Täytän 18 muutaman kuukauden kuluttua enkä ole koskaan seurustellut, suudellut eikä minulla ole tyttöjä kavereina (facebook ei laske). Välillä on aika yksinäinen olo mutta samalla tuntuu, että on ihan mukavaa olla yksin eikä aikaa löytyisi paljon muille ihmisille. Joten ongelma taitaa olla se, etten tiedä mitä haluan ja kysymys on: miten saan selville mitä tahdon?....olen pohtinut jo aika kauan enkä vieläkään tiedä...yksikään kavereistani, tai no läheisistä kavereistani, ei seurustele joten on hieman vaikea kysyä neuvoa...pitäisikö vain kokeilla vai pitäisikö vielä pohtia...neuvoja?
Aika aloittaa seurustelu?
acacac
3709
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse en ole seurustellut kuin kerran. Ja se oli lyhyt suhde. Ihastunut olen ollut muutamaan tyttöön, mutta he eivät ole olleet kiinnostuneita minusta. Olen 29v mies.
Suosittelisin vain odottamaan. Tunnet sen mahassa, kun tapaat tytön, johon ihastut.
Minä taas olen aina ihastunut jollain tavalla hankalasti saavutettaviin miehiin: homoihin, varattuihin, minua reippaasti vanhempiin tai muihin vastaaviin. Enkä siis ole ikinä seurustellut, 25 v. Että hyvin menee.
Alkaa olla itselläkin jo paineita. Väkisinkin miettii, että mikä mussa oikein on vikana. Olen miettinyt, että pitäiskö vaan etsiä netistä kuka tahansa ekaksi löytyvä halukas ja alkaa väkisin "olemaan sen kanssa". Sitten voisi sanoa, että on seurustellut, eikä asia olisi enää mörkö.
Siis eihän sulla sinänsä vielä ole mikään kiire! Etkä sä silti ole mikään "ikuinen sinkku". 18-vuotias on aika nuori, ja vaikka aika moni alkaakin seurustelemaan siinä 16-18 ikäisenä, niin ei todellakaan kaikki, eikä todellakaan ole mitenkään harvinaista alottaa vasta parikymppisenä. Oikeesti, mä tunnen vaikka kuinka monta naista ja miestä, jotka on alottanut seurustelun vasta myöhemmin, ja he ovat ihan onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä ja ehtineet ihan kaikkea :)
Miksi väkisin pitäisi alkaa rakentaa itselleen paineita ja odotuksia, kun sulla niitä selkeesti ei ole? Sähän teet vähän niinkun ongelmaa asiasta, missä ei oikeesti ole ongelmaa. Kyllä mä luulen, että jos sä oikeesti oisit ihastunut ja teillä ois sen ihastuksen kanssa juttu meneillään, niin sä haluaisit seurustella ihan oikeesti.
Että miksi lähteä väkisin vääntämään?
Mutta voihan tuon kokeilun tehdä kevyemminkin, että käy treffeillä ja katsoo vaihtoehtoja, kunhan on rehellinen: että tässä katson nyt, miten käy, en lupaa mitään vielä. Sillon on rehellinen ja voi hyvinkin käydä ja katsoa, ja miettiä kokemuspohjalta, niin meistä moni on tehnyt. Ja siis ihan hyvässä hengessä, ei pelaamismeinigillä eikä kusettaen. Siis vähän niinkun rehellisesti seikkailua hakien ja katsoen, että voiko niitä rajojaan laajentaa... Kun toisaalta, onhan siinä sekin, että miksi ei kokeilla? Eikä se suutelu niin kamalan vaarallista ole tai semmoista, ettei toisaalta vois turvallisesti hieman kokeilla jäitä... Ehkä sitä sitten innostuu. Tai ainakin tietää, jos ei innostu. Mun mielestä voi hyvinkin myös laajentaa maailmaansa, kunhan sen tekee sillai paineettomasti, että kunhan tekee. Ja hyväksyy sen, että elämässä väkisinkin tulee myös pettymyksiä, ettei kannata liian vakavasti heti ottaa.
Monesti ihmiset teoretisoi ja pohtii ja pähkii ja vaikka mitä, sen sijaan, että vaan eläisi. Kuitenkin moni asia elämässä on oikeasti vaan sellainen, että täytyy kokeilla ja täytyy elää, ainakin vähän. Ja mennä sillä mitä on ja ottaa se, mitä elämässä saa. Ja voi olla, että elämässä tulee takkiinkin vähän, tai joskus vähän enemmän, mutta ei sitä pelätä kannata, se on se hinta, mikä meitä odottaa syntymästä saakka ja kuuluu osana tähän hommaan. Joten tee, kuten mieli oikeasti tekee ja sydän sanoo, anna palaa tai odota, mutta toimi niinkun oikeasti haluat :)