Poikaystäväni isä on aina ollut mustasukkainen enemmän tai vähemmän pojastaan. He viettävät joka kuukausi aikaa yhdessä ja ovat tehneet myös matkoja kahdestaan.
Nyt ovat taas lähdössä etelän lämpöön. Minua ei ole kutsuttu, vaikka mukaan on lähdössä isovanhemmat ja poikaystäväni isä ja tämän vaimo ja heidän lapsensa.
Koska kyseessä ei ole isä-poika-matka, olisin toivonut saavani kutsun. Tuntuu, ettei minua koskaan kutsuta mihinkään. Ei pieniin eikä suuriin juhliin/tilaisuuksiin. Terveisiäkään ei koskaan tule.
Omat vanhempani kutsuvat aina poikaystäväni syömään, mökkeilemään ja suunnitteilla on myös vastaava matka, jonne poikaystäväni tulisi tietysti mukaan. Miksi he eivät pidä oletuarvona, että kuuluisin olla kutsuttu? Mitä tulisi tehdä?
Nyt ovat taas lähdössä etelän lämpöön. Minua ei ole kutsuttu, vaikka mukaan on lähdössä isovanhemmat ja poikaystäväni isä ja tämän vaimo ja heidän lapsensa.
Koska kyseessä ei ole isä-poika-matka, olisin toivonut saavani kutsun. Tuntuu, ettei minua koskaan kutsuta mihinkään. Ei pieniin eikä suuriin juhliin/tilaisuuksiin. Terveisiäkään ei koskaan tule.
Omat vanhempani kutsuvat aina poikaystäväni syömään, mökkeilemään ja suunnitteilla on myös vastaava matka, jonne poikaystäväni tulisi tietysti mukaan. Miksi he eivät pidä oletuarvona, että kuuluisin olla kutsuttu? Mitä tulisi tehdä?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Mikäli ette asu yhdessä, sinua ei ehkä mielletä perheeseen kuuluvaksi.
Itse olen anoppi kahdelle. Molemmilla perheillä on lapsi. Eipä tulisi mieleenikään olla kutsumatta mukaan koko perhettä, jos matkalle lähdetään suvun voimin.
Mutta kun ajattelen aikaa mennyttä, jolloin poikani tai tyttäreni tyttö- ja poikaystävät vaihtuivat, enpä olisi ollut niinkään varma. Kyläilemässä ja mökillä toki kävivät, mutta en olisi luultavasti halunnut perheen yhteiselle ulkomaanmatkoille. Ehkäpä minulla on suppea käsitys asioista, mutta jotain pysyvää täytyy olla taustalla, kun lähdetään vähän suurempaan " projektiin". Perheenjäsenille kustannan mielelläni loman vaikka yksin. Perheen yhteisiin matkoihin sisältyy tietty tunneside. Vieras on vieras. Ja poikaystäväsihän viime kädessä päättää lähteekö matkalle ilman sinua.
Keskustelitko poikaystävän kanssa aiheesta ? Miksi hän haluaa lähteä reissuun ilman sinua ?
Poikaystäväni luona asun, vaikka kämppä on hänen. Olemme seurustelleet 2 vuotta tiiviisti. Poikaystäväni isä suhtautuu minuun kylmästi, mutta äitinsä ei. He ovat siis eronneet ja molemmilla on uudet puolisot.
Kustantamisesta ei ole kiinni, koska mukaan on vain pyydetty. Jokainen kustantaa matkansa itse.
pikaystäväsi siän hyvin ja puhuvatko tosiaan matksata niin että sinä kuulet?? Kysele poikaystävältäsi tätä asiaa ja kerro mille se sinusta tuntuu. Sano että asia vaivaa sinua, jos niin kerran on.
Kuulostaa hiukan oudolta tuo tapa.. sanoit että vastaava matka olisi tiedossa sinulle ja kaverillesi.. jos tuntuu sille niin lähdeppä sinäkin kerrankin yksin..! Ellei poikaystäväsi isänsä kera sitten ymmärrä niin eipä voi mitään...???
Jos et pääse mukaan niin ei lähde poikaystäväsikään koska pariskunnat matkustavat yhdessä. Nostappa joskus kissa pöydälle ja sanot suoraan appiukkokokelaalle mitä ajattelet hänen tapastaan toimia niin homma voi ruveta toimimaan mutta olet ainakin sanonut mielipiteesi ja pidät kannastasi kiinni. Appi voi otta herneen nenään mutta sillä ei ole mitään merkitystä koska pariskunnat ei kysele kummankaan vanhempia vaan tekevät mitä itse haluavat. Eikö poikaystäväsi pysty isälleen sanomaan että jos sinä et pääse mukaan niin hänkään ei lähde matkalle koska siellähän on tylsää kun tyttöystävä ei ole mukana.
Viis isästä tai muusta suvusta, mutta miten helvetissä poikaystäväsi lähtee sinne reissuun ilman sinua! Eihän se välitä sinusta pätkääkään! Sen rinnalla on ihan yksi lysti, mitä poikaystäväsi isä on sinusta mieltä. Jätä moinen jätkäkaveri ja etsi sellainen joka rakastaa sinua.
todellakin.. isä tässä ei nyt ole se ongelman ydin vaan poikaystävän käytös... asuitte yhessä tai ette ja sitä rataa, mutta kumma ettei poikaystäväsi pidä mitenkää puoliasi...
kyllä meillä vaan on et jos on jotain miehen suvun juttuja niin olen automaattisesti mukana kuvioissa, ei puhettakaan että olisin poissa... ja olemme oleet yhdessä kuitenkin vajaan vuoden.. ja kuulun nyt jo niin sanotusti sukuun.. olipa mitä tahansa niin olen menossa mukana ja ihmetellään ja kysellään jos en tule mukaan johonkin juttuun..
ja kyllä mieheni puoliani pitää jos olisi tarve, mutta ei ole tarvetta semmoiseen.. ei todellakaan..
"Viis isästä tai muusta suvusta, mutta miten helvetissä poikaystäväsi lähtee sinne reissuun ilman sinua! "
Millainen suhde se on, että toinen ei saa enää hievahtaakaan ilman rakastaan? Jos hän haluaa mennä sukunsa kanssa, niin mikä olet häntä estämään?
Ei kukaan voi sitoa toista niin että hänellä ei voisi olla mitään elämää ilman sinua.
Liika mustasukkaisuus ja kateus lopettaa rakkauden alta aikayksikön.
Ja olisitko joku ilman kirkastaja ja kaikkien lemmikki matkalla, jonne väkisin tunkisit mukaan kenenkään toivomatta?
poikaystävältäsi. Keskustele hänen kanssaan miltä sinusta tämä kaikki tuntuu. Tosi outoa.
Nyt on niin, että tottakai sinun on selvitettävä asia poikaystäväsi kanssa. Tämä on teidän suhteenne ongelma, ei apen eikä muiden sukulaisten.
Ja vaikka tässä katalysaattorina toimii appi, niin tilanne paistaa suoraan silmille, suhteessanne ei ole kaikki OK.
Päävastuullinen on poikaystävä. Hänellä on suu ja sen mukana puhe-elimet. Lisäksi aivot ajatteluun tarkoitettuna.
JOS nyt käy niin, että olento, nimeltä poikaystävä lähtee mielellään suvun mukaan ottamatta sinua matkaseurueeseen, niin syyn sylttytehdas on p o i k a y s t ä v ä.
HÄN ei halua sinua mukaan.
HÄN se pitää sinut erillään, ei muu suku. Apen kylmän suhtautumisen voit jättää omaan arvoonsa, ethän tiedä hänen perimmäisiä ajatuksiaan. Hänen päänsä ei ole lasinen, jotta voisit nähdä mitä siellä liikkuu.
Poikaystävälläsi taitaa olla tässä henkireikä, eli ovi raollaan, eli halu omistaa oma reviiri, jossa sinä et ole vaikuttamassa. Ja tuo reviiri on suku, ja isi ja mummut ja muut.
Nostapa mirri pöydälle eli keihästä kundi kuulusteluun, että missä mättää. Eivät tietysti muut sukulaiset sinua erikseen kutsu, koska olettavat, että p o i k a y s t ä v ä kutsuu.
Mistäs voit tietää, etteivätkö olisi ihmetelleet poikaystävällesi, että mikset ole mukana juhlissa ja matkoilla. Kaverihan voi puhua täyttä potaskaa sinulle, esitellä tilanteen omaksi edukseen, että HE eivät muka kutsu, vaikka olisivat sen kutsun esittäneet jo aiemmin tietämättäsi.
Vaikka olisi niin, että kutsua ei olisi tullut, olisi kumppanisi silti huolehdittava että pääset mukaan. Mitä ihmeen hauskaa hänellä voi olla reissussa ilman sinua.
oletko LiinaAnniina sinkku ?:)
Kirjoitti asiaa.. Olen ihan samaa mieltä!
Kiitoksia kysymästä, mutta en, enpä ole sinkku. :)
no voihan piru... :) haluaisin niin mielelläni löytää naisen joka ajattelee kuten sinä.
Voi kiitos! Kyllä minunlaisiani "ajattelijoita" on monia muitakin, löydät varmasti. :))
Olen lueskellut näitä Liina anniinan kirjoituksia pidemmän aikaa ja en kiellä, etteikö niissä olisi asiaa, mutta ne ovat liian "rohkeita" kannanottoja pelkkien kirjoitusten perusteella, koska kirjoittajilla on usein alitajuisesti taipumus kirjoittaa asiat itselleen edullisella tavalla ja jos kirjoittajaa ei tunne, niin vastaus usein menee metsään ja kirjoittaja saattaa silti noukkia siitä itselleen haluamat kohdat ja tukeitua niihin kenties muualla. Olen miettinyt, että onko kyseessä kenties psykologianopiskelija, joka näin "harjoittaa" kyseenalaista toimintaa riittämättömin asiaperustein.
...tavallaan asian voisi noinkin sanoa, olen kuitenkin sitä mieltä että noissa kirjoituksissa osataan pukea omat ajatukseni ja mielipiteeni erittäin hyvin sanoiksi. En toki ole kaikesta samaa mieltä ja todista fanaattisesti LiinaAnniinan nimeen mutta kuten sanoin, kirjoituksissa on paljon sitä mitä itse "haluaisin" sanoa mutta en välttämättä osaa sanoiksi pukea. Meillä jokaisella on (toivon mukaan) omat mielipiteemme asioista kuitenkin :)
Kysyn, vaikka en ennätä vastata kuin illalla, olen parhaillaan töihin lähdössä.
Mikä mielestäsi on ollut liian rohkea kannanotto?
Tottakai tiedän, että ihmiset puhuvat aina edukseen, harva meistä osaa olla 100% objektiivinen.
Olen yrittänyt kuitenkin lukea rivien välistä... eikä moni vastaukseni ole ollut kysyjän eli ongelmanasettajan mieleen.
Uskoisin, että jokainen meistä täällä lähinnä ilmaisee vastauksissaan vain mielipiteensä. Millaisia vastauksia täällä sitten pitäisi yleensä antaa, että ne olisivat sinun mielestäsi ns. oikeita?
Myös minä ilmaisin vain oman mielipiteeni, enkä väitä, että se olisi mitenkään oikea tai väärä tai jonkun muun vastaus tai tyyli olisi oikea täi väärä. Tarkoitin rohkeilla kannanotoilla pitkälle vietyjä analyysejä useissa eri keskusteluketjuissa. En aio ruveta kaikkia kommentteja erikseen ruotimaan. Mutta miksi analysoida esimerkiksi poikaystävää ketjussa olevaan sävyyn, kun ei käytettävissä ole hänen mielipidettään asiasta. On vain aloittajan yksipuolinen näkemys asiaan ja siitäkään emme tiedä miten se on kenties kaunisteltu. Totuushan saattaa olla jotain ihan muuta. Yleisesti ottaen asiaperusteet ovat riittämättömät.
Kai minä sen tajuan ja suurin osa tajuaa, että yksipuolisia ovat aloittajien kommentit ongelmistaan. Yhden ihmisen subjektiivinen oletus. So what?
Ei täällä lakituvassa olla, että tehdään ensin tapauksen rekonstruktio, sitten tutkitaan ja tutkitaan laajalti ja syvälti, asetetaan puollot ja kiellot, taas tutkitaan ja lopulta julistetaan tuomio eri asiantuntijoiden konsultaatioiden kera.
Hyssykkä hyvä!
Tää on KESKUSTELUPALSTA! Täällä pölötetään ja mölötetään, pohditaan ja analysoidaan, haukutaan, ivaillaan, kehutaan, tykätään, vaihdetan mielipiteitä, valehdellaan paksusti, saarnataan, manipuloidaan, neuvotaan, puhutaan totuuksia ja vitsejä, sekoillaan, flirttaillaan, vihastutaan...
Mitäs mielenkiintoa tänne kellekään olisi kirjoitella, jos kaikkiin ongelmiin vastattaisiin: näkemyksesi on yksipuolinen, ja olet kaunistellut asiaa.
Sivuston ylläpitäjä voisi kopioida vaki-vastauksena tämän ja sillä siisti. Loppuisi palsta aika pikaiseen, sanon minä.
Oletkohan tosikko? Oikeesti?
Samankaltainen tarina on minullakin menneisyydessäni kun pitkäaikainen poikaystäväni vältteli minua kun oli kyseessä heidän sukunsa menot ja juhlat. Omiin suvun menoihin aina hänet kutsuin sukulaisten hautajaisia myöden. Poikaystäväni kerran jopa perui yhteiset lomasuunnitelmamme, kun hänen siskonsa perheineen oli menossa lappiin ja halusivat tämän mukaansa.
Ymmärtäväisenä annoin hänen mennä mutta kysyin kierrellen että miksen minäkin pääsisi mukaan, niin vastaukseksi sain että minua ei ole kutsuttu.... Omat sukulaisenikin ihmettelivät moista käytöstä, tunsin itseni ulkopuoliseksi. Olen hyväkäytöksinen ihminen enkä löytänyt syitä miksei minua kutsuttu mukaan, se alensi itsetuntoani....
Kyllä tässä on ongelmana muukin kuin inhottava poikaystävä,joka ei aio ottaa mukaan.Alkuperäinen ongelmahan on pojan isä,joka on esittänyt kutsun vain omalle pojalleen.
Ehkä tässä on kyseessä sen lajin ihmiset,joiden kommentteja saa lukea joiltakin palstoilta.Ihmisiä,joilla on tarkkaan valitoitu ryhmä,joka "kuuluu joukkoon".Vilkaiskaa vaikka uusperhepalstalle.Minun ryhmääni kuuluvat vain harvat ja valitut.Jos isäkin on sitä mieltä,että turha kutsua pojan tyttöystävää,riittää kun tulee omat sukulaiset.Ei kai tarvi kutsua,jos ei halua-ryhmään kuuluu tämä isä.
Minusta olisi aika vastenmielistä lähteä poikaystävän perheen kanssa ulkomaille. Kolamntena pyöränä siinä joutuisi juoksemaan joukon jatkona. Hehän päättäisivät kuitenkin suunnan ja vauhdin.
Mene sitten poikaystäväsi kanssa kahden, kun saatte rahat kokoon. Paljon kivampaahan se on. Eri ikäiset ihmiset haluavat aivan erilaisiin lomakohteisiin.
Ole iloinen, ettei tarvitse lähteä. Poikaystäväsi on perheeseensä kiintynyt. Hänkin olisi pahassa välikädessä jos sinun ja muun perheen välille tulisi kitkaa matkalla. Ilmeisesti sitä jo nyt on.
Koska suhteene ei ole vielä aviosuhde et kuulu sukuun eikä sinua siksi kutsuta mukaan.
En esimeksiksi minä koskaan kutsu veljeni avovaimoa tai poikani kihlattua mihinkään ( en edes kotiini ) mutta tyttären miehen kutsun koska heidät on vihitty.
Kutsu tippuu automaattisesti kun on vihitty puoliso, ei ennen, sillä siihen asti katson suhteen olevan vasta harkinnassa. Enkä näe vaivaa tutustua sellaiseen ihmiseen josta minulle läheinen ei itse ole varma.
Se että tulet liberaalista perheestä estää sinua ymmärtämästä niitä perheitä jossa ollaan konservatiivisia.
Pojan perheen silmissä sinä todennäköisesti et ole vielä samaa perhettä.
Voi luoja miten kapeakatseinen ihminen. Onneksi en ole kaltaiseesi törmännyt.
Ainakin mun veljellä naiset vaihtuu vähän väliä ja asuu milloin minkin muijan luona. Kukan jaksaa tutustua milloin mininkin muijaan ja katsoa sitä samaa "tää on mun elämäni rakkaus"-skeidaa läpi. Kun kokemus antaa tiedon 6 kk ja viimeistää silloin on uus kehissä.
Jos kysyy kaksistaan tullee puheeseen vosu, pano, ämmä, muija ym ja vähättelevä sävy.
Joten kyllä poikakaveri näyttelee sylttytehdasta, hänen tehtävä olisi pitää huolta että hänen nainen kutsutaan jos hän oikeasti haluaa naisensa mukaan. Mutta kuten velipoika asian ilmaisee mikään ei ole sen tehokaampi tapa saada vapautta, eihän kukaan kehtaa kieltää ajan viettämisen omien vanhempien kanssa ja kyllähän toinen ymmärtää jos häntä ei kerran ole kutsuttu...
Kesällä mm huvilalle oli kutsuttu molemmat mutta velipoika ilmoitti että kutsu oli vain hänelle kun halus hetken hegästysaikaa. Meillä on aikakin sopimus : Kun on kyse siitä oikeasta niin ilmoitetaan siihen asti ne jätkät ja muijat on vain tilapäisiä ja koti on henkireikä mihin pääsee "pakoon" ilman selityksiä.
no eikös se sitten kuuluisi pojalle pistää töpinäksi? mistäs tietää,jos he avioituvat 10 vuoden päästä? ei kaikki mene heti naimisiin vaan asuvat avoliitossa tai kihloissa vuoden päivät ennenkuin menevät jos menevät sittenkään-> jokaisen oma asia. Poikahan saattaa ajatella toisin kuin vanhempansa,eroaa vielä kirkostakin.
Käsitin aloittajan seurustelleen kahden vuoden ajan.
Se kuitenkan ei ole pointti, vaan se, että jokainen maksaa matkan itse.
Hakeeko poika sitten sitä vapautta ja hengittämistä vai onko kyse pelkästä ajattelemattomuudesta on toinen asia.
Jos se oikeesti haluaa naisensa mukaan niin kun on läheiset välit vanhempiin niin kyllä se sitä pyytää.
Harvoin ne vanhemmat kieltää mukaan lähtemästä jos oma poika sitä haluaa ja nainen maksaa oman matkan.
Osa vanhemmista kun tarjoaa niille matkan joita pyytää mukaan.
Ja tuskin kukaan vanhempi nolaa omaa lastaa ja edes kertoo vaikka suoraan kysyttäisiin ettei poika edes välttämättä ole kysynyt voisiko toinen lähteä mukaan.
Kaks vuotta on kuule vielä lyhyt aika jos poika ei ole kotia antanut viestiä että hän on ihan oikeasti tosissaan tämän daamin kanssa.
Asuin minäkin ex:n kanssa 4 vuotta yhdessä vaikka tiesin alusta asti ettei tämä ollut mikään vuosisadan rakkaustarina. Ero tuli vasta kun ihastuin ja halusin vapaille markkinoille. Joten tuli sitä mutsi ja faijakorttia käytettyä hyväks meikäläisenkin taholta. Ihan hyvä koska nykyinen on se Oikea ja olemme kihloissakin, olis noloo jos vanhemmat olis ollut edellisen kanssa jotenkin tiiviisti ja yhteisiä reissuja olis paljon. Faija ja muu suku pääsee vähän niinkuin puhtaalta pöydältä liikkeelle - ei tarvi varoa muistelemasta niitä yhteiseiä hetkiä - jota oli onneks tosi vähän.
On tuo ainakin meidän suvussa vähän niinkuin sanaton sopimus, sukuun kuuluva päättää paljonko haluaa sen hetkisen kaverin tuntevan sukua ja kysyy reilusti jos haluaa tuoda. Ns vähemmän vakavia suhteita ei ole tapana esitellä suvulle merkittävässä mittapuussa eikä ainakaan lomille ottaa mukaan - ne on jotenkin vaan niin sisäpiirijuttuja.
että kukin taplaa tyylillään.
Tuo oletusarvo, mistä aloittaja kirjoitti, kannattaisi heidän selvittää.
Minun mielestä ei pitäisi odottaa kutsua tai edes puhua 'kutsumisesta'. Yhdessä matkustamisen pitäisi olla niin itsestään selvää että matkoista päätetään ja neuvotellaan yhdessä, eikä odoteta kutsua. Haluaako poikaystävä tosiaan mieluummin matkaseuraksi sukulaiset eikä sinua, kummallista. Yleensähän parit nimenomaan haluavat matkustella toistensa seurassa ja siihen toki voi olla lisänä kenties muitakin. Puhukaa tämä asia selväksi.
Mukaan pyytäminen kuuluu poikaystävälle, ei hänen vanhemmilleen. Poikaystävä kutsuu sinut jos haluaa, eikä sano että "ei ole kutsuttu" . Se on siis hän itse, joka ei ole sinua kutsunut.
Käske poikaystävän kertoa vanhemmilleen että hän seurustelee vakituisesti ja haluaa tyttöystävänsä olevan mukana. Ei vanhemmat tiedä kutsua tyttöystävää jonka mukaantuloa poika ei ole heille ehdottanut.
Puhumalla avoimesti kaikki ratkeaa. Puolusta näkemyksiäsi, mutta älä loukkaa
Toivotaan, että kaikki järjestyy.