en tiedä mille palstalle tää kuuluisi kun tähän liittyy kaikki mahdolliset elementit.
Elelin pari vuotta suhteessa ja avoliitossa, jossa en ole ollut tyytyväinen, monessakin mielessä asiat rassisi mutta ehkä kuvaavinta oli että mitään läheisyyttä tai siihen viittaavaa ei ollut enää vuoteen. Yhdessä olo kuitenkin ok, ei riidelty pahemmin, mutta tunsin koko ajan että jotain puuttuu niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla. Kärsin ja käytiin mun aloitteesta keskusteluja mutta tilanne oli koko ajan sama. LÄheisyydenkaipuun tms seurauksena huomasin alkaneeni ihastumaan ympärillä oleviin ihmisiin, siis joihinkin. Ei mitään vakavaa vaan laitoinpa vain merkille, sillä yleensä olen ihastunut harvakseltaan ja harkitusti.
Sitten eräs ystäväni menneisyydestä alkoi pitää yhteyttä. Hän on entinen SUURI ihastukseni, josta kuitenkin aikaa sitten olin päässyt yli, ja sittemmin välimme olivat lähinnä ystävyyttä tosin aika etäistä sellaista.
Tavattiin, ajauduttiin halailemaan ja pussailemaan. Vanhat tunteeni heräsi. Tunteiden lisäksi tuntui aivan mahtavalta tuntea himoa, halua sekä itse että vastakkaiselta osapuolelta. Hän oli kertakaikkiaan aivan yhtä ihana kuin silloin ennenkin, mutta silloin aikanaan jutustamme ei tullut mitään, lähinnä ehkä hänen takiaan. Ei ollut valmis, tai tarpeeksi kiinnostunut tai tilanne ei vain ollut otollinen. Ei sitä asiaa ikinä silloin keskusteltu läpi.
Nyt siis tämä sama ihminen, jolta en aikanaan saanut tunnetasolla vastakaikua vaikutti suorastaan ihastuneelta, ja tuntui jopa katuvan että päästi minut käsistään aikoinaan.
Samaan aikaan suhde avopuolisooni kuivui kasaan.
Tuntuu että kohtasin elämäni rakkauden, sen jonka kerran menetin, tai jota en kerran saanut. Tilanne vain ei kovin kaksinen koska asun edelleen ex-avopuolisoni kanssa, enkä tilannetta halua sotkea kolmansilla osapuolilla, sillä eron syyt aivan muualla.
Toinen kuviota sotkeva asia on että tämä suuri ihastukseni on itse käynyt vastikään läpi vaikean eron. Ero oli selvä ja hän oli surutyönsä jo tehnyt. Tai näin luulin.. He ovat ehtineet jo tässä kerran palata yhteen, ja taas erota, ja nyt heidän välinsä tuntuvat olevan suurta vihaa ja katkeruutta – ts. tunnetasolla ero ei ole selvä.
Hän oli alkuun todellakin suloinen mua kohtaan ja vaikutti aidosti välittävän, ja tuntui että hän haluaa mut. Nyt sit tilanne vähän muuttunut. Ymmärrettävästi häntä häiritsee yhteiseloni jatkuminen exäni kanssa, koska asuntoasiat ei järjesty hetkessä. Ja tämä oma exänsä ei jätä häntä rauhaan. Tilanne muuttunut sellaiseksi, että koen roikkuvani tai juoksevani perässään, mistä en tykkää ollenkaan kun juuri oon lopettanut suhteen jossa kärsin jossain määrin samoista asioista mm.
Vai voiko johtua sellaisesta että kokee itsensä jostain syystä ”kakkoseksi” vaikka on ”ykkönen”, mitään kakkosta ei ole. EN tiedä miten itse osaisin olla jos toinen häipyisi aina kotiin, sen exänsä luo, ja jäisin yksin kuin nalli kalliolle. Vai eikö ole itse irti eksästään -kuitenkaan? vai oliko tämä meidän juttu vain hetken huumaa joka ohitse.
Paras ohje varmasti olisi olla ihan yksin ja selvittää oma tilanne perin juurin selväksi, tiedän. Mut sydän ja mieli ei anna rauhaa tältä toiselta.
Tää oli tässä näin tiivistettynä..
Elelin pari vuotta suhteessa ja avoliitossa, jossa en ole ollut tyytyväinen, monessakin mielessä asiat rassisi mutta ehkä kuvaavinta oli että mitään läheisyyttä tai siihen viittaavaa ei ollut enää vuoteen. Yhdessä olo kuitenkin ok, ei riidelty pahemmin, mutta tunsin koko ajan että jotain puuttuu niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla. Kärsin ja käytiin mun aloitteesta keskusteluja mutta tilanne oli koko ajan sama. LÄheisyydenkaipuun tms seurauksena huomasin alkaneeni ihastumaan ympärillä oleviin ihmisiin, siis joihinkin. Ei mitään vakavaa vaan laitoinpa vain merkille, sillä yleensä olen ihastunut harvakseltaan ja harkitusti.
Sitten eräs ystäväni menneisyydestä alkoi pitää yhteyttä. Hän on entinen SUURI ihastukseni, josta kuitenkin aikaa sitten olin päässyt yli, ja sittemmin välimme olivat lähinnä ystävyyttä tosin aika etäistä sellaista.
Tavattiin, ajauduttiin halailemaan ja pussailemaan. Vanhat tunteeni heräsi. Tunteiden lisäksi tuntui aivan mahtavalta tuntea himoa, halua sekä itse että vastakkaiselta osapuolelta. Hän oli kertakaikkiaan aivan yhtä ihana kuin silloin ennenkin, mutta silloin aikanaan jutustamme ei tullut mitään, lähinnä ehkä hänen takiaan. Ei ollut valmis, tai tarpeeksi kiinnostunut tai tilanne ei vain ollut otollinen. Ei sitä asiaa ikinä silloin keskusteltu läpi.
Nyt siis tämä sama ihminen, jolta en aikanaan saanut tunnetasolla vastakaikua vaikutti suorastaan ihastuneelta, ja tuntui jopa katuvan että päästi minut käsistään aikoinaan.
Samaan aikaan suhde avopuolisooni kuivui kasaan.
Tuntuu että kohtasin elämäni rakkauden, sen jonka kerran menetin, tai jota en kerran saanut. Tilanne vain ei kovin kaksinen koska asun edelleen ex-avopuolisoni kanssa, enkä tilannetta halua sotkea kolmansilla osapuolilla, sillä eron syyt aivan muualla.
Toinen kuviota sotkeva asia on että tämä suuri ihastukseni on itse käynyt vastikään läpi vaikean eron. Ero oli selvä ja hän oli surutyönsä jo tehnyt. Tai näin luulin.. He ovat ehtineet jo tässä kerran palata yhteen, ja taas erota, ja nyt heidän välinsä tuntuvat olevan suurta vihaa ja katkeruutta – ts. tunnetasolla ero ei ole selvä.
Hän oli alkuun todellakin suloinen mua kohtaan ja vaikutti aidosti välittävän, ja tuntui että hän haluaa mut. Nyt sit tilanne vähän muuttunut. Ymmärrettävästi häntä häiritsee yhteiseloni jatkuminen exäni kanssa, koska asuntoasiat ei järjesty hetkessä. Ja tämä oma exänsä ei jätä häntä rauhaan. Tilanne muuttunut sellaiseksi, että koen roikkuvani tai juoksevani perässään, mistä en tykkää ollenkaan kun juuri oon lopettanut suhteen jossa kärsin jossain määrin samoista asioista mm.
Vai voiko johtua sellaisesta että kokee itsensä jostain syystä ”kakkoseksi” vaikka on ”ykkönen”, mitään kakkosta ei ole. EN tiedä miten itse osaisin olla jos toinen häipyisi aina kotiin, sen exänsä luo, ja jäisin yksin kuin nalli kalliolle. Vai eikö ole itse irti eksästään -kuitenkaan? vai oliko tämä meidän juttu vain hetken huumaa joka ohitse.
Paras ohje varmasti olisi olla ihan yksin ja selvittää oma tilanne perin juurin selväksi, tiedän. Mut sydän ja mieli ei anna rauhaa tältä toiselta.
Tää oli tässä näin tiivistettynä..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sulla on yks elämä ja se on tehty elämistä varten. Eroa ny siitä vanhasta ja nauti siitä mitä sulle tarjotaan! Asuntoja löytyy aina. kokeile Asuntohelppi.fi. Lopeta selittely ja ala toimia tiiät sen iteki!