Eli mitenkä ohjastaisit ihan oikeasti yksinäistä ihmistä saamaan itselleen seuraa? Huom! Varsinkin te jotka olette onnistuneet irrottautumaan yksinäisyyden ikeestä - kertokaa miten se onnistui! Mikä oli ratkaiseva askel? Asiallisia vastauksia kiitti.
Mitä ohjeita antaisit yksinäiselle?
yksin...
5227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Työt/opiskelu/liikunta/harrastus, mites ne ? Asunnollan jos on 24/7, niin esim. tv-lupa tarkastaja tai vartiotornin esittelijöitä voi tulla kyllä ovelle... (heh olipa ihan söpöjä tosin nekin neidot).
vielä oveen lapun niin ei tule edes mainoksia.
4 vuotta ilman seuralaista mutta en suostu oleskelemaan paikallisessa
(mistä voisi bongata kännisiä akkoja).
eron jälkeen kiertelin baareja nolla-tuloksella. olen liian komea ja fiksu että kukaan uskaltaisi yrittää kanssani.
mitä sitä itkemään-
kun ei seuraa ole niin paskaako tässä, seksi ja läheisyys ovat ylimainostettuja asioita.
se ottaa toki päähän, että kukaan ei nalkuta tai valita, mutta kaikkea ei voi saada.
niinpä aion nykyisessä suvaitsevaisuuden ilmapiirissä naida oikean käteni tai muuttaa ulkomaille.
jos et juo, ei suomessa voi tutustua kuin työpaikalla. jos olet työtön niin ala juomaan tai tapa itsesi.
suosittelen dokaamista seuranhakukeinona; se toimii, ja on yleisesti hyväksyttävää.
tulet saamaan jopa kannustusta.
phyi
ja miten te kauniit neidot tahdotte, että teitä lähestyttään esim kaupassa..? olisiko parempi sanoa:
"onpa teillä herkullisen näköinen lahna, haitteko sen kalaosastolta? ".
vai kenties: "olettepa erityisen kaunis neiti, menisimmekö ehkä yhdessä kalaosastolle? "
tai olisiko ehkä parempi mainita: "kun katson näitä omenoita, tuovat ne mieleeni jotain muutakin kuin poskienne punan, mutta sitä en ääneen kehtaa sanoa! " ??
tuli vaan mieleen, kun jossain mainittiin kaupan olevan parhaita iskupaikkoja. yllättäen en koskaan ole moisia jutellut, koska iskunkestävyyteni arveluttaa..
No, netissä minulla on ollut aina kavereita, joita olen joskus käynyt tapaamassa livenäkin miiteissä.
Mitä tulee siihen, että olen nykyään myös pelkkää liveseuraa hankkinut, ratkaisevia olivat varmaan asennemuutokset, jotka eivät kaikki olleet edes tietoisia. Eräs tietoinen ajatus on kuitenkin se, että on ihan mukavaa, että sitä ihan alitajuisestikin oppii uutta kehittää itseään ihan omillaan ilman että kaikkea tarvitsee otsa rypyllä miettiä. Omia sosiaalisia vaistoja on mukava oppia tuntemaan, ja tajuta että niihinhän voi monesti luottaakin.
Yksi konkreettinen temppu oli se, että kävin ajoittain opiskelijoiden suosimassa pubissa ilman odotuksia, otin kirjan mukaan ja menin lukemaan ja juomaan tuopin tai kaksi. Niinhän siinä sitten useimmiten kävikin, että lueskelin yksinäni, mutta joskus sain hetkeksi juttuseuraa ja tietyistä nörttiasioista minulla juttu melkeinpä luistaa, ja joskus kävi niin että juttukumppanillekin se oli riittävän läheinen aihe, joten tulihan siinä sitten juteltuakin joskus. Lopulta kirja jäi pois ja tutustuin myös näiden tuttavien kavereihin. Aika pintapuoliseksi se kaiken kaikkiaan jäi, mutta jokusen ihan mielenkiintoisenkin tyypin opin tuntemaan edes hyvänpäivänkaveri-tasolla.
Toinen, läheisempiin tuttavuuksiin johtanut, on eräs harrastus, jota olin opiskellut aiemmin turhan vakavissani, mutta jota aloin jatkaa paljon kevyemmällä mielellä porukassa, jossa on sekä miehiä että naisia, mikä on oikein hyvä, koska minulla ei ole ollut vastakkaiseen sukupuoleen juuri lainkaan kontaktia sitten lapsuuden. Porukan toiminta pyörii kyllä paljolti kyseisen harrastuksen ympärillä, mutta juttelemme kyllä varmasti enemmän ihan kaikesta muusta ja tapailemme vapaa-ajalla, mökkeilemme ja sen sellaista.
sitä pitäisi päästä yli sellaisista ajatuksista, että tarvitsee olla joku ihmemies tai supernainen, että seura kelpaa. Saada jotenkin iskostettua omaan päähän, että kelpaa monille ihan sellaisenaan ja että asioita tapahtuu kun yrittää hakeutua jollain tapaa muiden ihmisten seuraan. Mikä tapa nyt sitten kenellekin sopii, eikä se varmasti aluksi helppoa ole, mutta helpottaa kyllä koko ajan. Pieniä askelia eteenpäin eikä odota, että kaikki muuttuisi hetkessä tai helposti parempaan.
Luulenpa, ettei kellekään ole epäselvää, mitä pitäisi tehdä yksinäisyydestä irrottautumiseksi. Työ, opiskelu, harrasteet ja ylipäätään se, ettei linnoittaudu asuntoonsa. En mainitse tässä nettiä, koska vaikka netistä voi saada kontakteja ihmisiin, pitäisi yksinäisyyden poistamiseksi tehdä heidän kanssaan netin ulkopuolellakin, eli käytännössä päästään taas siihen, minkä voisi lokeroida harrasteiden alle. Työelämään siirtyneiden osalta opiskelutkin taitaa mennä pääasiassa harrasteiden alle.
Ongelma siis palautuukin nähdäkseni siihen, että jokaisen pitäisi itse keksiä, mikä olisi sellaista sosiaalista tekemistä, jota tekisi mielellään. On siis turha ehdotella mitään "kokkikursseja", koska vaikka se voi monien kohdalla olla hyväkin idea, aiheuttaisi se valtavan "vittu mua vittu mikään vitun kokkivittukurssivittu kiinnosta, vittu!"-vastausten tulvan, kuten on jo tehnytkin aiemmin. Käytännössä toisten on siis vaikea antaa mitään käyttökelpoista vastausta kysymykseen. "Ratkaise itse ongelmasi". Jos jotain vielä pitäisi lisätä, niin ehdottaisin mahdollisimman avointa suhtautumista erilaisiin aktiviteettimahdollisuuksiin. Jos olet jo päättänyt, ettei sinua kiinnosta mikään muu kuin vaikkapa television ja tietokoneen katseleminen, niin vähänpä sille muut enää mahtavat.
Ongelma tietysti on sitten sekin, että jos sitä keksiikin itselleen jotain mukavia juttuja, mitä tehdä, niin ne ovat herkästi yksinäisen ihmisen pasianssiharrastuksia.