Jätetyksitulemisen pelko. Vainoharhaako?

Suosittelisin keskustelua kumppanin kanssa. Kirjoita vaikka kirje, näytä tämä keskustelu tai jotain muuta, millä "avata" keskustelu, jos puhuminen tuntuu vaikealta.

Kuulostaa lähinnä luottamuksen puutteelta, jos pelkäät naisesi lähtevän toisen mukaan. Oletko tullut joskus petetyksi tjsp, mikä voisi olla syynä ajatuksiisi? Onko naisesi ehkä joskus tehnyt kuten pelkäät hänen tekevän itsellesi?

Puhuminen voi auttaa valtavasti. Kannattaa myös varautua siihen, etä kumppani voi luokkaantua syvästi ajatuksistasi - hän voi suunnitella yhteistä tulevaisuutta, ja sinun luottamuksesi puute voi loukata paljon. Mutta ilman keskustelua asia tuskin muuttuu miksikään.

Joo, olen vain päättänyt hyväksyä sen, ettei takuita elämässä ole mistään ja että pitää vaan elää. Olen vain käskenyt mieleni pitää turpansa kiinni, ja elänyt omaa elämääni: kun on tekemistä ja elämää, ei ehdi ajatella liikaa ja roikkua toisessa. Olen vain päättänyt, että sellaista elämä on.

Voit alkaa jauhamaan asiasta kumppanisi kanssa, mutta se ei tule johtamaan mihinkään, kun vika ei ole teidän suhteessanne (tosin mustasukkaisuutesi saattaa sellaisen aiheuttaa) vaan sinun päässäsi. Ei kukaan voikaan taata, ettei mitään koskaan tapahdu, tai ettet tule jätetyksi. Mutta se on elämää. Hänen tehtävänsä ei ole enempää vakuttella ja paapoa sinua, jos sinä olet riippuvainen etkä osaa elää elämääsi, etkä halua ottaa riskejä, se ongelma on sinun.

Keskustele ennemmin ystäviesi kanssa, jonkun luottokaverin, joka ei siis lietso sinua enempää vaan on järkevä ja realistinen.

Jostain syystä pelkäät ettet selviä kolauksesta? Jostain syystä olet jo nyt riippuvainen tyttöystävästäsi, miksi? Jostain syystä hän täyttää jo nyt maailmasi, etkä osaa ajatella terveesti, miksi? Jostain syystä läheisyys aiheuttaa itsetunto-ongelmia, miksi et katso ansaitsevasi sitä? Mikset ansaitse suhdetta tai rakkautta? Miten itsetuntosi on muuten heikko, yksin et siis ole mitään? Mikset?

Mietin näitä rauhassa. Pieni mustasukkaisuuus kuuluu rakkauteen ja menetyksen pelko aina saamiseen, mutta sopii miettiä, mistä se kertoo.

...lähentää teitä, on varmaan hyvä puhua asiasta kumppanin kanssa. Hänellä voi kokemuksensa perusteella olla myös jaettavaa. Jonkin hyvin valitun luottoystävän kanssa juttelisin ehkä myös. Moni ystävä voi olla suhteestasi kateellinenkin, uusi ihmissuhde saattaa pistää ystäväpiirinkin uusiksi. (Jotenkin käsittämätöntä). Hyväksi kokemani keino on puhua jonkin ammattiauttajan kanssa. On taatusti tilanteen ulkopuolella. Rakkaus on loppupelissä myönteinen asia, nyt sinulla on mahdollisuus kohdata myös itsesi ja pelkosi. Mistäköhän ne pelot oikein kumpuavat…..

Tutulta kuulostaa. Haudon juuri noita samoja ajatuksia päässäni, että vaikka nyt (toistaiseksi lyhyehkön parisuhteen aikana) on kaikki hyvin, niin pian tulee puhelu tai tekstari tai jotain muuta yllättävää joka päättää kaiken. Ja se kuulostaa myös tutulta, että kun ollaan yhdessä, niin kaikki tuollaiset ajatukset häviävät. Meille vaan tulee väkisinkin usean päivän eroja, jolloin ahdistavat ajatukset valtaavat mielen ja toisen yhteydenottoa odottaa vaan jatkuvasti. Omalla kohdallani tiedän, että tämä johtuu siitä, että exäni petti minua enkä osaa enää luottaa miehiin ollenkaan. Juu itsetuntoa pitäis kehittää..

Paras ratkaisu ainakin mulle on jutella ystävien kanssa, mieluiten saman kokeneiden, ja juurikin hyväksyä toi ettei elämässä ole loppujen lopuksi mistään takeita. Ja totta on, että kun on koko ajan jotain puuhaa, niin sitä puhelintakaan ei ehdi kytätä. 09jne:n viestissä oli kyllä erityisen paljon hyviä pointteja ja kysymyksiä, oikein kolahti omaan nilkkaan.