Tässä pieni ongelmani..
Miehelläni on kaksi lasta edellisistä suhteista. Toinen on tyttö 8v ja toinen poika 1,5v.. Mulla ei ole mitään niitä vastaan, ihania lapsia molemmat. Mutta kun olen yhdessä mieheni kanssa ja jompi kumpi lapsista on lähellä ja mun pitäis kattoo niiden perään/tutustua jne.. niin menen ihan lukkoon, en osaa olla.. pieni paniikki/jännitys päällä, et miten olis, mitä tekis ja mitä sanois.. Tytär ku kuitenki on jo isompi ni pitäis osata ollakin.. En ole ite valmis äidiks, täytän tänä vuonna kuitenki 24v, et luulis et osaisin jotenki olla mut.... kuitenki pikkusiskoa hoitanut iha pienenä ja vieläki sen kaa monesti, tietty se on jo täl hetkel 13v... Mieheni ei tykkää laisinkaan siitä etten osaa olla lasten kaa! Sil menee hermot! Se haluis et voisin haluta tutustua ja olla normaalisti ja tykätä olla niiden kaa.. mieheni tytär oli sanonu miehelleni jo et miks vaihto naista ku tää sun nykyinen ei halua edes olla kaveri tai mitään, tää sun edellinen nainen oli niin kiva.. eli tämän pojan äiti! Tytär on toisesta suhteesta.. Tästä aiheesta on nyt ollu riitaa muutamaan kertaan! En haluisi että tästä asiasta riideltäisiin.. kuitenkin hyväksyn mieheni lapset ihan täysin, mulla ei ole mitään niitä vastaan, lapset ovat kivoja! Mutta...... Tilanne on siis tämä viel, et lapset asuvat omissa kodeissaan, tytär äidillään kuten myös poika. Mieheni näkee niitä aika harvoin.. silloin kun vain on mahdollista.. luulis et mäkin tässä tilanteessa osaisin olla... hmm....
Onko kenelläkään neuvoa?? Miten voisin saada asian hoidettua nätisti.. ja osata olla edes jotenki.. harmittaa ku haluaa mut ei oikein pysty, mistä se johtuu? Olenko ihan outo? hmm... laittakaa mietteitä.. :)
Miehelläni on kaksi lasta edellisistä suhteista. Toinen on tyttö 8v ja toinen poika 1,5v.. Mulla ei ole mitään niitä vastaan, ihania lapsia molemmat. Mutta kun olen yhdessä mieheni kanssa ja jompi kumpi lapsista on lähellä ja mun pitäis kattoo niiden perään/tutustua jne.. niin menen ihan lukkoon, en osaa olla.. pieni paniikki/jännitys päällä, et miten olis, mitä tekis ja mitä sanois.. Tytär ku kuitenki on jo isompi ni pitäis osata ollakin.. En ole ite valmis äidiks, täytän tänä vuonna kuitenki 24v, et luulis et osaisin jotenki olla mut.... kuitenki pikkusiskoa hoitanut iha pienenä ja vieläki sen kaa monesti, tietty se on jo täl hetkel 13v... Mieheni ei tykkää laisinkaan siitä etten osaa olla lasten kaa! Sil menee hermot! Se haluis et voisin haluta tutustua ja olla normaalisti ja tykätä olla niiden kaa.. mieheni tytär oli sanonu miehelleni jo et miks vaihto naista ku tää sun nykyinen ei halua edes olla kaveri tai mitään, tää sun edellinen nainen oli niin kiva.. eli tämän pojan äiti! Tytär on toisesta suhteesta.. Tästä aiheesta on nyt ollu riitaa muutamaan kertaan! En haluisi että tästä asiasta riideltäisiin.. kuitenkin hyväksyn mieheni lapset ihan täysin, mulla ei ole mitään niitä vastaan, lapset ovat kivoja! Mutta...... Tilanne on siis tämä viel, et lapset asuvat omissa kodeissaan, tytär äidillään kuten myös poika. Mieheni näkee niitä aika harvoin.. silloin kun vain on mahdollista.. luulis et mäkin tässä tilanteessa osaisin olla... hmm....
Onko kenelläkään neuvoa?? Miten voisin saada asian hoidettua nätisti.. ja osata olla edes jotenki.. harmittaa ku haluaa mut ei oikein pysty, mistä se johtuu? Olenko ihan outo? hmm... laittakaa mietteitä.. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin miten usein nuo lapset siis vierailevat luonanne ja kuinka pitkään? Yritän vain vähän saada asiaan perspektiiviä että kuinka paljon ne elämäänne vaikuttavat.
Mielestäni miehesi kuitenkin tekee väärin jos syyttää sinua ettet osaa "olla" niiden kanssa. Kummallista jos hän tuollaisesta raivoaa, hänenhän lapsiaan ne ovat ja hänen vastuullaan ensisijaisesti.
Itselläni on kaksi lasta edellisestä liitosta jotka asuvat äitinsä luona ja joita tapailen viikonloppuisin 1-2 krt/kk. Pari mahdollista orastavaa suhdetta toisten naisten kanssa on jo ollut, ja olen jo itse päättänyt että yritän antaa lasteni vaikuttaa uuteen suhteeseeni mahdollisimman vähän, koska minunhan lapsiani ne ovat. Eli en vaadi että uudesta naisesta tulisi "keinoäiti" heille edes viikonlopun ajaksi, vietän lähinnä itse aikaani lasten kanssa (paitsi jos nainen itse haluaa viettää aikaa lasteni kanssa) jne.
Poikaa mieheni yrittää nähdä ainakin kerran kuukaudessa, miten vain rahatilanne antaa periksi.. kuitenkin poika asuu melkein 100km päässä ja tytär melkein 200km päässä, joten tapaamiset eivät ole aina niin helppoja järjestää.. Molemmat lapset ovat suloisia, pidän heistä! Vaikea aina vain aloitta keskustelua tms niiden kanssa, kun kuitenkin mieheni niiden kaa touhuu ja on, mitä minä siihen väliin sanomaan.. hassu tunne...
Mut ehkä tää tästä..