Sivusilmällä seurailen ykköseltä jotain ohjelmaa vammaisista lapsista...
Naisella on geenivirhe, se huomataan, kun ensimmäinen lapsi ei ole normaali ja kuoleekin sitten kolmen kuukauden ikäisenä vammaansa...
On 50% todennäköisyys, että seuraava lapsikin perii geenivirheen.
No lapsi kuitenkin tehdään ja niinhän siinä käy, että se huonompi 50% toteutuu... Elinaikaodote ei ole kovinkaan montaa vuotta... Lapsella on hapetus päällä koko ajan ja häneltä joudutaan imemään limaa päivittäin kotihoitona...
Mutta hiphei. kolmas lapsi ei olekaan miinuspuolella...
Pariskunnalla on oikeus tehdä vieläkin lapsia ja niimpäs äitee onkin taas tiineenä... Mitään testejähän ei tehdä, joten...
Mutta onneksi äiteellä on valoisa asenne, hän sanookin lapselle: "Teetät paljon työtä, mutta se on sen arvoista" ja törkkää kahta kymmentä lääkettä tyttäreensä ennen nukkumaan menoa...
Oikeus...
Naisella on geenivirhe, se huomataan, kun ensimmäinen lapsi ei ole normaali ja kuoleekin sitten kolmen kuukauden ikäisenä vammaansa...
On 50% todennäköisyys, että seuraava lapsikin perii geenivirheen.
No lapsi kuitenkin tehdään ja niinhän siinä käy, että se huonompi 50% toteutuu... Elinaikaodote ei ole kovinkaan montaa vuotta... Lapsella on hapetus päällä koko ajan ja häneltä joudutaan imemään limaa päivittäin kotihoitona...
Mutta hiphei. kolmas lapsi ei olekaan miinuspuolella...
Pariskunnalla on oikeus tehdä vieläkin lapsia ja niimpäs äitee onkin taas tiineenä... Mitään testejähän ei tehdä, joten...
Mutta onneksi äiteellä on valoisa asenne, hän sanookin lapselle: "Teetät paljon työtä, mutta se on sen arvoista" ja törkkää kahta kymmentä lääkettä tyttäreensä ennen nukkumaan menoa...
Oikeus...
Vastaukset 54
Vanhimmat
Vasta eilen poikien kanssa baarissa maailmaa parantaessamme sivusimme tätä lisääntymisaihetta. Kaikki olivat sitä mieltä minua lukuunottamatta, että ihmisen elämä on täysin merkityksetöntä ilman suvunjatkamista. Jopa sekin kaveri, jonka vaimo jätti sen aikoinaan kaksi kertaa, kun kaveri ei lämmennyt naimisiinmenemiselle ja lasten tekemiselle. Niin se mieli muuttuu, paitsi meidän pienperheessämme. Jos en olisi niin itseriittoinen luonne, tuntisin itseni todella oudoksi ja halveksutuksi, kun en ole siittänyt uusia veronmaksajia...
jos tietää omat rajoitteensa ja ei tahdo siksi, tai muustakaan syystä lisääntyä. En silti lähtisi kriminalisoimaan muiden tarvetta tehdä lapsia.
En minäkään kriminalisoimaan lähtisi, mutta kyllähän joidenkin kyvyt vanhempana herättävät ajatuksia. Systeri kertoi taannoin, kun yksi oppilas oli hermostunut kesken oppitunnin. Nakkasi sitten systeriä pulpetilla ja kun äitiä lähestyttiin, niin se löytyi poliisin avustuksella lähiö-pubista. Lapsen isästä ei tietenkään ollut merkintää edes papereissa.
Tällaiset esimerkit eivät oikein vakuuta ihanteesta, että kaikilla on oikeus lisääntyä ja hoidattaa sekä maksattaa viulut yhteiskunnalla.
riittää ihmisten touhuista joka alueelta. Ehkä lisääntymisoikeus pitäisi ottaa pois kaikilta?
Uskon kumminkin, että edelleen suurin osa ihmisistä kantaa vastuun lapsistaan ja suurimmalla osalla lapsista on oikea isä ja äiti. Minullakin oli pienenä semmoiset ja silti hermostuin koulussa, kiroilin ja karkasin.. Johtuisiko siitä, ettei kelloni vielä tikitä? Tunnistan itsessäni huonon kasvattajan? Kai se sit toimii sama tunnistus muillakin?
Veit muuten keskustelun alueelle, jossa yhtä hyvin voisi harkita, onko jollakin oikeus käydä töissä, jos ei kaikilla muilla töitä ole? Tai juoda viinaa aiheuttaen kenties terveydenhuoltokuluja yhteiskunnalle. Upottava suo..
Noin yleisesti ottaen minä olen ääriliberalisti ja uskon loukkaamattomaan yksilönvapauteen. Siitäkin huolimatta, että kohta mekin molemmat menemme kauppaan vähän vastahakoisesti ostamaan ne kävelykypärät, koska se on kansantaloudelliseti halpaa ja edistää tilastolliseti kansanterveyttä... ;-)
Naiset eivät pysty omaehtoisesti kontrolloimaan omaa vauvakuumettaan. Väestön lisääntyminen ja ilmaston lämpeneminen on kuitenkin pakko pysäyttää. Näin ollen lisääntymistä pitää rajoittaa säätämällä lasten enimmäismäärästä laissa. Tässä yhteydessä tulisi ratkaista myös tuo aborttikysymys.
ei ole annattu oikeutta lopettaa ihmiselämää. Ainostaan silloin kun ihminen on aivokuollut, omaiset saavat päättää mitä tehdään. Abortin mahdollisuushan on silloi jos tietää odottavansa vammaista lasta, mutta syntymän jälkeen elämä on otettava vastaan sellaisenaan kun sen on sattunut saamaan.
On hyvä asia kun joku saa elää elämänsä terveenä loppuun saakka, mutta minkäpä sillekään mahtaa jos joutuu syömään elämänsä loppuun asti lääkkeitäkin. Aika hyvin sittenkin pärjää, jos lääkitys on kohdallaan.
Ihmiselämää ei siis saa lopettaa. Silti syntymään saakka saisi abortoida ja vihanneksesta piuhat irroittaa. Eikös olekin metkaa, ettei edes elämän määritelmästä olla yhtä mieltä?
Sellaistahan tämä elämäntyyli näyttäisi olevan.
En ymmärrä.
Pitäisikö sellaiset lapset abortoida, jotka saattavat syntyä vammaisina?
vanhempien päätös...kuka sen oikeuden heiltä pois ottais..???
=oI
Ottaapa ensin selvän äitiysneuvolan seulonnoista ja niskaturvotusmittauksista sekä sikiövedenäytteistä, sekä siitä, missä vaiheessa raskautta ne tehdään, ennenkuin huutelee yhtään mitään. Keskustelee sitten uudestaan, kun tietää mistä puhuu.
Kaikki nuo on vapaaehtoisia -> aina optio pistää ämpäri päähän ja unohtaa ongelmat.
Pitäisikö noiden sitten olla pakollisia kaikille ja mitä sitten, jos olisivat? Abortti pakolliseksi, jos seulonnoissa ilmenee jotakin "normaalista" poikkeavaa? Kenelle antaisit oikeuden määritellä, kenellä on oikeus syntyä? Mitä sitten, jos ihmisellä esim. aikuisiällä ilmenee jokin periytyvä sairaus? Pakollinen sterilisaatio, ettei ihmiskunnan geenipooli pilaannu? Oletko sitä mieltä, että sairas tai vammainen ihminen on vähempiarvoinen kuin terve tai ettei hänen olemassaolollaan ole merkitystä? Eikö ihminen voi elää hyvää elämää ja tehdä hyvää sairaudesta tai vammasta huolimatta?
Mun mielestä toi on väärin. Ihmisellä on velvollisuus tehdä hyvää, elämän jatkuminen on muutakin kuin omien geenien siirtämistä väkisin eteenpäin ja omien sisäisten tarpeiden toteuttamista. Huolehtiminen tulevaisuudesta ja omalta osaltaan ihan jo ihmiskunnan geenipoolista on hyvin johdomukainen velvoite ja elämänmyönteistä - elämä ei ole tarkoitettu olemaan vain väliaikainen ihme ja rappeutumaan inhimillisten oikkujen takia. Elämästä huolehtiminen voi olla myös varsin traagisia valintoja.
Individualistista sokeutta hyvän ja huonon välillä. Itseoikeutusta. Lasken nuo tapaukset samaan kastiin tarpeettomien eläinkokeiden kanssa; tehdään koska pystytään eikä mietitä kokonaiskuvaa.
Jos mun pitäis päättää lasteni tulevaisuudesta mä haluaisin terveen lapsen vaikka geenit eivät olisi omiani. Raskaus ja synnytys ei ole mikään lifestyle-valinta joka on must-have hinnalla millä hyvänsä ja etenkään kun sitä hintaa kantaa se kersa.
Vastustan jälkeläisten tietoista vammauttamista.
Tämä on varmaan ihan tyhmästi kysytty, mutta eikö evoluutio etene mutaatioiden kautta?
Mutaatioiden joita kaitsee oikeaan suuntaan totuus jossa huonot yksilöt syödään välipalaksi.
Ihminen on ollut jo pitkään luonnollisen evoluution yläpuolella, sillä on riskinsä nimenomaan geenipoolin degeneroitumisessa koska voimme ylläpitää elämää keinotekoisesti - tiettyyn rajaan saakka. Geenit kuitenkin kumuloituvat turhankin herkästi; ihmiskunta joka on rakennettu suureksi hoitolaitokseksi että porukka pysyy yleensäkään elossa koska eivät kestä mitään ei ole kovin kaunis tulevaisuudennäkymä.
Humanismin nimissä voidaan kysyä että onko lapsella oikeus olla terve? Jos on niin silloin tuo tarve on taatusti suurempi kuin pipipäiden vanhempien "oikeus" tehdä maailmaan hoidokkeja - niin suloisia kuin ne ehkä voikin olla. Muistaakseni psykiatriassa oli ihan oma terminsä sairas-fetisseille myös emotionaalisessa muodossaan - nää vanhemmat järjestää terveetkin lapset sairaaksi koska sairas lapsi on paras lapsi... :-/
Humanistinen suhtautuminen voi perustua sille että poikkeuksia kunnioitetaan ihmisenä ja heitä autetaan elämän läpi koska se on oikein ja inhimillistä - mutta näitä yksilöitä ei myöskään tehdä tietoisesti jos on mahdollisuus välttää se. Se on se kultainen keskitie joka ei sotke kenenkään varpaille liikaa.
Ja mitä tulee ihmissuvun geneettiseen jalostukseen - pakotettuun evoluutioon - niin teknisesti näytän sille vihreää valoa ja se on ihan oikeasti tulevaisuuden kannalta hyvä juttu. Jos ihmistä pystytään parantamaan ja sopeuttamaan ihan suoraan geenejä sorkkimalla niin go for it. Sensijaan sosiologisesti emme ihan vielä ole valmiita moiseen, kiitos näiden Napoleon-syndroomaisten tahojen joita on maailmassa vielä ihan liikaa yrittämässä tehdä herrarotuja ja ties mitä alentuvaa.
voisi kysyä myös, eikö lapsella ole oikeus olla myös sairas? Olla olemassa ja tulla kohdelluksi ihmisenä eikä "hoidokkina - niin suloisia kuin *ne* ehkä voikin olla".
niin sitähän täytyy käyttää. Eihän sellaisella käyttämättä jätetyllä oikeudella ole mitään merkitystä.
Minulla on oikeus kirjoittaa, minulla on oikeus sanoa ja blääblää...
Maailmankaikkeus ja ihmisten typeryys...
Tämä on ihan mielettömän kiinnostava aihe, koska sitä pystyy katsomaan niin monelta kannalta. Tämä on myös mulle henkilökohtaisesti oleellinen aihe, koska olen jo vuosia painiskellut halun saada lapsi ja tiedon että olisin huono äiti kanssa. Mä en siis missään nimessä ajattele, että jokaisella ihmisellä on oikeus saada lapsi, vaan ajattelen, että jokaisella lapsella on oikeus saada hyvä lapsuus ja koti. Minua itseasiassa ahdistaa miten ajattelematta ihmiset hankkii lapsia, aivan kuin heillä olisi siihen jokin itsestäänselvä oikeus ja lapset olisivat vain välineitä sen oikeuden saavuttamiseen.
Mä en vain yksinkertaisesti pysty uskomaan, että vaikeasti vammaisen lapsen elämä on täysipainoista elämää. Mutta minusta sinä valitsit aika äärimmäisen esimerkin, musta paljon yleisempää on esimerkiksi se, että juopot, alkkikset ja narkkarit hankkii lapsia edes ajattelematta millaisen lapsuuden ne lapset saa! Puhumattakaan siitä, että todella moni mies joka ei halua olla isä, tekee kuitenkin naisen raskaaksi, koska nainen haluaa!
Mutta sitten taas toisaalta, taitaa olla niin ikävästä, että huonoja vanhempia on vähemmän kuin hyviä, eikä ihmiselämällä oikeasti ole muuta tarkoitusta kuin lisääntyä...
"eikä ihmiselämällä oikeasti ole muuta tarkoitusta kuin lisääntyä... "
Liikaa oletusta, liian vähän rajallisuuden hahmottamista.
Se että elämän tarkoitusta ei tunneta ei tarkoita että kaikkein ilmeisimmät kyvyt ovat välttämättä ainoa totuus. Mun mielestä tässä vaiheessa ihmiselämän tarkoitus on taata tietoisuuden jatkuminen riittävän pitkään että saadaan ehkä tilaisuus saada tietää ja ymmärtää mikä elämän tarkoitus on - jos on. Mä puhun nyt miljoonista vuosista eteenpäin, sen verran pitkä voi olla se reitti tuohonkin tietoon.
Tällöin ne suhtautumistavat jotka pyyhkii ihmiskunnalla ja sen edustamalla tietoisuudella ja ajattelukyvyllä persettä luomalla linjoja jotka lopettavat olemisen tai uhkaavat sitä merkittävästi ovat nimenomaan vääriä. Me emme tunne maailmankaikkeudessa muuta tietoisuutta kantavaa olentoa kuin ihmisen, joten silloin minimitulkinta on että soihdunkantajia on yksi ainut. Me. Siitä välittäminen on vitun tärkeetä.
Ensinnäkin pitää tehdä selväksi, että olen ateisti, enkä nyt edes jaksa alkaa puhumaan mistään uskonnollisesta.
Mutta se, että elämällä olisi tarkoitus tarkoittaisi myös sitä, että olisi jokin absoluuttinen päättymispiste, jossa oleva tavoite tulisi saavuttaa. Se tarkoittaisi myös sitä, että elämällä ja evoluutiolla olisi jokin suoraviivainen "suunta", mitä ei myöskään ole.
Mulle on jäänyt joltain luennolta mieleen yhden proffan sanat, että elämän ainoa tarkoitus on informaation siirtäminen eteenpäin. Musta se on niin ja käytännössä se tapahtuu lisääntymällä. Musta on kuitenkin perusteltua väittää, että lisääntyminen on se keskeinen elämän tarkoitus myös siksi, että meillä ei ole mitään muuta niin valtavaa sisäänrakennettua tarvetta kuin tarve saada lapsi. Ja vielä sekin, että ihminen tarvitsee tarkoituksen elämälleen, mutta ei pelkkä tarve kuitenkaan vielä tarkoita, että sitä oikeasti olisi olemassa.
Eikö oma nautinto ja selviytysmistarve riitä syyksi selittää elämää? Tarvitaanko sille jatkumo? Onko se epäitsekkäämpää?
Mä en nyt ihan taida ymmärtää sun ajatusta. Jos ihmisen päällimmäinen tarve olisi selviytymistarve tai nautinnonhalu, niin ei kai ihmisiä enää olisikaan? Koska silloinhan ne olisi ylittäneet naisen tarpeen uhrautua lapsensa puolesta ja pieni lapsi ei selviä ilman äidin hoivaa.
Minä juuri tarkoitin, että eihän sinällään mitään jatkumoa voi edes olla, koska jos olisi, niin silloin sillä olisi pakko myös olla suunta, mitä ei ole.
Onko mikä epäitsekkäämpää?
Kehitysmaissa lisäännytään kuin marsut, että olisi edes joku pitämässä huolta, jos sattuu elämään vanhaksi. Pohjoismaissa tämä jatkumo on katkennut, koska yhteiskunta huolehtii.
Niin joo. Mä puhuin nyt enemmänkin suuressa skaalassa tyyliin aikojen alusta siihen asti kun arska luhistuu ja tappaa meidät kaikki. Pienessä skaalassahan lisääntyminen on aina itsekästä, oli syy sitten mikä tahansa.
"Ensinnäkin pitää tehdä selväksi, että olen ateisti, enkä nyt edes jaksa alkaa puhumaan mistään uskonnollisesta."
Hyvä. Sitten meitä on kaksi ja voimme kamppailla maallisen viisauden määrässä ja laajuudessa kuin myös visioinnissa.
"Mutta se, että elämällä olisi tarkoitus tarkoittaisi myös sitä, että olisi jokin absoluuttinen päättymispiste, jossa oleva tavoite tulisi saavuttaa"
Taas oletus. Entä jos tarkoitus onkin kääntää kosmisesta kammesta niin että kaikki ei lopukaan ja nimenomaan se että itsetyytyväisenä pannaan ja tehdään kauniita lapsia onkin kuollut linja?
"Mulle on jäänyt joltain luennolta mieleen yhden proffan sanat, että elämän ainoa tarkoitus on informaation siirtäminen eteenpäin."
Proffalla onkin hyvä ajatus. Tiedon siirtäminen eteenpäin ei onnistu jos tää planetta vaikka hajoaa asteroidiin. Sen takia on muutakin kuin naiminen, itsesäilytys myös laajemmalla tavalla on edellytys sille että proffan esittämä merkitys voi toteutua. Samoin proffalla on hyvä ajatus siinä että informaation on säilyttävä - se ei tarkoita että fyysinen ihminen - tai edes ihminen - on kovinkaan tärkeä. Yhtä hyvin me voidaan olla vain välivaihe, siksi mä sitä pakotettua evoluutiota kannatankin - kuten myös elämän kyberisaatiota. Tosin niiden suhteen olisi ensin korjattava tämän ihmiskunnan sosiaalinen ja älyllinen hajanaisuus ja liputettava esiin unifikaatio ettei tulla luoduksi mekaanisia dinosauruksia koska halu sotia/valloittaa on niin suuri.
Proffa kuitenkin saattaa erehtyä siinä että välttämättä pelkkä tieto ei riitä. Saattaa olla tarpeen myös vaikuttaa maailmankaikkeuteen hyvinkin merkittävillä tavoilla, se on käytäntöä. Siispä se että pidämme kirjoja ja dataamme ei välttämättä riitä. Onhan lapsentekeminenkin melkoista työstöä eikä siihenkään riitä vain hyvä tarkoitus.
Olen jo pidemmän aikaa väittänyt, että ihmiset tekevät lapsia joko vahingossa tai sitten itsekkäistä tarpeista. Aivan kuin me niiden tekemisestä pidättäytyvät. Tämä vain aiheuttaa ankaraa vastakkainasettelua. Vaan samapa se minulle on, koska asia on käytännöntasolla yhdentekevä. ;-)
Niin kyllä, mutta hyvä äiti on paljon vähemmän itsekäs hankkiessaan lapsen, kuin huono äiti hankkiessaan lapsen.
Musta olisi kuitenkin myös tekopyhää ajatella, että meillä kaikilla olisi velvollisuus taistella niin perustavanlaatuista tarvetta vastaan vain siksi, että maapallo ei kestä enää lisää lapsia, mutta musta huonoilla vanhemmilla se velvollisuus on tai tulisi olla.
Huono äiti ei usein tiedosta huonommuuttaan saati muita asioita. Hyvän äidin pitäisi ymmärtää, että kukaan ei tänne pyydä syntyä ja siksi pitäisi osata armahtaa mahdolliset tulevat lapsensa maailman ja sairauksien kärsimykseltä. Ehkä.
Okei, ensinnäkin mä olen vain yksinkertainen luonnontieteilijä, joka on viimeksi lukenut yhden pakollisen kurssin filosofiaa lukiossa yli kymmenen vuotta sitten, joten sun pohdinta menee nyt hiukan yli mun käsityskyvyn, varsinkin toiseksikin siksi, että kello on melkein kaksi aamuyöllä... :D
"Entä jos tarkoitus onkin kääntää kosmisesta kammesta niin että kaikki ei lopukaan"
Tuota juuri olin tarkoittavinani. Juuri tuo, eikä mikään muu. Toisaalta kaiken elävän aika tällä planeetalla on kiistatta rajallinen, joten eihän se noinkaan voi olla.
"Saattaa olla tarpeen myös vaikuttaa maailmankaikkeuteen hyvinkin merkittävillä tavoilla, se on käytäntöä." Tuossa on vain se ongelma, että me ihmiset olemme saaneet aikaan enemmän pahaa kuin hyvää.
Mitä sinä tarkoitat pakotetulla evoluutiolla?
No tavallaan kyllä noinkin... Mutta toisaalta vaikka maailma on paha, niin on ihmisiä, joilla on onnellinen lapsuus jota seuraa onnellinen aikuisuus. Harvinaisia ja käsittämättömän onnekkaita yksilöitä, mutta olemassaolevia yhtä kaikki. Maailmassa on kuitenkin paljon kauniitakin asioita... Ja kyllä nyt esim. narkkarin ja alkoholistin pitäisi tajuta, ettei ole hyviä äitejä! Tajuanhan minäkin, etten olisi! Vaikka en tosin ole narkkari, enkä alkoholisti, mutta ei se mitään yberitsetuntemusta vaadi!
Sitten taas toisaalta on sekin ongelma, että hyvä äiti kasvattaa hyvän ihmisen. Mutta hyvä ihminen jää itsekkäiden huonojen ihmisten jalkoihin ja saakin palkakseen hyvyydestään huonoja asioita. Aina menee pieleen...
kuka määrittelee sen mikä onkaan tarpeeksi hyvää vanhemmuutta. Mielipiteitä on turhan montaa jotta saataisiin joku standardi. Tasapuolisempaa olisi ettei kukaan lisäänny. Vaikka on kuinka nk hyvä äiti ja isä, niin lapsella voi olla helvetillinen elämä miettiessään mieletöntä elämän tarkoituksettomuutta ja kaiken katoavaisuutta, kuolemaa. Näinhän ihmiset on vuosisatoja jo kärsineet.
"Tuota juuri olin tarkoittavinani. Juuri tuo, eikä mikään muu. Toisaalta kaiken elävän aika tällä planeetalla on kiistatta rajallinen"
Voihan se tehtävä olla sekin että me erektoidaan giganttinen globaali kyrpä päiväntasaajalle ja naidaan sillä koko maailmankaikkeutta. Myöhemmin kun universumi ulvoo raskaana taakkaansa kielletään että me oltais tehty yhtään mitään; menee kännin piikkiin.
Vittu kun ollaan lähetetty jo sen voyagerin mukana ne tunnistetiedot keitä saa syyttää kaikesta. Perkele, no - ei kai sitä kukaan koskaan löydä.
No jos lapsi kokee olevansa onnellinen suurimman osan lapsuudestaan ja saa eväät elää itsenäistä suurimmaksi osaksi mielekästä elämää ilman että hyväksikäyttää tai vahingoittaa ketään muuta, niin silloin hänellä on ollut hyvät vanhemmat.
Eikö sinulla ole halua/tarvetta saada lapsi?
koska mulla on terveet geenit niinkuin lasten isälläkin ja meillä on terveitä lapsia. Jos mä kantaisin jotain periytyvää geenivirhettä, niin en voi tietää haluaisinko silloin äidiksi vai en ja en voi tietää, ajattelisinko silloin erilailla kuin nyt. Musta terveillä ihmisillä ei ole samanlaista oikeutta mielipiteeseensä tässä asiassa, kuin heillä joita asia koskee.
Pakko nyt kysyä, kun tämä on aina häirinnyt... Miksi sä välillä puhut lapsista ja välillä lapsesta? Kai sinä nyt itse tiedät onko sulla lapsi vai lapsia?
Toinen on Vänksyllä ja toinen isällään.
kuinka hyvin te jotkut muistattekin kaikenlaiset muidenkin asiat.
No teil ei ole vielä kai dementiaa alullakaan.
Ja joku vielä väittää, että 3 promillen känni ei parantaisi muistia... ;-)
Ahaa... No mutta onhan ne nyt silti molemmat vänksyn lapsia. Ei kai se toinen ole vänksyn lapsi vain silloin kun on vänksyn luona...
Niin mutta onhan sulla siltikin aina lapsia, vaikkei ne ihan siinä vieressä juuri silloin olisikaan. Kun nyt utelun alkuun pääsin, niin onko nämä sun lapset sen hypersuperihmemiehen lapsia?
että toinen lakkaisi missään tilanteessa olemasta.
Silloin kun mulla on vain mun luona asuva lapsi, luonnollisesti puhun vain LAPSESTA ja mitä hänen kanssa teen tai mitä hänelle teen. Ei se toinen silloin liity siihen nimenomaiseen hetkeen.
Ei me muisteta. Me pidetään muistikirjaa.
pään sisäistä logia kaikista hahmoista. Heh heh.
Okei... Mutta kun mä ihan elävästi muistan yhden keskustelun, jossa sä nimenomaisesti sanoit, että sulla on vain yksi lapsi... Ihan sama sinällään, musta se vain näytti kummalliselta, siksi kysyin.
sanonut noin joten muistat väärin tai sitten sekoitat minut johonkin toiseen henkilöön.
Ehkä sitten niin.
Toisaalta olen sitä mieltä, että kärsimystä on maailmassa tarpeeksi. Mutta koska toisaalta myös me jokainen nk tervekin kärsimme ainakin luultavammin joskus, niin miksemme lopeta itseämme ja toisiammekin.
Toisaalta olen sitä mieltä, että elämä on ylipäätään rypäs sattumia alunalkujaankin ja paljon pahaa on saatu aikaa ihmisen liiallisella ajattelulla ja kontrollihalulla omaan ja muiden elämää kohtaa.
Mutta mutta joo... monimuotoinen aihe.
itsekin katsoin ohjelman ja mietin ruohonjuuritasolla sitä; että miten helvetissä se nainen jaksaa. Ja tietty miehensäkin. Niillähän oli monta isompaakin tenavaa. Onneksi nuorin syntyi kuitenkin sitten terveenä. Joltain hihhulilta kyllä nainen vaikutti. Se ärsytti kun se niin kovakouraisesti hyppyytti ja "tanssi" sen vammaisen lapsen kanssa.
Olihan siinä sitten se toinenkin pariskunta joka olisi luultavasti tehnyt abortin jos seulat olis näyttänyt taas vammaista lasta.
Eli moneksi on meitä. Toiset jaksaa ja toiset ei. Toiset on realisteja ja toiset ei ja kaikkea muutakin.
mutta en vain kykene ymmärtämään niitä ihmisiä, jotka jo etukäteen tietäessään sairastavansa jotain lapselle haitallista sairautta tms. haluavat silti tehdä omia lapsia. Minusta tuollainen on todella sairasta.
Ehkä ihminen, joka sairastaa jotakin sairautta, siis elää sen kanssa itsekin, tietää, että sen kanssa todella pystyy elämään eikä koe elämäänsä mitenkään huonona.
mutta asiaahan kun ei tuolloin ole ajateltu omaa napaa pitemmälle, sillä mitähän mieltä tietoisesti vammaiseksi synnytetty lapsi lienee asiasta? Osaa varmasti arvostaa sitä, jos jotain asioista tajuaa, että sai lääketäytteisen elämän, jonka parhainkin ennuste on tyyliin 10v. Tai elinikä lääkkeitä syöden. Tai ei tule koskaan kävelemään eikä liikkumaan. Ehkä katsoo, jos jotain tajuaa, niitä erilaisia ihmisiä ympärillään, jotka eivät olekaan sidottuna sänkyihinsä tai pyörätuoleihinsa. Miksi, äiti, miksi?
Itseäni pani miettimään nimenomaan se, minkälaisia kärsimyksiä noilla lapsilla oli. Aloin sitä miettimään omalta kannaltani, että olisiko minulla oikeus ottaa se 50% riski, että seuraava lapseni saisi kärsiä samalla tavalla ja todennäköisesti kuolla alle kymmenvuotiaana.
Ok, minulla olisi oikeus, mutta miksi tekisin sen? Mikä syy voi ihmisellä olla riittävän hyvä, että toisi maailmaan lapsen vain kärsimään? Itse en missään tapauksessa voisi tehdä sitä...
En voi kuvitella tuollaisessa tilanteessa muuta kuin että ottaessaan riskin aikuiset ajattelevat vain itseään...