Naispuolinen työtoverini ilmoitti yhtäkkiä jäävänsä äitiyslomalle. Tämä tuli minulle ja muille työtovereille yllätyksenä, koska kyseinen nainen ei ollut koskaan maininnut asuvansa avoliitossa. Nyt on käynyt ilmi, että hän onkin ollut avoliitossa jo vuosikausia, siis ennen meidän työpaikkaamme tuloaan. Kahvitunnilla ym. hän on aina ollut mukana keskusteluissa ja puhunut paljonkin tekemisistään siskojensa, äitinsä ja naisystäviensä kanssa, mutta ei ole koskaan maininnut mitään miehestä. Asumisestaan on sanonut usein tyyliin "minun asunnossani" ym. -kaikki on viitannut siihen että hän on asunut yksin. Olettaisin, että syy on ollut turvallisempi olo työpaikan suhteen, jos hänen oletetaan elävän yksin ts. työantaja ei katsoisi häntä "riskiksi" raskauden suhteen, jos uskoisi yksineläjäksi. Niin, olipa se oikein tai väärin taikka mitä hyvänsä, niin tällainen on mielestäni ainoa järkeenkäypä selitys. Onko tämä tavallista, ts. että naispuoliset työntekijät vaikenevat avoliitostaan työpaikan turvatakseen? Ymmärrän toisaalta miksi, mutta on se aika surullista jos noin tätyy elämäänsä salata.
Avoliiton peittely työpaikalla
mies758
181133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Moni ei kerro edes avioiliitostaan, jos ei ole vakituista työpaikkaa. Nainen on nyky-yhteiskunnassa sellainen heittopussi niin kauan kunnes vanhemmuudesta aiheutuvat kulut jaetaan tasapuolisesti sekä miesten, että naisten työnantajille. Yksi lapsi maksaa naisen työnantajalle noin kymppitonnin. Siinä syytä.
alakanttiin. Jos koeajan jälkeen hetmiten vaativan rekryprosessin jälkeen tulee ilmoitus siunatusta tilasta, tulee toinen rekryprosessi ja perehdytystyö päälle. Lisäksi et sijaista palkkaamalla saa sitä parasta (sitoutunutta). Perehdyttäminenkin tapahtuu jonkun palkallisella ajalla. Hyvä ratkaisu on ostaa vaativa työ ulkoa, hyvän työntekijän rekryt edes hoituu toisen virman riskillä. Yhteiskunnan pitäisi maksaa tasa-arvoa edistääkseen lisääntymisen kulut.
Ei avoliittoa tarvi mielestäni salata. Työt jatkuvat yhtälailla oli liitossa tai ei.
Harvemmin ja hyvin valituille kerron koskaan mitään yksityiselämästä. Kiusaanut lähinnä jos joudun vasten tahtojani kuulemaan juttuja työkavereiden yksityiselämästä.
Mikä ei kuulu työhön voi hoitaa työajan ulkopuolella, olen töissä en missään ystävien ja kavereiden keskellä.
Mutta se että höpöttää muilta osin lähes kaiken mutta "unohtaa" miehen on outoa, jolle elättänyt toiveita miespuolisista työkavereista ja yritti vain vihjata "pojat olis tässä tälläinen tyrkyllä". Mun mielestä ainut looginen selitys.
Puhetapa Minun asunnossa - viittaisi kyllä yhteen iskurepliikki sarjasta reväistyltä.
ja ukko tullut siihen asumaan. Ehkä ihminen on ujo ja estynyt, siksi ei puhunut mitään.
On vain asioita, jotka ei kuulu työyhteisölle.
Voiko paremmin sanoa
Ai, kumppanin olemassa olo tai hänen kanssa tehdyt asiat eivät kuuluvat työhteisölle, mutta äidin, siskon ja naisystävien olemassaolo ja heidän kanssa tehdyt asiat kuulutuvat.
Kyllä kaikki yksityisasiat ovat yhtä outoja jaettavaksi työyhteisössä. Osalla on tarve kälättää kaikille omat yksityiasiat ja vähän muidenkin. Minkäänlaista yksityisyyden suojaa nämä yksilöt eivät tunne. Onhan näitä juoruakkoja ja ukkoja ollut aina ja valitettavasti tulee aina olemaan.
No ei nekään kuulu, mutta ovatko työkaverit heistä kyselleetkään vaan henkilö on itse kertonut? Ainahan voi kertoa asioista vaikka ne ei muille kuulu? Jos itse niin haluaa. Jos ei taas toinen halua kuunnella, voi sanoa, että kuule nuo asiat ei kuulu mulle ja en halua kuulla!
Mulle on ainakin yksi lysti tiedänkö työkaverini seurustelevan, olevan avoliitossa tai avioliitossa. Mutta kaikki taitaa meillä töissä kyllä joskus maininneet kumppaninsa jossain yhteydessä. Kyllä se mielestäni ainakin silloin olisi outoa, jos oikein joku kysyisi, että seurusteletko/oletko avoliitossa/naimisssa ja toinen vastaisi, että ei vaikka olisi.
Minua pidettiin salaperäisenä ja ihmeteltiin hämmästyneenä, kun en ollut koskaan maininnut siskopuoltani. Veljeni olin usein maininnut. Kukaan ei kuitenkaan koskaan kysynyt, montako sisarusta minulla on. Jos olisi kysynyt, olisin siskopuolen maininnut. Ja koska en siskopuoleni kanssa ole juuri koskaan tekemisissä, en ole häntä maininnut. En siksi, että olisin salannut jotain. Avopuolison kanssa kuitenkin ollaan aika paljon tekemissä. Mutta mitä tämä nyt toisaalta niin paljon työkavereita kiinnostaa, että sitä pitää oikein keskustelupalstalla pohtia?
Kaikki eivät vain tuo parisuhteitaan työpaikalle, ei siinä sen kummempaa. Tiedän pariskunnan joka on ollut jo vuoden naimisissa ja vasta ennen joulua kertoivat edes vanhemmilleen asiasta, kavereista ei tiedä asiaa kuin pari. Ei siinä sen kummempaa syytä ja ihme selityksiä tarvita.
eikun katseli parempaa miestä kokoajan entisen ollessa varalla
Toisaalta moni ei halua puhua avoliitosta tai seurustelusta jos ei ole varma suhteen jatkumisesta.
Eräs isossa firmassa oleva tuttavapariskunta piti avoliittonsa salassa työpaikalla melkein 10 vuotta ennen kuin menivät naimisiin ja saivat lapsia.
Mitäpä sitä omista asioista kertomaan ulkopuolisille.
Avoliitosta tai seurustelusta ei ehkä haluta kertoa myöskään sen vuoksi, ettei sen kestosta ole aina tietoa. Ihmiset ovat uteliaita ja ilkeitä joten en minäkään kertoisi seurusteluistani työpaikalla.
Avioliitto on ihan eri juttu kun siitä on pakko mainita.
Minulta naisena aina kysytään perhesuhteista työpaikalla ja silloin kyllä olen rehellinen.
jos avokki onkin samaa sukupuolta tai vaikkapa ulkomaalaistaustainen, on mielenkiintoista kuunnella työkavereiden asenteita ihan puhtaalta pöydältä...
Sitten voi halutessaan ladata omat faktat pöytään.
Itse salaan tällä hetkellä avoliitossa elämiseni, vaikka muuten olen kertonut normaalisti asioita itsestäni. Syy on yksinkertainen: olen avoliitossa samaa sukupuolta olevan kanssa, enkä halua ottaa riskiä että minuun alettaisi suhtautua jotenkin eri tavalla asian tultua työkavereiden tietoisuuteen. Työskentelen myös sellaisella alalla, jossa koen asian olevan tavallaan erityisen arkaluontoinen.
Ei ole kiva valehdella kun työkaverit kysyvät että seurusteletko, eikä ole myöskään kiva pitää ihmisiä tietyn etäisyyden päässä. Mutta jokainen tekee omat valintansa ja varmasti parhaalla katsomallaan tavalla.
Itse saattaisin kertoa tietyille työkavereille joista olen saanut sellaisen kuvan, että he ovat erityisen suvaitsevaisia ja avarakatseisia ihmisiä. Ehkä sen teenkin jos satumme näkemään työpaikan ulkopuolella ja kahden kesken. Kahvihuoneessa monen silmäparin edessä en ehkä kuitenkaan haluaisi astua kaapista ulos.
Näin minulla.
Naiset ovat niin mustasukkaisia. Olen ihan nätti ja mukava ihminen, varakkaasta perheestä ja monet miespuoliset työkaverit ovat yrittäneet iskeä minua. Se aiheuttaa kateutta naisissa.
En voi kertoa mitään miehestäni siksi koska joku kateellinen kuitenkin menisi ja kertoisi miehelleni minun pitävän vipinää työpaikan miesten kanssa. Mikä ei edes pidä paikkaansa, koska rakastan omaa miestäni ja työpaikan miesten ehdotuksen tuntuvat lähinnä hauskoilta. Mieheni on sitä paitsi komeampi ja hyvätuloisempi kuin nämä miespuoliset työkaverini.
Ihan hyvä että eivät voi pilata minun yksityiselämääni! Yksi sitä jo yrittikin mutta haukkui minua väärälle miehelle!
Itse en kerro työkavereille omasta liitostani mitään, kuten en kotona työasioista mitään. Haluan pitää nämä kaksi asiaa erillään. Siskot ym. ovat taas asia erikseen, eivät kuulu joka päiväiseen elämääni joten sama mainitseeko näitä. Syyt tälläiseen "kaksoiselämään" ovat että kotona haluan täydellisesti unohtaa työasiat ja keskittyä töihin ja taas töissä toisinpäin. Ei mitään sen ihmeenpää, paras keino stressin välttämiseen. Mainittakoon vielä työni olevan paljon keskittymiskykyä ja ajattelua vaativaa.
aikanaan meni täysin yllättäen naimisiin. Lehdissä jotkut kansanedustaja kaverit sanoivat, etteivät tienneet tämän edes seurustelleen kenenkään kanssa. Ja samoin Niinistö. Onnistuivat kummatkin vaikka ovat julkisuuden henkilöitä valtakunnan huipulta.