ja vastakkaiseen sukupuoleen tutustumisesta. Eka kysymys menee miehille, mut naisetkin voi toki kommentoida.
1. Eli mitä ajattelisitte, jos tutustuisitte yksinäiseen (nuoreen) naiseen? Siis paitsi että hän on sinkku, niin hänellä ei olisi kuin pari hyvää ystävää ja hekin ihan eri paikkakunnalla. Aiheuttaisiko se teissä ahdistusta, ja lopahtaisiko kiinnostuksenne?
2. Luuletteko että sellainen suhde voisi onnistua, jossa nainen on ed. mainutun kaltainen yksinäinen (ei omasta tahdostaan), mutta mies on paljon kavereita omaava, menevä ja sosiaalinen?
1. Eli mitä ajattelisitte, jos tutustuisitte yksinäiseen (nuoreen) naiseen? Siis paitsi että hän on sinkku, niin hänellä ei olisi kuin pari hyvää ystävää ja hekin ihan eri paikkakunnalla. Aiheuttaisiko se teissä ahdistusta, ja lopahtaisiko kiinnostuksenne?
2. Luuletteko että sellainen suhde voisi onnistua, jossa nainen on ed. mainutun kaltainen yksinäinen (ei omasta tahdostaan), mutta mies on paljon kavereita omaava, menevä ja sosiaalinen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
palsta tällaisille kysymyksille
luja, kiitos.
Sinäkö olet joku ukko ylijumala, joka sen määrittelee?
Voisihan olla, että nainen on vasta muuttanut vieraalle paikkakunnalle, eikä siksi tunne ketään. Ei se herättäisi mitään ajatuksia. Naisilla harvemmin muutenkaan on laajaa kaverpiiriä kuten miehillä vaan bestis tai pari. Jos ystävien puute ei häiritsisi naista itseään, niin ei se minuakaan häiritsisi.
Mutta jos nainen yrittäisi suhtellamme paikata yksinäisyyttään, mentäisiin metsään ja pahasti. Minulla kun olisi kuitenkin oma sosiaalinen elämäni, johon haluaisin hänetkin soveltuvin osin mukaan. Vielä minä nielisin, jos hän ei mukaani haluaisi lähteä, mutta jos minua estettäisiin menemästä, ottaisin hatkat.
Uudelle paikkakunnalle muutostakin on kyse, mutta entä jos nainen on muutenkin yksinäinen? Jos hänellä on vain muutama hyvä ystävä, mutta ei kaveripiiriä kuten useimmilla nuorilla on? En tiedä mistä johtuu, kenties osittain ujoudesta tms.
"Mutta jos nainen yrittäisi suhtellamme paikata yksinäisyyttään, mentäisiin metsään ja pahasti. Minulla kun olisi kuitenkin oma sosiaalinen elämäni, johon haluaisin hänetkin soveltuvin osin mukaan. Vielä minä nielisin, jos hän ei mukaani haluaisi lähteä, mutta jos minua estettäisiin menemästä, ottaisin hatkat."
Tämä asia siis herättää negatiivisia ajatuksia... Mut entä jos esim. uutena vuotena lähtisit juhlimaan kavereidesi kanssa, ja naisella ei vastaavaa olisi? Entä jos hän haluaisi lähteä mukaan?
Polttareita ja firman juhlia lukuunottamatta on aniharvoin sellaisia tilanteita, joihin en voi tai halua Rouva Ratikkaa ottaa mukaan. Kuten sanoin, ongelma olisi vain, jos hän ei haluaisi mukaan eikä haluaisi minunkaan menevän. Sinähän haluaisit, joten ei olisi ongelmaa.
mutta ainakin siltä osin pitäisin sinua vastuulisena sekä kykenevänä huolehtimaan ystävyyssuhteistasi koska ei ihmisillä voi olla kymmeniä ystäviä aivan sen takia että ystävyys suhteita täytyy hoitaa kuin puutarhaa :) ystäviksi monikin nimittää itseään tosin ystävyydestä sitten monillakaan ei ole kokemusta mutta pettymyksiä sitäkin ennenmän.
2. en tiedä.
1. Tuskin ahdistuisin, mikäli toisella ei ole ystäviä.
Mitä nuoruudesta muistan, ei meillä hirveästi vieraita lapannut, vaikka ystäviä oli suhteellisen monta.
Ja kumpikin oli asunut samalla paikkakunnalla yli kymmenen vuotta.
Vieraita kävi noin kerran viikossa ja hekin yleensä sukulaisia.
Vierailulla vastaavasti käytiin kerran viikossa, yleensä sukulaisten luona.
2. Kyse on aina sopiiko kemiat yhteen, ei kuinka paljon tuntee ihmisiä.
Jos kylässä lappaa jatkuvasti ihmisiä, saattaa se ahdistaa häntä, joka ei ole kovinkaan sosiaalinen.
Ketjua lukiessa saattaisi olettaa, että sinun ystävät on toisaalla ja miesystäväsi seurapiiri on laaja ja silkas seuraelämä.
Sinä vastaavasti tunnet itsesi ulkopuoliseksi.
Muista kuitenkin, sinä seurustelet kyseisen miehen kanssa, et hänen ystäviensä kanssa.
Kaiketi sinä ajan myöstä ainakin tutustut miehen kaverien naisystäviin, mikäli heitä tulee kylään.
Mikäli et ole kovinkaan sosiaalinen, se on pelkkä hidaste.
1. Eipä se alussa ainakaan ahdistaisi, päinvastoin alussa sitä haluaakin sen toisen huomion ja jos oon ite ihastunu, niin se on vaan hienoo. Myöhemmin, jos naisella ei olisi lainkaan omaa kaveripiiriä, niin sitä saattaisi tuntea syyllisyyttä, kun lähtisi äiijäporukalla illanviettoon.
2. Miksei onnistuisi, sen äijänsä siivellä se nainenkin saisi pian ystäviä.
1) Suuri etuoikeus ja kunnia. (Ja tilaisuus saavuttaa valtaa. Se on myönnettävä kans.)
2) Luulen että se voi toimia.
Kuten yksinäinen nuori nainen - tai sosiaalisesti aktiivinen laajan tuttavapiirin omaava nainenkaan - ei ole ystävänsä ja tuttavansa tai niiden vajaus. Hän on oma itsensä; se on se mikä minua kiinnostaa jos kiinnostaa.
"hänellä ei olisi kuin pari hyvää ystävää ja hekin ihan eri paikkakunnalla"
Tuo on täysin normaalitilanne opiskelijatytöillä sillä
1) naisilla ei yleensä ole kuin pari kaveria, ei semmoista kaverilaumaa kuin miehillä
2) opiskelujen perässä usein muutetaan oudolle paikkakunnalle
"2. Luuletteko että sellainen suhde voisi onnistua, jossa nainen on ed. mainutun kaltainen yksinäinen (ei omasta tahdostaan), mutta mies on paljon kavereita omaava, menevä ja sosiaalinen?"
No sehän riippuu vain ja ainoastaan miehen ja naisen kemioista. Eihän uuden paikkakunnan yksinäisyys ole mikään luonnetta määrittävä piirre.