Kertokaa hyvät ihmiset onko tässä mitään järkeä vai oonko mä vaan romanttinen pöpi!! Ollaan ex-poikakaverini kanssa soudattu ja huovattu useampia vuosia ja kuitenkin aina päädytty jollain tapaa yhteen monenkin kuukauden eron jälkeen, ja sitten taas erottu järkisyistä. Jotenki on aina omassa mielessään ajatellu et rakkaus voittaa kaiken ja asiat järjestyy niin kauan ku on rakkautta. Tuntuu älyttömän hölmöltä erota kun molemmat rakastaa toisiaan paljon mutta haluaa elämältä eri asioita, eikö jonkinlainen kompromissi tulisi siis kyseeseen? tätä tässä on mietitty taas eron hetkellä ja keskusteltu. Rakkaudesta voi ehkä päästä jossain vaiheessa yli mutta tuntuu hirveältä tuhlaukselta luopua siitä varsinkin kun tunteet on vahvoja ja erittäin molemminpuolsia. miksi surra kun voi saada ja antaa rakkautta? Molemmilla osapuolilla on omat unelmat joista ei halua luopua. miks helvetissä elämä on niin vaikeeta?? aargh.
Eikö rakkaus riitä??
romantic4eva
4549
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sekin on vaikeaa kun toinen rakastaa ja toinen ei : (
Hei!
Olen itse paininut saman kysymyksen äärellä. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että rakkaus ei aina riitä, valitettavasti. Ymmärsin viimein sanonnan "rakkaus ei riitä". Toista ei valitettavasti voi muuttaa, siitä on lähdettävä.....
Vaikka se kuinka sattuukin, minä tein päätöksen, etten enää roiku rakkaassani.
Minä siis teen muutoksen. Miesystäväni saa jatkaa sillä tiellä, jonka on valinnut. Ja sen hänelle suon, koska häntä rakastan. Yhteistä elämää meille tuskin tulee, ei ainakaan entisellä kaavalla.
Mutta toivoa saa olla, mutta kohtuudella. Ihmisiä tulee ja menee, joku viipyy pitkään, joku vain hetken. Rakkaus ei häviä tästä maailmasta rakastamalla, se kasvaa ja muuntuu matkallamme.
Toivon sinulle onnea elämään ja paljon, paljon rakkautta, joko "miehesi" kanssa tai jonkun muun, tai jopa yksin... Onnea uudelle vuodelle! :)))
Kiitos! Olen täysin samaa mieltä, ihmistä ei voi muuttaa mutta itse voi muuttua niin halutessaan. tässä tapauksessa tuskin voin muuttua sellaiseksi kun ex-ukkoni toivoo, en vain voi myydä itseäni niin halvalla. vaikka kuinka on rakkautta, järki sanoo että ei. osoitan rakkauteni antamalla exäni elää omaa elämäänsä ja käydä omia teitään. ja jotenkin uskon ettei omatkaan tiet täysin onnettomia tule olemaan, ajoittaiset epätoivon tunteet tulevat ja menevät ja luultavasti häviävät lopulta kokonaan. ja rakkautta riittää varmasti vielä annettavaksi. Kiitos rohkaisevista sanoista ja kiinnostuksesta! Voimia myös sinne päätöksessä pysymiseen ja muutenkin yksinäisiin hetkiin.
Tiedän tunteen.. Minä kans erittäin rakastunut exääni ja hän omien sanojensa mukaan minuun, mutta.. Liian paljon ongelmia, joita voi ratkoa vain ex itse.. Edellyttäen, että myöntäisi ensin ongelmansa.. Joista pahimmat väkivalta ja mustasukkaisuus yhdistettyinä.. =( Nyt pikkuhiljaa alkaa tulla ajatus siitä, että kai sitä on vain pakko luovuttaa, vaikka se onkin niin vaikeaa. Mutta aina tulen häntä rakastamaan. Sitä ei kukaan voi minulta pois ottaa. Woimia Sinulle sinne!!