Pitkän pohdinnan jälkeen päätin vihdoin kirjoittaa tänne sillä koen että tarvitsen muiden mielipiteitä. Toivon ettette ole liian ankaria tekstini suhteen sillä tämä on ensimmäinen kirjoitukseni tänne.
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 15-vuotiaasta lähtien nyt jo lähes 4 vuotta. Suhteessamme on on ollut paljon onnellesia ja hauskoja hetkiä mutta tuntuu että ne sijoittuvat suurimmaksi osin seurustelun alkutaipaleelle. Niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa on myös valitettavasti ilmennyt alusta lähtien,jälkimmäistä varsin usein kun mies juo pään täyteen. Fyysinen väkivalta rajoittuu tönimiseen, tukasta repimiseen tai käden mustelmille puristamiseen. Haukkumista, lähinnä huorittelua saa kuulla yleensä joka riidassa. Mies on riidan jälkeen hyvin pahoillaan ja anelee anteeksi antamista itku kurkussa. Kuitenkin kuukauden sisällä tapahtuma toistuu, miehen omasta, yleensä aiheettomasta, halusta riidellä.
Poikaystäväni on luonteeltaan selvästi mustasukkainen ja omistushaluinen sillä esim. ystäviäni en pysty vapaasti näkemään vaan minun täytyy aina ilmoittaa tästä hänelle. Tämänkin jälkeen hän saattaa soitella myöhemmin minulle ja kysellä missä olemme, mitä teemme jne. Kännykkääni hän ilmeisesti tutkii salaa, jäänyt tästä pari kertaa kiinni. Itse olen hämmentynyt moisesta käytöksestä sillä olen olllut uskollinen koko suhteemme ajan joten en usko että olen antanut aihetta moiseen käytökseen.Lisäksi haluaisin viettää enemmän aikaa ystävieni kanssa sillä välillä tuntuu että olen jäänyt jostain paitsi, kun aloitin seurustelun jo nuorena tyttönä. Koen etten ole enään onnellinen hänen kanssaan ja se rakkauskin on hiipunut sen myötä kun poikaystäväni lluonteenpiirteet ovat paljastuneet.
Minusta tuntuu että olen jäänyt roikkumaan tähän suhteeseen enkä uskalla jatkaa yksin. Ystäviä löytyy jonkin verran. Kuitenkin asun pienellä paikkakunnalla ja piirit ovat pienet enkä haluaisi kohdata häntä missään. On lähes varmaa että erotessamme poikaystäväni sortuisi täysin juomaan tekee päätöksestä entistä hankalemman. En usko että kestäisin sitä tietoa että olen täysin aiheuttanut toisen ihmisen tuhon. Lisäksi olen ystävystynyt poikaystäväni perheen kanssa enkä haluaisi menettää heitä mistään hinnasta. Oma perheeni ei tiedä tilaanteestani mitään, en ole uskaltanut kertoa. Tuntuu että olen yksin ongelmani kanssa. Tiedän että meillä ei ole yhtenäistä tulevaisuutta sillä en minusta tuntuu että en uskalla muuttaa hänen kanssaan yhteen, väkivaltaisen käytöksen takia. Miten pääsisin hänestä lopullisesti irti?
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 15-vuotiaasta lähtien nyt jo lähes 4 vuotta. Suhteessamme on on ollut paljon onnellesia ja hauskoja hetkiä mutta tuntuu että ne sijoittuvat suurimmaksi osin seurustelun alkutaipaleelle. Niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa on myös valitettavasti ilmennyt alusta lähtien,jälkimmäistä varsin usein kun mies juo pään täyteen. Fyysinen väkivalta rajoittuu tönimiseen, tukasta repimiseen tai käden mustelmille puristamiseen. Haukkumista, lähinnä huorittelua saa kuulla yleensä joka riidassa. Mies on riidan jälkeen hyvin pahoillaan ja anelee anteeksi antamista itku kurkussa. Kuitenkin kuukauden sisällä tapahtuma toistuu, miehen omasta, yleensä aiheettomasta, halusta riidellä.
Poikaystäväni on luonteeltaan selvästi mustasukkainen ja omistushaluinen sillä esim. ystäviäni en pysty vapaasti näkemään vaan minun täytyy aina ilmoittaa tästä hänelle. Tämänkin jälkeen hän saattaa soitella myöhemmin minulle ja kysellä missä olemme, mitä teemme jne. Kännykkääni hän ilmeisesti tutkii salaa, jäänyt tästä pari kertaa kiinni. Itse olen hämmentynyt moisesta käytöksestä sillä olen olllut uskollinen koko suhteemme ajan joten en usko että olen antanut aihetta moiseen käytökseen.Lisäksi haluaisin viettää enemmän aikaa ystävieni kanssa sillä välillä tuntuu että olen jäänyt jostain paitsi, kun aloitin seurustelun jo nuorena tyttönä. Koen etten ole enään onnellinen hänen kanssaan ja se rakkauskin on hiipunut sen myötä kun poikaystäväni lluonteenpiirteet ovat paljastuneet.
Minusta tuntuu että olen jäänyt roikkumaan tähän suhteeseen enkä uskalla jatkaa yksin. Ystäviä löytyy jonkin verran. Kuitenkin asun pienellä paikkakunnalla ja piirit ovat pienet enkä haluaisi kohdata häntä missään. On lähes varmaa että erotessamme poikaystäväni sortuisi täysin juomaan tekee päätöksestä entistä hankalemman. En usko että kestäisin sitä tietoa että olen täysin aiheuttanut toisen ihmisen tuhon. Lisäksi olen ystävystynyt poikaystäväni perheen kanssa enkä haluaisi menettää heitä mistään hinnasta. Oma perheeni ei tiedä tilaanteestani mitään, en ole uskaltanut kertoa. Tuntuu että olen yksin ongelmani kanssa. Tiedän että meillä ei ole yhtenäistä tulevaisuutta sillä en minusta tuntuu että en uskalla muuttaa hänen kanssaan yhteen, väkivaltaisen käytöksen takia. Miten pääsisin hänestä lopullisesti irti?
Vastaukset 6
Vanhimmat
mulle
Lopullisesti et tuosta veijarista pääse kuin eroamalla. Pienellä paikkakunnalla et ehkä silloinkaan, joten harkitsepa myös sellaista vaihtoehtoa, että lähtisit vaikka opiskelemaan jonnekin aivan muualle.
Sitten tuo orastava väkivalta, lähinnä kännissä, lupaa sitä samaa kasvavissa määrin tulevaisuudessakin. Sitäkö haluat itsellesi, ehkä myös lapsillesi? Kuvittele itsesi viiden vuoden päästä pienen lapsen kanssa kun miehesi tulee yöllä kännissä kotiin? Millaista se olisi, haluatko sitä? Ja tuo puhelimen tietojen penkominen. Sinuun ei luoteta enää, jos koskaan luotettiinkaan. Miehelläsi on melko heikko itsetunto, kun pitää alentua vahtimaan toista. Voi jopa olla, että hän itse on se, joka ei ole luottamuksen arvoinen ja nyt hän purkaa omaa epäluotettavuuttaan olemalla luottamatta sinuun.
Miksi et ole perheellesi uskaltanut kertoa, ilmeisesti mitään? Mitä pelkäät? Suhde on sinun ja miehesi asia kyllä, mutta esimerkiksi väkivallan pelossa suhde ei enää ole kahden osapuolen asia, koska väkivallan uhrin on saatava suojattua itseään. Ainoa syy miksi tunnet olevasi yksin ongelminesi, on ehkä se ettet kerro niistä kellekään, joka kuuntelisi ja jolla olisi kykyä auttaa. Siis vaikkapa isommat sisarukset tai vanhemmat. Ymmärrän ettet halua isoa hälinää pienellä kylällä noista asioista, mutta ilman empaattista korvaa kärsit turhaan yksin. Etkä saa ulkopuolista turvaa väkivaltaakaan vastaan. Vain sinä merkitset, vain sinä voit elää sinun elämääsi, joten toimi sen mukaisesti. Sinä olet tekemässä valintaa oman elämäsi onnellisuudesta nyt, miten valitset?
Se, että miehesi erotessasi alkaisi ryyppäämään itseään rappiolle, ei ole sinun murheesi. Se ryyppääminen nimittäin on tasan ainoastaan miehesi valinta. Hän aivan itsenäisesti valitsee ryyppäämisen nytkin, hän voisi myös olla juomatta. Sanot että hän sortuisi juomaan, mutta voit olla varma että hän tulee tekemään sen erosta huolimatta, jos hänellä on siihen taipumusta. Haluatko sellaisen suhteen itsellesi, haluatko elää sellaista elämää? Sinä et voi hänen tuhoutumiseensa siis vaikuttaa erollasi, koska hän itse tekee valinnan juomisensa osalta, joten unohda tuollaiset ajatukset, ei sinun tarvitse ketään suojella tai säälitellä. Paitsi itseäsi ja vain itseäsi. Älä missään nimessä muuta tuon miehen kanssa yhteiseen asuntoon, koska siinä asunnossa miehesi on ikäänkuin talon herra, herran oikeuksin, suojassa omien seinien sisällä. Voit olla varma, että siitä se ryyppääminen ja lieveoireet vasta alkaisivatkin.
Miehesi perheen saatat menettää, ajattele sitä opettavaisena kokemuksena. Erossa menettää paljon sellaista mitä on pitänyt itsestäänselvyytenä tai mitä ei ole edes tullut ajatelleeksi. Ihmissuhteisiin kuuluu paljon kaikenlaista, joka tulee niissä kaupanpäälle huomaamatta. Niille asioille olisi hyvä antaa huomiota erillisinä asioina jo suhteen aikana ja arvostaa niitä ainutlaatuisina lisälahjoina. Jos miehesi perhe on ymmärtäväinen ja aidosti sinuun kiintynyt, niin et tule heitä menettämään, ellet itse sitä tahdo tai tiedostamattasi heitä luotasi työnnä, esimerkiksi kokemalla syyllisyyttä heitä kohtaan erostanne. Ajattelepa, sinä kokisit syyllisyyttä erostanne jotain sellaista kohtaan, joka ei ole osapuolena suhteessanne, miksi? Sinä voit halutessasi ystävyytenne eteen jopa hieman töitä, jos miehesi perhe on sille vastaanottavainen. Mutta et ihan vielä, koska erotessasi sinä ja miehesi tarvitsette välimatkaa, niin myös teidän perheenne tarvitsevat hetken aikaa sulatella asiaa ja asennoitua asioihin uudestaan.
Rohkeutta!
muistellut omaa nuoruuttani. Minulla on täysin samanlainen menneisyys, olen ollut samaisen ihmisen kanssa yhdessä nyt jo 26 vuotta ja voin sanoa, ettei ainakaan minun mieheni ole paljoa muuttunut. Väkivalta jäi pois, mutta huorittelu ja kyttääminen on kuule jatkunut tänne päiviin saakka. Aina on kuule luvattu muuttua, mutta sitä päivää ei ole tulllut... Olen ollut vahva persoona ja varmaan sen vuoksi olen jaksanut tätä suhdetta täysipäisenä, on tietenkin ollut välillä niitä onnellisia aikoja ja kaikesta huolimatta olen rakastanut häntä ihan viime vuosiin saakka.
Pahinta koko suhteessa on ollut se, että meillä on kolme lasta ja valitettavasti tämä miehen epäkunnioitus minua kohtaan on jättänyt lähtemättömän jäljen minun ja lasten väleihin. Tämä on ollut minusta kaikkein surullisinta!! Avioliiton perusasia on toisen kunnioitus ja jos mies ei edes kunnioita minua vaimona tai lastensa äitini ei se minusta enää täytä hyvän avioliiton merkkejä. Tämä kunnoituksen puute on meidän suhteessa näyttäytynyt lopulta keskinäisen vuorovaikutuksen päättymisenä. Minulla ei yksinkertaisesti ole enää mitää puhuttavaa hänen kanssaan.
Itse olen parin vuoden ajan suunnitellut jo avioeroa, mutta eipä näy olevan kovin helppoa päästä miehestäni eroon. Itse, jos saisin elää elämäni toisin, jättäisin tämän suhteen väliin..
Voimia sinulle ja tee sellainen päätös, että voit myös elää sen kanssa. Pidä kuitenkin huolta siitä, ettei kaverisi syö sinulta itsetuntoa, koska sen jälkeen voi olla vielä vaikeampaa.
Kannattaa erota ehdottomasti. Kun eroat, et tajua vähän ajan päästä miten oot pystynyt elään moisen kanssa. Kyllä ihminen on vastuussa omasta onnestaan. Sinä et ole vastuussa hänen ryyppäämisestä etkä muustakaan. Toivottavasti tulet järkiisi.
Nuoruudessani seurustelin samanlaisen jampan kanssa, asuttiin jopa yhdessä. Suhteemme oli samanlainen kuin teidänkin poikaystäväni petti useasti.
Kun jätin hänet tiesin että hän "menee raiteiltaan" mutta halusin eroon hänestä jo epätoivoisesti. Ajattelin kirjoittaa sinulle muutamia kokemuksia siitä mitä ehkä odottaa jos/kun poikaystäväsi jätät.
Omani mm.
- uhkasi humalassa tehdä itsemurhan
- ryyppäsi työpaikkansa
- haastoi riitaa ja veti turpaan tuntemattomia
- soitteli minulle kännissä keskellä viikkoa ja syyllisti minua siitä että oli kännissä keskellä viikkoa
- ei suostunut muuttamaan pois > jouduin vaihtamaan lukot ja pyytämään hänen kavereitaan hakemaan hänen tavaransa
- huijasi itsensä ystäväni syntymäpäiville ja esitti siellä kaikille että olemme yhdessä
- soitti koska halusi pikaliimansa takaisin minkä olin unohtanut pakata
- vihdoin jätettyään minut rauhaan soitti n. puolen vuoden jälkeen ja kerskui uudella tyttöystävällä
Tästä on nyt jo yli 10 vuotta aikaa enkä ihan kaikkia järjettömyyksiä muista enää mutta voin sanoa etten ole koskaan katunut päätöstäni jättää. Olen ajatellut että olin nuorena naivi ja sinisilmäinen kun tuollaisen kanssa seurustelin mutta siitäkin on opittu. Olen osannut kiertää samanlaiset rentut kaukaa.
Kaikille asianosaisille olisi helpointa, jos poikaystäväsi jättäisi sinut. Tee siis itsestäsi tylsä ja ruma.
1) Älä ole (muka) kiinnostunut mistään, kaikki on sinulle yhdentekevää (mitä hän ikinä ehdottaakin, kuittaat sen olankohautuksella: "ihan sama"), sinua ei koskaan huvita käydä missään jne. Muutu tuppisuuksi, äläkä missään tapauksessa hymyile saati naura ollenkaan.
2) Suhtaudu seksiin välinpitämättömästi: pihtaa mahdollisimman paljon (kuitenkin niin masentuneen oloisesti, ettei hän epäile pettämistä).
3) Kaikkein tärkein pointti: lopeta ULKONÄÖSTÄSI huolehtiminen. Anna tukan roikkua rasvaisena, älä ehosta itseäsi, jätä karvat ajelematta, pukeudu isoon T-paitaan ja lököverkkareihin. Jos vain ilkeät, päästä itsesi lihomaan.
Siinä voi mennä pitkäänkin, ennen kuin hän on valmis katkaisemaan suhteenne, mutta ennemmin tai myöhemmin se tulee kyllä tapahtumaan. Sitten voit muuttaa toiselle paikkakunalle, ja muuttua taas omaksi itseksesi.