Kyllä ottaa lievästi sanoen päähän, naisystäväni, nyt kai sitten ex !
Yli puoli vuotta tiivistä seurustelua, kai sitten liiankin tiivistä, no nyt haluaa hiukan etäisyyttä ja tutkia mitä haluaa.
Hänellä ei lapsia, minulla on , jotka eivät ole mitään pieniä enää, ei pitäisi kuulemma häiritä, mutta haluaisi myös omia lapsia, joista keskusteltu vakavasti.
Ei mua sinänsä haittaa pieni eroaika, mutta välillä tuntuu siltä, että onko se normaalia kuitenkaan ? Olen kyllä itsekin sitä ehdottanut, mutta ei olla toteutettu sitä.
Hänellä on töiden suhteen stressiä, kun ei vakituista paikkaa tahdo löytyä ja minulla taas on todella hyvä työpaikka.
Hänellä on perintörahoja, joilla pystyy elämään hyvin, mutta minulla taas on kohtuullinen palkka, mutta ns. vanhat velat painavat päällä vieläkin, joten en pysty " tarjoamaan " hänelle ns. valmista kotia enkä kyllä oikein koekaan että pitäisi, vaan kaikki pitäisi hoitaa yhdessä.
Minulla on suhteita ollut pilvin pimein, pari useamman vuoden kestänyttä ja lyhyitä en edes tiedä kuinka paljon, hänelläkin pari pidempää suhdetta, joten ei kai kummankaan kokemuksesta voi olla kiinni, vai onko kokemusta liikaa ?
Toisaalta olen ihmetellyt nykyajan naisia, että onko tosiaan niin, että naiset hakevat pelkästään todella hyvän toimeentulon omaavia miehiä, jotka tarjoavat toimeentulon ja eivät välitä siitä persoonasta niinkään ?
Siis onko olemassa ns. kivan näköisiä, fiksuja naisia, jotka haluavat vain miehen olettamatta, että olisi älyttömän hyvin toimeentuleva.
Tämä meidän suhde on sisältänyt paljon läheisyyttä, keskustelua ja yhdessäoloa, on ollut todella hyviä jaksoja, ei sinänsä pahoja riitoja.
Kai kaikissa suhteissa erimielisyyksiä on, mutta musta tuntuu nyt että olen vaatinut liikaa ja hän ei ehkä omasta mielestään pysty antamaan kaikkea mitä minä haluan. Tämä oli nyt vaan tällainen vuodatus, ei sen kummempaa !
Yli puoli vuotta tiivistä seurustelua, kai sitten liiankin tiivistä, no nyt haluaa hiukan etäisyyttä ja tutkia mitä haluaa.
Hänellä ei lapsia, minulla on , jotka eivät ole mitään pieniä enää, ei pitäisi kuulemma häiritä, mutta haluaisi myös omia lapsia, joista keskusteltu vakavasti.
Ei mua sinänsä haittaa pieni eroaika, mutta välillä tuntuu siltä, että onko se normaalia kuitenkaan ? Olen kyllä itsekin sitä ehdottanut, mutta ei olla toteutettu sitä.
Hänellä on töiden suhteen stressiä, kun ei vakituista paikkaa tahdo löytyä ja minulla taas on todella hyvä työpaikka.
Hänellä on perintörahoja, joilla pystyy elämään hyvin, mutta minulla taas on kohtuullinen palkka, mutta ns. vanhat velat painavat päällä vieläkin, joten en pysty " tarjoamaan " hänelle ns. valmista kotia enkä kyllä oikein koekaan että pitäisi, vaan kaikki pitäisi hoitaa yhdessä.
Minulla on suhteita ollut pilvin pimein, pari useamman vuoden kestänyttä ja lyhyitä en edes tiedä kuinka paljon, hänelläkin pari pidempää suhdetta, joten ei kai kummankaan kokemuksesta voi olla kiinni, vai onko kokemusta liikaa ?
Toisaalta olen ihmetellyt nykyajan naisia, että onko tosiaan niin, että naiset hakevat pelkästään todella hyvän toimeentulon omaavia miehiä, jotka tarjoavat toimeentulon ja eivät välitä siitä persoonasta niinkään ?
Siis onko olemassa ns. kivan näköisiä, fiksuja naisia, jotka haluavat vain miehen olettamatta, että olisi älyttömän hyvin toimeentuleva.
Tämä meidän suhde on sisältänyt paljon läheisyyttä, keskustelua ja yhdessäoloa, on ollut todella hyviä jaksoja, ei sinänsä pahoja riitoja.
Kai kaikissa suhteissa erimielisyyksiä on, mutta musta tuntuu nyt että olen vaatinut liikaa ja hän ei ehkä omasta mielestään pysty antamaan kaikkea mitä minä haluan. Tämä oli nyt vaan tällainen vuodatus, ei sen kummempaa !
Vastaukset 5
Vanhimmat
mulla samanlainen tilanne, toisinpäin .
olen nainen, seurustellut 6kk yhdessä,4kk asuttu yhdessä nyt raskaana 3kk.lla, haluttu muksu.
nyt mies halajaa muuttaa yksin asumaan, saadakseen jälleen viettää sinkkuelämäänsä.
en ymmärrä pointtia, miksi?
en ole vaikea luonne, kiltti ja kotonakin viihtyvä.
mulla on muksuja ennestään, hänellä ei.
missä on vika?
Kyllähän tuo etenemistahti on sitä luokkaa, että hirvittää. Hankkiutua nyt raskaaksi 3 kk tuttavuuden jälkeen!!! 3 kk:ssa ei opi tuntemaan toista vielä millään lailla.
Sen verran lapsellinen taisi "miehesi" olla, ettei ymmärtänyt pistää ajoissa jarruja päälle ja nyt tilanne, johon on pistänyt itsensä, hirvittää.
Vähän samasta taitaa olla kyse viestiketjun aloittajalla. Siellä vain toinen osapuoli on järkevämpi ja harkitsevampi ja pistää jarruja peliin. Ja se on ihan oikeata vastuuntuntoisen ihmisen toimintaa.
Jos on seurusteltu vasta puoli vuotta, tuntuu vähän aikaiselta puhua lapsista mitään. Minusta tyttöystäväsi käyttäytyy järkevästi ja tuollainen etäisyyden otto tässä vaiheessa on fiksu teko. Kun ihan rehellisesti sanotaan, niin se, että sinulla on jo lapsia, tekee suhteesta vähän vaikeamman kuin siis sellaisesta suhteesta, jossa kumpikin lähtee ns. puhtaalta pöydältä tässä mielessä. Itsekin miettisin tuollaisessa suhteessa pitempään, ihan senkin takia, että lapsiin kiintyy ja ero miehestä todennäköisesti rikkoo suhteen heihinkin.
Nykyään useilla ihmisillä on juuri tuollaista pätkätyöjuttua, joten senkin takia tulevaisuuden suunnitteleminen on ongelmallista.
Nuo hänen perintörahansa takaavat ainakin sen, ettei hänen ole taloudellisista syistä pakko sitoutua kehenkään. Minusta se on hyvä asia, ja eiköhän kenestä vaan. Haluaisitko, että hän muuttaisi asumaan luoksesi, koska ei itse pysty kustantamaan esim. vuokra-asuntoa? Luulisin, että harva nainen haluaa valmiin kodin. Eiköhän ole kivempi hankkia semmoinen yhdessä, niin omatkin mielipiteet painaa esim. sijainnin, sisustuksen, asuntotyypin, koon yms. suhteen.
Jos hänellä on vain suht. vähän suhteita, hän vaikuttaa tyypiltä, joka harkitsee asioita, ennen kuin aloittaa mitään. Tuo on sinänsä erittäin hyvä persoonallisuuden piirre. Muuten, jos kuulisin, että seurustelukumppanillani olisi ollut suhteita hurjasti, jopa niin paljon, ettei itse muistakaan, vetäisin minäkin käsijarrusta.
Ehkä sinun pitäisi nyt ottaa ihan järki käteen ja miettiä asioita vähän laajemmin. Sinulla voi olla alemmuudentunnetta, kun varakkuutesi ei ilmeisesti ole ihan naisen tasoa. En kuitenkaan usko, että hänen vastahakoisuutensa johtuu siitä. Puoli vuotta on aika lyhyt aika, ja nainen ehkä enemmänkin kokee, että olet jotenkin liian innokas ja painostava. Huomaatko, että et puhu kirjoituksessasi omista tunteistasi mitään? Mitkä tunteesi tuota naista kohtaan ovat? Onko suhde häneen vain eräänlainen pakkomielle, osaatko ylipäätään olla ilman suhdetta? Tuntuu, ettei naisen lähtö aiheuta yhtään surua, vaan lähinnä raivoa ja loukkaantumista, ei niinkään sitä tyypillistä itsetutkistelua tai pohdintaa.
Kirjoitit silkkaa asiaa.
Hieman korjauksia, tässä meidän tapauksessa on kyllä ollut nainen se osapuoli, joka on lasta ehdottanut, koska hänellä ei niitä ole. Taloudellisesti olen kyllä silti sitä mieltä, että mulla on asiat kuitenkin paremmin, ei hänellä mitään miljoonia ole. Hän se tähän mennessä on ollut se vaativa osapuoli, ehdottanut yhteenmuuttoa, lapsia ja yhteistä elämää, minä se tässä olen varauksellisempi ollut.
Ihan hyvä että mietitään asioita tahoillamme, annan hänelle kyllä tilaa siihen.
Tämä suhde on nyt vaan ollut aika tiivis, jotenkin tuntuu, että " nykyaikaiseksi " suhteeksi tässä on ehtinyt tapahtua asioita monen vuoden suhteen edestä, molemmille .
Tunteeni häntä kohtaan ovat aika vahvoja ja eikä tähän liity mitään katkeruutta häntä kohtaan.
Me katsomme miten käy, ehkä liiallinen yhdessäolo kaipaa hiukan etäisyyttä nyt tällä hetkellä.