Eipä tunnu miestä enää kiinnostavan tapaamiset, aina on kuulemma kiire... Kaikki muut asiat menevät tapaamistemme edelle. Kyseessä siis on "avoin suhde", vaikka tunteista ollaan puhuttu puolin ja toisin, ja mietitty, että tästähän saattaa tulevaisuudessa tulla jotain vakavampaakin. Kuitenkin on jo pidempään tuntunut, että kiinnostus on toiselta osapuolelta lopahtanut, vaikka toisaalta on ollut merkkejä toiseen suuntaakin. En tajua... Mutta mikä muukaan voisi olla kyseessä kun tunteiden viileneminen?
Se on loppu nyt?
.......
101436
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jätä moinen luuseri, jos ei pysty kertomaan edes missä mennään, niin ei kyllä pitemmän päälle pysty mihinkään muuhunkaan parisuhteessa. Parempi olla yksin kuin pilata elämänsä puhumattomien, tuuliviirin tavoin sinne tänne heilahtelevien äijien kanssa.
Tilanne kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin itselläni.. Tuntuu kuin umpikujassa olisi. Ei haluaisi erota, kun kuitenkin itse tuntee toista kohtaa paljon hyvää. MUtta kuinka voi jatkaa, jos toinen on kiireinen ja aina on jotain mikä estää tapaamisen. Minä olen aina se, joka järjestelee omat asiat niin, että näemme.. En tiedä, onko niin, että hän ei viitsi kieltäytyä, kun minä kerta teen kaikkeni että näkisimme.
Kuitenkin hänen käytöksessään on asioita, joista voisi päätellä, että ei hän minusta eroonkaan halua.. Kuten sinullakin? Mutta miksi ei voi sanoa suoraan miltä tuntuu ja mitä ajattelee ja mitä haluaa. Olen usein pyytänyt häntä tuomaan esille omia ajatuksiaan ja tunteitaa, mutta ei.. Suoraan hän ei sano mitään. Jos olette puhuneet, että tulevaisuudessa voisi tulla jotain vakavampaakin, niin uskotko hänen olleen tosissaan? Mielestäni sinun pitäisi sanoa hänelle suoraan..että joko ollaan tai sitten ei. Itse olen pohtinut sitä... Olen itse lähdössä pariksi kuukaudeksi toiselle paikkakunnalle ja tiedän, että se ei ainakaan helpota omaa tilannetta. Toisaalta, ehkä se antaa aikaa pohtia tunteita puolin ja toisin.
Omaa elämää ei kuitenkaan voi alkaa elää, niin että, jospa tästä joskus jotain tulee. Jos ei niin ei. Tsemppiä! :)
mun tilanne on ollut samanlainen, pitkään, vuosia. Yhteistä teidän tarinoihin on se, että miestä ei näy ei kuulu pitkään aikaan, mutta joskus jos tavoittaa hän on aivan äärettömän ihana, eikä voi kuin hiljaa mielessään ihmetellä, miten heikkohermoinen minä olen ollut (yksikseni, ikävissäni) kun olen moiseen muruun vittuuntunut, ja hän saa silkalla ilmestymisellään anteeksi kaiken. Epäilyksiin, kyselyihin, selitysten vaatimiseen ei ole aikaa, kun on aika rakastaa ja palvoa. Siinä unohtaa kaiken jo kokemansa, oppimaksi luulemansa: ei muista sitä, että miehen kanssa on aina ollut ja tulee olemaan niin, että se hetki on kaunis,hyvä,palanen paratiisia, mutta sen jälkeen on luvassa yksinäinen kiduttava helvetti kun taas ei pitkään aikaan ole aikaa edes nähdä, ei kahvikupin vertaa, muusta puhumattakaan.
Kiireen toinen kaveri on väsymys. Tiedän hieman miehen kuvioiden kehystä, tiedän, että hänellä on enemmän kuin tarpeeksi akuutteja tehtäviä, jotka vaativat hänen huomionsa. Okei, jokaisen pitää esimerkiksi hoitaa työnsä, ja ehkä etävanhemmuutensa, ystävyyssuhteetkin vaativat huomiota. Ihmeelliseksi asia menee, kun tiedän kiireitten hellittäneen, miehellä on esim lapsivapaa viikonloppu; silloin astuu kuvaan väsymys: nyt hänen pitää saada levätä ja palautua. Okei.. mutta silloinkaan ei ole aikaa minulle. Jostain syystä hän ei jaksa edes vastata puhelimeen, tai laittaa tekstaria. Jos miehen tyyliä ei yhtään tietäisi, olisi oma elämä jo ihan sekaisin: perjantaina puhuttiin puhelimessa, ja hän sanoi olevansa todella kovin kipeänä, mutta soittaa minulle jos ei kuole. Sunnuntaina laitoin sanaa, että ethän vaan ole kuollut. Ei vastausta minkäänlaista.
Minulla on kaksi vaihtoehtoa: uskoa hänen kuolleen, jolloin enempien kyselyitten laitto on turhaa, tai uskoa, että hän haluaa olla minulle kuollut. Uskon jälkimmäiseen vaihtoehtoon, vaikka eihän toisaalta kukaan ole kuolematon. Ja koska uskon hänen haluavan olla minulle kuollut, elän sen mukaan. Kuolema sinänsä ei aiheuta minulle paniikkia, mutta ihmettelen, että jos hän ei ole oikeasti menettänyt henkeään, miksi hänellä ei ole kiire ilmoittaa siitä minulle, rauhoittaa ettei ole hävinnyt vielä tästä elämästä, ja että tavataan kyllä.
Olen joskus kuullut ystäväpiirissäni samanlaista: toisella on äärimmäinen hätä, onko toinen edes elossa, eikä kuitenkaan saa minkäänlaista vastausta. Suurimman luokan välinpitämättömyyttä, suorastaan ilkeyttä. Sama on nyt omalla kohdallani, paitsi etten suhtaudu hysteerisesti ajatukseen: jos on kuollut, saa anteeksi sen ettei ole ottanut yhteyttä.
Nyt on maanantai aamu. Huomasin naurahtavani itsekseni, kun tajusin, että nyt voisin taas aloittaa odottamaan, josko hänellä olisi työpäivänsä lomassa tällä viikolla aikaa minulle. Laittaa tekstaria, peräti soittaa. Joko, että on hirvittävä kiire, pitää mennä, tai sitten että parin viikon odottamisen jälkeen hänellä olisi peräti kaksi tuntia aikaa olla kanssani.
Ja jos on tarjota hieman aikaa, minäkö taas nielen madon koukkuineen ja jätän kaiken sen mitä olin tekemässä, rientääkseni hänen tykö, vaikka tiedän, ettei sen jälkeen taas näy eikä kuulu, kun on niin kiire.
Joku outo kierre tämä on. Sen tiedän, että tunne-elämältään normaalimpi mies ennättää soittaa, laittaa vähintään vastausta tekstariin, vaikka ei niin aktiivisesti itse niillä pommittaisikaan. Senkin tiedän, että normaalisti välittävällä ihmisellä on tarve ilmoittaa tärkeille ihmisilleen, että on hyvissä voimissa, ehjänä elossa.
Joku vika siis näissä miehissä on.En vaan osaa sanoa mikä.
"Joku vika siis näissä miehissä on.En vaan osaa sanoa mikä."
Ja joku vika teissä naisissa on, kun suostutte elämään tuollaista elämää. En vaan osaa sanoa mikä.
käydä naisystävän kanssa kahvilla tms. Viimeksi oltiin kolmestaan, siis vaimoni ja hän, ja tarjosin nimipäivälounaan. Tietysti hän toivoo viikottaista kanssakäymistä, mutta kun tässä on muutakin ajankulua ja matkoilla oloa. Joskus välillä soitan ja kuulen valituskertomuksen vaivoistaan ja rahanpuutteesta ja lopuksi kuitenkin kiitoksen kun soitin.
Witsi kuule, tätä piti jäädä oikein funtsaamaan. Itse kuulun niihin viallisiin naisiin, jotka eivät kykene unohtamaan, jos joku kiva ja ihana on erehtynyt huomaamaan. Ne tunteet, ne tunteet. Jotenkin ne vialliset miehet pystyvät herättämään pienillä elkeillä jotain syvällä uinuvaa, joka ei kuulu arkeen, ja jota siksi ei saa painumaan unhon syöveriin, ei vaikka miten yrittäisi.
Vaikkei olisikaan tunteiden viileneminen niin et kuitenkaan tuollaisesta tykkää?
Tee testi: älä ota mitään yhteyttä häneen ennen kuin hän ottaa sinuun. Jos hän ottaa yhteyttä, tiedät että hän haluaa pitää sinut elämässään. Jos ei ota, niin..no sitten kaikki on ainakin yksinkertaisempaa.
se mies... Hohhoi... Jos on ns. seksi suhde miehen kanssa niin luuletko oikeasti että se muuta haluaa. Nainen yleensä kiintyy helpommin kuin mies, sit miestä rupee pelottamaan ja sen jälkeen juoskee karkuun.. Ei mitkään testit kuule auta. Ens kerralla ku soittaa (jos näin käy) Sano sille et jos en muuten kiinnosta niin ala vetää, pistää sen miehenkin vähä miettimään.
Mulla on jo vuoden verran ollut ns. seksisuhde vanhemman miehen kanssa. Olemme toki tapailleet muutenkin kuin pelkästään seksin merkeissä mutta mistään seurustelusta ei ole ollut kyse. Nyt pari viikkoa on ollut hiljaisempaa, ei ole enään tullut kahvikutsuja eikä tapaamisia ole muutenkaan ollut kuin parin kerran. Olen miettinyt, että oliskohan tuo löytänyt naisen itselleen.. meillä on ollut lähes vakkaripäivä milloin ollaan tavattu ja kysyin taas tuossa että nähdäänkö, niin vastaus oli että hänelle on treffit juuri silloin.. Mä sitten vaan toivotin hauskoja treffejä hänelle.
Onhan tämä ilmassa ollut, että jossain vaiheessa tulee jotain vakavampaa kehiin, eikä asialla oikeastaan muuten ole niin merkitystä, mutta nyt alkaa sitten taas hiljaisemmat ajat tuolla peittojen välissä.. Tää on kuitenkin ollut hyvin toimiva suhde näin, mutta aika aikaansa kutakin.. Nyt täytyy vaan munkin pitää silmät enemmän auki ja tutka päällä, josko löytäisin itsekin jonkun vakituisemman.
Niin tästä vaan meinasin, että voisiko kyseessä olla teillä samanlainen juttu?? Hän ei vaan ole vielä saanut sanottua sitä sulle??