Olen seurustellut kultani kans muutaman kuukauden, ollaan oltu onnellsia, muttä nytten on kriisi päällä, toinen ei tiedä rakastaako se minua vai ei, on kai joskus rakastanut. On kai tässä muitakin ongelmia, mitä minä itse en tiedä, odotan vastauksia tähän suhteeseen toiselta.
Mitä mun pitäis tehdä?
Mitä mun pitäis tehdä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
on aika lyhyt aika, sanoa toimiiko suhde jatkossa, mutta eihän se kovin hyvältä näytä, sinun pitäisi kysyä mikä mättää, ettei olisi toinen nainen kuvioissa ja valinta tilanne menossa, jolloin hän ei sitä voi kertoakaan.
muutama kuukausi = puoli vuotta.
Olen kysynyt, mutta ku hänkään ei tiedä vastauksia.
ei ole sekään kovin pitkä aika, pidempi kuitenkin kuin muutama kuukausi. Herää epäilys, ettei hän halua kertoa, miksi epäilee tunteitaan. Saattaa olettaa sinun loukkaantuvan, jos kertoo niistä.
Voi olla myös niin, ettei seurustelu ole vastannut hänen odotuksiaan, tai hän ei ole vielä valmis parisuhteeseen, muttei haluaisi lopettaa seurusteluakaan.
Kuitenkin silloin kun vastapuoli tuntuu "oikealta", ei tälläisiä pähkäilyjä esiinny, toisaalta sellainen tilanne missä molemmat tuntee vastapuolen "oikeaksi" ei ole kovin yleistä, toki varsin toivottavaa kuitenkin.
Mikäli sinusta hän tuntuu "oikealta" sinun täytynee vain odotella mihin tulokseen hän tulee, vaikka se ei kovin rohkaisevaa olekaan.
Olemme seurustelleet neljä vuotta. Ensimmäiset kaksi oli tosi epävarmaa aikaa hänen osaltaan. Hän usin pohti tunteitaan minua kohtaan. Jopa kerran (aika pian yhteen muutettuamme) alkoi pakkaamaan tavaroitaankin, kun hänen mielestään välillämme ei ollut sielujen yhteyttä. Oli kaksi päivää poissa ja tuli takaisin kokeilemaan josko sittenkin yhteys löytyisi.. ja löytyihän se.. Suhteemme vakiintui aivan yllättäen pikkuhiljaa. Nyt hän on alkanut jo puhua naimisiin menosta ja lasten hankinnasta.
Sinun laillasi, minäkin olin aluksi tietenkin tosi huolissani. Etenkin kun omat tunteet olivat hyvinkin varmat. Pari kertaa sanoin, että: "erotaan sitten, jos et kerran vieläkään tiedä mitä tunnet minua kohtaan." Onneksi ei erottu. Nyt jälkeenpäin olen kiitollinen hänen ylipitkästä "pohdinta-ajastaan." Tuntuu että itsetutukiskelu oli tosi tarpeellinen vakaan suhteemme kehittymiselle. Neuvoisin sinua siis olemaan maltillinen, antamalla aikaa..
Toivottavasti teillä käy yhtä hyvin kuin meillä!
...tiedä, niin ehkä siinä taustalla on sitoutumisen pelkoa. Sun pitää antaa toisen päättää haluuko jatkaa vai ei...
Anna aikaa, älä pakota päättämään nyt heti rakastaako vai ei. Yritä tulkita hänen käytöstään, monelle omien tunteiden ymmärtäminen ja varsinkin niiden pukeminen sanoiksi on todella vaikeata (itsekin kuulun näihin ihmisiin). Jos teillä muuten menee keskenänne hyvin, anna suhteelle vaikka toiset puoli vuotta aikaa. Sen ajan kuluttua sitten vasta seuraavan kerran pohditte jatkoa, tunteet saavat rauhassa kehittyä ja selkiintyä.
Mulla on ihan samanlainen tilanne juuri päättynyt(?).En voisi kyl sanoa päättynyt.Kuukausi sitten ilmoitti minulle et hänen pitää miettiä...Et kyllä tykkää mut ei tiedä tykkääkö tarpeeksi ja onko siis järkeä jatkaa tätä suhdetta...
Paljon keskusteltiin asioista ja mä taisin ahdistua aika lailla...Rupesin lentelee baareis kavereiden kaa ettei tarvinnu ajatella asiaa...Aikasemmin saatoin käydä kerran kk ravintolas.
Enemmän olen aikaa haalinut itselleni.Tapaan enemmän ystäviäni ja sukulaisiani...
Kuukauden odotin ja kun ei vastausta kuulunu piti kysyä...
Oli päättänyt et mennään päivä kerrallaan ja katotaan...
Joten tuntuu kyl tälläkin hetkel et saa olla varpaillaan koko ajan... =(
Meillä on se ongelma, että välimatkaa on melkein tuhat, eli ei nähdä kovinkaan paljon.
Eilen puhuttiin monta tuntia puhelimessa ja puhelu loppu hyvissä merkeissä, kuulemma tykkää ehkä rakastaa, mut toi ehkä pitäisi saada pois.
Päivä kerrallaan mennään, mut varpailla saa olla koko ajan.
Me nähdään vkonloppusin jolloin toinen aina töissä...
Se on ainakin rasittanu koko suhdetta.
Kai sitä pitäis opetella ottamaan yhtä rennosti näissä asioissa ja mennä pelotta päivä kerrallaan, mut jotenki vaan se vaanii tuol takana se pelko...
Henkisesti kovin rasittavaa...