Olipa kerran onnellinen, jo seitsemän vuotta kestänyt parisuhde, seksiä edelleen vähintään kolmesti viikossa, hyvää ja vaihtelevaa. Mitä nyt nainen olisi vähän kaipaillut enemmän seksiä kuin mies. Muuten suhde oli toimiva: oli yhteisiä harrastuksia, hassuteltiin ja biletettiin yhdessä ja erikseenkin. Lapsia ei ollut. Suhteessa oltiin tosissaan ja puhuttu ongelmistakin. Sovittiin, että jos hairahtuu joskus pettämään, niin kerrottava on, mutta vaihtelua kaivatessa voisi ehdottaa ensin kolmen kimppaa tms. Ettei tarvitsisi luvatta käydä vieraissa.
Kerran palattuaan poikien bilereissulta mies sitten kertoi pettäneensä. Ennestään tuntemattoman naisen kanssa, tanssi ja harrasti seksiä, yhteystietoja ei kuitenkaan vaihtanut. Jälkeenpäin tuli katumus, tunnusti vaimolle ja sanoi että ei halua enää koskaan satuttaa. Syyksi sanoi, että halusi tätä toista naista. Vaimo antoi anteeksi ja pariskunnan elo jatkui tunteiden selvittelyn jälkeen mukavasti, seksiinkin tuli vaimon kaipaamaa lisäkiihkeyttä ja mies oli useammin sillä tuulella.
Kuitenkin vaimo miettii, pitäisikö mies heittää ulos ja jaksaako rakastaa enää. Mitä mies ajatteli lämmitellessään toista naista, tanssiessaan, suudellessaan ja hyväillessään? Miksi katumus tuli vasta seksin jälkeen? Voiko mies pettää uudestaan, vaikka sanoo, että rakastaa eikä halua enää loukata. Pitäisikö vaimon käydä itsekin vieraissa hakemassa vaihtelua, vaikka ei ole koskaan vieraaseen sänkyyn kaipaillut? Vai pitäisikö vaihtaa miestä? ja heittää hukkaan pitkä yhteinen historia ja sielunkumppanuus? Mistä sitten löytyisi uusi ihminen, joka ei koskaan petä, kun tähänkin mieheen luotti 100% .. pettämiseen asti. Miten sen luottamuksen nykyiseen saisi korjattua ja onko mies luottamuksen arvoinen? Jääkö tapahtuneesta suhteeseen särö, jota ei voi korjata? Vai paraneeko ajan kuluessa? Voiko kymmenen vuoden päästä tapahtunutaa muistella ilman, että koskee?
Kerran palattuaan poikien bilereissulta mies sitten kertoi pettäneensä. Ennestään tuntemattoman naisen kanssa, tanssi ja harrasti seksiä, yhteystietoja ei kuitenkaan vaihtanut. Jälkeenpäin tuli katumus, tunnusti vaimolle ja sanoi että ei halua enää koskaan satuttaa. Syyksi sanoi, että halusi tätä toista naista. Vaimo antoi anteeksi ja pariskunnan elo jatkui tunteiden selvittelyn jälkeen mukavasti, seksiinkin tuli vaimon kaipaamaa lisäkiihkeyttä ja mies oli useammin sillä tuulella.
Kuitenkin vaimo miettii, pitäisikö mies heittää ulos ja jaksaako rakastaa enää. Mitä mies ajatteli lämmitellessään toista naista, tanssiessaan, suudellessaan ja hyväillessään? Miksi katumus tuli vasta seksin jälkeen? Voiko mies pettää uudestaan, vaikka sanoo, että rakastaa eikä halua enää loukata. Pitäisikö vaimon käydä itsekin vieraissa hakemassa vaihtelua, vaikka ei ole koskaan vieraaseen sänkyyn kaipaillut? Vai pitäisikö vaihtaa miestä? ja heittää hukkaan pitkä yhteinen historia ja sielunkumppanuus? Mistä sitten löytyisi uusi ihminen, joka ei koskaan petä, kun tähänkin mieheen luotti 100% .. pettämiseen asti. Miten sen luottamuksen nykyiseen saisi korjattua ja onko mies luottamuksen arvoinen? Jääkö tapahtuneesta suhteeseen särö, jota ei voi korjata? Vai paraneeko ajan kuluessa? Voiko kymmenen vuoden päästä tapahtunutaa muistella ilman, että koskee?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Oma mieheni petti ja salasi asian. Kiinni jäätyään ei edes osoittanut katumustaan. Heitin pihalle.
En olisi heittänyt pihalle, jos hän olisi osoittanut katumustaan ja olisi sanoin kertonut kuinka on tehnyt suuren virheen ja kuinka rakastaa ja haluaa jatkaa elämää kanssani. Hänen mielestään asia olisi pitänyt vain unohtaa ja jatkaa elämää ilmat että se olisi käyty läpi. Se osoitti ettei hän arvosta minua lainkaan.
Uskon, että jokainen joka aidosti katuu ja rakastaa on oikeutettu uuteen mahdollisuuteen. Virhe on aina virhe, mutta järkevät ihmiset oppivat niistä.
Salaamisen takia olisit voinut heittää pihalle, mutta et katumatta jättämisen. Katsos, vain typerykset tekevät sellaista, jota joutuvat katumaan. Miten hän muka ei olisi ennalta tiennyt, että se on mielestäsi "virhe". Jos hän ei olisi halunnut jatkaa elämää kanssasi, hän olisi jo lähtenyt. Että otahan järki suuhun ja näppeihin!
Nainen olisi halunnut kuulla, että myös mies kokee pettämisen virheeksi ja haluaa jatkaa elämäänsä vain naisensa kanssa.
vaihtelua halutessaan pitäisi ehdottaa kolmen kimppaa ensin? Sehän on pervoilua, siis paljon ilkeämpää kuin pettäminen?
Tarinasi on tyypillinen esimerkki, jossa kaikki menee lähes kuten pitääkin, silti ihan pieleen. Uskokaa tai älkää kolmen kimpasta tulisi kolmiodraama, jossa kaikkien tunteet menisivät lopulliseen solmuun ikiajoiksi.
Vaimon kannattaisi käydä salaa vieraissa, jos siltä joskus vähänkin tuntuu. Ellei tunnu yhtään siltä, ei tietenkään käy.
Miksi odottaa kumppanilta täysuskollisuutta? Eikö voisi antaa luvan käydä vieraissa esim. kerran vuodessa? Pidättäisi itselleen myös saman oikeuden, tietysti.
Ehdotin miehelle avointa suhdettakin, mitä ei kulema halua. Vähän tekisi mieli käydä itsekin maistamassa vierasta miestä, mutta pelkään lähteä vieraan miehen matkaan. Miehelle yhden illan jutut on kai helpompia, kun ei ole pelkoa raiskatuksi tulemisesta. ? Kolmen kimppaa voisin kokeilla, olisi oma mies turvamiehenä ja antaisi mulle nautintoa yhdessä toisen miehen kanssa. Sitä en tiedä, miten tuommoinen kokeilu vaikuttaisi parisuhteeseen, tulisiko mustasukkaisuutta tms. Huono seksin takia en vaivautuisi, eli laadusta pitäisi olla takuu. Mielestäni kolmen kimppa ei ole pervoilua ja olen haaveillutkin siitä (joko 2n m tai 2m n). Mieheni salapanon jälkeen vaan ajatus toisesta naisesta meidän sängyssä ei tunnu hyvältä. Enkä tiedä miltä miehestäni tuntuisi ajatus toisesta miehestä meidän vuoteessa.
miestä, kerro siitä. Tili tasan sitten.
kukaties, jos ei tykkää "tilien tasaamisesta". Voit tietty kysyä mieheltä ennakkoon, kuinka hän asian ottaisi.
yhtään, jos mieheni ehdottaisi minulle kolmen kimppaa. En ainakaan sellaiseen, jossa olisi toinen nainen. Ehkä suostuisin asetelmaan kaksi miestä, mikäli parisuhteemme muutenkin vetelisi viimeisiään. Olen kuullut näistä kokeiluista pelkästään huonoa hiemankin pidemmällä tähtäimellä. Kolmen kimpassa hankaluudet kuusinkertaistuvat.
Hyvä idea antaa puolisolle lupa käydä vieraissa kerran vuodessa. Itse olen miettinyt mahtaisiko sellainen parisuhdeterapia toimia, jossa vaihdettaisiin kotia päittäin vaikkapa kuukaudeksi. Jos oma siippa kyllästyttäisi tai/ja joitain asioita ei saisi millään kondikseen, voisi kokeilla miten ne onnistuvat toisen kanssa. Seksiä voisi olla tai sitten ei. Ihan miten sovittaisiin.
Jos toinen voi pettää, eikä siitä seuraa mitään samantasoista "takaiskua" pettäjälle itselleen, suhde muuttuu epätasapainoiseksi. Mikä estää pettämästä jatkossa, jos mitään ei seurannut? Jos toinen kunnioittaa niin vähän, että pystyi pettämään, kuinka paljon sitä rakkautta oikeastaan on? Rakkaudesta iso osa on ainakin itselleni toisen ja tehtyjen sopimusten kunnioittamista. Siis iso osa rakastamista, ei rakastuneena olemista.
-mies
Petät miestä, et kerro koskaan.
Nimittäin sillä saat oman pääsi sisällä ns tilit tasaiseksi. Saat sietää kunnon morkkiksen ja katumuksen.
Mutta miehelle älä kerro, jos haluat suhteen jatkuvan. Mies ei nimittäin kestä.
Sekä ennen etä jälkeen. Kun näin jälkeenpäin niin pitäisi käydä niitä tuntemuksia läpi. Pitää sen petetynkin (vaikka sopimuksesta) olla _uskollinen_ niistä tunteistaan surua ja pelkoja myöten. Ei se toinen ymmärrä kuinka syvältä kaivaa ellei kerro. Luvalla pettäminen ei enää ole pettämistä kun toinen tuntee sen toisen fiilikset itsessäänkin.
Ja kun noita puhuu niin pitää tehdä selväksi, ettei halua syyllistää vaikka sellaisia tuntojakin voi nousta vaan haluaa puhua niistä tuntesta siksi, että muuten ne jäävät kasvamaan sinne sisälle kunnes niistä alkaa purkautumaan isompia ongelmia.
kerran pariskunnalla menee hyvin joka saralla, seksiinkin tuli lisäintoa miehen hairahduksen jälkeen, niin miksi ihmeessä vaimo miettii eroa? Ei voi käsittää. Vai onko taustalla jotain hämärää mistä ei tiedetä? Täydellistä suhdetta ei ole, kun ei ole täydellisiä ihmisiäkään. Siksi ei kannattaisi 100% luottaa kenenkään -tai jos luottaakin, niin pitäisi valmistautua tinkimään tuosta 100% vähintään 2%.
Eihän mene hyvin joka saralla? Luottamus on särkynyt, silloin sattuu.
Luin sen mitä kirjoitettiin. Oli hyvää seksiä, yhteisiä harrastuksia, hassuteltiin ja biletettiin yhdessä erikseen. Jos hairahtuu pettämään niin kerrottava on. Mies hairahtui ja kertoi siitä. Tämä jopa paransi seksielämää. Vaimo miettii silti eroa tämän yhden hairahduksen perusteella. Kuten sanoin, täydellistä suhdetta ei ole, ei täydellisiä ihmisiä. Vaimokaan ei ole täydellinen, vaikka monet etenkin meistä naisista niin luulee. Eetenkin ne, jotka eivät ole koskaan käyneet vieraissa tai tehneet omasta mielestään alunperin jotain muuta syntiä.
jos olette puhuneet asiasta, että jos (=kun) alkaa tekemään mieli vierasta, niin olette silloin jo tavallaan antaneet luvan pettää... Niin se menee.
Tuommoinen on vasta avaus aiheelle, ei mikään sopimus. Jos jotain haluaa niin siitä pitää kertoa kunnolla suoraan.
Olen v'ähän vastaavassa tilanteessa. Mies pettänyt kaksi kertaa ja nyt jäi kiinni nettideittailusta. Tiedän, että hänet pitäisi heittää ulos, mutta toisaalta vahva sielujen sympatia pitää yhdessä. Aion hakea ulkopuolista apua ja kysyä olenko täysin hullu, koska siedän tällaista. Jos lapset eivät olisi alaikäisiä, olisi helpompi lähteä. nyt niin moni käytännön asia tökkii, enkä tiedä, miten jaksan yksin lasten kanssa. Luottamus voi palautua ehkä 95%. Kerran pettää, aina pettää, ehkä se vain on näin ja senpä vuoksi sitä pitäisikin lähteä eteenpäin yksin, eikä yhdessä. Pettäjän pitäisi itse oivaltaa jotain, miksi tekee näin. Jos ei oivalla, niin ei toivoa.
Itse olen ollut jo pidemmän aikaa sitä mieltä, ettei ihmistä ole edes luotu yksiavioisuuteen.
Se on kirkon jäärien tapa ollut laittaa nainen nyrkin ja hellan väliin.
En usko noihin loruihin.
Paras tapa elää on mielestäni se, kun kummallakin on oma koti, omaa rauhaa tarpeeksi, niin ne yhteiset hetketkin ovat aivan upeita.
Ei selittelyitä, ei mitään painolastia.