Miten kertoisin työkaverille, että olen ihastunut häneen? En tiedä millaisia tunteita hänellä on. En edes tiedä, onko hän vapaa.
Paras tapa olisi odottaa, että olisin kahdestaan hänen kanssaan. Mutta silloin voin joutua odottamaan kauan.
Olen ujo, kolmekympinen ja itseluottamus ei ole maailman paras. Kahvipöydässä en siis uskalla tehdä aloitetta. Toivon asiallisia neuvoja.
Paras tapa olisi odottaa, että olisin kahdestaan hänen kanssaan. Mutta silloin voin joutua odottamaan kauan.
Olen ujo, kolmekympinen ja itseluottamus ei ole maailman paras. Kahvipöydässä en siis uskalla tehdä aloitetta. Toivon asiallisia neuvoja.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Onko hän tietoinen ihastumisestasi? Tiedätkö hänen nimensä? Ota rohkasti suoraan yhteyttä häneen ja saat vastaukset kaikkiin kysymyksiisi.
Hän ei ole tietoinen asiasta. Tiedän nimen. Pitäisi vain löytää sopiva syy ottaa yhteyttä häneen. Olen vain niin ujo, etten oikein tiedä mitä tekisin.
Onko kyseessä nainen/mies ?
Paljastatko edes jotain nimestä :)
Miksi ujostelet? Onko siihen jokin muu syy kuin ujoutesi? Otapa nyt vaan rohkeasti yhteyttä!
Ei pitäisi olla syytä ujostella. Oon vain aina ujo ja itseluottamus pohjassa. Vähän pelkään mitä tapahtuu, jos hän ei ole kiinnostunut, kun kuitenkin ollaan työkavereita. Tiedän, ettei hän nauraisi mulle tai pitäisi mua pilkkanaan.
Luulen että oon keksinyt syyn mennä juttelemaan hänelle. Mutta miten otan ihastumisen puheeksi? Mitä sanon? Mitä kysyn?
Ei ole liikaa kokemusta tällaisista asioista.
No oletko aikaisemmin tavannut häntä tai jutellut hänen kanssaan? Jos, niin voisitko vaikka viitata tähän aiempaan tapaamiseen jotenkin? Voisitko kutsua esim. kahville tai kävelylle tms. ja sitten sitä kautta edetä asiassa.
Olen tavannut vain työpaikalla. Ja tiedän että hän käy lätkämatseissa. Olen nänhyt hänet matseissa muutama kerta, mutta en jutellut silloin. Se olisi helppo ruveta puhumaan lätkästä ja vaikkapa ehdottaa, että mentäisiin yhdessä matsiin.
Nyt kuitenkin epäilen, että hänen työsuhteensa loppuu vuoden vaihteessa, ellei sitä ole jatkettu. Täytyisi melkein toimia tänään, koska hän on lomalla keskiviikkona ja torstaina.
Jos vain pääsen sellaiseen tilanteeseen, että voisin kertoa tunteistani, niin luulen että uskallan tehdä niin. Jos hänen työsuhteensa jatkuu ensi vuonna, niin luulen että pystytään toimimaan asiallisesti, myös vaikka hän ei olisi kiinnostunut.
Hän on siis nainen ja minä mies.
Moi,
mä ainakin suosittelisin että otat homman ensin parempana tutustumisena. Eli et aseta itsellesi ja sille toiselle paineita, vaikka oisitkin ihastunut: ihastuminen on kivaa ja positiivinen juttu, mutta hei, voithan sä silti pyytää sitä vaikka vaan kahville: soitat ja sanot vaan, että eipä nyt ole mitään tekemistä, ja ajattelit juurikin häntä, että oisko aikaa lähteä kuppilaan kahville. No, siitä jo tiedät, alkaako empimään, ja vaivaantuuko: varattu tai ei ehkä kiinnosta, jos lähtee mutta on ihan kaveri, niin anna ihan vähän aikaa: että tiiät onko se todella vaan kaveri vai ihastuisko sekin, mutta kyllä sä sen silmistä ja eleistä näät, jos se susta tykkää. Maili ois kanssa hyvä, siihen voi vaan lätistä jotain ja katsoa että onko mitään puhuttavaa: mä ainakin kirjoittelen ihan huviksenikin kaikille. Pientä esitutkintaa nääs :)
Ois muutenkin hyvä jotensakin vähän tuntea muutenkin kun töistä: sielläkun saattaa olla ihan eri tyyppi.
Ja jos voit olla oma itsesi ja puhutte luonnollisesti (äläkä vaan tee mitään typerää "alanpa tässä esittämään" vaan kerro aidosta itsestäsi), niin jutussa voi olla jotain enemmänkin. Mutta muista, että koska olette työkavereita, et voi mahdollisesta pettymyksestä juosta karkuun, otat sen vaan niinkun mies. Jos ollaan vaan kavereita, niin ollaan sitten, jos kiinnostaa niin kiinnostaa, eihän siinä mitään häviä.
Eikä häviäkään: ihastuksestaan saa kertoa ja olla kuin ei olisikaan. Siinä ei ole mitään pahaa ja kuka on niin pässi, että esim. ottaa sen pahalla,-vaikkei itseä kiinnostaisikaan! Suurin osa ottaa hyvällä jokatapauksessa :)
Ihmisiin saa kuule tutustua, ja ainakin ehdottaa tutustumista, ilman sen kummempia syitä! Näin mä ainakin teen, ja jos joku siitä liikoja luulee, niin oma on ongelmansa, ja jos taas ihastukset ei mene yksiin, niin eipä voi sitten mitään. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.
Hei! Työpaikalla kannattaa edetä varovaisesti, koska kuitenkin joudutte työskentelemään samassa paikassa, vaikka suhteesta ei tulisikaan mitään. Onko sinulla ketään luotettua työkaveria, joka tuntisi ihastuksesi kohteen paremmin ja saattaisi tietää, onko tämä vapaa, tai pystyisi selvittämään asian helpommin kuin sinä? Minusta siviilisäädyn selvittäminen on keskeistä tässä. Jos saat varmuudella tietää, että hän on vapaa, niin voit kertoa ihastuksestasi vaikka ihan suoraan, ja siitä tuskin seuraa mitään kiusallista, vaikka hän torjuisikin sinut. Jos taas hän ei ole vapaa, saattaa ihastumisesta kertominen olla kiusallisempaa. Siksi panostaisin siis asian selvittämiseen.
Voit myös pyytää häntä epä-treffeille, siis treffeille jotka oikeasti ovat treffit, mutta sitä ei sanota ääneen, vaan tapaaminen järjestetään jollain verukkeella. Esim. kysy, ehtisikö hän joskus miettiä jotain työasiaa kanssasi, ja sitten kun teillä on kahdenkeskinen kokouksenne, kysyt saisitko tarjota kahvit, haluaisiko hän lähteä jonnekin kokouksen jälkeen, tai mitä vaan. Voit myös ehdottaa, että kokous pidetään työpaikan ulkopuolella, "koska muualla on rauhallisempaa ja helpompi keskittyä". Jos sitten käy ilmi, ettei hän olekaan vapaa tai kiinnostunut sinusta, et menetä kasvojasi koska tehän ette olleet treffeillä, vaan kokouksessa.
Nyt olen ainakin jutellut hänen kanssaan. En uskaltanut kysyä mitään suoraan. Mutta aika lupaavalta tuntui. Olen aika varma, että hän on vapaa ja että työsuhde jatkuu myös ensi vuonna.
Kysyin onko hän menossa seuraavaan otteluun. Hän vastasi ettei pääse otteluun, koske lähtee kaverin luo Helsinkiin. Harmi, koska olisin muuten pyytänyt hänet mukaan otteluun.
Olisiko minun kuitenkin pitänyt sanoa suoraan, että olen kiinnostunut hänestä. Harmittaa, etten kertonut.
Hienoa, että olet päässyt juttusille ihastuksen kohteesi kanssa! En suosittelisi heti kertomaan kiinnostuksesta tätä kohtaan, ymmärtääkseni ette kuitenkaan vielä tunne kovin hyvin. Paljon tsemppiä!
Tunnen hänet vain siitä, että istutaan samassa kahvipöydässä työpaikalla. Ei olla juteltu kovin paljon ennen. Sitten tiedän, että hän käy jääkiekko-otteluissa.
Hän saattaa siis aavistaa, että olen kiinnostunut hänestä. Kun nyt yhtäkkiä olen ruvennut puhumaan hänen kanssaan. Lisäksi puhun paljon hellemmällä ja pehmeämmällä äänelllä, kun puhun hänen kanssaan. Ja oon vielä hermostuneempi kuin normaalisti.
Ajattelin kuitenkin edetä niin, että pyydän hänet mukaani seuraavaan jääkiekko-otteluun. Olisiko hyvä lause: "Kiinnostaisiko sua lähteä kanssani esim. seuraavaan otteluun"?
Toivoisin että saisin häneltä rehellisen ja suoran vastauksen. Että sanoisi ei, jos hän ei ole kiinnostunut, ja että hän sanoisi, että on varattu, jos näin on. Myönteinen vastaus olisi tietenkin paras.
Vaikka on ihanaa olla ihastunut, mutta se on samalla rasittavaa, kun ei saa kunnolla nukuttua ja ruoka ei maistu, ja se tunne mahassa ja koko kehossa... En oikein edes pysty keskittymään mihinkään.
Ihastuminen on ihanaa, mutta tuskaista. Itse ihastuin naapuriini (mies, minä nainen) ja kovasti, pari kuukautta odotin ja toivoin että mies sanoisi jotain, koska luulin että hän on myös kiinnostunut, katseista ym. käytöksestä päättelin, vihdoin uskalsin ilmaista kiinnostukseni ja nolasinkin vähän itseni, mies kuitenkin kieltäytyi kohteliaasti, itselle jäi vähän paha mieli tietysti siitä, mutta se tuskaisuus kyllä loppui siihen ja olen tyytyväinen että sanoin kiinnostukseni, koska sitten ainakin tiesin miten asia on. Nyt sitten vaan vähän inhottavaa liikkua ulkona kun välillä törmäillään.
Olen myös ihastunut nyt työkaveriini, olen miesten keskellä töissä ja en uskalla mitään kiinnostukseen viittaavaa ilmaista, koska pelkään että näin miehisellä työpaikalla siitä/minusta tulisi vinoilun kohde, vilkuilen vaan ja yleistä keskustelen miehen kanssa. Enpä taida mitään sanoa, koska tämä aikaisempi pakkien saanti tuntuu vieläkin sen verran etten uskalla itseäni taas nolata.
Kuulostat mukavan oloiselta ja voipi ollakin että nainen lähtisi sinun kanssa peliin mielellään, kiekkofanina itse ainakin lähtisin, jos pyydettäisiin (tosin niin ei tietenkään käy...). Ehkä kannattaisi siellä työpaikalla vaan jutella lisää mahdollisuuksien tullen ja tutustua paremmin niin molemmin puolin tilanne mukavampi jos pyydät peliin tms. Niin inhottavaa kuin se onkin odottaa niin kannattaa ehkä tutustua paremmin jos vaan kahvipöydästä tunnette, meillä ainakin kahvipöytäkeskustelu on niin tuttavuus-pohjalla että siinä ei ehdotuksia odota kukaan kai.
On vähän hankalaa päästä hänen kanssaan juttusille. Minulla ei oikeastaan ole mitään työasioita, joista voisin puhua hänen kanssaan. Pitäisi sitten vain keksiä tekosyy. Niin tein viime kerralla. Mutta silloin oli helpompaa, kun melkein kaikki olivat joululomalla, niin oli helpompi kysyä häneltä, tietääkö hän jotain asiasta. En kuitenkaan voi toimia samalla tavalla joka kerta.
Saattaa olla niinkin, että minä tiedän enemmän hänestä kuin mitä hän tietää minusta. Kun minä olen ollut kiinnostunut hänestä, niin olen kuunnellut tarkkaan mitä hän on sanonut esim. kahvipyödässä. Hän ei välttämättä ole kunnellut minua yhtä tarkasti eikä ehkä muista kaikkea mitä olen sanonut. Luulen että se mielikuva, mikä hänellä on minusta, on että olen ujo ja hiljainen. Olemme olleet työkavereita yli vuoden.
Mielestäni on kuitenkin hyvä, että hän on kiinnostunut jääkiekosta, niin kuin minäkin. On ainakin yksi yhdistävä asia.
Luulen että rohkaisen itseäni ja menen suoraan pyytämään mukaan peliin. Vaikka vastaus olisi ei, niin hän tietää ainakin, että olen kiinnostunut. Ehkä siemen alkaa itämään ja hän kiinnostuu minusta myöhemmin.
Tänään kahvipöydässä meitä oli 2 kun hän tuli sinne. Hän kyseli mitä uutena vuotena oli tapahtunut ja katsoi minua. Minä katsoin takaisin silmiin ja vastasin. Pelkään vain että vastaus oli liian tylsä. Kerroin että olin kotona. Hän taas kertoi mitä hän oli tehnyt.
Mistä voisin huomata, jos ihastukseni kohde olisi kiinnostunut minusta?
Nyt kun ollaan juteltu vähän tuntuu ainakin siltä, että voin jutella hänen kanssaan ilman, että minua jännittää liikaa. Se on mielestäni hyvä juttu. Kieli ei mene solmuun ja voisin jopa keksiä asioita, joista puhua. Haluaisin tietää niin paljon hänestä. Ja haluaisin myös kertoa hänelle itsestäni.
..Itse ainakin vaan tuijotan miestä kiinnostuneen näköisenä (siltä se ainakin itsestä tuntuu), olen aidosti kiinnostunut hänen puheistaan, siis kuuntelen, en samalla tee muuta/katsele muualle, katson silmiin, hymyilen, kyselen miehen puheista jotain, pyrin miehen seuraan jollain syyllä, katselen salaa, haluan tietää miehestä lisää. Kiinnostuksen ehkä huomaa siitä miten nainen kohtelee sinua verrattuna muihin miehiin, puhuuko eri tavalla, enemmän, vai puhuuko kaverimaisesti samalla tavalla kuin muille, katseleeko nainen sinua pidempään, itse ainakin jotenkin vaistoan toisen kiinnostuksen. Miehet ainakin tuijottaa jotenkin kiinteämmin, hymyilee, ym.
Olen ujo joten en kovin luontevasti osaa aloitella keskustelua, olen siksi huomannut että ujolle puhelias ihminen on jotenkin helpompi tutustua koska se toinen keksii jutun aiheita ja siitä on helppo jatkaa omilla jutuilla.
Kannattaa jutella vaan lisää, tutustua, siltä varalta että jos naiselle kiinnostuksesi tulee niin sanotusti puun takaa (ei me naisetkaan kaikkea huomata), kun hän tuntee sinua enemmän todennäköisemmin myös haluaa tutustua sinuun lisää.
Tänä aamuna näytti siltä, että olisin päässyt juttusille taas. Hän oli mun edella kahvijonossa ja ajattelin, että pääsen valitsemaan paikkani niin, että istuisin hänen vastapäätä. Kahvipöäydässä ei olisi ollut monta ihmistä, joten olisi ollut hempompi jutella. Mutta ei käynyt niin. Hänellä oli varmasti palaveri, koska otti vain kahvinsa ja meni jonnekin.
Nyt vain odotan iltapäivätaukoa. On vähän hankalaa, kun ollaan niin kaukana toisistamme, etten näe häntä muuten kuin tauoilla. Jos edes näkisin, milloin hän lähtee ruokatauolle, niin voisin yrittää päästä mukaan.
Hän istuu ihan toisessa päässä taloa kuin minä. Ja kaiken lisäksi käytävän päässä umpikujassa, etten voi edes sattumalta kävellä ohi.
Jos kerään rohkeutta ja menen pyytämään hänet ulos. Mietityttää vain, olisiko se hänelle noloa, jos hänen työkaverinsa viereisissä huoneissa kuulee, että olen kiinnostunut hänestä? Minulle olisi, mutta se pelko on voitettava.
PS. Kiitos kaikista neuvosta. Vaikka ne vähän ristiriitaisia ovatkin. Jonkun mielestä kannattaisi mennä suoraan asiaan, kun taas toinen kehottaa odottamaan vielä. :)
"otti vain kahvinsa ja meni jonnekin."
Ehkä palaveri, tai sitten on valitettavasti käynyt niin, että hän ei olekaan siinä mielessä kiinnostunut, ja välttelee siksi kahvipöytätilanteita, ettei sinulle synny väärää kuvaa kiinnostuksesta... vaikea sanoa. Jos tämä ei toistu, niin toivoa vielä on.
Tavallaan on tietysti helpompaa jutella, kun jännitys alkaa laskea ja kahvipöytätilanteista tulee arkisempia. Samalla arkistuminen voi kuitenkin johtaa siihen, että liu'ut pysyvästi sinne "ollaan vain kavereita"-osastolle. Oma kokemukseni on, että ihastuminen iskee parhaiten silloin, kun on sitä jännitystä ilmassa. Pitää takoa silloin kun rauta on kuumaa.
On hyvä, että teiltä löytyy ainakin yksi juttu, josta irtoaa molempia kiinnostavaa keskustelunaihetta. Jos työkavereiden kuullen syömään pyytäminen vaikuttaa arveluttavalta, niin mitä jos jättäisit hänen huoneeseensa jonkun pelipäivän jälkeen lapun-: "Näitkö eilisen matsin? Tulipa taas aihetta jälkipeleihin... Jatketaanko aiheesta ruokatauolla?"
En tiedä mitä ajatella. Hän ei tänäkään aamuna tullut aamukahville. Enkä nähnäyt häntää enää tiistai aamun jälkeen.
Jos syy on se, että hän haluaa välttää minua, niin silloin olen erittäin surullinen. En halua tuottaa hänelle pahaa mieltä. Ei ole koskaan ollut tarkoitus tehdä niin.
Nyt ehkä kuitenkin kannattaa pysyä rauhallisena ja katsoa mihin asiat johtaa. En usko että hetki on sopiva pyytää hänet ulos nyt.
Toivottavasti löytyy luonnollinen syy siihen, ettei hän ole käynyt kahvitauoilla. Tuntuu siltä, että jälleen kerran hyvä tyttöystäväehdokas menee ohi suun.
Johtuuko se mun huonosta itseluottamuksesta?
on yleensä se todennäköisin vaihtoehto. Miksei tullut aamukahville, onko edes töissä? Jos onkin kipeä? Tai yllättävästi lomalla? Ehkä lomautettu toviksi? Jos onkin jumalaton kiire? Tai vaikka vaan pahuksen huonolla tuulella?
Voihan tuo vältellä sinua, mistäpä sen tietäisi. Mutta sittenkin voit kysyä itseksesi miksi sinua vältellään, siksikö ettet ole kiinnostava vai ehkä siksi että hänkin on arka? Ja tämähän taas ei selviä kuin ottamalla riski ja lähestymällä.
Kyllä se varmaan on niin, että jahka saat lähiaikoina sopivan tilaisuuden, niin voisit kokeilla kepillä jäätä ja saada siten mielenrauhan. Mutta kuten itsekin toteat, maltilla.
Mistä huonosta itseluottamuksesta? Etkös ole jo ylittänyt itsesi kun olet ylipäänsä ryhtynyt toimimaan, vaikka varovastikin? Vertaa vain omaan itseesi, muut vertailukohteet ovat vääriä.
Luultavasti löytyy looginen selitys. Tiedän, että hän on töissä, koska hänen autonsa on parkkipaikalla. On hän ennenkin jättänyt kahvitaukoja väliin, joten toivoa löytyy vielä. Olisin vain niin onneton, jos hän minun takia jättää tauot väliin.
Olemme kuitenkin kolmekymppisiä, joten luulen, että pystyisimme käsittelemään asiaa asiallisesti. Ei meidän tarvitsisi vältellä toisiamme. En usko, että hän kovin pienestä säikähdäkään, ellei hän sisimmässään ole ujompi kuin miltä näyttää.
En ole tehnyt mitään sellaista, että hän 100 % voisi tietää, että olen kiinostunut. Olen siis oma-aloitteisesti alkanut puhua hänen kanssaan. Ennen olen vain vastannut kysymyksiin. Sitten hän on hyväksynyt minut Facebook-kaverikseen. FB:ssä olen kirjoittanut hänelle 3 kertaa viikon aikana. Onnettelin nimipäivän johdosta, toivotin hyvää uutta vuotta ja kommentoin hänen tilaansa. Uudenvuodentoivotuksessa lähti pieni sydän mukaan, mutta se oli mielestäni aika harmitonta. Olenko mokannut?
Haluaisin niin kertoa hänelle, että haluan oppia tuntemaan hänet paremmin. Itseluottamukseni on kiusattu rikki koulussa. Vaikka siitä on jo 15 vuotta, niin kärsin siitä vielä. Varmasti koko elämäni.
Hei! Ei sinun tarvitse heti alkuun kertoa ihastumisesta. Ilmaise vain että haluat tutustua, ja sehän onkin paljon helpompaa. Mene muuten vain juttelemaan, ja jos hän ei ole selvästi torjuva, seuraava vaihe on ehdottaa vaikka yhteistä kotimatkaa, kahvillakäyntiä tai menoa yhdessä lätkämatsiin. Siinä ei vielä ole nolostumisen vaaraa, jos ei sitten synkkaakaan, koska sellaista voi ehdottaa ihan vaan kaverina. Jos sitten viihdytte yhdessä, loppu sjuukin itsestään.
FB on myös hyvä paikka tehdä tuttavuutta. Voit ensin kirjoitella muuten vaan ja kysellä kuulumisia, ja jos suhtautuminen on myönteistä, ehdota jotain helppoa tapaamista jne.
kukaan ei pahastu siitä että kysellään kuulumisia eikä siitä että pyydetään kahville. Joten siitä vaan!
Nyt on helpottunut olo. Hän tuli iltapäiväkahville ja jopa sanoi pari sanaa mulle. Se taitaa olla merkki siitä, ettei hän välttele minua.
En usko, että hän on ihastunut minuun. Ei ehkä edes ole kiinnostunut oppia tuntemaan paremmin, mutta nyt tuntuu taas siltä, että voin puhua hänen kanssaan. En nyt puhunut muuta hänen kanssaan, kuin vain vastasin vähän enenmmän kuin kyllä tai ei siihen mitä hän sanoi mulle.
Hän ainakin katsoi minua ja mielestäni hän hymyilikin. En muista mitä mä tein, mutta luulen etten katsonut häntä monta millisekuntia, jonka jälkeen katse siirtyi alas pöytään.
Olen huono tulkitsemaan naisia. Oliko se enemmän kuin, että hän vain yritti olla mukava/kohtelias? Odottaako hän mun seuraavaa siirtoa, jos hän aavistaa, että olen kiinnostunut?
Huomenna on peli. En nyt ksynyt, onko hän menossa katsomaan sitä. Yritän kuitenkin pitää silmät auki ja menen juttelemaan, jos näen hänet. Silloin yritän kertoa, että haluaisin tutustua paremmin. Jos hyvin menee, niin voin ehkä sitten pyytää hänet mukaan seuraavaan otteluun.
Ehkä mä voisin kysyä Facebookissa, onko hän menossa peliin? Mutta kun hän ei ole vastannut, mun edellisiin viesteihin, niin meneekö se överiksi jos kirjoitan uudestaan?
Paljon kysymyksiä taas. Tuntuu kuitenkin paljon paremmalta nyt.
Mutta koittaisin ehkä jättää tulkintaa vähemmälle, se on aika läheistä sukua ajatustenluvulle, joka tunnetusti ei oikein toimi.
Voipi se nainen odottaakin, että rohkaistut tekemään jotain. Tai sitten se vaan on kohtelias, saattaa se jopa nähdä että menet aivan kiemuralle sen lähellä, se voi tuntua viehättävältä ja lutuselta, niin ettei se sitten ainakaan halua olla töykeä tai muuten satuttaa.
Tietty se ettei viesteihisi FB:ssä vastattu, kertoo ainakin siitä että mitenkään tolkuttomasti tuo nainen ei perääsi kipinöi. En nyt sitten tiedä kannattaako uutta viestiä laittaa, meneekö se överiksi, mutta onko muutakaan keinoa saada hommaan tolkkua?
Nauti nyt tästä hyvästä fiiliksestä, mutta pidä hokkarit silti jäässä.
Lähdin vähän myöhemmin töistä perjantaina ja menin toista kautta ulos kuin yleensä. Huomasin että hänen huoneessa oli valot vielä päällä, joten keräsin rohkeutta ja menin juttelemaan. En ehtinyt miettiä tilannetta etukäteen. Menin vain. Silti jännitti.
En pyytänyt ulos, vaan kysyin muuten vaan, oliko hän menossa lauantain otteluun. Ei ollut menossa, vaan kertoi, että hän aikoo viettää viikonlopun hänen veljensä kanssa. Ihan hyvä vastaus ja luulen myös, että se ei ollut vale. Sanoin että sekin on hyvä tapa viettää viikonloppu.
Olisin halunnut puhua enemmän, mutta en oikein saanut mitään sanotuksi. Tuntuu siltä, etten pääse tästä eteenpäin. Hän ei katsonut mua koko ajan, kun juttelimme, vaan vilkaisi välillä tietokonettaan. Luultavasti se on merkki siitä, ettei häntä kiinnosta. Tai sitten häntäkin jännitti, mutta en ole saanut sellaista kuvaa hänestä, että hän olisi ujo.
Nyt olisi tietenkin helppo jatkaa tutustumista puhumalla siitä, miten hänen viikonloppunsa meni. Mutta alkaako hänestä tuntua ahdistavalta, jos yritän pitää yhteyttä. Vai pitäisikö minun jossain vaiheessa tajuta, ettei hän ole kiinnostunut?
Itse ainakin toivon, että hänen kiinnostuksensa heräisi, jos osoitan, että muistan mitä ollaan juteltu, olen kiinnostunut siitä ja haluan tietää enemmän.
Jos edes keksisin, miten pääsisin tutustumaan häneen paremmin.
Miten hän regoi käyntiisi? Hymyilikö, vaikuttiko ilahtuneelta vai oliko neutraali?
Hymy on tärkeä viesti. Saatko hänet hymyilemään?
Hymyiletkö itse hänelle puhuessasi? Kirjoittamastasi saan sellaisen aika totisen miehen vaikutelman, mutta totuushan voi kuitenkin olla toinen.
Yleensä ottaen hyväntuulisuus ja huumori vetoavat naisiin. Kun mainitaan miehet, jotka ovat naisten suosiossa, ei suotta puhuta "naistennaurattajista". En nyt tarkoita tällä sitä sanan negatiivista merkitystä eli lipevyyttä, vaan kykyä saada toinen hyvälle mielelle. Joku tekee sen luontevimmin vitsailemalla, joku lausumalla nokkelan kohteliaisuuden.
Tietysti jos sen tyyppinen flirtti on sinun luonteellesi vierasta, niin kovasti teeskentelemäänkään ei kannata ruveta.
Ehken sinun tilanteessasi tekisi uusintakäyntiä toimistolle ainakaan ennen kuin olette tavanneet jossain neutraalilla maaperällä kuten kahveilla, jossa voi vähän havainnoida hänen suhtautumistaan sinuun. Juuri sitä hymyn houkuttelemista esiin jne.
Hän reagoi aika neutraalisesti. Ei hymyillyt, mutta aika iloisesti toivotti hyvää viikonloppua, kun lähdin sieltä.
Olen aika totinen. Vaatii aika paljon rohkeutta sekin, että uskallan ottaa yhteyttä, enkä varmaan muista hymyillä. Mutta ehkä hymyilen, vaikken sitä ajattele.
Luulen kuitenkin, että hän tuntee minut niin hyvin, että tietää, että oon totinen. Ehkä se ei silloin ole ratkaisevaa, että olen totinen. Ehkä hän sitten tajuaa, että todella tarkoitan sitä, mitä sanon.
Kyllä mä yritän näyttää iloiselta kun näen hänet. Ei tunnu luontevalta flirttailla, mutta yritän olla kohtelias ja kiltti. En varmaan itsekään ymmärtäisi, jos hän flirttailisi mulle.
Olen yrittänyt lukea neuvoja netistä, mutta loppujen lopuksi kaikki menevät ristiin. Joku neuvoo tekemään tietyllä tavalla, kun taas toinen neuvoo tekemään ihan toisin. En tajua mitään. Tiedän vain, että olen ihastunut häneen.
Mitä jos käännetään asia toisinpäin. Miten saan ihastumiseni kohde kiinnostumaan minusta?
Kun mitään selviä merkkejä siitä, että hän olisi kiinnostunut minusta ei ole, niin minun kannattaisi panostaa enemmän itseeni. Miten kiinnitän hänen huomionsa positiivisella tavalla?
Kahvipöydässä olis tietenkin helppo alkaa jutella. Ongelma on lähinnä se, että olen aika varma, että varsinkin eräs työkaveri huomaa heti kiinnostukseni ja saattaisi sanoa sen ääneen. Minusta se olisi noloa. Yleensä en itse aloita keskusteluja, vaan kuuntelen vain ja avaan suuni vain silloin kun tiedän asiasta jotain ja on jotain sanottavaa.
Kaikki työkaverit samassa kahvipöydässä ovat naisia ja suurin osa vanhempia 45 . Kolmekymppisiä on vain pari, joista yhden kanssa tulen aika hyvin toimeen ja meillä on juttuaiheitakin.
Minkä alan työpaikassa te ootte?
Julkishallinnon. Kunta-alalla.
jos kävit kysyyn peleistä joissa käy viikonloppusin.. jossakin mainitsin teidän olevan facebook tuttuja niin laita viesti voisitteko mennä jonnekin peliin yhdessä joku viikonloppu? Varmaan kysymyksen lähettäminen ahdistaa jos sitten vastaa kielteisesti niin siitä jo voi jotakin päätellä... eteenpäin et varmasti pääse jos et uskalla tehdä mitään aloitetta..=) Facebookin kautta lähetetty viesti menee kuitenkin hänelle henkilökohtaisesti eikä tarvitse kaikkien kahvipöydässä olleiden kuullen kysellä.. siinä voi itselläkin rohkeus pettäää.. =)
niin sitten tietenkin asia käy vaikeammaksi jos on varattu.. mutta onko hänellä mitään valokuvia facebookissa joista asia selväisi tai sitten päivitystä parisuhdetilanteesta.. =)
Kiitos vastauksesta. Olen miettinyt Facebookia vaihtoehtona. Mutta teenkö paremman vaikutuksen jos kysyn ihan livenä, kuin jos kysyn Facebookissa? Vai voinko tehdä hyvän vaikutuksen myös Facebookissa?
Se parisuhdetilanne on vähän vaikea. FB:ssa lukee, että hän on parisuhteessa. Nyt on kuitenkin niin, että epäilen, että se ei enää pidä paikkaansa. Hänen muut yhteystietonsa ovat väärin. Esim. osoite ja puhelinnumero ovat yli vuoden vanhoja, kun muutti opsikelupaikkakunnalta (Ruotsista) tänne.
FB:ssa ei näy että hän kirjoittelisi jonkun miehen kanssa. Eikä hän ole koskaan maininnut poikaystävää. Kun miettii miten hän vietti uuden vuoden, ja mitä hän muuten puhuu ja miten hän viettää vapaa-aikaansa ja suunnittelee matkoja ystäviensa kanssa, niin en usko että on enää varattu. En ole myöskään nähnyt poikaystävää otteluissa.
Se tietenkin vaikeuttaa asiaa, kun en ole varma. Tosin en ehkä yllättyisi, jos hänellä olisi tyttöystävä.
Ei valokuvissakaan näy muita kuin naisia ja opiskelukavereita.
Laitan saman tekstin tähän kuin siihen toiseen ketjuun.
Kaikki näytti hyvältä. Menin heti aamulla juttelemaan. Juteltiin monta minuuttia ennen kuin uskalsin kysyä.
Hän kertoi että hänellä on poikaystävä. Kaukosuhde. Muuten hän näytti iloiselta ja hymyili ja kiitti kiinnostuksestani. Kysyin, oliko OK että pyysin hänet treffeille ja hän vastasi, että ilahtui kun kysyin.
Tuntuu siltä, että hän oli odottanut kysymystäni.
Nyt on tosi sekavat tunteet. Olen tosi helpottunut ja iloinen, kun uskalsin kysyä ja kun sain hyvän ja suoran vastauksen. Mutta olen myös erittäin pettynyt ja surullinen. Oli niin paljon haaveita ja nyt tiedän, että elämäni ei muuttunut tälläkään kertaa.
Mutta mitä mä nyt teen? Odottaako hän, että pidän yhteyttä kaverina? Voinko jatkossakin käydä juttelemassa hänen kanssaan ja puhua hänen kanssaan tauoilla enemmän kuin itseäni vanhempien työkavereiden kanssa. (Onhan mulla se toinen samanikäinen naimisissa oleva työkaveri, jonka kanssa tulen hyvin toimeen. Mutta hänestä en ole koskaan ollut kiinnostunutkaan.) Vai pitääkö mun jättää hänet kokonaan rauhaan?
Itse haluaisin jatkaa ystävänä edes työpaikalla. Tuskin me olisimme tekemisissä toistemme kanssa työpaikan ulkopuolella. Mutta samalla pelkään, että tulisin mustasukkainseksi.
Näin nyt alkuun. Lisää kysymyksiä saattaa tulla.
Vaikka pakit tulisikin, niin kyllä se vaan mieltä helpottaa kun saa kysytyksi :) Mä saattaisin yrittää olla mahdollisimman neutraali naista kohtaan ja antaisin hänen tulla mun luo eikä niin päin, että tyrkyttäisin seuraani. Olen huomannut etäisyyden tai ainakin tietynlaisen välttelyn auttavan, mutta samalla työpaikalla se voi olla vähän hankalaa. Mä olisin varmaan mahdollisimman normaali naista kohtaan, noteeraisin hänen läsnäolonsa ehkä hymyillä ja moikkauksilla etenkin jos nainen reagoisi niihin takaisin, mutta antaisin naisen itsensä tulla seuraani ja juttelemaan mikäli sitä haluaisi.
Loistava juttu, että sait nostettua kissan pöydälle.
Mun mielestä annat parhaan vaikutelman itsestäsi, jos et rupea välttelemään tai jätä häntä huomioimatta, mutta et myöskään jatka "vonkaamista" kun tilanne on nyt selvinnyt. Tämä ei sulje pois mukavien juttelemista kahvitauoilla tms.
Tämän varaan ei kannata laskea saati ruveta sulkemaan muita mahdollisuuksiasi pois, mutta voihan silti käydä niinkin kuin etäsuhteille usein käy, eli ne hiipuvat ajan mittaan pois... ja silloin saatat olla hyvissä asemissa, jos ylläpidät hyviä välejä ns. työkaveritasolla.
Mulla oli samanlainen tilanne joku aika sitten, odotin kauan ennen kuin uskalsin pyytää kiinnostavaa miestä ulos, myös hän kiitti kauniisti ja kieltäytyi, oli kyllä sinkku että syy oli siis minussa, ei varatuna olemisessa. Ajattelin aivan samoin kuin sinä eli haaveita oli ja ne särkyi ja olin tosi pettynyt ja surullinen kun elämäni ei muuttunut ja sama yksinäisyys seurustelun suhteen jatkui.
Olin helpottunut kun sain kysyttyä, olen kohdellut miestä tavatessamme (näemme melko usein) ihan neutraalisti, moikkaan jos niin sattuu, välillä kävelen vain ohi jos mies kauempana, en ole puhunut mitään miehell, ehkä luulee että olen suuttunut hänen vastauksesta, en ole, en vaan halua häiritä häntä kun ei kerran minuun halua tutustua.
Kannattaa jatkaa kaveri-tyyliin, jutella entiseen tapaan, ehkä vähän väliä siis pitää ettei liian kamu, muuten luulee ettet tajunnut että hän varattu ja jatkat vaan iskemistä. Aikaa myöten se kiinnostuksen tunne usein viilenee kun aivot tavallaan kunnolla rekisteröi ettei mahdollisuuksia ja pettymys vähenee, sitten taas helpompi olla. Siis ystävällistä juttelua, kahvittelua työpaikalla, ei luulisi haittaa olevan.
Kiitos näistä neuvoista.
Kyllä naiselle täytyy antaa pisteitä siitä, että sain hyvän vastauksen.
Työssä tuntui vielä aika hyvältä eilen. Olin iloinen siitä, että vastaus oli suora ja siitä, että hän ilahtui. Mutta illalla alkoi tuntua pahemmalta. Oli aikaa miettiä mitä kaikkea jäi kokematta. Olin jo ehtinyt suunnitella kaikenlaista mitä olisimme voineet tehdä treffeillä jne.
Mutta eniten surullinen olen tästä: Kerroin että olin kyllä nähnyt, että Facebookissa luki, että hän on parisuhteessa, mutta luulin että tiedot olivat vanhentuneita kun osoite oli vanha. Siihen hän vastasi, että parisuhdetieto piitää paikkansa. Sitten vain sanoin, että toivon että oli OK että kysyin ja hän vastasi, että on iloinen kun kysyin.
Tähän asti kaiken pitäisi olla kunnossa. Nyt hän on korjannut osoitetiedot, mutta on myös poistanut kaikki kirjoitukset seinältä tai estänyt mun pääsyn niihin, vaikkei siinä lukenut mitään vaarallista. Mitä hän tarkoittaa? Ahdistaako häntä? En olisi halunnut aiheuttaa hänelle mitään ongelmia.
Onneksi hän tuli kahville aamulla. Ei tullut samaan pöytään istumaan, mutta se johtui siitä, ettei ollut vapaita paikkoja. Hän ei luultavasti välttele minua. (Tai sitten ei ole kertonut työkavereilleen, ettei halua istua minun lähelläni.)
Minusta tuntuu, että haluaisin mennä puhumaan hänelle vielä ja selittää ja varmistaa, että kaikki on OK. Mitä mieltä olette tästä ajatuksesta?
Sitten mietin, kun hän oli niin ystävällinen myös kun rupesin tekemään tuttavuutta, niin olisiko hän halunnut olla mun kaveri? Minua voisi kyllä kiinnostaa olla pelkkä kaveri. Mulla ei ole paljon kavereita ja mietin, että varsinkin työpaikalla olisi hyvä olla joku, johon luottaa ja jonka kanssa voi puhua muutakin kuin työasioita. En ole ihan varma tästä ja mitä oikein haluaisin. Voinko kysyä, että voidaanko jatkaa tutustumista kavereina?
Minun järkeni mukaan on kaksi vaihtoehtoa, miksi hän oli mukava koko ajan. a) Hän oli vain ystävällinen. b) Hän halusi oikeasti olla ystäväni.
Tuskin olen ensimmäinen mies, jolle hän joutuu antamaan pakit. Itsellänihän ei ole paljon kokemusta, mutta silti luulen tietäväni, että juuri nyt on se tilanne, jolloin pystyn nolaamaan itseni täysin, ellen osaa käyttäytyä asiallisesti.
Voin ehkä jatkaa entiseen tyyliin ja mennä juttelemaan silloin tällöin. Jos sanon hänelle, että hänen täytyy kertoa jos olen liian tunkeileva. En oikein näe mitään syytä miksei se onnistuisi, ellei häneltä ole mennyt kaikki luottamus ja kiinnostus tutustua minuun.
Voin myös odottaa kunnes istutaan samassa kahvipöydässä niin yrittäisin sanoa jotain pientä hänelle, niin katson miten hän reagoi siihen. Jos joku sitten auttaisi tulkitsemaan hänen käyttäytymistään.
Olisin kiitollinen, jos saisin jotain tukea nyt.
Ei sun tarvitse varmistella mitään onko asiat OK, kiinnostushan on kohteliaisuus. Ei siis syytä miksi asiat ei olisi ok.
Ehkä jos haluat niin voisit tietysti naiselle sanoa että kaveruus on ok myös ja sanoa sen mitä sanoit että kiva että töissä on kavereita, ja ettei mitään huonoja välejä ainakaan sinun puolelta. Toisaalta nainen voi olla hieman varuillaan koska tietää että olet kiinnostunut hänestä eikä halua johdatella harhaan.
Olet vaan normaali, juttelet jos tilaisuus tulee, muuten kohtele kuin ketä tahansa muuta tuttua työkaveria.
Minä en ainakaan lähtisi tarjoamaan ystävyyttä naiselle joka seurustelee ja jolle olen osoittanut kiinnostusta. Luulen että tämän jälkeen hänelle saattaisi jäädä huono maku koko jutusta. Itse jatkaisin normaalia tervehtimistä ja jutustelua luontevien tilaisuuksien tullen, mutten hakeutuisi hänen seuraansa.
Toki hän saattoi olla vain ystävällinen, itse ainakin olen kaikille työkavereilleni. Harva varmasti ajattelee sen kummemmin haluaako olla jonkun ystävä, vai ei. Se vaan rakentuu jos on rakentuakseen.
Pakko vielä sanoa että olen yllättynyt kun sait tehtyä aloitteen... Hatun nosto siitä! :) Ymmärrän sinua kyllä täysin, koska se on minullekkin erittäin hankalaa.
Eikä sinun kannata jäädä liikaa miettimään tätä... Olit kuitenkin hänen mielestä vähintäänkin mukava tyyppi.
Tässä sinulle pari neuvoa naiselta:
Anna hänelle nyt aikaa, älä tuputa seuraasi tai mene selittelemään mitään, mielestäni se tekisi asioista vain monimutkaisia. Säilytät arvokkuutesi, kun annat pölyn nyt tasaantua ja hänenkin on helpompi olla kun et ala vatvoa tilannetta enempää. Oli hienoa, että kysyit naista treffeille, ja että hän kieltäytyi kohteliaasti. Mutta se siitä. Mielestäni se, että hän välittömästi treffikutsusi jälkeen esti sinun pääsyn hänen seinälleen FB:ssa, on selkeä merkki siitä, ettei hän halua sinun tietävän hänen elämästään ja menoistaan. Pahinta on, jos mies vain jatkaa kyttäämistä, vaikka nainen on ilmoittanut ettei kiinnostusta ole tai että on varattu. Tietenkin kaveri voi olla, mutta silleen tahdikkaasti, kuten olet tähänkin asti ollut.
Muista myös se, että olette TYÖpaikalla. Siellä tehdään ensisijaisesti töitä, eikä muodosteta parisuhteita. Jokaisella on oikeus tehdä työtään ilman pelkoa siitä, että joku vahtaa "sillä silmällä". Toivottavasti en kuulosta nyt liian suorapuheiselta ja pahoita mieltäsi, se ei ole tarkoitus.
Toivottavasti löydät mukavan naisen jostain muualta, kuulostat ajattelevaiselta mieheltä!
En ole tullut ajatelleeksi, että treffeille pyytäminen olisi kohteliaisuus. Mutta onhan se niitä kauneimpia kohteliaisuuksia mitä toiselle ihmiselle voi antaa, kun kertoo että hän on tehnyt niin hyvän vaikutuksen.
Olen vain miettinyt, että ei se ehkä hänenkään mielestä ollut mukavaa joutua tuottamaan minulle pettymys.
Ehkä hän oikeasti ennenkin kuin pyysin hänet treffeille, piti minua "mukavana typpinä" ja tykkäsi puhua kanssani. Ne viimeiset juttelukerrat menivät han hyvin. Hän puhui avoimesti ja alkoi oma-aloitteisesti kertoa sekä harrastuksista, vapaa-ajastaan että työasioista. Hän ei siis vain vastannut lyhyesti minun kysymyksiin. Minä ainakin tulkitsen sitä sillä tavalla, että hän halusi tutustua.
Jos asia on näin, niin minusta tuntuu, että on väärin häntä kohtaan, jos ensin rupean tekemään tuttavuutta, pyydän treffeille ja saan pakit ja sitten vain häivyn. Kun ottaa huomioon, että hän ei ole koskaan ajatellut minua seurustelukumppanina, vaan mahdollisesti vain kaverina.
Toki, hän ei ole koskaan itse ottanut yhteyttä minuun, vaan minä olen aina alkanut puhua hänen kanssaan. Asia olisi toinen, jos hän olisi ollut vain satunnainen tuttavuus, mutta nyt haluan olla mukava ja kohtelias tulevaisuudessakin. Haluan löytää sopivan tien eteenpäin.
Aion ainakin puhua hänelle kahvipöydässä tulevaisuudessakin. Sitten on vaikeampi tietää, että voinko mennä hänen huoneeseensa juttelemaan. Niin haluaisin tehdä. Haluaisin, että kaikki olisi niin kuin ennenkin.
Kun en ole kokenut näissä asioissa, en tiedä milloin flirttailen ja yritän iskeä ja milloin olen vain ystävällinen. Pohdin varmasti asioita liika nyt taas, mutta luulen että se johtuu huonosta itseluottamuksestani. Ja en oikein osaa ajatella järkevästi nyt.
Mä siirsin vain tuskan toiseen kohtaan...
Siis, sun on mentävä nyt eteenpäin. Tällä tarkoitan sitä, että jätät sen naisen rauhaan.
Ihastuminen on voimakas tunne, mutta yksipuolinen ihastuminen raastaa turhaan sekä tekee vastapuolelle ahdistuneen olon.
Aikuinen ihminen osaa hallita tunteitaan ja osaa päästää irti.
Nainen ei ole kiinnostunut. Se siitä. Siirrä katseesi ja haaveesi muualle.
Tervehdit häntä normaalisti, siinä kaikki.
Alussahan neuvottiin tekemään tuttavuutta ennen kuin pyydän treffeille. Niin tein. Sanottiin myös, että saa tutustua ihmisiin ja olla kaveri myös, vaikkei muutakaan tule. Niin ainakin ymmäsin. Joten nyt tuntuu julmalta jättää kaikki tähän. Haluaisin olla pelkkä kaveri, jos hän niin haluaa.
Jos hänen mielestään oli mukavaa, että kävin juttelemassa. (En tiedä oliko.) Mutta jos oli, niin silloin hän halusi ystävyyttä, ei muuta. Silloin ei ole oikein, että minä teen niin, että näyttää siltä, etten välitä hänestä yhtään, kun en saanut sitä mitä minä halusin.
Miksen nyt voi olla hänen kaveri? OK, eihän kiinnostukseni loppunut, mutta en olisi pyytänyt treffeille, jos olisin saanut selville, että hän on varattu. Luultaasti olisin kuitenkin jatkanut kaverina. Enkö nyt voi jatkaa kaverina?
"Silloin ei ole oikein, että minä teen niin, että näyttää siltä, etten välitä hänestä yhtään, kun en saanut sitä mitä minä halusin."
En usko että hän ajattelisi noin. Hän luultavasti olettaisi sinunkin ymmärtäneen tilanteen mahdottomuuden. Tämä pakkejen jälkeinen ystävyys saattaa toimia, kun on kyseessä kaksi sinkkua, jotka oikeasti tuntevat toisensa...
Tänä aamuna hän tervehti, vaikka oli ihan käytävän päässä, kun menin ohi. Se sai minut paremmalle tuulelle. Itse en ehtinyt tervehtiä ennen kuin olin jo kävellyt ohi. Minun olisi pitänyt kääntyä takaisin ja sanoa hei. Mutta, jos hän ny ajattelee, että olen vihainen, voin korjata tilanteen sanomalla jotain kaunista kahvilla.
Ja hän ei ole myöskään estänyt minulta pääsyä Facebook-sivullensa. Hän on vain poistanut kaikki vanhat tekstit.
Mutta nyt varsinaiseen asiaan. Nyt jälkikäteen kun ajattelee, niin olisi sitten ollut parasta olla kertomatta ihastumisesta ja vain jatkaa tutustumista. Olisin sitten saanut antaa asian edetä omalla painollaan. Silloin olisin saanut pitää hänet ystävänä.
Mun mielestä oli helpompi hyväksyä pakit, kun hän oli varattu, kuin jos hän olisi ollut sinkku.
Mutta onhan se myös ihan normaalia, että puhuu työkavereiden kanssa. Minä olen vain epänormaali, kun en oikein uskalla lähestyä ketään. En ole käynyt juttelemassa hänen kanssaan kovin usein. Ehkä 5 tai 6 kertaa joulun jälkeen. En usko että olisi väärin, jos kävisin silloin tällöin puhumassa. Jos vain käyttäydyn asiallisesti. En ole tarkoittanut, että roikkuisin hänen perässään koko ajan.
...sinun on hyvä pitää häneen etäisyyttä nyt jonkin aikaa.
Nyt kun sait pakit, on tärkeää, että annat hänen olla rauhassa, ettet ahdista häntä.
Kuten sanoin, aikuinen osaa vaikuttaa tunteisiinsa; hyväksyt siis nykyisen tilanteen.
On hienoa, että hän moikkasi sinua. Hän ei halua loukata sinua ja toivoo, että voitte olla neutraalisti jatkossakin. Sitähän sinäkin toivot.
Olen iloinen, että voitit pelkosi. Saat siitä itseluottamusta. Kiitä ja kehu itseäsi uskaltamisesta.
Nyt suuntaat katseesi uuden ihastuksen perään.
Kyllä olen hyväksynyt sen, että sain pakit. Hän kertoi sen vielä niin kauniisti, että kyllä tuntuu hyvältä, kun ajattelen juuri stitä asiaa. Hän kertoi, että hänellä on poikaystävä, joka asuu XXXX:ssä, joten ei olisi oikein, jos hän lähtisi kanssani treffeille.
Joten hänen poikaystävänsä saa kyllä olla onnellinen, kun on löytänyt niin ihanan naisen, joka ei halua pettää. Toivottavasti poikaystävä on yhtä hyvä.
Alussa toivoin, että voitaisiin jatkaa samalla tavalla kuin ennenkin. Siis ettei meidän tarvitsisi vältellä toisiamme. Mutta ei pitäisi olla mitään pahaa siinäkään, että puhuu muustakin kuin työasioista.
Näin hänet sattumalta neljä kertaa eilen, vaikkei hän edes käynyt kahvilla. Kerran avasin hänelle oven, kun hänellä oli kädet täynnä tavaroita. Onneksi tajusin tehdä niin. Olin niin flunssassa eilen, etten oikein saanut ääntä kurkusta, kun piti tervehtiä. Toivottavasti hän kuitenkin kuuli, että yritin tervehtiä.
Katson nyt vähän aikaa miltä tilanne näyttää. Aion kyllä kysyä, saanko jatkossakin mennä puhumaan hänen kanssaan ihan kaverina. Luulen, että minulla olisi parempi olo, jos hän haluaa niin.
Olen niin epävarma ja arka, että vetäydyn aina takaisin kuoreeni. En haluaisi tehdä niin, vaan haluaisin että se itseluottamus ja hyvä olo, jota kuitenkin sain tästä jutusta, olisi pysyvää.
Halusin ilmoittaa, että alkaa pikkuhiljaa tuntua paremmalta. Mutta on vielä pitkä matka siihen, että tuntuu hyvältä. En olisi koskaan osannut kuvitella, että haaveiden kaatuminen tuntuisi näin pahalta. Olenhan saanut pakkeja ennenkin, mutta tunteet eivät koskaan ole olleet näin voimakkaat.
Olen nyt törmännyt häneen työpaikan käytävillä useammin kuin koskaan ennen. Ollaan moikattu, ja kaksi kertaa olen kiltisti avannut hänelle oven, kun hänellä on ollut paljon tavaroita käsissä. Viimeksi kun törmättiin kysyin hänen työhönsä liittyvän asian. Siihen hän vastasi ihan asiallisesti. En kuitenkaan pysty tulkitsemaan, oliko hän vaivautunut, kun puhuin hänelle.
Nyt on tullut sellainen ongelma eteen, että erään työasian takia joudun käymään hänen työkaverinsa huoneessa (naisen huoneen vieressä) aika paljon keväällä. Mitä nainen ajattelee tästä? En halua, että hän alkaa ajatella, että seuraan häntä tai pyrin hänen lähelle.
Olen päättänyt, että käyn kysymässä, saanko jatkossakin tulla juttelemaan hänelle. Tässähän on myös sanottu, että voin olla kaveri tahdikkaasti, jos ensin annan pölyn tasaantua. Annan siis aikaa, mutta kauanko pitää odottaa?
Minusta mietit tätä asiaa ihan liikaa, rentoudu vähän! :) Olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin te, paitsi tuon naisen roolissa eli työkaverini oli minusta kiinnostunut mutta kieltäydyin treffikutsusta. Tässä tilanteessa en tosin ollut varattu, vaan mies ei muuten ollut tyyppiseni. No, tässä kuitenkin minun mielipiteeni asiasta naisen näkökulmasta.
Minusta sinun ei pidä mennä kysymään, että "saatko" jutella vielä naiselle. Tuollainen keskustelu olisi tosi kiusallinen. Itse kun samassa tilanteessa olin, niin paras tapa oli että mies käyttäytyi minua kohtaan ihan normaalisti - jutteli jos oltiin samaan aikaan kahvilla ja työasiat hoidettiin normaalisti, mutta ei erityisesti hakeutunut seuraani. Sillä tavalla kun työkavereiden kanssa nyt sosialisoidaan työpaikalla. Minusta tuohon treffikeskusteluun palaaminen jonkin ajan jälkeen olisi tosi kiusallista - ja mitä nainen sitä paitsi voisi tuollaiseen kysymykseen edes vastata?? Et sinä kohteliaana ihmisenä voi sanoa työkaverille, että "ei, en halua että tulet enää ikinä puhumaan minulle", varsinkin kun samassa työpaikassa ollaan! Ja kun tämä sinun työkaverisi vaikuttaa vielä olevan aivan ok treffipyynnön kanssa, niin 99% varmuudella hän sanoisi että toki voit tulla juttelemaan. Niin tarviiko sitä enää erikseen kysyä? Saatat vain naisen ja itsesi uudelleen epämukavaan tilanteeseen.
Ja kun muistelen tuota omaa työkaveriani, niin kiusallisinta mitä mies olisi voinut tehdä olisi ottaa uudelleen esiin tuo treffikeskustelu. Kysyit ja sait vastauksen, anna nyt koko jutun unohtua! Ja minusta mietit ihan liikaa sitä mitä tuo kyseinen nainen ajattelee. Hän ei ollut kiinnostunut, joten unohda! Käytä tuo aika mitä nyt käytät naisen ajatusten arvailuun siihen, että mietit mistä voisit löytää uuden ihastuksen.