Aika omituista se, että miniöille tuntuu kelpaavan apu kunhan sitä saadaan omilla ehdoilla. He vahtivat kuin haukat, ettei vain anoppi korosta omaa egoaan yhtään liikaa. Eikö auttamisen kuulu olla vastavuoroista? Yhdessä olohan on aina enemmän tai vähemmän molemminpuolista sietämistä. Miksi vain anopin kuuluu joustaa ja sopeutua?
Täällä palstalla miniät kertovat, miten he toivoisivat anopeiltaan apuaan, mutta eivät sitä saa kun ovat aikoinaan torjuneet "sopimattomaksi kokemansa avun". Eikö ole aivan luonnollista, että anopit ovat loukkaantuneita aikaisemmasta avun torjunnasta? Ihan normaaliahan se on, että kun kaksi ihmistä on yhdessä niin tulee ristiriitoja, mutta hämmästyttää tämä miniöiden kyky nähdä asiat vain omalta kannaltaan. Miniät eivät tunnu ymmärtävän, että anopin kiukku on usein vähintään yhtä oikeutettua kuin heidän oma kiukkunsa.
Täällä palstalla miniät kertovat, miten he toivoisivat anopeiltaan apuaan, mutta eivät sitä saa kun ovat aikoinaan torjuneet "sopimattomaksi kokemansa avun". Eikö ole aivan luonnollista, että anopit ovat loukkaantuneita aikaisemmasta avun torjunnasta? Ihan normaaliahan se on, että kun kaksi ihmistä on yhdessä niin tulee ristiriitoja, mutta hämmästyttää tämä miniöiden kyky nähdä asiat vain omalta kannaltaan. Miniät eivät tunnu ymmärtävän, että anopin kiukku on usein vähintään yhtä oikeutettua kuin heidän oma kiukkunsa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miksi vain miniän pitäisi joustaa? Jos apua ei pyydetä ei sitä tarvitse turhaan tyrkyttää ja sitten vääntää nokkaa solmuun kun tyrkytetty apu ei kelpaa. Jos pyydetään niin autetaan, näin toimin itsekin, mutten siedä muiden varpaille tallomista ja loputonta tyrkytystä. Ja on aika lapsellista suuttua jostain avun torjunnasta ja olla tästä syystä auttamatta seuraavalla kerralla kun apua oikeasti tarvitaan. Ei se avun tarve miniälle tule juuri silloin kun anoppi päättää ruveta höveliksi. En itse ainakaan osaa loukkaantua, jos tarjoan apua ja joku tästä kieltäytyy. Mitä loukkaantumista siinä on? Eikö se ole vähän itsekästä? Kun MINÄ tarjoan apua, niin silloinhan sinä otat sen vastaan tai muuten suutun enkä auta enää ikinä. GREAT!
Jos tarjoaa toiselle apua ja tämä kieltäytyy, niin silloin ensimmäiseksi herää seuraavat kysymykset:
- miksi hän kieltäytyi?
- miksi hän ei ole kieltäytynyt kun hänen oma äitinsä tarjosi vastaavaa apua?
- poikani olisi ollut todella iloinen tästä avusta, miksi miniä haluaa kieltää pojaltani tämän ilon?
- eikö miniän mielestä meidän suvun perinteistä tarvitse välittää?
- vihaako miniä minua, koska olisi ottanut vastaavan avun keneltä tahansa vmuulta vastaan paitsi minulta?
- miten tähän miniän avoimesti osoittamaan halveksuntaan pitäisi suhtautua?
Tosi lapsellinen asenne sulla!
Eiköhän se avun tarvitsija tiedä itse parhaiten milloin se apu on tarpeen? Eikä se joka sitä apua tarjoaa?
Ei väkisin annettu apu ole mitään apua vaan toisen reviirille tunkeutumista.
Jollet tuota perusasiaa käsitä niin onpa sääli vaimoasi.
Käsitän oikein hyvin tuon miniän näkökulman, mutta en hyväksy sitä alkuunkaan.
Mikä ihmeen avoin halveksunta?
Jos en miniänä apua tarvitse, en todellakaan tarvitse myöskään omalta äidiltäni tai keneltäkään muultakaan. Jos taas olen avun tarpeessa, se apu kelpaa ihan keneltä vaan. Onpa todella oudot näkökulmat sulla, taitaa vaimosi olla aika omituinen tapaus vai ihanko omasta päästä vedit nuo asennevammasi?
Avusta kieltäytymisellä ja suvun perinteillä ei taas ole mitään tekemistä keskenään. En ala apua tarvitsevaksi uusavuttomaksi, vain sukuperinteiden takia ja on muuten aika oudot sukuperinteet jos niihin kuuluu avun väkisin tyrkyttäminen ja täten toisen perheen elämään väkisin tunkeminen.
Ei ihminen aina tiedä tarvitsevansa apua.
Minä anoppina jouduin viemään miniän väkisin sairaalaan hänen miehensä ollessa pitkällä komennuksella. Minulle ei kukaan ollut maininnut mitään miniän kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
Pääsi aika pahaan kuntoon. Kun tällaisena realistisena ihmisenä aiemmin olin väsyneelle miniälle tarjonnut esim. lastenhoitoapua, vastauksena oli ollut jyrkkä ei.
No selvä juttu - kaikki avusta kieltäytyvät miniät ovat kai sitten mielialahäiriöisiä, joten heidän toiveitaan ei tarvitse ottaa huomioon. Raskain saappain vain tunkemaan toisten kotiin "auttamaan" oli tilanne mikä tahansa.
Ei vaiskaan siis. Tuossa kertomassasi tapauksessa omituisinta oli se, ettei oma poikasi ollut varoittanut sinua vaimonsa psyykkisestä häiriöstä. Se nyt kuitenkin on vähän harvinaisempaa kuin se, että miniä ei oikeasti tarvitse/halua apua anopiltaan, syystä tai toisesta.
Jos vaimo ei asennevammansa vuoksi voi ottaa tarjottua apua vastaan niin ei siitä voi miestä syyttää. Mies on todennäköisesti nähnyt, että vaimo voi huonosti ja kenties tehnyt kaiken mitä on voinut tehdä, pyytänyt äidiltään apua. Mies on todennäköisesti itsekin uupumuksen partaalla mutta on silti tehnyt vaimonsa eteen enemmän kuin keneltäkään voi odottaa.
vastavuoroisuus on nimenomaan sitä ettei auteta vain omilla ehdoilla.
Vastavuoroisuus on sitä, ettei poimita rusinoita pullasta vaan otetaan auttajankin tarpeet huomioon.
Eräät miniät kronklaavat anopin tarjoamasta auttamisesta.
Ja kehtaavat pamauttaa ääneen, että tää apu kelpaa, tää ei ja apua vielä arvostellaan, että ei ollut 100% sellaista, kuin nuori miniä oli odottanut. Että pitää vielä anopin melkein pyytää anteeksi auttamistaan!
Itselläni oli 70-90 -lukujen aikana sairas, invalidisoitunut anoppi, jota jouduin auttamaan säännöllisesti kaikessa: pyykinpesut, siivoukset, vaatteiden ostamiset, leipomiset.
Olin nuori, kolmen lapsen äiti ja jouduin tekemään kahden huushollin taloustyöt. Lisäksi vielä olin osapäivätyössä iltaisin.
Olisi ollut IHANAA, jos olisin edes joskus saanut apuja! En todellakaan olisi arvostellut, enkä odottanut mitään viimeisen päälle omien ehtojen noudattamista.
Oma äitinikin kun oli kuollut, eikä läheisiä täti-ihmisiä ollut missään.
Oletan, että se joka TODELLA tarvitsee oikeasti apua, ei kyllä arovstele auttaajansa, ei toimi kuin kuningatar alaistensa suhteen, eikä ala kuoria rusinoita pullasta.
Hirvittävän paljon nykyanopit ja mummot auttavat lapsiperheitä menneisiin vuosiin verraten. Silloin odotettiin pikemmin avun tulevan toisinpäin: terveet miniätkin auttoivat vanhoja isovanhempia.