Onko parisuhteelle haitaksi jos toinen on valopää ja toinen ei? Nolottaako tyhmemmän puolesta? Vai onko oikea rakkaus tässäkin sokea tai ainakin salliva?
Älykäs ja vähemmän älykäs
antaa palaa
651480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Riippuu siitä kuinka hyvin yleisesti hyväksyt ihmiset joiden älykkyys on eri tasoa omasi kanssa. Jos et yleisestikään kykene sietämmän vähemmän älykkäitä tai olet nolo heidän puolestaan, niin tuskinpa parisuhteestakaan pidemmän päälle tulee mitään. Mun mielestä myös tärkeämpää on haittaako asia yhteisiä keskustelujanne ja 'samalla sivulla olemista' asioissa. Jos tämä puoli on kunnossa, mutta tyttö/poikakaverin vienti kaverien eteen nolottaa niin sitten kyse on yleensä itsetunto-ongelmasta johon voi vaikuttaa. Jos kyse on ensimmäisestä, niin älä edes yritä.
jos sitä on olemassa.
"Mun mielestä myös tärkeämpää on haittaako asia yhteisiä keskustelujanne ja 'samalla sivulla olemista' asioissa."
luonnollisesti jos toinen haluaa keskustella jostain vakavammasta ja toinen vain kauniista ja rohkeista, niin ei suhteesta pitemmällä tähtäimellä oikein mitään tule kun ei ole mitään yhteistä. tosin eipä tuo vaadi edes älykkyyseroja, mutta yleensähän vähän yksinkertaisten ja huonomuististen ihmisten kanssa on turha puhua esim. politiikasta kun eivät edes muista kuka on suomen pm.
miten määritellään "älykäs" ? Älykkyyttä kun on montaa lajia...
No, jonkinlaisen yleisen mittapuun mukaan nykyinen mieheni on kiistatta älykäs. Tapasimme yhteisellä työpaikalla ja olin ihastuksesta mykkä seuratessani, miten nopeat hoksottimet ja ongelmien hahmottamiskyky hänellä oli... Itse en ole erityisen välkky, mutta tunneälyltäni olen ehkä kehittyneempi. Niinpä meillä ei ole koskaan ollut mitään epäselvää "roolituksessa": minä olen tunteellinen hömppä, mies terävä kuin partaveitsi. Ehkä aiempi kumppanini oli enemmän "tasoiseni", mutta silti voin sanoa, että nykyisen mieheni kanssa olen jotenkin... "Sopivampi": en liikaa sitä tai liian vähän tätä.
Tässäkin tapauksessa voi vain todeta,että joka itseään älykkönä pitää,ei sitä todellisuudessa ole..
Älyköt ei pidä itsestään meteliä,ei tarvitse.
Mihin mahdat viitata? En tosiaankaan pidä itseäni älykkönä, eikö selvä teksti mene perille? Sanoin, että tunneälyltäni ehkä olen kehittyneempi kuin mieheni, en muutoin. Ja mitä metelinpitoon tulee, eikös täällä saakaan ottaa osaa keskusteluihin..?
Hmm... Lienetkö itsekään aivan "Patrick Jane"... :-)
Äly vain on mielestäni kiehtova ominaisuus, varsinkin jos siihen yhdistyy huumorintaju ja edes jonkin verran kykyä empatiaan. Tällainen paketti on puoleensavetävä. Olen samaa mieltä MrsGreenin kanssa siitä, että älystäkin täytyy voida puhua ihan siinä missä parisuhteen muistakin puolista. Eikä kiinnostus tähän ominaisuuteen tarkoita missään mielessä että ketjun aloittajana pitäisin itseäni jonain valopäänä. Olen vain utelias ja tiedonhaluinen monien muidenkin elämän ilmiöiden suhteen.
Oikeella palstalla olet älyttömyyksiäs lässyttämässä ja eiköhän ne kohta tuu kultsus ja sun parisuhdeongelmatkin puitua täällä koko kansan Suomi24 ihme tohtoreiden käsittelyssä.hahhahaa
Oot tuon greeninkans oikeita valopäitä! Voi jösses!!Tosi älykkäitä ootte..heh!
En todellakaan puhu omasta parisuhteestani tässä asiassa. Olen vaan tavannut pariskuntia jotka ensinäkemältä- ja kuulemalta vaikuttavat olevan aivan eri planeetoilta tässä asiassa. Ja kuten jo aiemmin mainitsin en laske itseäni älykköihin - tulikohan se edes nyt selväksi.
"Voi videt" ei kuule ymmärrä mitä tarkoittaa tunneäly. Eikä moni muukaan ...
Täytyy olla joku helvetin Bimbo,jos uskoo joihinkin tv-sarja hahmoihin..hei kuule! Se Patrick Jane ei oo OIKEESTI Patrick Jane.Se on vaan sen roolihahmo! haloo!! Tuliko järkytyksenä? yhyyy!!
Jos haluut vähän sivistystä,hae kirjoja kirjastosta,vai osaatko lukee..
liittyä..? Huomasitko, että "Patrick Janen" ympärillä oli lainausmerkit..?
tunneälyltäsi, mitä se on miten se näkyy ? Minä en sitä todellakaan tiedä.
Fiksut ja älykkäät psykot on leimanneet tunneälyn pelkäksi "luulohömpäksi".....kerro ! Kiitos!
Eivätkö sanat TUNNE ja ÄLYÄ kerro sinulle mitään ? Tunneäly tarkoittaa sitä, että ihminen on viisas, järkevä, sivistynyt, kouluttautunut, ajatteleva, toimiva ... ja osaa, pystyy käyttämään myös tunnetasolla kaiken sen kapasiteetin, mitä ihmiselle on annettu. Se, että on järki-ihminen ei sulje pois tunteita, vaikka monet niin luulevatkin ja elävät tunnistamatta pahaa- tai mitään muutakaan oloa tai tilannetta. Kaikki sivistys ei tule kirjoja lukemalla, osa tulee elämällä ja osa opettelemalla 'tunteilemaan'. Täytyy TIETÄÄ, koska, missä tilanteissa, käytetään järkeä, missä tunteita, missä molempia.
Ei voi olla "fiksu ja älykäs" jos ei tiedä, käsitä tästä(kään) asiasta. "Psyko" luonnollisesti on 'luulohömppä'. - En ma nyt tiedä, osasinko tyhjentävästi selittää mutta ainakin yritin.
kysymysten asettelua... Miten tunneälyni näkyy SINULLE? Ei mitenkään, koska et tunne minua.
Mielenkiinnolla jään odottamaan lisätietoa noista "fiksuista ja älykkäistä psykoista" - jos laita jotain linkkiä tms, niin mielelläni tutustun asiaan - kiitos jo etukäteen.
Tuossa toinen kirjoittaja selitti varsin kattavasti tunneälyn. Tässä vielä tiivistetymmin sama asia:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tunneäly
esim tuo Golemanin kirja on hyvä tapa tutustua käsitteeseen.
Vain muillakin osa-alueilla älykäs ihminen voi olla tunneälykäs. Näinhän se älykkyyden suhteen yleensä menee, toisille annetaan kauhalla, toisille pikkulusikalla. Ja sitten on tietysti tavalliset fiksut ihmiset ;)
Mutta yksikertaisella ihmisellä ei mielestäni voi olla tunneälyä, se kulkee käsi kädessä muun älyn kanssa. Mutta mikä on yksinkertainen ihminen. Sekin pitäisi määritellä.
Sanotaan yksinkertaisen ihmisen esimerkit molemmista sukupuolista, tällaiset ihmiset ovat niitä yksinkertaisia mielestäni.
Mies, joka käy ammattikoulun ja jättää opiskelut siihen. Käy suorittavassa työssä, esim. tekee tehtaassa kokoonpanotyötä tai maalaa päivät talojen seiniä. Tulee kotiin ja makailee illan sohvalla lueskellen telkkaria katsellen tai tehden jotain kotitöitä. Mutta ei millään tavalla sivistä tai kehitä itseään tms.
Nainen, joka on ammattikoulutuksen saanut, on suorittavasssa työssä, on vaikka siivoaja, kampaaja tms. Tulee kotiin, katsoo telkkaria, hoitaa lapsia ja tekee kotityöt. Mutta ei millään tavalla sivistä tai kehitä itseään.
Mielestäni älykäs ihminen ei pysty tyytymään noin vähään. Hänellä on tiedon ja itsensä kehittämisen jano. Näin minä näkisin. Älykkyydessä tärkeintä on halu kehittää itseään ja hakea tietoa, olla luova ja kyetä luovaan toimintaan! Toki tunneäly on yksi älykkyyden muoto. Mutta ihminen voi olla hyvin älykäs ilman, että omaa tunneälyä. Tunneäly ei kuitenkaan ole se ratkaiseva tekijä älykkyydessä, se on vain yksi osa-alue.
Mutta suorittavan työn tekijöitäkin tarvitaan hyvinkin paljon. Ja onneksi molemmissa sukupuolissa on sekä niitä huippuälykkäitä, älykkäitä, normifiksuja, vähemmän älykkäitä ja yksinkertaisia. Yleensä vakka löytää kantensa ;)
Yleensä älykkyyden suhteen epäsuhtaiset pariskunnat ovat seurustelleet nuoresta saakka, jolloin suhteessa on ollut tasapainoisampi tila. He ovat tottuneet toisiinsa. Harvoin hyvin älykäs ihminen enää esim. 30-vuotiaana valitsee kumppanikseen huomattvasti itseään "tyhmempää" ihmistä. Kyllä siihen kiinnittää huomion, jos jossakin pariskunnassa on älyn suhteen hyvin epätasapainoinen tilanne.
Miksi tämä melko itsestäänselvä asia on niin kuuma peruna? Aina, kun tulee juttua älykkyydestä jossain, niin joillakin on kova tarve kertoa, ettei tyhmiä ihmisiä ole tms. Kai nyt jokainen vähänkin fiksu ihminen tajuaa, että ihmisten älykkyydessä on suuriakin eroja.
Tuo linkki kuvasikin hyvin sen, että tunneäly vaatii useampia älykkyyden osa-alueita. Täytyy olla älykäs, jotta voi olla tunneälykäs. Kaikki terveet ihmiset varmasti jollain tasolla pyrkivät tulkistemaan toisten tunteita, mutta vain osa ihmisistä kykenee tunneälyyn.
fiksusti kirjoitettu! "Aamen" :-)
no mä en ihan oo samaa mieltä. ei älykkäällä ihmisellä välttämättä ole kunnianhimoa. ja taas tunneäly...mulla on nyt asiasta ihan toinen käsitys :) älykkyys ja tunneäly eivät kulje ollenkaan käsi kädessä. seurustelen miehen kanssa, jonka koen olevat itseäni "tyhmempi" ja toisaalta hänellä on tunneälyä! hän on erittäin empaattinen ja mielestäni juuri empaattisuus on lähes synonyymi tunneälylle. pystyy asettumaan toisen ihmisen asemaan, näkemään toisen silmin. osaa ennakoida toisen tunteita ja ymmärtää niitä sekä pystyy ottamaan osaa toisten tunteisiin, iloita kun toinen on iloinen, surra kun toinen on surullinen..lohduttaa.. kokemukseni mukaan juuri älykkäillä ihmisillä on usein puutetta tunneälyssä.
vielä lisätäkseni, en pidä itseäni mitenkään älykkäänä. keskiverto fiksuna ihmisenä. ennenkaikkea jokainen meistä on yhtä arvokas riippumatta asemasta, varallisuudesta, älykkyydestä. ja vielä älykkyydestä...vaikka kumppanini on "tyhmempi" kuin minä, hän toisaalta paljon fiksumpi...osaa korjata laitteita, autoja, oppii helposti...ja sitte se tunneäly. hän on näissä asioissa erittäin näppärä, mutta keskustellessa sen huomaa, eikä edes välttämättä ulkopuoliset. hän tavallaan tajuaa asian ja osaa peittää puutteen sutjautuksilla ja huumorintajulla, etten minäkään seurustelun alkuvaiheessa asiaa huomannut. nyt asia ei minua haittaa, puhumme asioista, joista voimme puhua luontevasti, voin käydä ne "älykkäämmät" keskustelut ystävieni kanssa. olen sitä mieltä, että toimivassa parisuhteessa toisen pitäisikin olla hieman älykkäämpi. koska hyvässä suhteessa ihmiset täydentävät toisiaan. kaksi samanlaista ei sovi yhteen. kiitos.
Empaattisuus on hyvin eri asia kuin tunneäly :) Sulla on nyt käsitteet hukassa. Kirjastosta löytää varmasti tunneälykkyyttä käsitteleviä kirjoja, jos asia oikeasti kiinnostaa.
Minusta tuollainen, että sanoo käyvänsä "älykkäämmät" keskustelu muiden kanssa on aika noloa ja ikävää miehesi kannalta. Se minusta kertoo jollain tavalla, ettei parisuhde ole oikein tasapainoinen. Kun sinulla kuitenkin on sitten tarve muiden kanssa keskustella älykkäästi.
Me pystytään mieheni kanssa keskustelemaan mistä tahansa normaalista arkipäivän aiheesta. Ollaan kuitenkin eri alojen asiantuntijoita, joten oman ammattialan asioista ei käydä niin syvällisiä keskusteluja. Mutta politiikka, yhteiskunnalliset aiheet jne. ne menee kyllä ja saadaan toisiltamme uusia ideoita ja ajattelullemme lisää ulottuvuutta. Minun parisutheessani on tärkeää, että voin käydä niitä älyllisiä keskusteluja myös mieheni kanssa. Mutta jokainen tavallaan, mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle jne.
Millä tavalla on miehelleni noloa, että keskustelen ystävieni kanssa "älykkäitä" keskusteluja?! Kyllä, minulla on ystäviä, he ovat myös tärkeitä minulle, koska en ripustaudu pelkästään parisuhteeseen. Se, mitä keskustelen ystävieni kanssa, tuskin edes kuuluu miehelleni. Joten en ymmärrä kuinka tällä tavalla nolaan mieheni. Yleensä tapaan ystäviäni ilman miestäni, samoin tekee hänkin. Jos tapaamme mieheni kanssa ystäväni, keskustelemme luonnollisesti asioista, jotka kiinnostavat kaikkia osapuolia.
Ja missään kohdassa en toki sanonut, ettenkö pystyisi keskustelemaan mieheni kanssa normaaleista arkipäivän asioista :) Päinvastoin, nimenomaan niistä. Taas se, että politiikasta keskusteleminen kuuluu normaaleihin arkipäivän asioihin, on mielestäni kummallista. Mutta tämä onkin vain minun mielipiteeni.
Kun taas parisuhtees tasapainoisuudesta sanoisin sen verran, että kun molemmat ovat olleet päivän töissä ja tulevat henkisesti/fyysisesti väsyneinä kotiin, on tarpeellista että saa ladata akkuja. Minä en edes koe välttämättä tarpeelliseksi keskustella mistään, pelkkä hymy ja kosketus riittää. Voi olla oma itsensä, vetämättä mitään roolia, eikä haittaa jos vetää paidan väärinpäin päälle. Viikonloppuisin keskitymme yhdessä liikuntaharrastuksiin. Nautimme yhdessäolosta ja juttelemme juuri niistä arkipäivän asioista, kerromme toisillemme murheet ja iloiset asiat, lohdutamme toisiamme. Harrastamme taivaallista seksiä. Se onkin aina toiminut meidän suhteessa ja yksi suuri syy sille että olemme yhdessä, rakastumme toisiimme kerta toisen jälkeen...
Anteeksi, mutta kirjoituksestasi tuli jotenkin mieleen, että käyt varmasti pieraisemassakin vessassa. Meitä on toki monenlaisia, mutta joskus kannattais höllätä sitä pipoa, kerran täällä vain eletään.
"Tunneäly liittyy olennaisena osana myös toisten hyvään kohteluun ja erilaisiin tunnetaitoihin, kuten empatian kokemiseen."
Kopion vain tämän kohdan koskien tunneälyä... Varmaankin ilmaisin itseni huonosti, koska väsyneenä kirjoittelin. En siis tarkoittanut, että empatia=tunneäly, mutta eivät ne ihan eri asioitakaan ole. Empatia liittyy tunneälyyn. Jos ei siis ole empaattinen, voiko olla "tunneälykäs"?! Ei siis osaa yhtään asettua toisen ihmisen asemaan, eikö se jo haittaa yleistä kanssakäymistäkin aika paljon...olen seurustellut miehen kanssa, jolta tämä taito puuttui ja sen kyllä huomasi monessa asiassa. Muuten kyllä oli n. "älykäs".
Se on noloa, ehkä teille molemmille, että tiedostat niin hyvin miehesi puutteet älykkyydessä, että kerrot keskustelevasi ystävävien kanssa "älykkäitä". Ei se, että keskustelet, vaan se, että olet asiasta ilmeisen tietoinen.
Jaa, minusta normaalien ihmisten arkipäivään kuuluu myös politiikasta keskusteleminen. Työpaikalla, kotona, ystävien kanssa. Esim. aselaki tai päivähoitopaikkojen lisääminen, koulujen tilanne, kyllä meillä on ruodittu niitä kahvipöytäkeskusteluissa töissä, miehen kanssa kotona, ystävien kanssa. Mistä te siten oikein puhutte, jos ette lainkaan politiikasta?
Minä en pireskele, meidän perheessä se ei ole tapana. Ja kyllä, jos tällainen tarve tulisi niin tietysti ottaisin muut huomioon ja kävisin tekemässä sen muualla kuin toisten seurassa. Sehän nyt kuuluu normaaleihin käytöstapoihin.
Ja huvittavaa, että yrität tarjota minulle elämänohjeita. Kiitos vain, mutta olen oikein tyytväinen siihen, että osaan kekustella järkevästi ja sivistyneesti, osaan käytöstavat. Opetan ne myös lapsilleni.
Et piereskele?! Hmm... et ihan tosissas voi kieltää tota?! Heh... Kaikkihan joskus pierettää. Tuskin kukaan pieraisee "huvin vuoksi" :) Se on ihan luonnollinen asia kyllä ja jos ihan pitää sisällään moisia kaasuja niin lieneekö tuokaan ihan terveellistä...eikö siinä jo tule vatsakipujakin. Ei meidänkään perhessä yleisesti piereskellä tai pidetä pierukilpailuja tms. mutta kyllä täälä ihan vapaasti saa oloaan helpottaa, ei sen takia sentään tarvitse vessaan mennä xD ei tietenkään vieraiden aikana eikä yleisillä paikoilla. Myös meidän perheessä ollaan hyvin tarkkoja käytöstapojen suhteen, olen myös työskennellyt opettajana ja voin kertoa, että ns. "älykkäiden" perheiden lapsilla on juurikin ollut ongelmia käytöstapojen suhteen. Ja jos nyt olen ihan rehellinen, niin se, että ei voi pieraista oman perheen läsnäollessa, ei suinkaan ole merkki älykkyydestä, vaan tiukkapipoisuudesta :)
En vieläkään ihan käsittänyt asian noloa puolta, että keskustelen ennemmin "älykkäitä" keskusteluja ystävieni kanssa kuin mieheni. Lisäksi politiikkaan liittyvän keskustelun liitän lähinnä puolueisiin jne. liittyvät asiat. Ehkäpä nämä kouluun ja päivähoitopaikkoihin liittyvät asiat ajattelen ennemminkin yleiseksi keskusteluksi, en varsinaisesti politiikaksi, vaikka toki siihen liittyvätkin.
Ja vielä, minua ei haittaa ero älykkyyksien eri tasosta. Joillain osilla mieheni on taas minua taitavampi. Esimerkiksi teknisesti, luultavasti tekninen osaaminen on hyvin paljon korkeampi kuin miessukupuolella yleensäkin. Lisäksi hän on nopea oppimaan ja koordinaatiokyky on loistava. Minua ei meidän erilaisuutemme haittaa, kummallista on että se haittaa sinua :)
Jaksat vääntää jostain pieremisestä.
tämä oli aika koominen keskustelupätkä.
Lisää viihdykettä!!
Usein kai jos älykkyydessä on suuri ero niin kyse on miehestä joka on älykäs ja naisesta joka on vähemmän älykäs. Harvoin älykäs nainen ottaa itseään paljon yksinkertaisempaa puolisoa.
Miehet ei välttämättä niin kaipaa naista sellaiseen älykkääseen keskusteluun, joillekin miehille riittää se, että on joku joka tekee kotityöt ja jolta saa, kun taas ne älykkäät keskustelut käydään muualla ja muiden kanssa. Varmaan miestä joskus nolottaa, jos vaimo laukoo tosi typeriä juttuja, mutta tuskin se niin siitä välittää.
Muussa tapauksessa eli jos haluaa parisuhteelta syvempää ulottuvuutta ja hyvää keskusteluyhteyttä on varmaan aika selvää, että tottakai se haittaa, jos itse on älykäs ja toinen yksinkertaisempi. Mutta ihmisillä on niin eri tarpeita parisuhteessa.
Jokainen meistä on oma ainutlaatuinen itse. Jotkut tunneälykkäitä, jotkut kirjaviisaita ja siltä väliltä. Suurinta viisautta lienee olla asettamasta itseään kenenkään yläpuolelle. Kaksi "älykästä" hyvää puhujaa voivat joskus istua sohvalla käsikädessä tuntikausia puhumatta mitään, ja nauttia toisen läsnäolon hyvänolontunteesta :)
Mun mielestä taas tällaiset jutut on ihan naurettavaa. Älykkyys on jotenkin niin arka paikka joillekin. Ihmisistä voi aivan hyvin sanoa, että joku on kaunis, joku vähemmän kaunis, joku ruma. Mutta älykkyyteen puuttuminen on joku tabu. Onhan se nyt selvää, että jotkut on älykkäämpiä kuin toiset ja tietysti älykkyyttä on montaa muotoa, mutta älykkäänä ihmisenä usein pidetäänkin sellaista, jolla on monta älykkyyden muotoa.
Itse en ainakaan jaksaisi katsoa yksinkertaita ihmistä puolisona, olkoonkin vaikka miten kiltti ihmisenä ja kaunis sisältä. Minä vaadin parisuhteeltani myös sitä älykästä puolta. Tarkoitan nyt sitä, että pidän älykkyytenä esim. aikansa seuraamista, asioiden oivaltamista, luomistaitoa jne. Jos kumppaniltani puuttuu tuollaisia asioita niin ei parisuhteesta mitään tule. Joku toinen ehkä arvostaa taas sitä kilteyttä ja sisäistä kauneutta. Niin, älykkyys on myös kunnianhimoa, jos se kunnianhimo loppuu siihen, että jaksaa pakkelit vetää aamulla naamaan ja föönätä hiukset, laittaa kodin kuntoon ja juoruta niin saa olla minun puolestani.
Itse pidän itseäni hyvinkin älykkäänä..Olen korkeassa virassa ja käytän päätäni koko ajan mm.kaupankäynnissa ja suhdetoiminnassa..mutta mutta..olen heikkona kauniisiin naisiin..
Tarvitsen kauneutta ympärilleni jatkuvasti pystyäkseni toimimaan,eikä äly tietenkään ole pahaksi,mutta ei sitä nyt niin paljon toisessa tarvitse olla..Kauniit naiset saavat polveni veteliksi ja palvon heitä..
Saan töissä aivan tarpeeksi älyllistä keskustelua..vapaa-aikanani haluan ihan muuta!
Enkä tunne minkäänlaista alemmuutta vähemmän älykästä naista kohtaan,kunhan on kaunis!!
Kauneus panee minut polvilleni..
Hah, olet korkeassa virassa etkä osaa kirjoittaa... Uskottavaa ;)
Mutta ehkä sinusta esim. koulun keittäjä on korkea virka ;)
itseään kauniina pitävä nainen, joka fantasoi saavansa älykkään huippuvirkamiehen verkkoihinsa..?
Ainahan sitä haaveilla saa. Jotenkin tuli mieleen se kulunut vitsi ihannenaisesta: kaunis mykkä nymfomaani, jolla on oma viinakauppa...
Täällähän kokoontuu näköjään taas nämä tiku ja taku-seuralaiset oikein kimppapimpan toivossa...
hehhehheh..tosi älykkäitten suomi24-tosi hyvien keskustelupalstalla..hehheh!
menkääs syömään välillä vaikkapa..keksiä...mums mums.että saa vähä aivotki jotain tekemistä..
aivottomat luuserit.hohhhoijaa!
Ei se suhdetta haittaa, jos se vähemmän älykäs ei ole laiska vaan yrittää ja tekee töitä. vähemmän älykäs varmastikkin osaa jotain semmosta, mitä älykäs arvostaa paljon. Meidän suhteessa se toimii juuri näin.
Mites teillä toimii suhde? Kumpi on se älykäs ja kumpi vähemmän? Mitä se vähemmän älykäs yrittää ja tekee mitä älykäs arvostaa?
ei aloittajalle, vaan kaikille, jotka kirjoittelevat olevansa älykkäitä... surffaileeko älykkäät ihmiset tosiaan suomi24-palstalla xD täähän on varsinainen sivistyksen mekka!! hyvä, hyvä!! on se vaan jännä huomata kuinka niin moni kuvittelee itsestään liikoja, panee naurattamaan :D
näkyy - sinäkin itseäsi ilmeisen älykkäänä pitävä immeinän täällä S24:ssä..! Olet kyllä siinä yliveto, että pystyt tuosta vaan heittämään analyysin monen ihmisen älyllisestä tasosta muutaman kommentin läpi lukemalla.
Oletko muuten kuullut vanhaa suomalaista sanontaa... "Tyhmä tyhjää nauraa"...
Tämähän on vapaa palsta suoltaa mitä vaan..joillekkin pelkkää turha ajan haaskia,nytki kova pakkanen,eikä ulos tarkene mennä "sivistyksen" pariin..ollaan kuiteski laumaeläimii,niin seura kelpaa..välillä huonoki..ja joillaki tämä voittaa kuiteski ne kotiolot..
Kyllä nämä älykkyyskeskustekutki on joitakin kiinnostanu,nii mikä ettei..Enempi ärsyttää nuo posliinipillun etsijät ja alapää-kultturin viljelijät täällä!
Puutteessa olevat ukot vois mennä tuonne omalle sivuilleen..
Minusta on todella mielenkiintoista keskustella aiheesta. Keskustelupalstoiltakin tarttuu aina jotain mikä laittaa miettimään, muokkaa ajattelua ja minkä avulla voi taas kehittää itseään lisää.
Kokeile joskus, saatat yllättyä ;)
Vaihteeksi parisuhteesta tästäkin näkökulmasta. Itse ajattelen, että äly on vain yksi tekijä monista joka vaikuttaa parisuhteeseen tiedosti sen tai ei. Näillä palstoilla kirjoitellaan hyvinkin vaikeista parisuhdeongelmista, joten älystä puhuminen käy melkein "kevennyksenä". Ja hyvä niin !
Olisko tässä vinkkiä näistä suhteista. Tekstarilla joskus yhdeltä mieheltä tullut. Ettepä tiedä oliko mies älykäs vai tyhmä ja kumpi minä olen..
Älykäs mies älykäs nainen =Romanssi.Älykäs mies tyhmä nainen = Raskaus.Tyhmä mies älykäs nainen = Suhde.Tyhmä mies tyhmä nainen = Avioliitto.....
Onko käynyt toteen?
Tuollainen suhde voi olla hyvä johonkin saakka. Mutta tuleeko älykkäämmälle jossain neljänkympin kriisissä tarve etsiä puolisostaan myös henkistä yhteyttä ja syvyyttä? Miten käy, jos älykkäämpi syventyy keskusteluun jonkun viehättävän vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa ja hoksaa, että omasta suhteesta puuttuu kokonaan sellainen älyllinen yhteys? Jos hän löytää kemian lisäksi sen syvän älyllisen yhteyden mikä omasta parisuhteesta puuttuu.
Kun lapset on pieniä niin onhan se kyllä kätevää, jos toinen luo uraa ja toinen hoitaa lapset kotona ja tekee kaikki kotityöt (mies tai nainen), mutta sen jälkeen. Mitä siltä suhteelta enää saa? Kun ei tarvitsekaan sitä toista hoitamaan lapsia ja kotia? Voiko löytää henkisen yhteenkuuluvuuden, jos toinen ei tajua omia juttuja ja ajatuksia syvällisesti? Jos keskustelut oman puolison kanssa ovat aina vain pinnallisia. Miten sille suhteelle vuosien myötä käy? Hajoaako se omaan mahdottomuuteensa? Vaikea kysymys.
Hyvin olet asiaa analysoinut!! Oisko se siinä syy jatkuviin eroihin? Jos näin olisi..Mikä avuksi!!
Mietippä sitä ja heitä täky!
Olen naisena miettinyt samaa..en vain löydä jatkoa..mikä se olisi..edes alku..
Minulla oli ammattitodistuksessaan hyvin menestynyt mies, joka oli sosiaalisesti täysin kehittymätön. Tuntui ettemme ymmärtäneet toisiamme alkuunkaan ja lopulta suhde kariutui. Nyt on enemmän verkkaisen puoleinen, haaveilija mies, joka on taas sosiaalinen ja huomaavainen jne. Viihdyn hänen kanssa huomattavasti paremmin, mutta hän taitaa olla liiankin herkkä. Topakkuus puuttuu tyystin tärkeissä asioissa.
Voin sanoa itse olevani tavallista ehkä älykkäämpi tai ainakin monipuolisempi, eli olen taiteellinen, sosiaalisesti erittäin tarkka ja empaattinen sekä päättelykykyni on erinomainen. Joskus kaipaan älyltä ja kyvyiltä tasavertaista kumppania.
älykkyydestä ; )
Jos ajatellaan mikä on vaikka lahjakkuuden ja älykkyyden ero, ei olla yksiselitteisillä vesillä. Ei edes se että tietää paljon, ole älykkyyttä. Nykyiset oppilaitokset yliopistoa myöten suosivat keskinkertaisuuksia. Samoin työelämässä menestymiseen on keskinkertaisuus parhain tae. Älykkyys ei myöskään ole pelkästään sosiaalisuutta.
Älykkyyttä on vuosisatoja yritetty mitata, mutta se on mahdotonta. Aina on jotain mikä vaikuttaa tulokseen joka ei korreloi muiden havaintojen kanssa.
Kyllä, avioliitto voi olla erittäin onnistunut älykkyyseroista huolimatta. Kaksi eri tavoin älykästä voivat tukea toisiaan. Vaikkapa se, että toinen on käytännön töissä ja arkielämässä älykäs ja toinen on jollain muulla alueella älykäs. Viisaus ja älykkyys sopivat hyvin yhteen.
Tietämättömyys ei ole tyhmyyttä, pidän sitä enemmän laiskuutena. Laiskuus taas on piirre, joka voi olla kellä tahansa. Ehkä se mikä älykkäissä ihmisissä näkyy ulospäin, on tietty uteliaisuus. Heillä on ikään kuin tarve käyttää ”päätään” johonkin.
Myös voi olla että tuota älykästä puolisoa hävetään. Ei älykkyys takaa hyviä käytöstapoja tai empatiakykyä. Eli se ”tyhmempi” voi toki olla ”sokea” rakkaudessaan eli hyväksyä sen älykkäämmän osapuolen vikoja vain siksi että todella rakastaa puolisoaan. Sama päinvastoin, eli älykäs kykenee näkemään ne hyvät puolet ja ohittamaan viat.
Kyse on enemmän ominaisuuksien, luonteessa ja opittujen asioiden (kulttuuri perheessä ja yhteiskunnassa), yhteensopivuudesta kuin älykkyydestä.
Esimerkkinä voin kertoa että mieheni on älykäs kaikissa teknisissä asioissa, minä puolestani logiikassa ja laajojen kokonaisuuksien hahmottamisessa. Miestäni ei kiinnosta vaikka se kuinka eri talousjärjestelmät ovat kehittyneet, häntä kiinnostaa kuinka jotkut laitteet ovat kehittyneet.
Nokkeluus ja nopea oivalluskyky, sukkelasanaisuus tai hyvä muisti voivat olla älykkyyttä mutta ne voivat olla myös vain persoonallinen ominaisuus (temperamentti, tapa oppia).
Kun kaipaa itsensä kaltaista seuraa vaikka väittelyjen suhteen, ei sitä tarvitse olla parisuhteessa. Yhdessä eläminen kaipaa ihan jotain muuta. Ei tietysti ole pahitteeksi että tiettyä samankaltaisuutta on, mutta ei välttämättä älykkyyden suhteen.
Ei mitään lisättävää :) Kommenttiesi perusteella olet fiksu, nostan hattua!
Sun esimerkki olikin kahden älykkään liitosta, ei älykkään ja tyhmän. Ootte vain eri tavalla älykkäitä, mutta älykkäitä silti.
Aloituksessa liene haetaan suhdetta, jossa toinen todella on älykäs ja toinen yksinkertainen tai ainakin huomattavasti älyttömämpi;)
Olisko ajattelun taso jotenkin se erottava tekijä? Toinen kykenee korkealentoiseen, innovatiiviseen, luovaan, terävään ajatteluun ja toinen pystyy ajattelemaan vain konkreettisia asioita, ei pysty käsittämään vaikeampia, monimutkaisia asioita vaikka toinen rautalangasta vääntäisi.
Varmaan on ihmisiä, joita pitemmän päälle toisen yksinkertaisuus tai ehkäpä se toisen älykkyys pitemmän päälle alkaa ärsyttämään ja toisena päänä ihmisiä, jotka hakeekin parisuhteelta muuta eikä niin vaadikaan toiselta sitä tasoa älykkyydessä kuin itsellä on.
Minua on kerran ärsyttänyt mies, joka pystyi vain melko konkreettiseen ajatteluun. Aluksi se ei vaikuttanut, mutta vuosien myötä se alkoi nyppiä. Erohan siitä tuli.
Olettko sitä mieltä, että tuollaista diagnosointia ei pitäisi käyttää, jos älykkyydessä ei voi olla tuollaisia eroja, että toinen ihminen on älykkäämpi kuin toinen?
Mikä on älykkyyden TASO? Entä jos kyse on kiinnostuksen kohteiden ja ajattelutapojen erilaisuus?
Niin, se että toki meillä on eroja älykkyyden suhteen, mutta ei se välttämättä näy siellä arkielämässä.
Konkreettinen tapa hahmottaa maailmaa on erilaisuutta, eikä sidoksissa älykkyyteen. Konkreettinen ihminen voi olla erittäin älykäs vaikkapa erilaisten teknisten keksintöjen ja ongelman ratkaisun suhteen.
Jos oma tapa ajatella on toisenlainen, niin ihan ymmärrettävää on, ettei se pidemmän päälle toimi. Yksinkertaisesti ei päästä samaan ymmärrykseen asiasta, kun kumpikin katsoo eri näkövinkkelistä. Tämä voi tapahtua vaikka kahden älykkäänkin ihmisen välillä.
Minulla on eräs tuttava mies, joka on älykäs. Hän vain ei ole käytännönälykäs. Ellei hänen vaimonsa hoitaisi raha-asioita ja arjen käytäntöä, hän oli aivan hukassa. Hän ei muistaisi käydä ajoissa kaupassa, maksaa laskuja, pyykinpesukin voi olla enemmän vaatteiden kastelua jne. Omalla tieteellisellä sarallaan hän on suomen huippuja.
Harvoin olen kohdannut paria, joissa ”älykkyyden” ero olisi merkittävä iso. Se missä älykkyys myös voi näkyä, on kyky oppia. Tarkoittaa ihan minkä tahansa oppimista, ei pelkän teoriatiedon. Useimmiten nämä parit ovat olleet niin, että nainen on se vähemmän älykäs, ja miehellä on vähän sellainen isällinen ja suojeleva rooli (– ellei sitten hyväksikäytä naista. Ikävä kyllä tällaisen tapauksen olen nähnyt). Muutamalla näistä naisista on lievä kehitysvamma.
Kehitysvammaisuus on hyvä kriteeri ajatella, mitä sillä älykkyydellä tarkoitetaan. Voit olla lievästi kehitysvammaisen ihmisen kanssa, etkä oikeastaan huomaa hänen vammaansa. Kehitysvammainenkin voi olla erityislahjakas jollain kapealla saralla.
Ihmettelen vain kuka solmii suhteen henkilöön, joka jo alusta pitäen on ”perästä” vedettävä? Kun hoksottimet eivät pelaa, niin eiköhän se näy jo alkumetreillä? Ehkä siinä saattaa syntyä seksuaalista viehätystä, mutta ei ehkä ihastusta? Tai sääliä sekä tarvetta ”pelastaa” ja ”hoitaa” toista?
Eiköhän kuitenkin ole vain kyse siitä, etteivät maailmankuvat ja ajattelutavat kohtaa?
Kyllä minä ainakin huomaan selvästi, jos olen lievästi älyllisesti kehitysvammaisen kanssa.
Voisiko olla niinkin, että on älykkyyttä huomata älykkyydessä myös tasoeroja ;)
Googlettamalla löytää älykkyydestä paljon. Kehoitan tutustumaan. Yksi esimerkkilinkki alla
http://www.markkuojanen.com/sivut/psykologia/aelykkyystutkimuksen-historiaa-ja-tuloksia.php
Kun kerrot tuon esimerkin miehestä joka on huippuammattilainen ja joka ei hoida käytännön asioita vaan vaimo hoitaa.Niin oletko ajatellut, että tuo mies osaa ne hoitaa itsekin, mutta hänellä on puoliso joka tekee sen hänen puolestaan. Samalla tavalla kuin joku mies ei tee kotitöitä, koska puoliso tekee ne. Jos mies ei oikeasti kykene noita tekemään, niin hän on mahdollisesti autistinen.
Entä jos on älykkyyttä se että kykenee havaitsemaan ihmisen käyttäytymisessä monta eri ulottuvuutta eikä sorru yksioikoisiin päätelmiin?
No, tiedätkö että kyse on siitä, millaista älykkyyttä kelläkin on. Samoin miten me havaitaan se arjessa. Moni tekee äkkinäisiä johtopäätöksiä ihan vain tunteen perusteella. Pidämme älykkäänä ihmistä joka on itsemme kanssa samankaltainen, erilaisuutta pidämme ”tyhmyytenä”.
Niin, en tiedä kuinka voit nähdä lievän kehitysvamman ja erottaa sen muuten vain matalammasta älykkyydestä? Yleensä siihen tarvitaan lääketieteellistä ja monialaista diagnosointia. Monet vähemmällä älykkyydellä varustetut voivat oppia yllättävän paljon.
Tiedätkö että älykkäät sairastuvat herkemmin skitsofreniaan? Että monet Asperger syndroomaa sairastavista ovat älykkäitä. Monet älykkäät potevat mielialasairauksia enemmän kuin ”tyhmät”? Entä pahin mahdollinen yhdistelmä, psykopatia ja älykkyys?
Linkki oli hyvä, ja kertoo juuri siitä että ei se älykkyyden toteaminen, määrittely tai mittaaminen ole helppoa. Jopa asiantuntijoilla on vaikeuksia määritellä milloin ihminen on älykäs ja milloin ei.
Juu, kyse ei ole oppimisesta tämän miehen kohdalla. Toki hän saisi jotain jöötä elämäänsä jos tekisi oikein paljon töitä asioiden suhteen. Ne vain veisivät niin paljon aikaa ja energiaa, että hänen varsinainen työnsä ja tekemisensä kärsisi siitä. Oletko kuullut oppimisen ongelmista? Yksin niitä on vaikeus hahmottaa aikaa. Kyse ei ole autismista. Oppimisen ongelmat taas eivät korreloi älykkyyteen.
Tottakai on älykkyyttä havaita ihmisen käyttäyttymisessä monia ulottuvuuksia, aika itsestään selvä asia.
En tiedä, että älykkäät sairastuvat herkemmin skitsofreniaan. Sen tiedän, että sitä yhteyttä on tutkittu ja on joidenkin tutkimusten perusteella saatu sellaisia viitteitä.
"Niin, en tiedä kuinka voit nähdä lievän kehitysvamman ja erottaa sen muuten vain matalammasta älykkyydestä? Yleensä siihen tarvitaan lääketieteellistä ja monialaista diagnosointia. Monet vähemmällä älykkyydellä varustetut voivat oppia yllättävän paljon."
En väittänyt muuta kuin, että kyllä minä huomaan lievän älyllisen kehitysvamman. Siis huomaan, että se ihminen on älykkyydeltään melko alhaista tasoa, en välttämättä tiedä onko diagnoisoitu vai muuten yksinkertainen. Ja tässäpä juuri itse sanot "Niin, en tiedä kuinka voit nähdä lievän kehitysvamman ja erottaa sen muuten vain matalammasta älykkyydestä? " Kuinkas voit tuollaista kirjoittaa, jos mielestäsi ei ole olemassa muuten vain matalampaa älykkyyttä??? Itsehän juuri tuolla virkkeelläsi kerrot, että on olemassa matalampaa älykkyyttä!!!
Ja kun on matalampaa älykkyyttä on olemassa myös korkeampaa älykkyyttä. Olet sen jo todennutkin. Toisaalta olet kertonut, ettet ole juuri törmännyt pariskuntiin, joilla on suuri ero älykkyydessä. Mutta sehän ehkä kertookin siitä, että ihmiset hakeutuvat yhtä älykkäiden seuraan ja voisiko siitä päätellä sen, etteivät ihmiset mielellään seurustele itseään paljon tyhmemmän tai älykkäämmän kanssa? Vaan heillä on tarve hakeutua älykkyydeltään samantasoiseen seuraan?
En tiedä, mutta aavistelen näin.
Ihan noin arkihavainnon perusteella kaikki tietävät, että on älykkyys vaihtelevaa. Mutta se milloin kyse on vain tunteesta ja milloin todellisuudesta, se ei ole yksioikoista.
Ihmiset hakeutuvat niiden seuraan, joissa tuntevat olevansa hyväksyttyjä. Arvot ja asenteet ovat määräävämpiä kuin älykkyys.
Me voimme antaa ”tyhmän ” leiman vain siksi, ettemme osaa hahmottaa kyseen oleva erilaisesta älykkyydestä. Eli voit yhtä hyvin pitää ihan normaalina lievästi kehitysvammaista ihmistä.
Me elämme keskinkertaisuuksien maailmaa. Tarkoittaa että suurin osa tapaamistamme ihmisistä ovat ”älyllisiä”. Ehkä he ovat muutoin erilaisia, mutta harvoin poikkeavat älykkyydessä itsestämme. Rajapinnat jotka ovat aina keinotekoisia, jotka ovat matalampi älykkyys ja erityinen älykkyys aspektilla. Eli mittaamme älykkyyttä suhteutettuna siihen ympäristöön jossa elämme.
Muistelen erästä käyrää, jossa oli määriteltynä osamäärien mukaan se kuinka väestö jakaantuu. Toki näissä on eroja, mutta miten se mitataan, on hyvin kyseenalaista. Siinä oli 60 % normaaleja, 20 % matalampaa ja 20 % korkeampaa älykkyyttä. Se missä rajapinta on, ei kukaan voi määrittää, siis jotta tunnistat nuo alemmat älykkyydet niin kuinka tunnistat korkeamman älykkyyden?
Älyn lisäksi meillä on tunteet. Ne ovat taas voimakkaampi tekijä kuin äly. Tunteiden kirjo on hämmentävää, sillä niihin vaikuttavat jopa genetiikka, opitut asiat sekä evoluutio. Meille on tärkeämpää se että tulemme rakastetuiksi ja ymmärretyiksi tunteiden osalta kuin se että tulemme älyllisesti ymmärretyiksi.
Olen työssä, jossa on oltava myös älyllisesti että tiedollisesti erilaisten ihmisten kanssa. Se että ihmiset hahmottavat tätä maailmaa sekä ymmärtävät käsitteitä vaihtelevasti on ihmeellistä. Se jota pidin ”tyhmänä” saattaa oivaltaa jotain, mitä se ”älykkäämpi” ei oivalla vaikka rautalangasta vääntäisi. Se jota pidin ihan normaalina, saattaakin olla diagnosoitu lievänä kehitysvammana. Hän toimii viisaasti ja tekee aivan järkeviä johtopäätöksiä. Se on saanut minut suhtautumaan tähän älykkyyden ”ongelmaan” vähän toisin.
Todella moni pitää verbaalisesti lahjakasta älykkäänä. Tällainen ihminen vain luo kuvan, joka vastaa meidän käsitystä älykkyydestä. Samoin tyyppi, joka muistaa paljon detaljitietoa. Hänen ongelma on, ettei hän osaa soveltaa eikä ehkä edes ymmärtää niitä. Meitä on helppo hämätä.
Älykkyyttä käytetään vallan välineenä. Se on tapa lyödä ja alentaa toista, että häntä haukkuu tyhmäksi. Se sattuu ja syvälle. Sillä kerrotaan että olet jotain vähemmän ihmisenä kuin ”minä”. Tätä käytetään paljon tilanteissa, joissa molemmat ovat aika tasavertaiset älykkyydeltään.
Se että välittää ja rakastaa, ei kysy älyä. Se kysyy tunnetta ja kykyä nähdä syvemmältä. Äly auttaa tässä ja helpottaa, mutta ei ole edellytys.
Tässä on nyt kyse parisuhteessa olevien ihmisten älykkyyseroista, jos yritetään pysyä aiheessa. Jos ajatellaan, että nykyiset älykkyystestit edes jollain tapaa mittaa älykkyyttä niin jos toinen ihminen on tasoa ÄO 140 ja hänen kumppaninsa ÄO 75 niin ihmettelen, jos tuo älykkäämpi ei pitemmän päälle havaitse toista itseään tyhmemmäksi tai olevansa älykkäämpi kuin tuo alemman ÄO omaava. Ja se voi alkaa häiritsemään jossakin vaiheessa. Ainakin, jos älykkäämpi alkaa miettiä tarkemmin mitä parisuhteelta haluaa ja huomaakin haluvansa syvällistä keskusteluyhteyttä. Mutta en minäkään usko, että pienet älykkyyserot mitään ongelmaa tuovat parisuhteeseen, mutta suuret.
En minäkään sitä hyväksy, että toista haukutaan tyhmäksi, mutta ei kaikkea voi jättää tutkimatta ja myöntämättä vain sen takia, että joku käyttää sitä asiaa väärin.
mutta se joka haluaa vähän ”syvällisempää” keskusteluyhteyttä voi olla vain suuntautunut toisin. Kyse siis ei välttämättä ole älystä.
Se että parin mielenkiinnot, arvot ja maailmankatsomukset eivät kohtaa, voi olla todella syy siihen ettei suhteessa tunne saavansa sitä mitä kaipaa. Meillä on tarve tulla ymmärretyksi, ja ellei niin koe, tunteemme alkavat viiletä sellaista henkilöä kohtaan.
Kyllä se älykkäämpänä osapuolena itseään pitävä voi tuntea olevansa ”tyhmempi”. Myönnän näet itse langenneeni tähän ansaan. Ex miehelläni oli ilmiömäinen muisti, eli hän kykeni muistamaan numerosarjoja, päivämääriä, ja kaikkea tuollaista ”nippelitietoa” huomattavasti minua paremmin. Hän oppi nopeasti yksityiskohtia. Sen sijaan kyky päätellä syy seuraus suhteita ja hahmottaa laajoja kokonaisuuksia oli hänelle vaikeaa.
Arkielämässä hän sai päteä jatkuvasti, häntä pidettiin älykkäänä ja minua taas tyhmänä. Arjessa kun ei välttämättä omista kyvyistäni ollut juuri hyötyä niin, että sen olisi voinut ”näyttää” muille (esim. noin keskustelun lomassa, tietokilpailussa jne.). Moni pitää älykkyytenä vain tiettyjä asioita. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että olimme ehkä aika tasavertaiset älyllisesti, ero oli enemmän ”lajissa” kuin älyssä.
Saman ilmiön koin kun keskustelin erään matemaatikon kanssa. Ei siinä kovin syvällistä keskusteluyhteyttä syntynyt, kun maailmankuvat poikkesivat jo niin paljon toisistaan. Varsinkin kun hänen verbaalinen ilmaisunsa ei ollut kovin sujuvaa. Olen muuten pannut merkille että verbaalikkoja pidetään usein älykkäinä.
No, olen joskus nuorena pohtinut että tietääkö tyhmä tyhmyytensä? Tuli siihen lopputulokseen että ei. Milloin tulee katto vastaan siinä mitä kykyjä tai taitoja voi oppia ja harjoitella? Tähän liittyy se, miten motivoitunut on harjaannuttamaan itseään ja laittamaan siihen aikaa ja vaivaa.
Muistelen, että älykkyyttä on määritelty noin 7:ä eri lajia. Nuo luvut mittaavat yleensä loogis-matemaattista älyä, koska sitä voi mitata. Sosiaalista ja intrapsyykkistä älyä ei voi mitata numeroin, kuten myös liikunnallinen, musiikillinen tai avaruudellinen älykkyys on myös hankalaa laittaa numeroihin. Samoin kuinka vertailla näitä eri lajeja toisiinsa – onko musiikillinen älykkyys jotenkin vähäisempää kuin vaikka sosiaalinen älykkyys?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Moniälykkyysteoria
On kyllä älykkäitä ihmisiä, jotka saattavat ottaa mielellään itselleen huomattavasti tyhmemmän puolison -narsistit. Näin he saavat ihailua ja toisaalta toinen on helpompi alistaa. Tällainen suhde voi kestää läpi eliniän, mutta tuskin toimia ilman, että molemmat katkeroituu. Narsistia ärsyttää toisen tyhmyys ja alistuminen ja alistuja katkeroituu. Näin kai yleensä.
Olet monta kertaa todennut, että on olemassa erilaista älykkyyttä ja toisaalta myös korkeamman ja matalamman älykkyyden omaavia ihmisiä ja silti väität, ettei älykkyyden erot vaikuta parisuhteeseen? Vai väitätkö, en ihan ole saanut selvää. Minä ihmettelen, että kuinka ne voisivat olla vaikuttamatta vuosien saatossa, jos älykkyydessä on suuri ero.
Mutta se siitä!
Missäs olet kupannut,kun et ole noteerannut tekstejä pitkään aikaan!
Monta herkullista aihetta on mennyt sivu suusi!!
oli pakko kommentoida. parisuhde ei kietoudu ainoastaan älykkyyden ympärille. vaan myös sille, mitä kumppaneilla on antaa toisilleen. nimenomaan antaa, ei saada tai vaatia. ihmiset arvostavat erilaisia asioita suhteessa. älykkyys on vain yksi asia kaikkien muiden asioiden joukossa, joillekin se merkitsee enemään kuin toisille... minä arvostan enemmän rehellisyyttä, uskollisuutta ja samanhenkisyyttä. vaikka oma kumppani on hieman "tyhmempi" kuin minä, meillä on kuitenkin samat elämänarvot ja kiinnostuksenkohteet. pidämme molemmat matkustelusta jne. ikinä en häntä haluaisi menettää, ihanampaa kumppania tuskin löytäisin. hänen kanssaan minun on turvallinen olla, se on tärkeää. läheisyys ja seksi toimii hyvin, paremmin kuin missään muussa suhteessa, jossa olen ollut. mitä voisin vaatia enemmän ja miksi haluisin. täydellistä kumppania ei ole, sellaista lienee kenenkään turha etsiä.
"Olisko ajattelun taso jotenkin se erottava tekijä? Toinen kykenee korkealentoiseen, innovatiiviseen, luovaan, terävään ajatteluun ja toinen pystyy ajattelemaan vain konkreettisia asioita, ei pysty käsittämään vaikeampia, monimutkaisia asioita vaikka toinen rautalangasta vääntäisi. "
Oletko tutustunut MBTI -persoonallisuusteorioihin? Siellähän tiedon vastaanottaminen / käsittely jaetaan intuitiiviseen (N) ja aisteihin keskittyvään (S) suurin piirtein noin, että N -ihmiset ajattelevat helpommin luovasti ja metatasolla, ja S-ihmiset keskittyvät konkreettisiin asioihin. Noissa teorioissa ei ole kyllä missään kai väitettykään, että S -ihmiset eivät käsitä monimutkaisia asioita, vaan voivat olla hyvinkin nopeaälyisiä. Yksi olettama on, että N-ihmisillä synkkaa helpommin keskenään ja S-ihmisillä keskenään.
jo oiva vastaus.
Et ehkä ole lukenut ajatuksen kanssa sitä mitä olen yrittänyt selittää. Josta tuleekin mieleeni – täytyykö sinulle tehdä asiasta yksikertaisempi versio eli ns. rautalankamalli? Voinko siis päätellä, että sinä olet nyt minua vähemmän älykäs?
Mielestäni näin ei voi päätellä. Enemmän vuosien saatossa vaikuttaa se, että ei kohdata eikä opita ymmärtämään sen toisen ajatusmaailmaa - ei älykkyys!
Ja narsistit eivät etsi tyhmempiään, narsistien älykkyyskin on vaihtelevaa. He etsivät niitä joiden tunne-elämä ei ole tasapainossa. Eli turha yrittää leimata narsistein uhreja tyhmiksi!
ja tulee menemään. Nyt työ ja oma opiskelu vie energiani. Käväisen kyllä silloin tällöin...
kun tässä opiskelen myös oppimiseen liittyviä juttuja, niin tutustuminen vaikka eri oppimistyyleihin olisi rikastuttavaa. Tehkää vaikka havaintokanava testi ja tutustukaa kuinka ihmiset eroavat toisistaan. Mm. visualinen oppija ja kinesteettinen oppija ovat joissakin suhteissa toistensa vastakohtia. Eivät välttämätt ihan helpolla pääse yhteisymmärrykseen...
Otin kirjoituksestasi sen tärkeimmän pointin:
"Harvoin olen kohdannut paria, joissa ”älykkyyden” ero olisi merkittävä iso. "
NIINPÄ! Tuosta voi tietenkin päätellä, että ilmeisesti suurella älykkyyserolla on jotain tekemistä suhteiden solmimisen ja kestävyyden kannalta. Välttämättä näin ei ole ja asia varmaankin kaipaisi tutkimista, mutta mielestäni se olisi ihan hyvä työhypoteesi.
"Kun hoksottimet eivät pelaa, niin eiköhän se näy jo alkumetreillä?"
Kyllä, eikös alkuperäinen kirjoittaja nimenomaan kirjoittanut tästä kun aloitti "Onko parisuhteelle haitaksi jos toinen on valopää ja toinen ei?"
"Eiköhän kuitenkin ole vain kyse siitä, etteivät maailmankuvat ja ajattelutavat kohtaa? "
Tämähän on ihan eri asia kuin tyhmyys tai älykkys. Jos maailmankuvat ovat erilaiset, niin se näkyy eroina mielipiteissä, kun taas älykkyysero näkyy enemmän erona siinä, että älykkäämpi saa omasta mielestään vääntää liikaa rautalankaa (voisin kuvitella että huippuälykäs voi varmasti ärsyyntyä normaaliälyisen oppimisen ja hoksaamisen hitaudesta, vaikka ne olisivat ihan tavanomaisella tasolla).
Älykkyyttä on monenlaista ei sillä, mutta kyllä sen pidemmän päälle rasitaa jos joskus haluaisi puhua jostakin fiksummastakin aiheesta ja toinen vaan esittää fiksumpaa kuin on tai paljastaa ettei ymmärrä sillä että pakkokommentoi typerästi (vrt. "viisas vaikenee"). Eli lyhyesti: parempi olisi jos olisi samalla aaltopituudella ja samat kiinnostuksen kohteet, mutta voi suhde onnistua hyvin ja molemmat olla onnellisia vaikka toinen olisikin maisteri ja toinen ammattikoulun käynyt, mikäli oikein rakastaa toista eikä toisen ÄOää.
no eipä sekään välttämättä kerro kaikkea, että toinen on maisteri ja toinen "vain" amiksen käynyt. Kaikilla ei vaan ole kunnianhimoa tai muuten kiinnostusta kouluttautua akateemisesti, vaikka rahkeita siihen olisikin. Ennemmin puhuisin tässä yhteydessä fiksuudessa - sanotaanhan sitä, että samanlaiset lapsetkin viihtyvät keskenään hiekkalaatikolla, joten miksi ei aikuisetkin...