Huoh.. En tiedä oikein mistä aloittaa ja saanko asiat tuotua järkevästi esille. Miten voi tuntua eläminen toisen kanssa niin yksinäiseltä? Sain tietää elokuussa olevani raskaana ja alkuun asiat meni mainiosti. Seksi sujui, hän huomioi minua joka tilanteessa ja antoi hellyyttä. Nyt miehen puolelta ei kuulu mitään muuta, kuin kaverillista olemista. En saa enää hänestä mitään irti. Olen yrittänyt jutella ja kertoa miltä minusta tuntuu, mutta ei hän ilmeisesti sitä ymmärrä. Alan luopua toivosta hänen ikinä ymmärtävänkään. Tarvitsisin tukea ja että hän näyttäisi minulle olevansa läsnä ja vierelläni, varsinkin, kun olen nyt raskaana. Itken yksikseni salaa häneltä ja yritän piilottaa pahaa mieltäni, kun ei se asioita miksikään muuta. Hän ei vain yksinkertaisesti pysty tarjoamaan minulle sitä, mitä tarvitsisin. Pitääkö tässä ryhtyä kämppiksiksi ja olla lapselle vanhemmat pelkästään ystävinä? Eroa mies ei varmasti halua, mutta en pysty tällaisessa platonisessa suhteessa elämään. En ymmärrä miten hän pystyy...
Tämä siis vain miehen puolelta. Itse kosketan häntä, halaan ja pussaan. Mies kyllä niihin vastaa, mutta ei tulisi pieneen mieleenkään ottaa itse kontaktia minun suuntaan. Tuntuu oikein, että riudun rakkauden ja hellyyden puutteeseen ja nyt jotenkin tuntuu siltä, että tarvitsisin huomiota paljon enemmän, kuin ennen. Seksi on vähentynyt vähentymistään ja seksuaalisena naisena se syö aika paljon ihmistä. Voitaisiin olla varmasti monta päivää koskematta toisiimme, eikä mies varmaan huomaisi mitään outoa. Koskakohan olen kuullut viimeksi sanat -minä rakastan sinua-. :(
Ajatukset aika sekaisin ja toivottavasti sain edes osan kirjoitettua tähän. Onko kenelläkään muulla ollut vastaavaa tilannet ja miten olette selvittäneet asiat. Onko se suhteen jatkaminen ystävinä vai oletteko löytäneet uuden kipinän jostain?
Tämä siis vain miehen puolelta. Itse kosketan häntä, halaan ja pussaan. Mies kyllä niihin vastaa, mutta ei tulisi pieneen mieleenkään ottaa itse kontaktia minun suuntaan. Tuntuu oikein, että riudun rakkauden ja hellyyden puutteeseen ja nyt jotenkin tuntuu siltä, että tarvitsisin huomiota paljon enemmän, kuin ennen. Seksi on vähentynyt vähentymistään ja seksuaalisena naisena se syö aika paljon ihmistä. Voitaisiin olla varmasti monta päivää koskematta toisiimme, eikä mies varmaan huomaisi mitään outoa. Koskakohan olen kuullut viimeksi sanat -minä rakastan sinua-. :(
Ajatukset aika sekaisin ja toivottavasti sain edes osan kirjoitettua tähän. Onko kenelläkään muulla ollut vastaavaa tilannet ja miten olette selvittäneet asiat. Onko se suhteen jatkaminen ystävinä vai oletteko löytäneet uuden kipinän jostain?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Aivan samanlainen ongelma on minullakiin paitsi että en oo raskaana ja olen vasta 19 ja niin on poikaystäväni...yritän kysyy myös muilta neuvoja mut monet sanovat vaan et kannattaa erota mut ku mä rakastan sitä niin en pysty noin vaan jättämään ..haliaisin vaan korjata asian parempaan päin et hän taas olisi läheisempi muo kohtaan :)ehkä se on vaan kylmän vuoden ajan syytä tai se voi olla kyllästynyt jo ...ei voi tietää!
Olen vasta 16 vuotta! .D ja sain 3kk sitten kauniin pienen tyttölapsen..
Minulla ja poikaystävälläni oli täydellinen suhde.. kun tulin raskaaksi poikaystäväni jätti minut usein yksin.. hän itse meni kavereidensa kanssa ulos ja jos pyysin, että hän olisi kanssani hän vastasi "sunkaa o tylsää, ku et voi tehä oikee mitää". Sanoin hänelle monesti, että olisin halunnu, et saisin nyt tukea ja apua, kun en sitten loppuraskaudesta kauheesti mitään voinut tehdä itse. Poikaystäväni sanoi sitten, että mä oon nyt tän kesän mun kavereidenkaa, koska kohta meillä on vauva ja sitten en ehi ikinä menee mihinkää.. no ajattelin sit et kai mä tän yhen kesän pärjään yksin antaa sen mennä.. vaikka olinkin aina katkera, kun hän meni jonnekkin niin en näyttänyt sitä aina.
Ajattelin, että kuten poikaystäväni sanoi hän sitten vauvan tulon jälkeen olisi kanssani enemmän.. olihan se niin ekat viikot, mutta nyt taas poikaystäväni pyöriskelee ulkona kavereiden kanssa ja kutsuu kavereita meille ilman että kysyy minun jaksamistani tai halua ottaa kotiin ketään vieraita.
Nytkin hän on jossain ulkona ystäviensä kanssa.. Vaikka minulla onkin ihana vauva kotona niin aina kun se nykkuu tunnen itseni TODELLA yksinäiseksi.. Jos mainitsen asiasta poikaystävälleni hän suuttuu.. Ja silloin, kun ollaan kotona niin hän pelaa pelejä eikä paljoo auta vauvan hoidossa,,
Lisäksi minua ärsyttää se kun hän kehuskelee muita tyttöjä ( jopa niitä, jotka itse tunnen) hän on sanonut, että voisi harrastaa seksiä erään tytön kanssa ja näin niin tuntuu todella pahalta! pelkään aina, että hän on jossain pettämässä minua tai jotain, kun ei vauva ja minä paljoo kiinnosta.
Toivon, että teidän poikaystävät eivät tee samalla tavalla, kuin oma poikaystäväni :)
mulla on täsmällee sama ku sulla! 19 ja poikaystävä 19! ihan sama tunne ja vastaukset muilta..
Kerro hei jos keksit ratkaisun, haluun todellakin tietää! :)
Tämä ei ole mukava Joulun toivotus: Tiedän sellaisia liittoja, joissa miesihminen ei osannut ollenkaan 'alkaa' isäksi ja aikuiseksi. Halusi varmaan jatkaa oloaan 'lapsena'; hoidettavana, hellittävänä, paapottavana, passattavana. Sellaisia on olemassa, ei aikuiseksi kasvaneita, jotka eivät halua, osaa, uskalla ottaa vastuuta tulevasta elämästä.
Luultavasti se on pelko, joka pistää ihmisen käyttäytymään niin, eivätkä mitään asialle voi, kun eivät tunnista eivätkä ymmärrä hakea apua. Jos aiot jatkaa hänen kanssaan, saat kerätä kaikki voimasi mitä itsestäsi löydät. Melkein sanoisin, että helpompi tie on jättää ja koettaa järjestää elämä ilman vastuuta pakoilevaa aikuista.
Itse tietänet parhaiten. Voimia, tsemppiä, nauti nyt tästä Joulusta ensin ...
Aina ihmettelen sitä,missä ihmeessä on ehkäisy tässä nykyajassa??
Näin jälkikäteen hyvä tietenkin arvostella,mutta olisit malttanut ensin opetella tunteen kaverin, ennen perheen perustamista..Kummassakin tietenkin syytä vauvan tuloon,mutta niin se on..
Tuosta rakkaudesta nuoret jaksaa aina(tytöt) vatvoo,mutta kun sekin on semmonen asia,että sitä rakastuu aina vaan uudelleen..eri mieheen..
Itse olen elämäni aikana rakastanut ainakin 3miestä,enkä oikein muista edes minkä takia..
Tsemppiä nyt kuitenkin sulle,miehesi ei varmaan toivonut vielä isäksi tuloo ja voi olla senkin takia sulle etäinen..Keskity nyt siihen vauvan tuloon..vai teetkö abortin? sekin on yksi mahdollisuus..mieti sitäkin..voit kuitenkin jäädä yksin lapsen kanssa,kun isä on jo tuossa vaiheessa noin viilee..
Oletpa lapselliseksi ja kusipäiseksi jäänyt vaikka noinkin vanha olet. Luulisi että tuon ikäisenä tietää, että ensinnäkään toisten suhteen tuntemisia ei tiedä, jos heitä ei tunne ja toisekseen nähnyt ihan elävässä elämässä, että ihmisen voi luulla tuntevansa ja mennä vaikka kuinka varman tapauksen kanssa lapsia tekemään, - ja erota jo raskausaikana, kun toisesta kuoriutuukin todellisuus esiin pelon ja sitoutumisen ajamana. Ja siis, hei, kyllä tuohon ikään mennessä pitäisi olla nähnyt jo paljon, paljon kummempiakin asioita, ja ymmärtää hieman enemmän ja paremmin.
Kyllä kai sitä uudelleenkin rakastuu, mitä sitten? Ei se poista aikaisemman rakkauden aitoutta, vaikka sinä kyynikkona niin luulet ja luulet rakastavasi niitäkin, kenestä et edes tiedä mistä syystä olet rakastanut. Taidat olla niitä tunnevammaisia vai mitä ne oli. Minkä takia typerät, kokemattomat ja puusilmäiset ihmiset aina yrittää esiintyä jotenkin "kokeneina" vaikka tosiasia on se, että kokemus ja aito eläminen tuo myötätuntoa muita kohtaa, ei mustavalkoisuutta ja opikseen ottaminen ja viisaus ei tee kyynisesi.
Vai olisko tuo ollut sun surkea yrityksesi olla jotenkin ymmärtävä/myötätuntoinen... Joo, mene kellariin treenaamaan ja yritä kasvaa aikuiseksi.
Teetkö abortin, juu, tee sinä itsellesi jälkiabortti, niin on taas yksi idiootti vähemmän, koska hei, jos sä olisit nuori, niin voisi olettaa että sä viisastut, mutta se toivohan nyt on jo mennyt.
Olipa kertakaikkisen typerä kirjoitus noinkin vanhalta ihmiseltä. Höh.
Olen ihan samaa mieltä, nimittäin raskaaksi voi hankkiutua vaikka kuinka etukäteen varman tyypin kanssa, mutta se raskaus tuokin esiin ihan uusia puolia myös siitä miehestä ja kaikki miehet eivät edes olekaan valmiita isäksi, vaikka siltä olisi voinut vaikuttaa ennen raskautta. Olen kyllä sitä mieltä, ettei alle 20-v. kannata ajatella lastenhankkimista ja näkemykseni mukaan todella harva alle 25-v. mies (ja liian harva alle 30-v.) on oikeasti valmis isäksi tai tajuaa edes hieman siitä vastuusta, mitä lapsenhankkiminen edellyttää. Poikkeuksia toki voi olla, mutta kannattaa miettiä tarkkaan, että onko se omalle kohdalle sattunut sellainen, tuskin. Tämä siis näin yleisesti, en tiedä aloittajan ikää.
Voi hyvänen aika. Siis lapsi on todellakin toivottu ja isä sitä enemmän melkein on halunnut, kuin minä. (jos nyt voi verrata)? Alkuraskaus meillä menikin hyvin, mutta nyt jo raskauden yli puolenvälin mennessä, tuntuu, että mies muuttunut etäiseksi. Onko se pelkoa, epävarmuuttaa tulevaisuudesta, tuntuuko hän olevansa yksin, kun minä hössötän vauvamasuni kanssa ja hän jää ulkopuolelle vai mitä? Silti hänen tukea tarvitsisin nyt enemmän, kuin koskaan. Kyllä mies on osallistunut molempiin ultriin ja ollut mukanani neuvolassa melkein joka kerta, mutta se arjessa minulle huomion antaminen on jäänyt melkein kokonaan pois.
Ikää itsellä 25 ja miehellä 27 v. ja olemme tunteneet toisemme ja asuneet yhdessä jo tarpeeksi kauan ja luulisin osaavani tehdä jo päätöksen uuden ihmisen maailmaan tulosta. En vain osannut odottaa miehen "kääntävän" minulle selkäänsä.
No kuule jos hän ei ihan vaan osaa käsitellä raskaana olevaa. Luulee, että 'kolhii' massua tms. Oletko kertonut, että haliminen, helliminen eikä edes rakastelu ole kiellettyä raskaana olevan kanssa.
Nainen muuttuu ikään kuin eri ihmiseksi, hormonit ym. jutut vaikuttavat, jospa hän ei tunnista enää entistä sinua ja nykyinen ei 'miellytä'. Miehet kun ovat kummallisia. Jotakin hän nyt pienessä mielessään miettii; nykyhetkeä tai tulevaisuutta ...
Joskus lapsi on toivottu ja toisinaan ei. Me ulkopuoliset emme voi mennä sanomaan, että tämä lapsi ei olisi toivottu. Tekstistä käy ilmi että on toivottu.
Sinä voit tuntea puolisosi pitkältä ajalta, mutta voi olla että miehen todellinen luonne tulee esiin vasta esim. lasta odottaessa tai kun avioliitto on solmittu.
Tästä karmeimpina esimerkkeinä voi olla että yritetään saada nainen alistumaan raskausaikana, kun silloin herkimmillään. Käytetään henkistä väkivaltaa ja aivopesua ja yritetään saada oma tahto läpi. Näin usein tekevät miehet, jotka eivät ole itsenäistyneet vaan ovat sidoksissa vielä äitiinsä ym. Näissäkin tilanteissa lapsi usein on toivottu.
Tämä oli esimerkki. Tämä on yksi niistä perhehelvetin muodoista, joista luultavasti eikä toivon mukaan tässä ole kyse. Mutta tämä heittona tuohon "harmin paikka"-nimimerkin toteamukseen, että olisit oppinut tuntemaan kaverin ennen perheen perustamista.
Ihan asiallisesti oli kommentoitu joltakin kokeneelta.. te nuoret luulette aina olevanne niin tietäviä ja kohkaatte sitten, vaikka ikä se tuo sitä viisautta vasta.. on sitä nähty niitä raukka lapsia,jotka on tehty tuosta noin vaan ja muut joutuu ne sitten kasvattaan.. sinäkin siinä muka viisaana oot nimittelemässäs vanhempaa ..kun ei vaan sunki lapses nimittelis sitte tuolla muita vanhempia viisaita..aika vastenmieliseltä tapaukselta vaikutat..lapses tulee varmaan sua nimitteleen huoraksi..aikanaan..
"Harmin paikka "puhuu asiaa!! Noin se menee! Tehdään penska,eikä vaivauduta ees ukolta kysyyn.haluuks se edes koko sikiötä!!
Siinä sitten oot penskas kans yksin,ku ukkos lähtee väljemmille vesille! Ei ihme ettei ukkoos kiinnosta paskaakaan!!Miksi oliskaan!! Aina löytyy ämmii penskan kans tai ilman..
Mun ukko oli kuiteski intona koko raskauden ajan ja lasten syntymänkin kanssa ja kun ne oli pienii ja tukena koko ajan..mut mä tunsinkin sen hyvin pitkän seurustelun jälkeen ja pystyin luottaan siihen..
Sun kohdalla tuntuu,ettei se taida välittää koko jutusta..tunsitko sen tosiaan hyvin? Vai johdatitko ansaan? Oon kyllä vähän tuon nm.harminpaikan kans samoilla jäljillä..
Opetteleppa nyt sitten siihen,ettet ole enää se 1 ukkos elämässä ja totuttele siihen,että rinsessaelämäs on ohi!!
Se vauva tietenki on nyt se juttu,et sinä! Tuut äitiksi,tajuatko ees mitä vastuuta se tuo.
Anna ukolles se arvo,mikä sille kuuluu ja lopeta se ittes palvominen.
Etkö sinä osaa lukea ? Vai etkö ymmärrä lukemaasi ?
Etkö sinäkään osaa lukea ? Vai eikö luetun ymmärtäminen mene perille ?
No woi h-i sentään ! Vauva on vielä äidin massussa, jos haluaa huolehtia ja välittää vauvasta, huolehtii ja välittää sen kantajasta kaikin mahdollisin tavoin huolehtimalla ja huomioimalla. Tämä mies ei sitä tee, on höllentänyt otettaan, muuttunut kaukaiseksi. Kyllä tässä jutussa nyt mies miettii ja / tai pakoilee vastuutaan, mikäli mitään mistään ummarran.
Kun rinsessa tekee lapsen, niin rinsessasta tule kuningatar, mene sinä johonkin miettimään, miten kuningattaria kohdellaan.
Kyllähän tuo "täti" ihan asiaa puhui, kun tuossa on esimerkkejä 19v ja 16v äideistä.. täysiä penikoita molemmat, vaikka toinen täysikäinen juridisesti onkin. Ihminen kasvaa vielä vuosia sen jälkeen kun muuttaa kotoa oman elämänsä alkuun, opiskelee ja pääsee työelämään.. sitten on perheen aika, jos siinä kaiken ohessa on ehtinyt tutustua johonkin ihmiseen.. se ei vuodessa tai kahdessa ja varsinkaan teinivuosissa tapahdu. Kyllä te penikat luulette olevanne fiksuja, ymmärrätte mitä tarkoitan kun alatte olla tässä iässä.
Kyllä se kipinä on siellä jossain ja roihahtaa kun vähän tongit sitä. Ehkäpä mies on huomannut mielialamuutoksesi ja on hämillään/ avuton tilanteesta. Ei uskalla ottaa puheeksi kun ajattellee niinkuin sinä, ettei kelpaakkaan sulle/ aiheuttaa sulle pahaa mieltä ? !
Ei hyvää päivää. Ei uskois, että "vanhemman" suusta voi tulla tuollaista tekstiä. Oma lapseni sanoo minua sitten joskus huoraksi?? Missä vaiheessa tää meni tähän tämä keskustelu. Osa ihan selvästi ei ymmärä kirjoittamaani tai muuten vain on pikkasen yksinkertaisia. Joidenkin tekstistä ainakin huokuu karkea tyhmyys. Lievä myötähäpeä ja pöyristys nousee jopa pintaan osasta kirjoituksia.
En ole itseäni pitänyt mitenkään vanhana, viisaana ja kokeneena. Päinvastoin, aloitin tämän keskustelun, kysyäkseni onko joku ollut samassa tilanteessa ja saanut selvitettyä asiat. Toivon itsekkin tämän olevan väliaikaista. Rakastan häntä enemmän, kuin mitään tässä maailmassa ja uskon hänen rakastavan myös minua. Ollaan vaan hieman hukassa tällä hetkellä toistemme kanssa. Ja yksin hän ei minua vamasti lapsen kanssa jättäisi. Kantaa vastuunsa isänä, oltiin yhdessä tai ei. Lastani ei tule kukaan muu kasvattamaan, kuin minä ja mieheni.
Kyllä me molemmat ollaan alusta asti oltu ihan yksimielisiä tämän lapsen haluamisesta. Ihan rupeaa hymyilyttämään noi puheet ansaan johtamisesta. Nyt ei ole kyse siitä vaan siitä, että mieheni on ottanut etäisyyttä minuun hetkellä, kun kaipaisin hänen läsnä oloaan. Saimme eilen juteltua hieman asioista ja kerrottua toisillemme tuntemuksia. Ehkä tämä tästä.
Rinsessa.. Phah! Kyllä mielestäni, jos minulla on hyvä olla on silloin lapsellakin hyvä olla masussani.
Tuon tapaisesta on kohdallani kulunut jo pari vuosikymmentä. Mies oli ilmeisesti hämmentynyt ja epävarma itsestään ja ristiriitaisten ajatusten vallasta. Kriisihän se raskaus on. Itse keskityin terveyteni ja ja "masun" hoitoon ja päätin ,että raskaus on ykkösasia, kävi kuinka kävi.Ja hyvin kävi. Miehen isyys ja miehisyys käy läpi prosessin ,jolloin jotkut kypsyvät myöhään, jotkut ei koskaan. Ajattelin silloin, että ensisijainen vastuu on aina äidillä, harva mies on alusta asti täysillä mukana. Anna aikaa. Huolehdi ulkonäöstäsi erityisellä huolella, se on iso osa kokonaisterveyttäsi. Sitä paitsi nainen uhkuu raskaana ollessaan seksuaalisuutta, näytä se koko maailmalle. Upea vaihe , sinä saat sen kokea.
Hei muuten ihan hyvä, mutta raskaus ei ole sairaus eikä "kriisi". Ihan luonnollinen olotila ainakin naiselle silloin tällöin, joskus. En nyt sitten miehistä sano mitään kun en niitten nahkoihin voi päästä. Niillehän nykyään melkein kaikki on pelkkää kriisiä, niiltä taitaa jotenkin 'kantti pettää' kun naiset alkavat olla niin vahvoja.
nm".ihmeissään oikeelle",tuo penska varmaan tulee sitä huoritteleen.. Oli niin älyvapaata tekstiä tuommoselta kiihkoilijalta!!
Toivottavasti se ei oo äiti,eikä semmoiseksi tuukkaan..Pitäs vanhempia ihmisiä oppia vähä kunnioittaan..