Minun suku koostuu äidistäni, joka pelkästään haukkuu minut aina.
Isä ja ainut veli on kuolleet.
Asun itse ulkomailla, sitä syrjintää riittää.
Kas näin.
Isä ja ainut veli on kuolleet.
Asun itse ulkomailla, sitä syrjintää riittää.
Kas näin.
Kun olisi edes sukua!
Valittaisko?
3489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko siis tyytyväinen asuessasi ulkomailla?
Syrjintää silti riittää, äidiltäsi.
Ei muutu, mitä vanhemmaksi pääsee sitä vaikeampi on muuttua.
Harvoin olen tavannut todella tasapainoista perhettä, aina sieltä tyynemmästäkin perheestä tulee synkkiä tyrskyjä, kun tarkastelee.
Tasapainoisin tuntemani perheen julkisuuskuva ulkoisesti ja sisäisesti järkkyi kun perheen tytäs sairastui henkisesti, sitä salattiin ja hävettiin.
Että niin, ei ne sitten juuri tukeneet tätä nuorta ja sentään vielä 1990 luvulla elettiin.
Niin, ne "hienot" ja "upeat" perhedynastiat ovat kiitokuvamaisena lehtien palstoilla.
"Koulu"kiusaamista pahimmasta päästä: äiti on koko elämäni yrittänyt litistää. Henkisesen syrjimisen lisäksi hän on antanut rahaa sisaruksilleni mun selän takana "älä kerro sitten sille" jo kymmenien vuosien ajan, suuria määriä. Miestäni ja minua ei ole kutsuttu perheen (lue:äidin) joulunviettoon moneen vuoteen. Ensimmäiset muistikuvani äidin litistämistoimista ovat ja ennen kouluikää, ja sitä on jatkunut koko elämäni. Olen yrittänyt irtautua tilanteesta, mutta isäni takia olen pysynyt lähellä, kääntänyt aina toisen poskeni. Erään episodin jälkeen tein 10 vuotta sitten periaatepäätöksen: se lapsi sisälläni ei enää itke kyyneltäkään äidin vuoksi. Nyt kuulin, että äiti olisi tehnyt testamentin sisarusteni hyväksi.
Koulukiusaaminen jatkuu, jos ympärillä olevat ihmiset eivät ole sitä näkevinään, eivätkä sano mitään, hiljaisesti hyväksyvät tilanteen. Äiti ei mahda ilkeydelleen mitään, se on luonnevika, jota ei voi parantaa. Sisarukseni ovat hiljaisuudellaan hyväksyneet ja ylläpitäneet "kiusaamista".
Ystävät voi