Tänään se sitten tapahtui jälleen, en edes ymmärrä miksi menin ihanaan lapsuuden kotiini viettämään joulua, kun se tapahtuu joka vuosi.
Alku meni jopa yllättävän hyvin, ei heti alkuun henkistä väkivaltaa ettei sentään äitimuori heti hyökkää päälle. Sainkin sitten kännykkään pari hyvän joulun toivottamis viestiä joten hymy nousi naamalle ja kyllähän äitimuori sen huomasi aivan välittömästi, sitten näytettiin käsivartta että oikein itsemurhaa koitettu pari viikkoa sitten, sitten alkoi parkuminen siitä kuka hänelle on tehnyt pahaa ja minä vuonna, sitten ilmoitin asiallisesti että tuollaisista asioista ei puhuta jouluna.
Tämä ei ole pelkästään jouluinen traditio vaan sitä on tapahtunut koko elämäni, pienenä sain turpaani isältä joka on skitsofreenikko kun äitimuori oli pitämässä hauskaa, äitini kyllä tiesi tuosta että sain turpiini jo 9 vanhana, pelkäsin henkeni edestä kun rakastava isä tulee hakemaan minua "juttusille" kerroinhan tuosta äidilleni niin hän vain nauroi, Sain monet kertaa todistaa sitä kun rakastava äiti keskellä yötä herättää minut keittiö veitsi kourassa ja uhkaa itsemurhalla.
Sukulaisia oppisin vihamaan jo hyvin pienenä, muistan ne ihanat kerrat kun käytiin sukuloimassa kun vanhemmat poistuivat paikalta niin olin vapaata riistaa, isoisäni hyökkäsi kimppuuni ja sukulaispojat siinä mukana, olinhan pelkkä idiootti joka ansaitsee kurituksen, sillä nimellä sitä kutsuttiin, vaikka olin istunut hiljaa elettä tekemättä, pelkäsin isoisän koiraa henkeni edestä koska sitäkin usutettiin kimppuuni. Nauroivat vaan kun paniikissa juoksin karkuun ja itkin kun koira hyppäsi kimppuun.
Koirista selvästi en pidä näin aikuiseina, alkaa kiehumaan kun näen piskejä, jos omistaja pitää koiraansa vapaana julkisella paikalla ja koira juoksee vastaan niin en takaa mitään.
Olen ihmisvihaaja, monet jopa kutsuvat minua sillä nimellä, tai olen vain "paha" ihminen. Elämä opettaa, en hae sääliä koska se on heikkoutta, jotta tässä helvetissä on selvinnyt jotenkuten selväjärkisenä oli opeteltava kylmettämään tunteensa ja hyvin pienenä.
Ulkopuolistenkin pilkan ja ihmettelyn kohteeksi olen joutunut, en ollut turvassa missään. Oudon käyttäytymisen puolesta, en vieläkään pysty luottamaan kehenkään, enkä luultavasti koskaa tulekkaan.
Rauhallista joulua teille.
Alku meni jopa yllättävän hyvin, ei heti alkuun henkistä väkivaltaa ettei sentään äitimuori heti hyökkää päälle. Sainkin sitten kännykkään pari hyvän joulun toivottamis viestiä joten hymy nousi naamalle ja kyllähän äitimuori sen huomasi aivan välittömästi, sitten näytettiin käsivartta että oikein itsemurhaa koitettu pari viikkoa sitten, sitten alkoi parkuminen siitä kuka hänelle on tehnyt pahaa ja minä vuonna, sitten ilmoitin asiallisesti että tuollaisista asioista ei puhuta jouluna.
Tämä ei ole pelkästään jouluinen traditio vaan sitä on tapahtunut koko elämäni, pienenä sain turpaani isältä joka on skitsofreenikko kun äitimuori oli pitämässä hauskaa, äitini kyllä tiesi tuosta että sain turpiini jo 9 vanhana, pelkäsin henkeni edestä kun rakastava isä tulee hakemaan minua "juttusille" kerroinhan tuosta äidilleni niin hän vain nauroi, Sain monet kertaa todistaa sitä kun rakastava äiti keskellä yötä herättää minut keittiö veitsi kourassa ja uhkaa itsemurhalla.
Sukulaisia oppisin vihamaan jo hyvin pienenä, muistan ne ihanat kerrat kun käytiin sukuloimassa kun vanhemmat poistuivat paikalta niin olin vapaata riistaa, isoisäni hyökkäsi kimppuuni ja sukulaispojat siinä mukana, olinhan pelkkä idiootti joka ansaitsee kurituksen, sillä nimellä sitä kutsuttiin, vaikka olin istunut hiljaa elettä tekemättä, pelkäsin isoisän koiraa henkeni edestä koska sitäkin usutettiin kimppuuni. Nauroivat vaan kun paniikissa juoksin karkuun ja itkin kun koira hyppäsi kimppuun.
Koirista selvästi en pidä näin aikuiseina, alkaa kiehumaan kun näen piskejä, jos omistaja pitää koiraansa vapaana julkisella paikalla ja koira juoksee vastaan niin en takaa mitään.
Olen ihmisvihaaja, monet jopa kutsuvat minua sillä nimellä, tai olen vain "paha" ihminen. Elämä opettaa, en hae sääliä koska se on heikkoutta, jotta tässä helvetissä on selvinnyt jotenkuten selväjärkisenä oli opeteltava kylmettämään tunteensa ja hyvin pienenä.
Ulkopuolistenkin pilkan ja ihmettelyn kohteeksi olen joutunut, en ollut turvassa missään. Oudon käyttäytymisen puolesta, en vieläkään pysty luottamaan kehenkään, enkä luultavasti koskaa tulekkaan.
Rauhallista joulua teille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.