Angelina Jolie: Uskollisuus ei ole olennaista
http://www.mtv3.fi/helmi/ihmissuhteet/artikkeli.shtml/1024523
http://www.mtv3.fi/helmi/ihmissuhteet/artikkeli.shtml/1024523
Onko uskollisuus tärkeää?
----------......----
14390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ymmärrettävä mielipide ihmiseltä, joka elää Hollywoodin suihkuseurapiireissä. Siellä ei varmaan juuri uskollisuutta löydy, vaan paria vaihdetaan kuin sukkia. Ehkä Angelina on vaan sopeutunut välttämättömään.
Ehkä se sitten on niin, että uskottomuus tavisihmiselle on pahempi paikka kuin jollekin seurapiirikaunottarelle, joka tietää, että jos yksi mies lähtee, niin kyllä uusi aina löytyy. Jollekin tavalliselle suomalaiselle, joka asuu jossain tuppukylässä eikä ole ulkönäöltäkään niin erikoinen, on yksikin kumppani jo saavutus sinänsä. Meitä on moneen junaan.
Jos ole paineita seuran etsimiselle niin varmaan helpommin sitten väistää kuin menee siitä mistä pitää. Turhahan se on kierrellä ja piilossa asioita tehdä mutta aina se ihminen tekosyyt sille keksii.
on parisuhteen sisältö, ei niinkään uskollisuus.
Parisuhde, varsinkin kun on lapsia kasvatettavana, koostuu uskomattoman monista tekijöistä. Jos molemmat osapuolet sitoutuvat hyvien olosuhteiden luomiseen lapsille ja toisilleen niin eikö siitä voi olla onnellinen.
Jos toisen osapuolen seksuaaliset tarpeet eivät syystä tai toisesta täyty näissä olosuhteissa, niin onko pakko repiä kaikki hajalle? Lapset kärsii, kaikki kärsii.
Mitä uskottomuus oikeastaan on? Pelehtimistä jonkun toisen kuin aviopuolison kanssa? Minusta uskoton on enemmänkin se, joka ei välitä perheestään, ei huolehdi lastensa hyvinvoinista ja/tai laiminlyö puolisoaan. Kaikinpuolin hyvästä puolisosta kannattaa iloita, vaikka hän ei olisikaan seksuaalisesti yksiavioinen.
on yhteiset pelisäännöt parisuhteessa. Jos kumpikin on sillä kannalla että vieraissa saa käydä, voidaan vieraissa käydä. Jos toinen on ja toinen ei tulee asiasta neuvotella. Parempi olisi että kummallakin olisi samanlainen ajatusmaailma tässä asiassa, jotta yhteisiä pelisääntöjä olisi helpompi noudattaa.
luomaan tuollaiset pelisäännöt. Ennenpitkää tulee vaikeuksia. Elämä on rikkinäistä. Joillekkin voi tietenkin sopia tuollainen pellossa eläminen. sanoisinko että teoriassa toimii, mutta käytännössä ei pidemmän päälle.
Kunhan sanoo tuon mitä sanot siinä sille puolisolleen _ennen_ kuin lähtee seikkailemaan.
Pelkurit.
Huoriin. Salaa naapuriin. Mökille. Laivalle...
Reppanat.
"Minusta uskoton on enemmänkin se, joka ei välitä perheestään, ei huolehdi lastensa hyvinvoinista ja/tai laiminlyö puolisoaan"
on kykyä ja järkeä tarpeeksi päättää itse kertooko seikkailuistaan vai ei. Eiköhän siis luoteta puolison harkintakykyyn?
Joku haluaa ehdottomasti tietää kumppaninsa seikkailuista, toinen ei ainakaan halua. Joku haluaa tietää vain, jos asia johtaa tai saattaa johtaa jatkotoimenpiteisiin kuten eroon (vrt. ihastuminen/rakastuminen toiseen). Vaikka kumppani haluaisi tietää, ei hänelle ehkä kuitenkaan kerrota. Miten se on muka niin vaikea asia ymmärtää? Ikävä tosiasia on, että kummallakin tavalla, kertoo tai ei kerro on hyvät ja huonot puolensa.
mutta oletko sinäkin sitä mieltä, että kumppanille tulisi kertoa, mikäli tämä haluaisi tietää? Ja jos ei tiedä, mitä kumppani haluaa, niin silloin asiaa on syytä kysyä.
> Eiköhän siis luoteta puolison harkintakykyyn?
Niin. Eiköhän sen toisen puoliskon harkintakykyyn tulisi myös kyetä luottamaan? Nii joo... _luottamus_. Harkittavaa...
> Ikävä tosiasia on, että kummallakin tavalla, kertoo tai ei kerro on hyvät ja huonot puolensa.
No ainakin on ikävä. Todesta menisi vannomaan. Tuo tasapainottelus ei vaan toimi.
Pelko.
Ei sille ole mitään muuta syytä, että tuossa kohtaa alkaa kiertämään. Toiselle on kerrottava tai ainakin siltä on saatava selville, miten se haluaisi tuommoisten asioiden suhteen itseään kohdeltavan. Siinä vaan, että kun sillä ovella reilusti käy koputtamassa niin kyllähän se toinen sen nyt aina arvaa. Kun sä haluat siinäkin olla sen kanssa läsnä. Joko niin tai sitten edes sen viimeisen kerran. Siksihän se pelottaa, kun on niin lopullista, jos ei tee kuten oikea ystävä ja rakas haluaakin tehdä. Jos ei tee, niin se juttu on sitten aina jo valmiiksi kaikessa välissä, mitä sanoo, toisiaan katsoo, tekee tai koskettaa. Kun kuitenkin toisen menettää heti niin miksi ei sitten kerralla reilusti? Silloin ainakin säilyy vielä se ystävyys, kun toinen näkee, että on tullut otetuksi edes huomioon.
Se on vaan se kuvitelma, jos ei pysy uskollisena tunteistaan myös sen paetuksen suhteen. Pitää van kertoa aivan kaikki.
on suhteessa ykkönen. Olen itse uskollinen ja haluan itseni kaltaisen. Kun sopivan ihmisen löytää, niin keskittyy häneen ja tekemään hänet ja itsensä onnelliseksi. En kaipaa mitään haahuiluja, vaan elämän, jossa voi luottaa rakastamaansa ihmiseen. Yhdessä voi toteuttaa unelmia.
joko on joko itse käynyt vieraissa tai tietää kumppaninsa käyneen vieraissa useammankin kerran, mutta liittoa on jatkettu siitä huolimatta. Niin minäkin sanon, ettei uskollisuus ole olennaista. ENÄÄ.