Toki meilla uusioperheillä on alusta asti historian varjo mukana liitossa ja sen ulkopuolellakin. Mutta jostain syystä minua kiusaa aivan hirmuisesti se, että kun mieheni ex ei enää avioliittomme aikana käy miehestäniavointa sotaa, onhän koko ajan jossakin muodossa "kuvioissa" mukana. Mieheni ex lähettelee miehelleni jatkuvasti erilaisia viestejä, millöin elintensä hyvin voinnista tai ssairaudesta, milloin kysyäkseen miten meillä menee ja kuinka asiat ovat. Näiden välillä mieheni ex käy anoppilassa kyselemässä mieheni kuulumisia ja seuraamassa elämäämme. Ystävänpäivänä, heidän nimipäivinään ja juhannuksina sekä jouluina ym. tulee mieheni ex:ältä laatikkoomme aina hyvän "sen ja tän" toivotus yksin miehelleni. Väliajoilla lentää tekstarit ja puhelut.
Kertokaa ystävät hyvät, olenko vain herkkä hipiäinen (kestän kyllä totuuden, jos näin on) vai onko minulla jo mielestänne oikeusd puuttua asiaan voimakkaammin - kaiken tulevan kauheuden uhalla? Tiedän siis mieheni syyllistävän minua tästä. Kysynkin siksi teiltä viisaita neuvoja ystävät.
Kertokaa ystävät hyvät, olenko vain herkkä hipiäinen (kestän kyllä totuuden, jos näin on) vai onko minulla jo mielestänne oikeusd puuttua asiaan voimakkaammin - kaiken tulevan kauheuden uhalla? Tiedän siis mieheni syyllistävän minua tästä. Kysynkin siksi teiltä viisaita neuvoja ystävät.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olet ottanut miehen historioineen, ja niinepäivineen tulee sinun hänen kanssaan tulla toimeen. Toista ei voi omistaa, luulisi sinun sen jo oppineen tuohon ikään mennessä.
Eikös se ole hyvä, että peli ja toivotukset pelataan avoimesti? Eihän niissä siis mitään kieltämistä silloin ole, mitä siis kieltäisit? Ettei toiselle saa päivää sanoa, ja niitä näitä jutella? Katsos nyt itseäsi peiliin. Miksi olet mustasukkainen, (-ja vielä historialle?)
Jotenkin ymmärtäisin, jos kyseessä olisi jonkinlainen tulevaisuudelle mustasukkaisuus, mutta onkos nyt sittenkin siis niin, että oletkin häviämässä pelin, ja eksästä onkin kuitenkin pitkässä juoksussa tulossa se tulevaisuus...?
Muutoin en käytöstäsi kykene ymmärtämään. Ja silloin olet pelisi hävinnyt ja kasvosi menettänyt kun ryhdyt miehesi käyttäytymisestä mainitsemaan, ja häntä opastamaan, kuinka hänen tulisi historialleen jutella. (Silloin ainakin minä miehenä ottaisin pitkät)
Kiitos sinulle kannanotosta.
Ehkä olet oikeassa. Itse on vain ehkäpä siirtänyt vanhat suhteet historiaan liiankin äkkiä.
Luulenpa, että kahdeksas yhdessäolo vuosi tuo minulle tähän uusia ajatuksia. Kiitos sinulle!
mutta sen kanssa tuntuu olevan vaan eläminen. Miehesi on alun alkaen ottanut exäänsä sen kannan, ettei tämän yhteydenpito haittaa hänen elämäänsä - ja vaikka karulta kuulostaa, ei se oikeastaan sinulle kuulu, kun ei kuitenkaan ole kyse siitä, että ex jotenkin uhkaisi yhteistä elämäänne viekottelemalla miestä takaisin?
Itsellä ei ole vastaavasta kokemusta, koska mieheni eronsa jälkeen teki exälleen kantansa selväksi: yhteisten lasten vuoksi ollaan tekemisissä eikä sitten muuta. Totesi minun asiaa tiedustellessa, että miksi ex sitten olisi ex, jos hän tämän haluaisi edelleen olevaan konkreettisesti osa elämäänsä?
Paskamaista, mutta sinä saat tuossa kyllä pahan nimen, jos yrität miehesi päätä väkisin asiassa kääntää. Miehen itsensä pitäisi se ymmärtää, että ko toiminta pahoittaa mielesi, mutta toisen osaan asettuminen on kovin vaikeaa.
Voimia!
eli naureskelet vaan säälivään sävyyn exän roikkumista. Sillä onhan tuo säälittävää.
Kiitos. Tämä voisi olla ehkä käyvä keino, kun mieheni eikä hänen exänsä tajua miltä minusta tuntuu. Ymmärtäisin heidän käytöksensä, mutta heillä ei ole muuta yhteistä avioliitosta kuin ennen yhteinen koira ja kissa. Ei siis lapsia!
Itselläni on siis entisestäliitosta kolme lasta, mutta me olemme exäni kanssa yhteydessä vain lasten asioita koskien ja muodollisesti muuten. Tämä tarkoittaa, että toivottelemme molempien nykyisien perheiden kaikille osapuolille hyvät joulut, juhannukset ym. En itse kykenisi ikinä laittamaan vain exälleni henkilökohtaista ystävänpäiväm, pääsiäisen tai joulun toivotusta "rakkain terveisin" sydämien kera!
Satuttaa aina minua ja lapsia, kun näitä avoimia kortteja saapuu. Mieheni mielestä niissä ei ole mitään outoa...!
Emkä minä ole mustasukkainen mieheni entisellle vaimolle, vaan minua loukkaa hänen käytöksensä - ja kyllä kieltämättä mysökin se, että mieheni huomautuksista huolimatta ei näe asiaa mitenkään outona.
Onko exällä ja miehelläsi yhteisiä lapsia, koska siten ymmärtäisin yhteydenpidon? Ja silloinkin näkisin yhteydenpidon kohdistuvan ensisijaisesti lapsiin, eikä niinkään mieheen muutoin kuin käytännön järjestelyissä ja kohteliaissa mitä-kuuluu-tervehdyksissä.
Minusta ei olisi hienohipiäistä odottaa exältä edes pienimuotoista huomaavaisuutta myös sinua kohtaan, joka olet tärkeä osa miehesi elämää. Ihan vain käytännön esimerkki, että näin jouluna hyviin tapoihin kuuluu toivottaa koko perheelle joulua kuin ryhtyä erikseen valikoimaan kelle toivottaa ja kelle ei. Joten exän sosiaaliset taidot ovat rajoittuneet.
En muutenkaan ole sisäistänyt nykypäivän nynnymäistä käytöskulttuuria, jossa hyvä kaveri tunnistetaan siitä, ettei ikinä ole yhtään mitään mieltä mistään ja kuten eräässä englantilaisessa sketsissä sanoo ihan kaikelle yes, koska kaverin menettämisen pelossa ei muutakaan uskalla. Sinun tapauksessasi miehesi on yes-tyyppiä, joka silkkaa henkistä laiskuuttaan pitää elämänsä turvallisissa uomissaan ja antaa exän touhuta jaloissanne. Ehkä ex on hankala ja miehesi pelkää hänen reaktiotaan, mutta jonkinlainen roti pitäisi exienkin yhteydenpidolla olla. Eihän anoppienkaan ja muiden sukulaisten liiallista tuppautumista katsota hyvällä silmällä, eikä exän pitäisi olla yhtään sen paremmassa asemassa.
Minusta asiasta voi aivan hyvin sanoa miehellesi. Syyksi riittää mainiosti se, että exän ylenpalttinen aktiivisuus on kiusallista ja myös se, että exän pitäisi jalostaa toivotuksiaan koko perheellenne. Sinun sijassasi ryhtyisin vastaamaan exän tervehdyksiin perheenne puolesta (kuin myös kiittäisin miehen saamista tervehdyksistä) ja kokeilisin kuinka pitkään/tiheään exä kehtaa lähetellä tervehdyksiä vain miehellesi.
Kiitos tuesta! Mukava kuulla, että näitä muitakin samanlaisia tapauksia löytyy. Vaikka ei se tietenkään tarkopita, että olisin iloinen toisen epäonnesta. Mutta lohduttaa aiheessa.
Juu, ei miehelläni ole yhteisiä lapsia exänsä kanssa. Ainut mitä heillä on yhteistä on entinen koira ja kissa, joiden hyvinvoinnista ja sairauksista pitää pitää kovinkin suurta tiedonantoa meille päin. Parasta oli, kun eräs yö tuli keskellä yötä viesti, että voitko soittaa, kun koira on sairastunut. Meinasin hyppiä seinille, mutta jostain sain voimia olla ottamatta kantaa, kun tiesin, että mieheni kuitenkin ottaa asiassa exäänsä yhteyttä.
Kaikki muu olisi hänen mielestään epänormaalia ja kylmää.
Ja kyllä se inhottaa jatkuvasti vähätellä 14-19 vuotiaille lapsille miehen exän miehelle lähettämiä rakkauden täyteisiä toivomuksia avoimissa korteissa. Niin, tekstiviestithän menee miehen puhelimeen. Jotkut olen ikävästi salaa lukenut, mutta suurin osa lienee poistettu ajoissa. Hyvä niin.
Asia väsyttää minua kovasti. Enkä haluaisi sekoittaa tätät meidän suhdetta mieheni exän huonon käytöksen vuoksi.
Ja kun menemme mieheni vanhemmille niin saa olla tosi tarkkana, mitä kertoo, koska mieheni ex käy siellä jatkuvasti tiedustelemassa meidän - tai siis mieheni - elämästä. KOKO AJAN hänen täytyy olla meidän perheen asioiden tasalla. Oksettaa. Anteeksi tämä purkaus, mutta tämä tulee nyt sydämestä ja pitkän ajan patoutumana...).
Älä pyytele anteeksi, koska minäkin olisin yhtä väsynyt kuin sinä. Ja asioista on pystyttävä puhumaan, jos ei muuta, niin edes keskustelupalstalla.
Tarinanne on yhä ikävämpää luettavaa, koska exähän edustaa jo läheisriippuvuuteen horjahtanutta reppanaa. Ja näitähän riittää, koska "hyviin tapoihin" kuuluu suhtautua suvaitsevasti mihin tahansa poikkeavaan käytökseen. Jos kyse olisi lapsista, niin exä olisi kiusattu ajat sitten hiekkalaatikosta pihalle ja pamautettu lapparilla päähän. Sellainen ruikuttaja!
Melko oivaltavassa iässä olevaa jälkikasvuasi ei kannattaisi suojella miehesi ja hänen exänsä toilailuista. Sori vaan, mutta sinun hommasi ei ole toimia konsulttina ja selvittää jälkipolvelle, miten arvon isäpuoli ei handlaa ihmissuhteitaan. Jos miehesi on tyhmä, niin anna olla tyhmä. Lapsia ei voi suojella maailman kommervenkeilta, aikuusti oikeesti :) Ellei exä sitten ole joku perin uskonlahkolainen,joka toitottaa rakkautta jokaiselle?
Mieti nyt kuitenkin pieni hetki, mitä varten et voi "sekoittaa" elämäänne ottamalla exän yhteydenotot avoimesti esille? Vai aiotko perustaa läheisriippuvaisten tukiaseman ja toimia miehesi sihteerinä?
Jos nyt yhtään helpottaa tai rohkaisee, niin mieheni exä rakasti yli kaiken soitella miehelleni tuntikausia kestäviä puheluita ja minä vaan siedin ja siedin. Mutta se myös ahdisti ja nimenomaan väsytti! Lopulta päätin, että puhun itse sen naisen kanssa ja opettelen tuntemaan hänet. Exä siis ryhtyi soittelemaan minulle ja oli hirveän utelias kaikesta, mitä meille kuuluu ja myös halusi kertoa suhteestaan mieheensä. Eikä siinä mitään, ihan ok nainen, mutta pakkohan häntä oli auttaa uuden elämän alkuun. Tosin siinä ei kohteliaisuus, ymmärtäväisyys, eikä muukaan auttanut, vaan lopulta päätin kertoa, että jos et nyt lopeta tuota tunkemistasi meidän elämään kysyn poliisilta neuvoa, miten se loppuisi. Juu,tiedän, se oli julmaa, mutta joskus on vaan pakko olla kovempi kuin tahtoisi. Ihan vaan sen takia, ettei enää jaksa.
Miehelleni totesin, että nyt on nyt ja silloin oli silloin.
Ja jos niistä koirista ja kissoista on yhä huoltajuusongelmia, niin eikö teille voi ottaa toista? Tai maksaa elatusmaksuja, mikä pitää sisällään myös taksikyydit eläinlääkäripäivystykseen ilman puhelinsoittoja teille? Ota huviksesi selville, mitä sellainen maksaa ja koeta sopia asia....
no onhan tuo exän ja miehesi käytös minusta ainakin yli sen rajan joka pitäisi tuossa tilanteessa olla, he selvästi haikailevat vielä vanhan perään. Kyllä heidän molempien pitää hankkia oma elämä ja kunnioittaa sitä ja uutta kumppania sen verran ettei toimi loukkaavasti, eli miehesi on tässä se avainhenkilö jonka olisi kerrottava exälleen miten asiat on, ja sinun on kerrottava se miehellesi.
En sanoisi etta kovin hienohipiainen olet, kuulostaa lahinna silta etta tilanne sinua arsyttaa muttet siita ole avoimesti valittanut miehellesi. Miehellani on lapsia edellisesta avioliitosta, ja ex-vaimo on siis mukana kuvioissa lasten takia. Vahan samanlaista kaytosta tulee haneltakin, tekstailua ja yhteydenottoja, mielin kielin olemista kunnioittamatta ex-miehensa uutta suhdetta. Sehan siina ainoa ongelma on - en pida siita etta elamaani sekaantuu ihminen joka ei kunnioita minua ja asemaani lainkaan. tottakai ystavallinen saa olla ja joulut ja muut toivottaa, varsinkin jos lapsia on, mutta aina se ei ole pelkastaan aitoa ystavallisyytta vaan lahinna vanhassa roikkumista ja uuden perheen rauhan hairitsemista. Ja niinhan se on etta me naiset tahdomme reviirimme merkata hyvin tarkkaan, ja pienikin "uhka" saa meidat reagoimaan. vaikka osa ajatuksistasi saattaa olla vain vaistonomaisia ja turhan arsytyksen tuomia, ei mielestani ole ollenkaan kohtuutonta etta sanot miehellesi mika tilanteessa vaivaa. Mielestani on hyvin epakunnioittavaa etta ex lahettelee sita sun tata miehelle muttei muulle perheelle, ja sulla on oikeus siihen puuttua. jos naisen "ystavallisyys" on hyvin tarkeaa miehellesi, ja han lahtee puolustuskannalle, saattaa kasissasi olla toisenlainen ongelma.
Erotessamme sovimme exvaimoni kanssa pysyvämme vielä ystävinä. Yli kolmenkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen on aivan turha katkaista hyvää ihmissuhdetta vaikka rakkaus ja avioliitto olisikin menneen talven lumia. Vuoden verran eron jälkeen aloitin uuden suhteen ja kerroin heti alkuun tilanteen. Tämä hyväksyttiin hiukan kulmia kohotellen. Jossain vaiheessa rupesi tulemaan kritiikkiä siitä miten olen exälle "mielin kielin" ja että kumartaessani sinne päin automaattisesti pyllistän uudelle puolisolle. Kiukuttelujen muuttuessa vähin erin vakavimmiksi kohtauksiksi tein valintani ja panin exän kanssa välit kokonaan poikki. Kuitenkin sain joka riidan yhteydessä kuulla kuinka muka edelleen pidin peliä exän kanssa ja vain odotin tilaisuutta ottaa hänet takaisin :x. Seuraavaksi exän anoppi liitettiin samaan deletoitavien ihmissuhteiden mappiin ja muutaman kuukauden pyristeltyäni lopetin kanssakäymisen hänenkin kanssaan. Sen jälkeen alkoi tyttäreni mollaaminen ja viime viikolla sitten pyysin tätä uutta puolisoa poistumaan elämästäni. Liika on liikaa vaikka tuota naista kovasti rakastankin.
Olen kyllä samaa mieltä kanssasi, että miehesi exä ei käyttäydy asiallisesti. Hänen pitäisi ilman muuta kunnioittaa teidän suhdettanne, voi tietysti olla ettei hän uskalla ottaa sinuun yhteyttä. Tai sitten on vain tyhmä, mistä sen tietää. Exäni ehdotti alkuvaiheessa tutustumismielessä yhteistä tapaamista uusien puolisoiden kanssa, mutta tämä meikäläisen uusi pani pirusti kampoihin eikä siitä sitten tullut mitään. Loppuun asti jaksoi sitten ääneen ihmetellä mitä se noita oikein silläkin yritti...
http://elintautista.blogspot.com/
Tuo sinin kirjoituksesi vaikuttaa hyvin järkevältä ja kypsältä. Itse olen nimittain kyllä samaa mieltä: jos on hyvä ystävyys, on sitä turha pilata - elämässä tarvitaan aina ystäviä. Ideaalitilanne.
Niin kuin aiemmissa vastauksissani olen kertonut, en vain näe mitenkään sitä yhtälöä, miksi hyvän ystävän pitää jatkuvasti lähetellä perheellemme avoimia postikortteja raukkauden täyteisin terveisin - ja vain tietysti nykyiselle miehelleni.
Itse asiassa olen jo näiden vuosien ajan asiasta niin harmistunut, että en enää kykene ymmätämään tuota jatkuvaa roikkumista miehessäni, milloin minkäkin asian verukkeella. Ja nimenomaan verukkeella. Syyksi kelpaa mieheni exän sairas kissa (mieheni ei ole elänilääkäri!!!), koiran huonovointisuus - tai muuten vain masentaa.
Myännän olevani asialle jo hiukan liiankin arka, kun tämä näkyy vain jatkuvan ja jatkuvan. En vain itseni vuoksi: harmittaa, kun lapset tiedustelevat myös asiaa ihetellen - ja aina pitää vain yrittää asiallisesti puollustella miestäni ja hänen exäänsä. En halua antaa heillekään makllia, että jos teille käy näin, niin tässäpä oikea tapa toimia.
Ja mustasukkainen en ole. Asia vain loukkaa, koska koen yksityisyyttämme loukattavan koko ajan.
Mutta, ehkä tämä jotenkin ylitetään. Ainakin alan kokeilemaan asialla pilailua ja leikiksi laittamsita mieheni exän toimien kustannuksella ja naureskelen koko asialle - aivan kuten eräs kannanottaja tuossa ehdotti. Tämä on nimittäin vielä puheiden ja hammasten kiristysten jälkeen kokeilematta.
Kiitos vielä vastauksestasi.
joka suuntaan, kymmenen vuoden kuluttua sinä perit paikan, pääset rokotuspuolelle.
koska tuo sinun miehen ex tuntuu haluavan vain olla kohtelias, minulla kokemusta sairaasta ex vaimosta joka yritti kaikellatavoin erottaa meidät mutta tekikin vain palveluksen meille ;) jotenka ei muuta kuin nauti elämästä ja anna sen exän piipata kyllä se joskus lopettaa...tai siis about 10 vuoden kuluttua hih.