaan päässyt, mutta tilanne korjautui tosi paljon, ja kyläilyreissulta tulleet eväät muuttuivat kahvipaketiksi tms. Muutama (omasta mielestäni) äidin superherkku sit enää tuli, jonka otinkin mielelläni vastaan, tyyliin joulun porkkanalaatikko, jota en ikinä oppinut yhtä herkulliseksi tekemään.
Taustalla oli kuitenkin se, että olimme hyvin köyhiä, ja äiti koitti auttaa taloudellisesti vähistä varoistaan asuntovelallisia lapsiaan ymmärtäen omasta kokemuksestaa, kuinka tiukilla olin (kuin myös veljeni)
Mut kyllä miehesi olisi asiaan siis puututtava oman äitinsä suhteen. Jos hän ei sitä tee, ei tilanne muutu ikinä. Anoppisi luulee poikansa näkevän nälkää... mutta älä siitä syyllistä itseäsi, vaan miestäsi.