ei ehjäksi palaa. Kun toinen osapuoli suhteessa pettää ja palattaisiin takaisin yhteenkin, niin ei se suhde koskaan palaa entiselleen. Toisinaan voi käydä niin, että petetty osapuoli ottaa pettäjän takaisin, mutta huomaa ajan kuluessa, että ei kykene unohtamaan. Näin on minullekin käynyt. Yritin aikani unohtaa ja toinen yritti saada minua unohtamaan, mutta jokin painoi koko ajan mieltäni. Kyse ei ollut enää edes siitä pelosta, että olisin kuvitellut mieheni pettävän vaan yksinkertaisesti siitä, että jokin meidän välillämme kuoli siinä vaiheessa kun suhde toiseen naiseen paljastuin. Kun sanouduin suhteesta lopullisesti irti jokin henkinen taakka harteiltani lähti.
En vihaa tai tuomitse entistä miestäni. Tulemme ihan hyvin juttuun, mutta sanon vain sen, ettei se petettykään tunteilleen voi minkään ja edelleen tuo entinen mieheni välillä inhottaa minua. Kun kuulin pettämisestä menin ihan rikki. En ole koskaan käynyt niin pohjalla. Kaiken piti olla hyvin. Vihdoin olin onnellinen, elämä oli tasapainossa ja pam. Ja sen aikaa kun yritimme jatkaa rikkoutunutta suhdettamme, mietin koko ajan, miten se kaikki oli minuun vaikuttanut ja jotenkin koin, että olin sen itselleni velkaa, että irtisanouduin suhteesta. Se oli elämäni viisain päätös, enkä ole katunut päivääkään.
Toisten petettyjen kohdalla yhteenpaluu toimii, mutta jos suhde pettämisen paljastuttua ahdistaa ja koet itsesi todella rikkinäiseksi, niin kannattaa miettiä, että ehkä kannattaisi lähteä. Jos vannot vielä rakastavasi sitä toista osapuolta, niin mieti onko se rakkaus kuitenkin pelkoa jostakin uudesta tai yksinäisyyden pelkoa.
En vihaa tai tuomitse entistä miestäni. Tulemme ihan hyvin juttuun, mutta sanon vain sen, ettei se petettykään tunteilleen voi minkään ja edelleen tuo entinen mieheni välillä inhottaa minua. Kun kuulin pettämisestä menin ihan rikki. En ole koskaan käynyt niin pohjalla. Kaiken piti olla hyvin. Vihdoin olin onnellinen, elämä oli tasapainossa ja pam. Ja sen aikaa kun yritimme jatkaa rikkoutunutta suhdettamme, mietin koko ajan, miten se kaikki oli minuun vaikuttanut ja jotenkin koin, että olin sen itselleni velkaa, että irtisanouduin suhteesta. Se oli elämäni viisain päätös, enkä ole katunut päivääkään.
Toisten petettyjen kohdalla yhteenpaluu toimii, mutta jos suhde pettämisen paljastuttua ahdistaa ja koet itsesi todella rikkinäiseksi, niin kannattaa miettiä, että ehkä kannattaisi lähteä. Jos vannot vielä rakastavasi sitä toista osapuolta, niin mieti onko se rakkaus kuitenkin pelkoa jostakin uudesta tai yksinäisyyden pelkoa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Täällä saman kokenut. Minäkin yritin ensin lapsen takia antaa pettämisen anteeksi, mutta ei se vaan onnistunut. Luottamus ja kunnioitus oli kertakaikkiaan poissa. Lopulta kyllästyin väkisin yrittämiseen ja muutin lapsen kanssa pois. Oli kova pala ex-puolisolleni, joka ei olisi uskonut minun menevän niin pitkälle. Ei hän kuitenkaan mitään siitä oppinut, vaan pettää nykyisessäkin suhteessaan. Eli jälkiviisaasti ajatellen tein ihan oikean ratkaisun, enkä ole sitä juuri katunut.
Sen verran varovaiseksi olen tullut, että naimisiin en enää mene enkä edes avoliittoon. Seurustella voin, mutta eri osoitteissa.