toivoisin rakkautta, terveyttä, onnellisia vuosia..
elämä kumpa kulkisi onnellisia polkuja..
kaikki tuntuu vaan niin tyhjältä.. Olemme kokoontuneet ystävien kanssa viettämään iltaa. On naurua, lasien kilistelyä, hyvää ruokaa, mukavaa juttelua..hauskaa tunnelmaa...Silti aina välillä huomaan kuinka tyhjältä kaikki tuntuu tuon kaiken keskellä. Hymyni alla mun on niin tyhjä olo..ei kukaan voisi tietää.. Kaunis musiikki soi taustalla, irrottaudun iloisesta keskustelusta ja katsahdan parvekkeen ikkunasta ulos....lumi leijailee hiljalleen pimeässä illassa jossa katuvalot, kynttilät, jouluvalot kehystävät maisemaa...kaiken pitäisi olla niin hyvin....mutta tuntuu kuin sisältäni olisin vain tyhjää...mikään ei kosketa pintaa enempää...
Tahtoisin mennä pihalle makaamaan hankeen..katselisin öistä taivasta..kuutamo.. tähdet öisellä taivaalla päälläni...lopulta lumisade peittelisi mut hankeen
elämä kumpa kulkisi onnellisia polkuja..
kaikki tuntuu vaan niin tyhjältä.. Olemme kokoontuneet ystävien kanssa viettämään iltaa. On naurua, lasien kilistelyä, hyvää ruokaa, mukavaa juttelua..hauskaa tunnelmaa...Silti aina välillä huomaan kuinka tyhjältä kaikki tuntuu tuon kaiken keskellä. Hymyni alla mun on niin tyhjä olo..ei kukaan voisi tietää.. Kaunis musiikki soi taustalla, irrottaudun iloisesta keskustelusta ja katsahdan parvekkeen ikkunasta ulos....lumi leijailee hiljalleen pimeässä illassa jossa katuvalot, kynttilät, jouluvalot kehystävät maisemaa...kaiken pitäisi olla niin hyvin....mutta tuntuu kuin sisältäni olisin vain tyhjää...mikään ei kosketa pintaa enempää...
Tahtoisin mennä pihalle makaamaan hankeen..katselisin öistä taivasta..kuutamo.. tähdet öisellä taivaalla päälläni...lopulta lumisade peittelisi mut hankeen
Vastaukset 18
Vanhimmat
jossakin putos pommit viimeyönäkin ja perheet yritti vaan selviytyä hengissä uudelle vuodelle 2010 ties mitä toivoen, mutta mahtaako heidän toiveensa toteutua taas tänäkään vuonna kun päättäjät on mitä on...
Ja ilmastokin lämpenee eikä jääkarhuilla ole kohta mitä syödä.
Ei näitä faktoja ajatellessa ainakaan omat pikku ongelmat vaivaa yhtään. On se kumma.
sul on edes ystäviä,
meikä vahtaa yksin tv.tä 365 iltaa vuodessa.
Mahtava nuoruus...
Tyhjyys on osa ihmistä ja tyytymättömyys kertoo siitä, että tarttis varmaan tehdä jotain. Molemmat voi vallata ihmisen koska vaan, ja vaikka kaikki oisikin hyvin. Mutta nämä tälläiset kuoleman toiveisiin viittaavat puheet ovat nimeltään ITSESÄÄLI.
Monella ihmisellä on paljon asioita huonommin kun suomalaisilla mutta nykyään ollaan masennuslääkkeitten ja masennuksen kourissa muka jokaisesta vastoinkäymisestä, ja ilmankin niitä. Voidaan masentua kun menee liian hyvin. Ja mistä milloinkin.
Se on teennäistä paskaa. Pitäisi lääkärienkin ihan oikeasti tajuta se, että psykologille ja vasta. juttelemaan ja laittamaan omaa elämäänsä järjestykseen, jos jotain, eikä mitään pilleriä naamaan. 90% masennuksista on keksittyjä, ja niitten oikea nimitys on ITSESÄÄLI.
"toivoisin rakkautta, terveyttä, onnellisia vuosia..
elämä kumpa kulkisi onnellisia polkuja.."
Joo, kukapa meistä ei, mutta ethä sä ole tyytyväinen kun sulla on juhlat, ystävät ja kaikki on kaunista. Kun sulla on tää tyhjyys, maailman ainutlaatuisin tyhjyys. Sullahan on siis rakkautta, mutta eipä se tunnu kelpaavan. Ai niin, kun ei seurustele vai? Joo-o, niin ku ei ole just sitä mitä haluaa. No ei ole ei, kaikilla ei ole ja se siitä, kyllä se ajallaan tulee, mutta mene sinne hankeen vaan pötköttelemään, niin ei tule.
Terveyttä?? Joo, kuule, niin meistä aika moni, mutta kun on pysyvästi sairastunut, niin on että vittuakos tässä: lähden lumihankeen. Eikäku enhän mä sääli itteäni, niin joo. Se on totta, että jos terveyden tai osan siitä menettää, se on rankkaa ja ottaa pattiin, mutta sulla on niitä ystäviä, joten jos niistä on yksikin aito ja oikea, niin pyydä sitä tukemaan. Ja harvoin meillä kenelläkään kymmeniä ystäviä, siis läheisiä, läheisiä on, vaan yksi tai kaksi ja korkeintaan kolme. Mutta yksikin riittää, ja kavereittenkin kanssa voi pitää hauskaa. Oma asenne ratkaisee. Aina.
Elämä kulkee juuri niitä polkuja, mitä sinä menet. Totta, vastoinkäymisiä tulee aina. Joillain enemmän ja toisilla vielä enemmän. Ja kaikki menestys yleensä vaatii tolkuttomasti töitä ja yrittämistä, sitkeyttä, ja yrittämistä vielä jne. mutta mene vaan sinne lumihankeen, sehän on helppo tie eikä vaadi yhtään mitään. Ei tarvitse kun luovuttaa, niin siinähän se on. Ja elämä menee niinkun haluat.
Kuule. Se on ITSESÄÄLI, ja sä voisit siis lopettaa sen ja avata silmäsi näkemään asioita, arvostamaan asioita ja tajuamaan asioita. Ja se, että miettii millainen maailma on voisi auttaa, lue oikeasti ihmisoikeusrikoksista, lue maailmasta ja ihmiskohtaloista ja mieti, kannattaisiko arvostaa omaa elämäänsä ja onneaan ja opetella vaan kestämään sitä pientä tyhjyyttä, vai ruikuttaa ja niitata itsensä hankeen. Luepa miten eläimiä rääkätään! Ja jotkut vielä puolustelee sitä, ja ne ei pysty pitämään puoliaan ollenkaan! Mieti sitä, että onko sulla lopulta mitään ruikutettavaa vai onko sulla oikeasti töitä tehtävänä.
Että hei, me voidaan joko asennoitua niin, että tehdään kun voidaan ja kiitetään elämästä elämällä se, tai sitten tosiaan masentua, kun kaikki on hyvin, kun ei nyt oo ihan kaikkee ja kaikkee. Me voidaan joko nähdä asioita tai elää luulossa ettei mikään huono tunne ole koskaan kestettävissä: vaikka huonot tunteet ovat yhtä luonnollisia kun hyvät ja vain ja ainoastaan tunne. Sä voit varsin hyvin toimia ja sun on pakkokin, vaikka mieli olisikin paha joskus. Se on vaan tunne ja tunne menee ohi. Tyytymättömyys on asennevamma ja korjattavissa, mutta se pitää tehdä itse. Ei voi mitään, sellaista on kuule elämä.
Jos sä tarvitset apua suuntasi miettimisesssä, niin kuule, kun siinäkin sä olet onnekas: meillä täällä suomessa sitä apua saa. Joten mene sitä hakemaan.
luuletko ihan oikeasti että pitkä tekstisi saisi mun tyhjyyden tunteen katoamaan? Ootko ääliö tai jotain?
Luuletko ihan oikeasti että en ole miettinyt yllä kuvaamiasia asioita? Harva ihminen ei mieti.
Tiedän, että maailma on pullollaan epäoikeudenmukaisuutta, surua ja kärsimystä, niiden rinnalla onneksi myös oikeudenmukaisuutta ja onnea.
Mitkään sanat tai toisten ihmisten "suuremmat" kärsimykset tai ongelmien vertailu ei poista mun ongelmia. Tottakai tunnen myötatuntoa ja itken surullisia uutisia kuullessani.
Ei kannata tulla neuvomaan kovin suureen äänen, jos ei tiedä kuin vain omasta elämästään.
Et voi tietää millaisia asioita olen käynyt läpi tähän astisen elmäni aikana, et vaikka olisit kuinka pitkäaikaissairas.
ei tää elämä oo kenellekkään mitään ruusuilla tanssimista. Eikä kukaan sua tuu tosta tilanteesta poimimaan, sun pitää itse ponnistaa. Apua tietenkin saa muilta pyytää.
Itse taas ajattelen niin, että kaikki paska jota olen saanut kokea elämässäni (on minullekkin kaikkea tapahtunut) on tehnyt musta sen mitä nyt olen; vahva ja positiivinen. Mä osaan nauttia tästä elämästä iloineen ja myös suruineen. Elämään kuuluu suru ja vastoinkäymiset. Niiden myötä voi kasvaa ihmisenä jos osaa suhtautua oikein.
Asia ei ole niin, että se mikä ei tapa vahvistaa. Vaan se mikä ei tapa joko vahvistaa tai tekee kyyniseksi. Tämä on sitten jokaisen oma valinta.
Tosin tuo sinun kirjoitus vaikutti enemmänkin joltain romanttiselta luritukselta, joten ehkä ongelmasi eivät niin suuria loppujen lopuksi olekkaan. Tai sitten olet kovin nuori ja teet kärpäsestä härkäsen kun et ole vielä elämää paljoa kokenut.
"Luuletko ihan oikeasti että pitkä tekstisi saisi mun tyhjyyden tunteen katoamaan? Ootko ääliö tai jotain?"
Johan sä sähäkkä olet niin masentuneeksi ja herkäksi, hoh-hoijaa. Kiitos, että todistit minun olevan oikeassa. ITSESÄÄLIÄ sulla on eikä muuta.
En kuule luule, kun nimenomaan sanoin ihan suomeksi, että se tyhjyyden tunne nimenomaan ei katoa ihmiseltä koskaan. Luuletko sä että sä olet ainoa, jolla on vaikeeta ja tyhjyyden tunne? Kuule, et ole, eikä ole viimeinen kerta sunkaan elämässä.
Hyvä, että suutuit, se nimittäin kertoo, että osui ja upposi, tiedät itsekin varsin hyvin, että säälit itseäsi. Joo, se on totta, siihen onkin lupa aina joskus, ja se on totta, että surullisia jaksoja elämässä on, mutta sellaista se on. Eikä se muihin vertailu tarkoita sitä, että omat surut poistuisi, vaan että sä voit opettaa itsesi suhteuttamaan asioita, ei sun itkus siinä mitään auta: siis sä voit opetella arvostamaan niitä asioita ihan oikeasti mitä sulla on. Ja kiittää saamastasi arvostamalla sitä.
Jos sä et halua neuvoja/kommentteja, niin mitä sä tänne kirjoitat? Luuletko sä että kaikki vaan säälii sua heti, kun sulla on juhlat ja ystäviä ja kavereita, mutta tää maailman hirvein tyhjä olo, mistä kukaan muu ei voi tietää mitään...? Joo, kuule, jos sä haluat kuulla vain ja ainoastaan, mitä haluat kuulla, kannattaa jutella peilin kanssa. Sitten sä voit itkeä siinä ja katsoa miten surullisen näköinen sä oletkaan.
Sä et myöskään tiedä millaisia asioita mä olen käynyt läpi, ja sä todellakin todistat tällä kirjoituksella että sun tarkoitus on hakea sääliä, ja sä säälit itseäsi, ei sun ole tarkoituskaan hakea apua tai itse tehdä mitään. No, hei, ehkä joulupukki tulee ja pelastaa sut. Ei tule, ei pelasta. Jos ei pelasta itse itseään, ja itse vaan oikeasti tee ja mene, niin ei tule mitään. Kukaan ei raahaa sua pommien tieltä, sun on pistettävä jalkaa toisen eteen. Tietenkään se ei ole mitään, mitä sä haluat kuulla, mutta, se mitä sä haluat kuulla, on valhe. Maailma ei kompensoi eikä jaa ruusuja kärsineille.
Sä kirjoittelet runollista ja romanttista höpinää elämän synkkyydestä, mikä on tietty joo, kyllä, uskon, että on synkkää, mutta semmmosta se on, ei voi mitään. Vaikka sulle ois tapahtunut mitä, niin loppujen lopuksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että jos sä et hae apua, kukaan ei hae, jos sä et mene eteenpäin, sä jäät vaan paikoilleen eikä kukaan välitä, jos sä et itse pyydä apua ja tukea, ei sitä kukaan tiedä tulla tarjoamaan, ja jos sä et osaa suhteuttaa asioita ja arvostaa mitään, niin minkäs sille sitten tekee? Jokaisella on arpia ja haavoja, tuskia, ja pettymyksiä, ja jokaisen on loppujen lopuksi taisteltava oma tiensä. Ilman itsesääliä. Oma asenne tarkaisee aina, silloinkin kun on synkkää.
Kiukuttele minkä kiukuttelet, mutta asia on sama: jos sä apua tarvitset mene hakemaan. Sulle on varmaankin nuorisovastaanotto tai vastaava oikea paikka, ja sen löydät terveysaseman kautta, jos et muuten. Siellä sä voit pohtia ihan rauhassa synkkyyttä ja tyhjyyttä ja saada sitä suuntaa, ja psykologilla voi käydä läpi niitä rankkoja kokemuksiaan.
Mulla ei ole pienintä tarkoitustakaan saada sun synkkyyksiäs eikä tyhjyyksiäs katoamaan, kuule, mulla on ihan omani. Jokaisella on omansa.
sori en jaksanut lukea loppuun. Mutta vaikka sä kieriskelisit itsesäälissä, niin ei se tarkoita sitä, että kaikki muutkin kieriskelee...
Jos, kaikki tuntuu tyhjältä ja sinua masentaa, niin sinulla on varmasti syy siihen, mutta älä hyvä ihminen haaskaa elämääsi murehtimalla, vaan tee asialle jotain. Jos, ystävätkään ja hyvä iloinen seura ei saa sinua paremmalle tuulelle, niin kannattaa silloin varmsti hakea jo apua. Minusta paras lääke alakuloon on juuri hyvät ystävät, jotka saavat hetkessä unohtamaan kaikki murheet ja huolet.
Pelkkä toivominen ei auta, onnellisuudenkin eteen on tehtävä työtä.
no mun ongelmia ei mun valtavan rakkaat ja ihanat ystäväni voi poistaa eikä myöskään terapia, jossa käyn...
Niin, sinusta itsestäsi sen muutoksen pitäisikin alkaa.
Eihän se terapia ole mikään taikatemppu joka noin vain vie sun ongelmat pois. Se on apu ja tuki sulle että voisit päästä ongelmiesi yli. Ja sun omasta suhtautumisesta se riippuu että miten sujuu. Luulisi tämän olevan aika itsestäänselvää. Jos sä haluat eroon niistä ongelmistasi niin käy kimppuun kuin sika limppuun!
ai noinko helppoa se on? just just....luulis sun logiikalla kaikkien ihmisten olevan irti ongelmistaan...mutta ei ole joten ontuukohan sun toi teoria sittenkin?
en ole terapiaa taikatempuksi väittänytkään. Totesin vaan, että mun ongelmiin ei oo ratkaisua. Sen takia päivä päivältä tuun yhä varmemmaksi siitä, että jonain päivänä jotenkin lopetan tän kaiken. Ei luulis sen olevan sulle noin suuri ongelma...
kyllä mä tiedän mikä tähän auttaa. Se että laihdutan itseni 50 kiloon nykyisestä 60stä eli pudotan painoindeksin tuonne 18-19. Hankkiudun eroon näistä rumista löllykäsivarsista, perseessä olevasta selluliitistä ja muusta läskistä. Tämän lisäksi kun rahat on kasassa niin hankin silikonit, laitan huuliin imblantit, leikkautan nenän, silmäluomet ja poskipäät.
Harmittaa vaan kun itellä ei ole itsekuria pitää näppejä erossa ruoasta. Herkkuja en syö mutta tuo normiruoka...ainut keino on oksentaminen ja siihen kyllä pystyn, mutta silti toi läski on ja pysyy.
Kun saisi tän ulkonäön kohdalleen niin kaikki olisi hyvin. Tunnen olevani nainen, mutta näytän niin sairaan oksettavan rumalta...naiseus on hyvyyttä, spöyttä.....ja niin kauan kun näytän rumalta niin en ole oikeanlainen nainen. En voi elää täysillä. En voi nauttia hetkistä koska mun on mietittävä koko ajan miten mun kasvojen ilmeet menee. En voi nauraa kunnolla koska mun silmäluomet laskeutuu silmien päälle nauraessa ja näytän ihan oksettavan kuvottavalta. Ja nauraessa myös mun ison nenän nenänpää laskeutuu alaspäin,
Eli ulkonäkö aiheuttaa itsetunto ongelmia :p. Tietty laihduttaminen kannattaa, mut se lähtee siit et syö vähemmän ku kuluttaa. Syötkö esim. silloinkin kun ei ole oikeasti edes nälkä.. ? Itse en kannattais mitään kirurgisii toimenpiteit, koska luonnollisuus > kaikki muut, loppupeleis.. Tietty son vaa mun oma mielipide.
se aina helppoa ole, mutta jos suhtautuminen on toi kun sulla, ni et sä sillä mihinkään pääse. Hanki vähän selkärankaa. Et sä voi olla kuin pikkulapsi joka heittäytyy lattialle itkemään. Ei tuo lumikaan tuolta tieltä lähde sillä et mä täällä murehdin et vittu mitkä kinokset. Kola käteen ja menoksi, sama pätee ongelmin. Miten sä mukamas voit olla joku erityistapaus, että juuri sun ongelmat ovat ihan ylitsepääsemättömiä? Ja jos on kerta apua tarjolla niin ota se, sitä vartenhan se siellä on.
Eihän se nyt sinänsä mun ongelma ole että sulla on ongelmia, mutta kurjalta se tuntuu silti. Kyllä mä ainakin toivon että ihmiset osaisi nauttia elämästä eikä vain tuijottaa niitä huonoja juttuja. Ihan sama tunnenko mä niitä vai en, kyllä mä kaikille toivon hyvää.
Sinun on hyvä tietää, että siitä helvetistä voi myöskin selvitä, usko pois. Älä menetä toivoasi, vaan usko, että asiat voivat muuttua, jos ei heti, niin ehkä myöhemmin. Voimia sinulle ja tässä sinulle Jope Ruonansuun ihana kappale muistuttamaan, että tarvitsemme toisiamme täällä jakasaakseemme elää tätä joskus niin vaikealta tuntuvaakin elämää.
http://www.youtube.com/watch?v=1y77lUqbxls
Vaikka mies olenkin, niin älä mieti noita ulkonäköasioita noin paljon. Vaikka hoitais koko kropan uusiksi, niin huippunäteilläkin ihmisillä on ongelmia, luultavasti. Ja miehetkin tykkää pitkässä suhteessa naisen luonteesta ja siitä, miten nainen kohtelee miestä. Eli älä ole niin allapäin, positiivisempi asenne voi merkata paljon.
Elämässä on noita haikeita tyhjiä hetkiä, itellä etenkin juhlapyhinä. Ehkä ne panevat miettimään, mistä tyhjyys johtuu, mitä elämästä puuttuu, mikä suunta seuraavaksi pitäisi ottaa. Joskus pohdinta johtaa toimintaan. Henkiseen kasvuun kuuluu myös kypsyminen siihen totuuteen, että kaikkea ei aina tai ehkä koskaan ole saatavilla. Toisaalta siinä sivussa havahtuu huomaamaan ympärillä olevat hyvät asiat, kuten sinulla ystävien seura. Tämmöstä tämä eläminen taitaa olla.