Taas kerran oli tasavallan presidentti ja pääministeri "virallisen" huolestunut työttömistä, köyhistä ja nuorista kansalaisista uudenvuoden tervehdyksissä ja puheissaan. Käsityskyky ei päättäjätahoilla ole edennyt kuitenkaan mihinkään konkreettiseen vuosikymmeniin.
Köyhien määrähän kasvaa koko ajan ja myöskin erilaiset käsitykset köyhyydestä on yhtä kirjavaa kuin tuo köyhien joukkokin. Aivan tilanteesta riippuen, soveltuvin ja kulloinkin ajassa määriteltävin osin. Yritän tässä hieman ryhmitellä köyhyyden erilaisia lajeja ja niistä muutamia:
1. Köyhät köyhät
Eivät ole koskaan saaneet säästöön latin latia, eivätkä tule saamaan. Pitkäaikaistyöttömiä, sairaita, lopullisesti syrjäytyneitä. Ovat myös ns. sossun normiköyhiä, niukkaan elintasoon tyytymällä kuitenkin melko turvallisessa asemassa tukien ansiosta (ilman terveys- ym isompia ongelmia). Suuri vaara, että köyhyys elintyyli periytyy lapsille.
2. Rikkaat köyhät, (tai köyhät rikkaat)
Pienipalkkaisia, usein epätyyppisiä ja työllisyystöitä tekeviä nurehkojakin, liian "rikkaita" useimpien tukimuotojen piiriin. Ovat sekä rikkaus- että köyhyysloukussa. Sinnittelijöitä ja, työstään huolehtivia, usein vähään tyytyviä ns. puurtajia, eivätkä ole tulonjako kierrosten ja poliitikkojen suosikkeja. Lopputulemana saattavat olla jopa huonommassa asemassa kuin nuo köyhät köyhät.
3. Elintapaköyhät
Köyhyys paljolti itse aiheutettua mm juopottelun, työn vieroksumisen tai periaatteellisen työstä tai työllistämistoimista kieltäytymisen ja jopa rikollisen elämäntavan seurauksena. Näitä köyhiä tapaa varmimmin kaupunkien tunkkaisissa kaljabaareissa ja notkumassa ostarin kulmilla.
4. Suhteelliset köyhät
Väittävät olevansa palkkakuopassa vertaamalla itseään rikkaampiin. Tyypillisimmillään muutaman vuoden välein uudempaan vaihdetun pikku Volkkarin tai Toyotan omistaja vuokra-asujia, jolle mikään ei tunnu riittävän. "Ei riitä että saadaan enemmän, pitää saada vielä enemmän enemmän" (M.Koivisto). Ovat hyvin lakkoalttiita, esiintyvyysalue lähes koko Suomi.
5. Emigranttiköyhät
Tyypillisimmillään esim. ison kaupungin lähiössä asuva somali, joka ei "kulttuurisista syistä" johtuen edes halua sopeutua maahan eikä työelämään. Monet työnantajat eivät tunne tarvitsevansa heidän palvelujaan, koska luottamus heidän työmoraaliinsa horjuu tai puuttuu kokonaan. Lajin kaikista vanhinta kantaa edustavat esiintyvät kotimaiset vähemmistökansalaiset usein nimellä L...gren.
6. Sukupuuttoon kuolemassa olevat köyhät
Tyypillisimmillään syrjäseudun ja haja-asutusalueen peräkamaripoikia ja -tyttöjä. Eivät usein edes kuluta paljon mitään ruuan ja vaatteiden lisäksi, joten eivät edes koe kärsivänsä köyhyydestä. Aika on pyyhkimässä heidän ylitseen. Elintila kutistuu ja edessä uhkaa koko lajin sukupuuttoon kuoleminen.
7. Viimeisenä vaan ei todella vähäisimpinä, henkisesti köyhät
Usein ns. "aateuskovaisia", kuten kepu-, kok, demari-, lestadiolais-, muslimi- tms fundamentalistiuskovaisia.
Katselevat maailmaa oman hyvin ohuen putken läpi. Mikään maailmassa ei saa heitä muuttamaan mieltään, ei minkäänlainen evidenssi, näkö- tai kuulohavainto. Tämän lajin kanssa tekemisiin joutuessa on viisas teko kääntää kulkusuuntaansa 180 astetta.
Aapeli totesikin osuvasti kirjassaan "Siunattu hulluus" lopussa: "Hyviä on vähän, pahoja paljon, mutta meitä siunatusti hulluja on lukematon määrä". Olisikohan pitänyt siis lisätä luetteloon vielä siunatut tai siis siunatusti hullut köyhät? Mitä enemmän päättäjätahon ihmisten toimia ja ajatuksia tarkkailee, sitä enemmän joutuu vain hämmästymään, kunnes lopulta ei enää hämmästy yhtään mistään.
Köyhien määrähän kasvaa koko ajan ja myöskin erilaiset käsitykset köyhyydestä on yhtä kirjavaa kuin tuo köyhien joukkokin. Aivan tilanteesta riippuen, soveltuvin ja kulloinkin ajassa määriteltävin osin. Yritän tässä hieman ryhmitellä köyhyyden erilaisia lajeja ja niistä muutamia:
1. Köyhät köyhät
Eivät ole koskaan saaneet säästöön latin latia, eivätkä tule saamaan. Pitkäaikaistyöttömiä, sairaita, lopullisesti syrjäytyneitä. Ovat myös ns. sossun normiköyhiä, niukkaan elintasoon tyytymällä kuitenkin melko turvallisessa asemassa tukien ansiosta (ilman terveys- ym isompia ongelmia). Suuri vaara, että köyhyys elintyyli periytyy lapsille.
2. Rikkaat köyhät, (tai köyhät rikkaat)
Pienipalkkaisia, usein epätyyppisiä ja työllisyystöitä tekeviä nurehkojakin, liian "rikkaita" useimpien tukimuotojen piiriin. Ovat sekä rikkaus- että köyhyysloukussa. Sinnittelijöitä ja, työstään huolehtivia, usein vähään tyytyviä ns. puurtajia, eivätkä ole tulonjako kierrosten ja poliitikkojen suosikkeja. Lopputulemana saattavat olla jopa huonommassa asemassa kuin nuo köyhät köyhät.
3. Elintapaköyhät
Köyhyys paljolti itse aiheutettua mm juopottelun, työn vieroksumisen tai periaatteellisen työstä tai työllistämistoimista kieltäytymisen ja jopa rikollisen elämäntavan seurauksena. Näitä köyhiä tapaa varmimmin kaupunkien tunkkaisissa kaljabaareissa ja notkumassa ostarin kulmilla.
4. Suhteelliset köyhät
Väittävät olevansa palkkakuopassa vertaamalla itseään rikkaampiin. Tyypillisimmillään muutaman vuoden välein uudempaan vaihdetun pikku Volkkarin tai Toyotan omistaja vuokra-asujia, jolle mikään ei tunnu riittävän. "Ei riitä että saadaan enemmän, pitää saada vielä enemmän enemmän" (M.Koivisto). Ovat hyvin lakkoalttiita, esiintyvyysalue lähes koko Suomi.
5. Emigranttiköyhät
Tyypillisimmillään esim. ison kaupungin lähiössä asuva somali, joka ei "kulttuurisista syistä" johtuen edes halua sopeutua maahan eikä työelämään. Monet työnantajat eivät tunne tarvitsevansa heidän palvelujaan, koska luottamus heidän työmoraaliinsa horjuu tai puuttuu kokonaan. Lajin kaikista vanhinta kantaa edustavat esiintyvät kotimaiset vähemmistökansalaiset usein nimellä L...gren.
6. Sukupuuttoon kuolemassa olevat köyhät
Tyypillisimmillään syrjäseudun ja haja-asutusalueen peräkamaripoikia ja -tyttöjä. Eivät usein edes kuluta paljon mitään ruuan ja vaatteiden lisäksi, joten eivät edes koe kärsivänsä köyhyydestä. Aika on pyyhkimässä heidän ylitseen. Elintila kutistuu ja edessä uhkaa koko lajin sukupuuttoon kuoleminen.
7. Viimeisenä vaan ei todella vähäisimpinä, henkisesti köyhät
Usein ns. "aateuskovaisia", kuten kepu-, kok, demari-, lestadiolais-, muslimi- tms fundamentalistiuskovaisia.
Katselevat maailmaa oman hyvin ohuen putken läpi. Mikään maailmassa ei saa heitä muuttamaan mieltään, ei minkäänlainen evidenssi, näkö- tai kuulohavainto. Tämän lajin kanssa tekemisiin joutuessa on viisas teko kääntää kulkusuuntaansa 180 astetta.
Aapeli totesikin osuvasti kirjassaan "Siunattu hulluus" lopussa: "Hyviä on vähän, pahoja paljon, mutta meitä siunatusti hulluja on lukematon määrä". Olisikohan pitänyt siis lisätä luetteloon vielä siunatut tai siis siunatusti hullut köyhät? Mitä enemmän päättäjätahon ihmisten toimia ja ajatuksia tarkkailee, sitä enemmän joutuu vain hämmästymään, kunnes lopulta ei enää hämmästy yhtään mistään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Avoliitto köyhät:
Nämä köyhät ovat hyvin moninainen jokko köyhiä, jotka ovat opiskelijoita, vanhuksia tai ihan minkä ikäisiä aikuisia tahansa. Nämä köyhät kärsivät avopuolison tuloista vaikkei avopuolisolla olekaan lain mukaan elatusvelvollisuutta kuten avioliitossa. Yhteistä näille ihmisille on, että kela jääräpäisesti tulkitsee ihmiset pariskunniksi ja monet tähän köyhyysloukkuun jääneistä pakkonaitetuista pariskunnista muuttavat eri osoitteisiin. Avoliittoleikkuri leikkaa esim oikeusapua, työttömyyskorvausta, asumistukea, opintotukea ja toimeentulotukea.
Kohdan 7 kanssa ei voi olla erimieltä.
Ajatellaanpa vaikkapa persujen fundamentalistista MaMu vastaisuutta tai vihreiden vihreäävallankumousta.
...havainto.
"Mitä enemmän päättäjätahon ihmisten toimia ja ajatuksia tarkkailee, sitä enemmän joutuu vain hämmästymään, kunnes lopulta ei enää hämmästy yhtään mistään"
Pitäisikö tästä kehityksestä alkaa olla jollakin tapaa huolissaan? Onko ihmisyys jollakin tavalla katoamassa myös itsestäni ja jäljelle on jäämässä vain totuttujen ja opittujen moraalikoodien tukiranka, joka sekin ruostuu rikkki kiihtyvällä tahdilla. Alkaa todellakin olemaan niin, etten enää juuri hämmästy oikeastaan juurikaan mistään, ainoastaan hmisten typeryys ja pahansuopaisuus silloin tällöin vielä yllättää.
Muuten tosiaankin suorastaa pelottaa kuinka olen keskittynyt toimiman ainoan luotettavaksi käytännössä osoittautuneen elementin, eli itseni ja perheeni kanssa ja ehdoilla.
Mikä presidentin puhe ? Nyt kun mainitsit, muistin sellaisia olevankin, mutta tuon muumipeikon tai kenekään muunkaan vastaavan jorinat eivät vähäisimmässäkään määrin kiinnosta.
Sellossa ammuskeltiin? Näin otsikota, mutta asia ei hätkäyttänyt sen vertaa suuntaan tai toiseen, että olisin viitsinyt edes lukea koko uutista. Tai uutisia. Tässä törmää joka puolella sellaiseen mädännäisyyteen ja paskaan, että jotkut ampumiset ovat jo aivan luonnolllinen tai mahdollinen osa sitä eikä paljoa kiinnosta, ellei eteen tule. Joiltakin lähti ilmeisesti henki, mutta so what? Miettiköön noita ne, joiden mielestä jokainen on aina oman onnensa seppä. Muut taitavat jo tietää, että life is bitch and then you die.
Itse olen esimerkiksi tuon päättäjä- ja muun tason toiminnan jättänyt naurettavana paskana täysin huomiota, ne ovat kuin liikennevaloja, niiden mukaan joutuu elämään ja niitä joutuu kiertämään ja väistelemään. Koko olemassaolon tarkoitus on oman ja läheisten selviytyminen ja joillakin hallinnon tavoiteilla ei ole mitään merkitystä. Kaikki keskittyy omien etujen ajamiseen. Itse täällä on hommiaan edistettävä eikä keneenkään muuhun voi luottaa. Kaikk suunnitellaan sellaisten systeemien pohjalta, joihin voi itse vaikuttaa, kaikki muu on epävarmaa ja joutavaa paskaa, kunnes nimi on paperissa ja rahat tilillä. Ihmissuhteita toki on itselleni perheen ulkopuolellekin jäänyt, mutta en niitä tarvise enkä kaipaa enää. Ne ovat vain "puita metsässä" joiden kanssa luovimalla elinkeinon muruset kerätään.
Itse olen entinen pitkäaikaistyötön, nykyinen yrittäjä ja käyn vieläkin silloin täällä foorumilla. Ainoa tunne mikä jollakin lailla on vielä olemassa, on viha, viha epäoikeudenmukaisuutta ja hyväksikäyttöä vastaan. Jos joskus olen vailla työvoimaa, en katso työttömiä kieroon työnhaussa. Vaikka muuten olen omaa napaani tuijottava mulkku, oikeudenmukaisuus ei ole vielä kitkeytynyt.
Tässäpä yrittäjän uuden vuoden puhe. En yritäkään mitään toivoa herättää, se on hyödytön tunne, jolla ei tee mitään, ainoastaan pitkäjänteinen ja rationaalinen, suunnitelmallinen työ vie jonnekin, sekin vain silloin kun onnistut eliminoimaan ympäristön ja muiden ihmisten vaikutuksen mahdolisimman täysin.
Opiskelu on aika paljon sellainen asia. Työnhaku ei ole.
Itsekkyys, ahneus vaan lisääntyy. Yhteiskuntavastuun, solidaarisuuden ja inhimillisyyden puute vastaavasti vain laajenee. Suomen yleinen asenneilmasto, yhteiskunta ja työelämä on heikosti ihmisyyttä yleisestikkin huomioon ottavaa, lähinnä aikas autoritäärinen.
"Sellossa ammuskeltiin? Näin otsikota, mutta asia ei hätkäyttänyt sen vertaa suuntaan tai toiseen, että olisin viitsinyt edes lukea koko uutista. Tai uutisia. Tässä törmää joka puolella sellaiseen mädännäisyyteen ja paskaan, että jotkut ampumiset ovat jo aivan luonnolllinen tai mahdollinen osa sitä eikä paljoa kiinnosta, ellei eteen tule. Joiltakin lähti ilmeisesti henki, mutta so what?."
Tuohon on pakko sanoa, että itsekin reagoin asiaan lähes samalla tavalla. Kuten sanoit, maailmassa tapahtuu niin paljon kaikkea sairasta yms. että ei tuollaiseen enää pahemmin kiinnitä huomiota. Onko tämä tunteettomuus sitten hyvä asia, sitä en tiedä.
Kilpailutilanne parani, tuli avoimia työpaikkoja
Toi on selvää ja sopivaa markkinatalouskilpailua. markkinatalous toimii juuri noin.
Siinä vapautui työpaikat ja asunnot ja autot, eikä ne edes enää saastuta ajelemalla autoilla.
Toiseksi siinä oppi suomi-nainen pitämään polvet yhdessä.
Leväperäisyys ja kevytmielisyys ei sovi markkinatalouteen ja uskontoihin ! huom !
yhdistää lopuksi köyhät ja rikkaat samanarvoisiksi.
Mitä me tässä tavoittelemme ?
Kirjoituksesi on hieno osoitus ongelmien laajuudesta ja juuri siksi se auttaa ymmärtämään myös tuota " päättäjätahon " epätoivoista poukkoilua liian suurten kysymysten ja vaatimusten edessä, jotka kuitenkin aika ja luonto hoitaa pois. Näinhän ei saisi ajatella ääneen, mutta näin se vain on, ihminen on kyvytön auttamaan toista hädässä, varsinkin sellaisessa hädässä jota ei ole paikanpäällä näkemässä. Luotetaan vain järjestelmän toimivuuteen ja tilastoista saatuihin tietoihin, joiden todenperäisyyttä ei tarvitse varmentaa, välittämättä puuttua marginaalisiin väliinputoajiin, joita kyllä tiedetään olevan, mutta myös tiedetään heidät kyvyttömiksi ajamaan asioitaan paremmalle tolalle. Se lienee sitä välinpitämättömyyttä, jota joskus myös yhteisvastuuksi nimitetään.
Joten en minäkään hämmästy enää mistään mitä suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuu. Rikollisuus ja väkivalta ei jaksa koskettaa,paitsi jos sen uhriksi joku läheinen joutuu.
Ainoa mikä tuosta työttömyyden-hyväksikäytön ja köyhyyden leimasta puuttuu on se että Suomessa jotain järjestelmästä syrjäytynyttä ns. " sitä Aitoa Oikeata Köyhää " syytettäisiin talousrikoksesta ja korruptiosta,-päättäjien puolelta. Se voisi vielä hämmästyttää minua, mutta tuskin päättäjiä tai muita...
" yhtä rehellisiä ihmisiä".