Kenellä maailmankaikkeuden kitaristilla on mielestäsi paras kitarasoundi?
Itse pidän Richie Blackmoren soundeista levyillä: Machine Head, Made in Japan, sekä Fireball.
Itse pidän Richie Blackmoren soundeista levyillä: Machine Head, Made in Japan, sekä Fireball.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Riippuu mistä roikkuu. 90-luvun alun Megadethin livesoundi on aivan mahtava. Ja sitten jos mättö-jynkytystä haetaan, löytyy todella murea soundi esim. Hypocrisyn Into The Abyss levyltä, ja näytebiisiksi vaikka Resurrected.
Minulla.
Voitko kertoa millä laitteilla voisi päästä lähelle sinun hyvää soundiasi.
...vielä, se on kehitteillä. Hyvin lähellä täydellistä. Kerron sitten kun se viimeinen silaus löytyy. Mutta paljon on laitteita.
Ei se nyt sitten taidakaan sinun soundisi olla. Enemmänkin ostettu soundi. Vai mitä?
Vähennä laitteita.
Kyllä kai meistä suurin osa ostaa laitteensa joten ostettujahan ne soundit. Itselläni on Fender Strato Deluxe Plus ja vahvistan sen Mesa Boogie Mark IV-putkicombolla, sieltä löytyy kirkkaat, puhtaat mutta tarvittaessa myös eläintä. Vähän joskus chorusta ja valikoiden delayta mukaan niin tanssisoundit on siinä.
Nimimiehistä olen aina pitänyt Brian Mayn, Blackmoren ja vaikkapa Gilmourin soundista mutta myös Wes Montgomeryn.
Kuullostaa asialliselta arsenaalilta.
Olen vain tuossa joutessani itse koettanut rakennella esivahvistinta ja kehitellä varsinkin omanlaistani särösoundia. Tahtoo vain nuo vanhat transistorit ja vastukset kehittää hiukan liikaa kohinaa, niin että saas nähdä mikä on lopputulos.
Itselläni on -74 vuosimallin strato ja uudempi -68 reissue. Vahvistin on Marshallin Super Lead -75. Roudausvoimaa tarvitaan.
Efektipuolella Fulltone 2, jolla saa kirkastettua soundia fenderimäiseksi, tai vahvennettua Vox -tyyliseksi. Kehittää mielestäni melko hyvän särösoundin. Lisäksi 69 Fuzz, Rat, TS9, Cry-Baby, Micro-Vibe ja Bossin reverb/delay.
Taitaa minullakin yksi Montomeryn levy löytyä.
Oletko muuten kokeillut Fenderin Blues Junioria, jota monet kehuskelevat?
Viimeiset kymmenen vuotta olen soittanut samoilla kamoilla, mitä nyt vähiä efektejäni välillä uusinut. Ostin Boogien ja Straton aikoinani sen takia ettei enää kokaan tarvitse ostaa uusia laitteita ja hyvin nuo ova paikkansa täyttäneet. Maksoivatkin kyllä maltaita joten odottaa toki sopiikin. Soitan rock-, jazz- ja tanssimusiikkia, ennen ammatikseni, nykyään vain vähenevässä määrin harrastuspohjalta ja kaikkeen tähän on kunnon soundit irronneet.
Uusista ja muiden kehumista laitteista en ole jaksanut enää hirveästi kiinnostua, minun pääasiallinen harrastusmaailmani on jo vuosia pyörinyt aivan muualla kuin musiikissa, enkä käy musiikkiliikkeissäkään kuin joskus turisemassa ja kahvilla. Enkä edes kuuntele paljon muuta kuin klassista musiikkia. Näin se vaan elämä menee.
No hiukan samantyyppinen elämäntilannehan se täälläkin on, mutta eikös se kitaristi yleensä jatkuvasti etsi sitä soundiaan.
Mitenkäs tuo Boogie on kestänyt? Onko siinä mielessä ollut hyvä ostos?
Tuleeko särösoundisi suoraan vahvistimesta?
Yhtye oli nimeltään Talking Heads ja kappale jotain curved air. Siinä oli kitarasoolo ja soundi selkäpiitä karmiva. Kitaristia en nyt pysty tarkistamaan.
Kappale, jossa muistelemani kitarasoolo esiintyy, on nimeltään "the creat curve"
no Steve Vai sa kyl iha mahtavan äänen irti siitä ibanezistaan..ja kyl pitää näitä Eddie Van Halenia, Blackmorea, Gary Moorea, Eric Claptonia ja semmosia kans kiittää mahtavasta soundista =)
Mielenkiintoista, että kaikilla noilla on omalla tavallaan mainio ja persoonallinen soundi.
Yksi suosikkini on myös Brian May, jonka ensimmäisten Queen -levytysten soundi tuli omatekoisesta kitarasta ja alle yhden watin transistoriradiosta kyhätystä vahvistimesta.
David Gilmore
Kantsii tsekata Kenny Wayne Sheperd ! Ainakin stadin kirjastoista löytyy. On paha...
"Live On" ja "Ledbetter Heights" -albumeilla revitystä ja bluesia.
Bassman
Paras beisisoundi on ainakin Vanilla Fudgen basistilla, Tim Bogert ! Mut se olikin sillon joskus 60-luvulla, kun sillä ole bassossa ainakin 7 fuzzia peräkkäin...
Fuzz
Vaughanin suuntaanhan se kenny on soundiaan hakenut.
Vaatii myös volumea, kuten useimmat kunnon soundit.
Toton kitaristilla on sekä tyylikorvaa, taitoa että soundia. Sitten se perkele osaa vielä laulaakin! Olen kateellinen.
Kuuntele vaikka "While My Guitar Gently Weeps" DVD:ltä "Toto - Live In Amsterdam". Voi Jeesus.
Vei jalat suustani. Edellämainittu esitys on kyllä joka suhteessa lähellä täydellistä konserttiesitystä. Näin itse sen livenä jäähallissa ja täytyy tosiaan olla kateellinen miten isolla kauhalla Luoja on joillekin antanut.
Vaikka täytyy sanoa että kyllä Lukather on itsekin tehnyt töitä että on tuohon päässyt.
Loistavaa.
Vieressäni istui muusikkoystäväni, herra Kyynisyys itse, joka jopa Eaglesin konsertissa valitti että "jätkät alkaa olla löysiä". Lukatherin soolon jälkeen sen sijaan kaverini hymyili onnessaan että "kyllä ne saatanat osaa soittaa!"
Itse olen ollut havaitsevinani että vanhat maestrot alkaa todella olla kypsää kamaa: satsaavat tyyliin ja pienimuotoisuuteen ja jättävät revittelyt nuoremmille. Lukather oli toista maata.
Tosin vaikuttaa siltä että hemmo naukkailee napanderia vähän liian tiuhaan. Toivottavasti kunto kestää.
kyl ehdottomasti parhaat soundit on carlos santanalla ja claptonilla