Tilanne on siis se, että olen liian vaativassa työssä ja töitä on minulle liikaa. Selviän siitä kyllä ja "koko ajan" vaan kehutaan, että hyvin menee, mutta mitä se minulle maksaa? Valvon öitä, viime aikoina yhä useammin, pää on kipeä, sydän hakkaa, itkettää töissä ja kotona, verenpaine on koholla, vaikka en ole edes vanha. Työpaikan ilmapiiri on surkeista surkein muutamien henkilöiden nahistelusta johtuen, mikä vielä entisestään lisää painetta. Kotona en ole kolmeen vuoteen elänyt normaalia elämää, vaan kannan työt aina mukaan. Nytkin toin jouluksi. Jos en kanna, syyllisyyden takia ei voi olla rauhassa itseltään ollenkaan ja esim. lomalla vaikka kuinka kivassa paikassa saatan alkaa itkemään, että ei tämä mikään ole niinkuin minua varten. Palkka on ainoa hyvä asia, mutta kun koko ajan on tunne, että tämä ei ole minun työ. Lapsikin minulla on, joka on aina vaan enemmän heitteillä, kun ei jaksa enää keskittyä hänen asioihinsa.
Ilmapiiriä ja työnjakoa ollaan omin voimin selvitelty, mutta tilanne on vain pahentunut. Esimies on luonut omassa päässään tiukan työnjaon, jota noudatetaan ja esim. keksi itse muka-keinon, mikä vähentää minun työtä, vaikka tiedän, että todellista apua ei tule. Toinen ratkaisu on kuulemma antaa niitä töitä hänelle, joita itse marttyyrin omaisesti paiskii kaksinkertaisen määrän muihin nähden, mutta toisaalta jättää ne vaikeat esimiehen työt (välien selvittelyt, suunnittelupalaverit) hoitamatta kokonaan. Kukaan meidän yksikössä ei myöskään halua vaihtaa kanssani työtä, kun ovat nähneet mitä hullunmyllyä tämä on.
Työterveydessä olen käynyt puhumassa asioista ja tutkimuksissa ja lääkäri sanoi, että peli pitää nyt viheltää poikki ja tarjosi sairauslomaa. En voinut sitä ottaa, kun muita on sairaana ja hommat ei sitten olisi kai hoituneet. Ja mainettaankin on tietysti ajateltava, kun kuitenkin työnantaja on hyvä; tämä meidän yksikkö vaan ei.
Anyway, nyt olisi saman organisaation sisällä toinen työpaikka vapaana, joka olisi ihan erilaista ja minun luonteelle sopivampaa työtä säännöllisine työaikoineen ja henkisesti vähän pienemmällä paineella (helpommat asiakkaat). Miten asia pitäisi tuoda esille? Jos kerron, mikä nykyisessä mättää, niin voihan ne päätyä ajattelemaan, että tuo on vain laiska eikä siitä ole tähänkään työhön. Lähteköön pois kokonaan? Jos taas en kerro, luulevat minun kyllästyvän äkkiä vähemmän haasteellisiin tehtäviin? Olen tehnyt aikaisemmin samankaltaista työtä ja siitä selvisin hyvin ja tykkäsin joka päivästä. Nyt elämä on vaan tällaista harmaata massaa. En voi iloita mistää tekemättömien töiden keskellä. Minä haluan minun elämän ja vapaa-ajan harrastuksineen ja kavereineen takaisin!
Toinen vaihtoehto tietysti on joku asiat pysäyttävä monen kuukauden sairausloma, johon tämä ennen pitkää johtaa, mutta ei kai sellaisista kukaan työnantaja hyödy...
Mutta onko kokemuksia / mielipiteitä kenelläkään?
Ilmapiiriä ja työnjakoa ollaan omin voimin selvitelty, mutta tilanne on vain pahentunut. Esimies on luonut omassa päässään tiukan työnjaon, jota noudatetaan ja esim. keksi itse muka-keinon, mikä vähentää minun työtä, vaikka tiedän, että todellista apua ei tule. Toinen ratkaisu on kuulemma antaa niitä töitä hänelle, joita itse marttyyrin omaisesti paiskii kaksinkertaisen määrän muihin nähden, mutta toisaalta jättää ne vaikeat esimiehen työt (välien selvittelyt, suunnittelupalaverit) hoitamatta kokonaan. Kukaan meidän yksikössä ei myöskään halua vaihtaa kanssani työtä, kun ovat nähneet mitä hullunmyllyä tämä on.
Työterveydessä olen käynyt puhumassa asioista ja tutkimuksissa ja lääkäri sanoi, että peli pitää nyt viheltää poikki ja tarjosi sairauslomaa. En voinut sitä ottaa, kun muita on sairaana ja hommat ei sitten olisi kai hoituneet. Ja mainettaankin on tietysti ajateltava, kun kuitenkin työnantaja on hyvä; tämä meidän yksikkö vaan ei.
Anyway, nyt olisi saman organisaation sisällä toinen työpaikka vapaana, joka olisi ihan erilaista ja minun luonteelle sopivampaa työtä säännöllisine työaikoineen ja henkisesti vähän pienemmällä paineella (helpommat asiakkaat). Miten asia pitäisi tuoda esille? Jos kerron, mikä nykyisessä mättää, niin voihan ne päätyä ajattelemaan, että tuo on vain laiska eikä siitä ole tähänkään työhön. Lähteköön pois kokonaan? Jos taas en kerro, luulevat minun kyllästyvän äkkiä vähemmän haasteellisiin tehtäviin? Olen tehnyt aikaisemmin samankaltaista työtä ja siitä selvisin hyvin ja tykkäsin joka päivästä. Nyt elämä on vaan tällaista harmaata massaa. En voi iloita mistää tekemättömien töiden keskellä. Minä haluan minun elämän ja vapaa-ajan harrastuksineen ja kavereineen takaisin!
Toinen vaihtoehto tietysti on joku asiat pysäyttävä monen kuukauden sairausloma, johon tämä ennen pitkää johtaa, mutta ei kai sellaisista kukaan työnantaja hyödy...
Mutta onko kokemuksia / mielipiteitä kenelläkään?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hae sitä toista paikkaa. Itse perustelisin siirtymistä vähemmän vaativiin tehtäviin sillä, että haluat viettää enemmän aikaa lapsesi kanssa ja nykyisessä työssäsi se ei ole mahdollista. Voit tuoda esille myös sen, että kun lapsi kasvaa, olet kiinnostunut jälleen vaativammista tehtävistä. Mitään nykyisen työn ongelmia en lähtisi esittelemään, vaan pitäisin ne omana tietona, kun nykyisestä esimiehestäkään ei näytä olevan apua. Jos saat paikan, niin pidä lomaa tai vapaata vähintään viikko välissä, jotta pääset purkamaan ylikierroksesi.
Jos et saa tuota toista paikkaa, niin jää hyvä ihminen edes tuolle lääkärin ehdottamalle parin viikon sairauslomalle. Jos teillä on mahdollista päästä työnohjaukseen, niin hakeudu sinne. Saisit sitä kautta apua ylitunnollisuuteesi ja jo pitkälle kehittyneeseen uupumustilaan. Myös keskusteluista työterveyspsykologin kanssa voisi olla apua.
Sinulle toivotan erityisen Rauhallista ja Rentouttavaa Joulua :)