Onko ystävien löytäminen todellakin näin vaikeaa kuin tällä palstallakin annetaan ymmärtää?
Sitä kai vain on sen tyyppinen ihminen ettei ihan heti päästä lähelleen. Ja vanhemmiten tuntuu taas koko homma vaikeutuvan (25vee)
Mutta yhden asian olen huomannut ja väittäisin jopa että ystävystyminen pääkaupunkiseudulla on vaikeampaa kuin muualla (kommentteja?). Tänne kun tulet opiskelemaan niin suurella osalla on jo se oma kaveripiiri (suurin osa asunut jonkun aikaa jo pk-seudulla ellei jopa koko ikäänsä). Valmiiseen kaveripiiriin taas on vaikea mennä mukaan...
Tämä on mielipiteeni. Todistakaa minut vääräksi.
Ja, niille jotka haluavat perustaa kanssani uuden kaveripiirin ja aloittaa tyhjältä paperilta laittakaa mailia:
[email protected]
Sitä kai vain on sen tyyppinen ihminen ettei ihan heti päästä lähelleen. Ja vanhemmiten tuntuu taas koko homma vaikeutuvan (25vee)
Mutta yhden asian olen huomannut ja väittäisin jopa että ystävystyminen pääkaupunkiseudulla on vaikeampaa kuin muualla (kommentteja?). Tänne kun tulet opiskelemaan niin suurella osalla on jo se oma kaveripiiri (suurin osa asunut jonkun aikaa jo pk-seudulla ellei jopa koko ikäänsä). Valmiiseen kaveripiiriin taas on vaikea mennä mukaan...
Tämä on mielipiteeni. Todistakaa minut vääräksi.
Ja, niille jotka haluavat perustaa kanssani uuden kaveripiirin ja aloittaa tyhjältä paperilta laittakaa mailia:
[email protected]
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitä sinä harrastat? Tai mitä haluaisit harrastaa? Harrastuksen kautta löytää ystäviä. "Kaksi lintua yhdellä kivellä" sanoisi englantilainen. =)
Niin, työn, opiskelun ja kodin väliin ei paljon harrastuksia mahdu... Joogaa harrastin, mikä jäi pitkän matkan takia kesken. Salilla käyn mieheni kanssa. Lenkille ja jumppaan olisi mukava löytää naispuolista seuraa....
Ja kaipa sitä kaipaa myös ns. tyttöjen iltoja, kun mies on poissa... Paljon olisi toiveita juu...
Täältä saisit ainakin mailikaverin!
Olen alkanut kaipaamaan uusia tuttavuuksia!
Ystävät ovat jotenkin etääntyneet, kiireellisiä, ja osa perheellisiä, joiden aika on ymmärrettävistä syistä tiukalla. Itse olen avoliitossa elävä, huumorintajuinen ja positiivinen nuori nainen. Harrastukset ovat kirjoittelu ja eläimet (tai no eläimet ovat lähinnä elämäntapa).
Laita mailia niin höpistään lisää!
[email protected]
kai se riippuu vähän tyyppistä, miten tutustuu ihmisiin, itse olen asunut stadissa yli kymmenen vuotta, eikä minulla ole yhtään ystävää, kaveria tai edes tuttavaa
koulussakaan en ole pystynyt tutustumaan ihmisiin, itse asiassa en enää edes haluakaan, kun kaikki on ihan samantekevä, ja näin on jopa parempi olla..
Tätä tarkoitan, että kavereita on "helppo" saada, mutta se syvempi tutustuminen on vaikeampaa. Ja mielestäni nimenomaan sen takia, kun valmiit piirit on jo olemassa.
En kuitenkaan kiistä sitä tosiasiaa, että kaikki riippuu myös omasta itsestään. Jotkut vain ovat avoimia ihmisiä ja tekevät aloitteita. Itse en taida kuulua tuohon ryhmään (vaikka olen yrittänyt).
Miksi sinulle on samantekevää onko ystäviä/kavereita vai ei? Etkö tosiaan ole luonut yhtään kontaktia kymmenen vuoden aikana? Ettet vain liioittele...
Yksin ei ole hyvä olla...
>Miksi sinulle on samantekevää onko ystäviä/kavereita vai ei?
Koulussa minua kiusattiin, enkä enää luota ihmisiin. Ymmärsin, että mitä vähemmät suhteita sitä helpommin on olla.
>Etkö tosiaan ole luonut yhtään kontaktia kymmenen vuoden aikana? Ettet vain liioittele...
Ei ole, enkä liioittele. Yhtään henkilöä en tunne edes etunimellä, lukiossa on ollut vielä tuttavia, jotka lainasivat jotain, tai kopioivat kotitehtävät, mutta yliopistossa ei ole edes puolituttavia.
Itse asiassa en edes pysty tutustumaan ihmisiin vaikka haluaisinkin, olen ollut yksin niin kauan, että en osaa enää edes keskustella ihmisten kanssa, minulla ei ole mitään sanottava, jos kysytään minä tietenkin vastaan, mutta muuten pysyn hiljaa, tai lähden pois.
Voisit kirjoittaa suoraan mailiosoitteeseeni joka on ensimmäisessä viestissä. Voisimme jatkaa keskustelua sähköpostitse
Useamman vuoden olen minäkin asustellut pääkaupunkiseudulla. Elämää rytmittää työ ja opiskelu ja muutamat harvat toverit. Tilaa olisi hyvinkin uusille tuttavuuksille. Voit muuttaja saada piankin postia.
joo, mua harmittaa myös tuo, kun uusiin ihmisiin on vaikea luoda pysyvää suhdetta. Suuressa kaupungissa törmää pirun harvoin samoihin ihmisiin. Kun tapaat kivan tyypin jossain, ei toimivaa kaverisuhdetta tai ystävyyttä ole ainakaan kohdallani syntynyt sillä, että vaihdamme äkkiä puhelinnumeroita ja lupaamme tavata kahden kuukauden päästä.
Harrastukset ja opiskelut onkin sitten toinen asia. Niihin kannattaa panostaa. Myös jo luotu verkosto on tosi tärkeä. Ja fakta on, että ennen kuin outo ihminen on kaveri tai ystävä, menee siihen tosi pitkä aika.
olen itsekin muuttanu vähän aikaa sitten Lappeenrantaan opiskelemaan. Kaverit jäi muuton ja urheilun vuoksi. Täältä on vaikea löytää ystäviä, koska tosiaankin heillä on omat kaveri piirinsä. Ja useimmat tytöt vaan tiuskivat, koska olen urheilija ja noh muka jotenkin heitä parempi, vaikka olen vaan tavan tallaaja. En tosin notku baareissa tai juo alkoholia tai poltatupakkaa, olen siis jotenkin epänormaali?! Miesten kanssa on turha edes yrittää kaveruutta, sillä heille kaveruus merkitsee seurustelua vaikka kuinka esittäisi nimettömässä olevaa sormusta, että pysy kaukana olen jo varattu. *huoks* Alan olla jo vähän epätoivoinen, että onko asia tosiaankin niin että urheilija ei voi saada kaveria:( Toki tapaa hyviäkin ihmisiä treeni paikoilla yms. mutta haluaisin puhua muustakin kuin urheilusta yms... kuten oikeasta elämästä:)
Onko teille muilla samanlaisia tuntemuksia? [email protected]