Haetko seuraa jonkun nettideittipalvelun, kuten s24 kautta vai katseletko miehiä mieluummin live-elämässä ja mitkä ovat ne potentiaalisimmat paikat mielestäsi? Minkä ikäinen olet?
Galluppia sinkkunaisille
1+1=2
221190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kokemukseni mukaan nettideiteissä pyörii lähinnä varatut tai sellaiset, jotka ei muuten saa seuraa. Eli ihan live meiningeillä mennään ja parhaimmat mestat löytyy keskustan kuppiloista.
suomi24 treffipalstalta , joskus jopa chatissä olen tutustunut kivaan mieheen ,
sekä live elämässä pubissa, tanssiravintoloista, kahviloista...
riippuu missä milloinkin liikun ja kuinka usein.
Aika harvoin miehiä live-elämässä tapaa , siis sellaisia mieleistäni , itse kun en halua mitään pelkkää seksikumppania, enkä alkoholiongelmallista, varattua enkä karannutta.
Deitistä olen yrittänyt, mutta ei ole natsannut. Ex-seurustelukumppaniin tutustuin bussissa, aikamme vilkuiltiin toisiaame kunnes uskaltauduttiin bussipysäkillä vaihtamaan pari sanaa ja sitten vierekkäin istumaan. Siitä se alkoi. Tämän tapahtessa olin vajaa nelikymppinen ja nyt vähän yli.
Se oikea voi tulla vastaan missä vaan, mutta ravintoloissa, tansseissa ym. iskupaikoissa on helpompaa selvittää heti, onko toinen vapaa ja kiinnostunut. Huono puoli vaan, että kun ei pahemmin juo eikä tanssi, niin ei niissä viitsi kovin usein käydä vain katselemassa.
en minäkään ole juuri mitään löytänyt, yhden tytön kanssa puhelinnumeroita vaihdettu, mutta ei vielä ole tavattu.. Ja jos tavataan, niin luulenpa, että korkeintaan saan seuraa baariin, koska emme vastaa toistemme ihanne kumppaneita. Olen siis eri deittipalveluissa kokeillut laittaa eri ikäisille, kokoisille ja näköisille naisille viestiä, mutta monikaan ei ole näistä "city-sinkuista, Porittarista" (olen siis Porissa) edes vaivautunut vastaamaan, kaverillani sama juttu, mistä mahtaa johtua??? Vai onk tää niin pimeä kaupunki, että se sumentaa Porittarien pääkoppaa?? No kaveri sitten löysi naisystävän Helsingistä, jota ennen oli lähetellyt viestiä Tampereelle, ym. ja niistä oli kyllä edes vastattu..
Voi myös ehkä olla, että pikkukaupungissa, niin deittipalstalla monet on vain henggaamassa siellä...
PS. Itse olen tähän, kohta 20ikävuoteen mennessä seurustellut vain kerran, tapasin tytön kaverin kautta, eli helpoin tapa tavata nainen on mielestäni tämä konsti..
PSs. Tunnen vain kaksi nettiparia, juuri se kaverini ja yllättäen äitinsä ja uusi miehensä
Tutkailin jokin aika sitten Tilastokeskuksen sivuilta, että Helsingissä nuoria 20-29 vuotiaita naisia ja varmaan myös hieman nuorempia naisia on suhteessa selkeästi enemmän kuin vastaavan ikäisiä poikia. Muissa kaupungeissa on yleensä niin, että naisia on vähemmän kuin miehiä ja siksi kumppanin löytäminen kaikille miehille voi olla vaikeaa ja se selittyy juuri tällä demograafisella tekijällä.
Nuoret naiset hakeutuvat pk-seudulle opiskelemaan. Miehet opiskelevat enemmän muualla maassa. Eli kannattaa suunnata "naisenhakumatka" helsinkiin. Siltikään naisia ei riitä kaikille, koska nuoremmissa ikäluokissa (alle 40 vuotiaat) on miehiä enemmän kuin naisia, joten osa miehistä jää ikuisesti yksin.Vanhemmissa ikäluokissa naisia on enemmän koska miehet taas kuolevat nuorempina....viinaan :)
sinkkuna, enkä hae mitään seuraa mistään. Jos hakisin, niin kaveripiirin laajennus ois paras keino tähän. Joku kavereista tuntee aina jonkun, joka taas voi tutustuttaa eteenpäin.
Kivempi meinaan, että siitä miehestä ois edes jotain takeita, että joku sen tuntisi entuudestaan, ettei se olisi ihan ventovieras.
Nettideittailua olen kokeillut huonolla menestyksellä ja live-elämässä ei jaksa vaivautua katselemaan ketään. Baareissakaan ei tule absolutistina käytyä.
vanhapiika 24
Tuolla Suomi24 treffeissä tulee pyörittyä. Sielä oon tutustunu moniin tosi mukaviin tyyppeihin, tosin ei kaikki tietenkää oo mukavia, mutta.. Siis oikeasti sieltä voi löytyä ihan helmi-tyyppejä! Ja sielä on ainaki mun mielestä helpompi tutustua ihmisiin, ku näkee profiilin tiedoista että mistä asioista toinen pitää jne.
En hae tällähetkellä seuraa ollenkaan mutta jos ja kun se aika koittaa niin livenä tietysti. En voisi kuvitellakaan muunlaista vaihtoehtoa. Voisin verrata tilannetta jatkuvasti sokkona syömiseen. Aina lappu silmille ennen kuin tiedät mitä ruuaksi saisit? Ei sovi minulle.
Ihan livenä, usein kavereiden tuttavien kautta etkoilla, jatkoilla, baarissa tapaa mielenkiintoisia tyyppejä.
No juu, olen ollut sinkkuna aika paljon elämässäni, koska olen nirso. Tavallaan. Olen sitten valinnut aina väärin, ja joskus tosi väärin, ja sitten se on nytkin aiheuttanut viimeisen 3 vuoden sinkkuuteni. No, olen löytänyt kumppanit: baarista (mutta vakkaribaarit, ja siellä tutustunut usemmalla kerralla), töistä (pari työpaikkasuhdetta; en suosittele kuitenkaan.), opinnoista ja harrastuksista.
Olen noin 3kymppinen. En hae netin kautta seuraa, en ole koskaan hakenutkaan. Kerran jo harkitsin, ja oli jo ilmoitus, mutta kun selasin ihmisiä, poistin ilmoituksen: ei ne kuvat ja ilmoitukset sano mitään, eivät eroa toisistaan eikä siellä ollut mitään kiinnostavaa. Kuitenkin livenä näkee enemmän toisesta. Ei niihin ilmoituksiin mitään kummoista saakaan, nehän on kaikki sitä samaa, yleistä jne. kuvat, no, ihmiset nyt on ihmisen näköisiä, mitä sitten. En ole ennenkään yhteenkään ihastunut kerralla ja vain ulkonäön perusteella, vaan ainaostaan jos vähän näkee ja juttelee jne.
Lisäksi tajusin, että sitten ollaan etsimällä etsimässä, ja oikein hakemassa: se vaan ei sovi mun tyyliin. Kun en osaa heti edes sanoa haluanko seurustella. Olen hitaasti lämpiävää sorttia.
Kaikki live-paikat ovat yhtä potentiaalisia, jos on jotain muuta tarjottavaa, kun lähetsä paneen ja kiva ilma tänään. Mielenkiintoisten ihmmisten kanssa tulee aina mielenkiintoisia juttuja, ja spontaanius kyllä on parasta. Tutustuu vaan ja näkee vaan, ja kun on tuttu yhtään, niin menee vaan morjestaan, että ennenkin on nähty. Sellaiset reippaat ihmiset on aina kivoja nähdä. Kivoihin ihmisiin on kiva tutustua! Muutenkin siis.
Sellaista en edelleenkään harrasta (ehkä pitäisi kun on aina sinkku) että etsimällä etsisin, koska en jotenkin halua "iskeä" ketään, vaan tavata ihmisiä ja olla vaan avoin vaihtoehdoille, katsella ja tutustua, ja jos natsaa niin sitten kokeillaan. Jos ei tule mitään, niin ei tule, mutta että en itse koe edelleenkään tarvetta iskemällä iskeä tai että jonkun ihastuksen perään alkaisin oikein liikoja murehtimaan. Olen kyllä joskus sekä "tuloksellisesti" että "tuloksettomasti" halunnut tutustua mieheen, ja tehnyt aloitteen, mutta jos siitä ei mitään tule, niin sitten ei. Se on vaan sellanen, että höh, no, eiks se nyt viittis, mut ei. En jää sitä pitkäksi aikaa suremaan. Turhaa ottaa stressiä. Turpaan on tullut jo niin paljon muutenkin, että paskaakos tässä enää suremaan :D
Olen yhden kerran ollut nettitreffeillä. pyysin miehen uimahalliin missä käyn uimassa. Mies oli ujo, ja antoi minun viedä kun uimasta mentiin kahville. En syttynyt vaikka mies oli varmaan rehellisesti liikkeellä.
Luen joskus profiileja mutta en yleensä sovi miesten vaatimiin pituus, paino ja ikä ei natsaa, karsastan vahvasti myös seksuaalisuus-vaatimuksia, siis estoton, erotiikasta pitävä ym. saa persoonani säikähtämään.
Haluaisin ensin saada keskustelun sujumaan.
Olen ollut yksin 36-vuotiaasta, nyt olen 49. uskon vain live-tapaamisiin tai sitten jonkun tuttujen hoitamaan esittelyyn että: noi sopis toisilleen.
olen 175 cm ja 73 kg. normaalin näköinen, pukeudun sään mukaan ja meikkejä ei juuri pussukasta löydy.
miehen ei tarttis olla kun n. samaa ikäluokkaa. Toisen kanssa pitäisi viihtyä. Miehet jotka haluaa jotenkin hallita suhdetta ja jotka alitajuisesti pitävät naisia "palvelusväkenä" ovat pelottavia. Mieluummin sitä onkin yksin kuin suhteessa jossa ei saisi olla täysivaltaisena ihmisenä ajatuksineen ja mielipiteineen.
Pidän kyllä miehistä, tiedän monia joita kunnioitan, (esim nuorison hyväksi kasvattajina toimivat urheiluvalmentajat ym.) En kuitenkaan pidä parisuhdetta sellaisena elämäntavoitteena jonka hyväksi pitäisi tehdä liikaa myönnytyksiä. nautin myös yksinolosta.
Sehän tässä nettideittailussa onkin harmittavaa, että sinun kaltaiset fiksut naiset pettyvät näihin niin nopeasti. Toisaalta en minäkään jaksanut kuin vuoden kokeilla ja tulin siihen tulokseen, että minulta menee usko naisten hyvyyteen täysin jos tätä jatkan, eli katselen live-elämästä perinteisin keinoin seuraa. Mukavia tuttavuuksia on löytynyt, mutta ei sellaista jonka seurassa viihtyisi pidempään. Itsekin olen jo sen ikäinen, että lapset ovat maailmalla ja nyt on mahdollisuus nauttia omasta ajasta ja yksinolosta, sillä lasten lähdettyä tuli myös ero, koska halusimme vaimon kanssa eri asioita. Sinunlaisia fiksuja naisia sitä toivoisi jossain luontevissa yhteyksissä tapaavan, mutta maailma on mennyt aika pinnalliseksi.
On tosiaan sellainen olo että netissä hyörii isojoukko jonkunlaisia suhde-addikteja jotka eivät itsekään ymmärrä mitä hakevat. Ikäisteni miesten pituus ja painotoiveet rajaavat minutkin yleensä heti ulos, ymärrän kyllä että unelmissana saa kohdettaan kuvailla mutta kun vielä ikää toivotaan usein kovasti nuoremmaksi niin me 40-50 vuotiaat naiset olemme usein niitä joita ei haeta missään.
Ikä tosin tuo myös kypsyyttä nauraa tälle elämälle, sen pinnallisuudelle ja nauttia sitten kaikesta myös yksin.
Llaivayhtiöt voisivat kyllä kehittää jonkun "sinkkuristeilyn" johon otetaan yhtä paljon nais- ja miespaikkoja ja jostain tietystä ikähaarukasta. Näille sinkkuristeilijöille voisi olla sitten joku oma ohjelma illalla, mutta ei liian lapsellisia juttuja. Oliskohan tulijoita?
pitäisi olla hoikka , urheilullinen, naisellinen, seksikäs. Joskus tuntuu ettei miehet osaa ollenkaan arvioida, mitä ihan normaalinkokoinen nainen voi painaa.
Uskalla siinä sitten vastata, kun vaatimukset ovat mitä ovat.
Niin, minä olen painoindeksein mitattuna hoikka mies ja pidän myös hoikista naisista, jotka huolehtivat itsestään muutenkin. Enkä tarkoita mitään pakkelinaamaa, koska sillä ei ole mitään tekemistä kunnon ja terveyden kanssa. Mitä olen naisten vaatimuksia katsonut, niin ne lähtevät luokkaa 170/70, 180/80 tai 190/90 liikenteeseen ja minä tipahdan tuollaisista kriteereistä heti pois.
Toisaalta vaikka itsekin laitan vaatimukseksi hoikan naisen, niin on minulle selvästi pyöreätkin vastanneet ja hyvän vaikutuksen tehneet. Paria meistä ei ole tullut, koska sellainen nainen ei ole seksuaalisesti kiinnostava. Jos sen sijaan nainen on normaalivartaloinen, eli ei nyt erityisen hoikka, niin kyllähän luonne ratkaisee enemmän kuin ulkoiset puitteet. Joskus minulla oli vaatimuksena normaali, mutta sain vastauksia vain ylipainoisilta naisilta, joten parempi näin.
ja liikunnallinen, vaikka olisi vähän pyöreä. Vartalon mallikin saattaa olla joskus lanteikas, muualta hoikka... Mutta jos sellainen ällöttää,niin ei sitten. Miten tuntuukin, että kaikki suomen sinkkumiehet ovat joko yli 100kg tai hoikkia ja urheilullisia liikuntaa harrastavia...
Niin, onhan kuulantyöntäjäkin urheilullinen
kaunis !
kauan jaksoit jos vuoden jaksoit. Itse ajattelisin, että pari kuukautta vois kokeilla ja sitten pois..
- Olen kokeillut muutamia deittipalveluja mm. suomi24 treffejä ja sitten oli joku toinen, muistaakseni se oli maksullinen palvelu, joten unohdin sen hyvin nopeasti. Suomi24:stä löytyy ihan kivoja kavereita, joidenkin kanssa ajautunut ihan suhteeseen ja kerran jopa kihloihin asti. Mutta löytyy sieltä myös niitä "ei niin kivoja", ihan niin kuin normi elämässäkin.
- Tapaan myös ihmisiä baareissa. Minulla ei ole ongelmia mennä juttelemaan miehelle, jos koen hänet kiinnostavaksi tai muulla tavalla viehättäväksi.
- Potentiaalisia paikkoja on mielestäni ehkä työympäristö (ollaan selvinpäin ja voidaan siis kunnolla tutustua toiseen, hänenä itsenään. Ongelmaksi koituu kuitenkin, että jos tulee suhde ja suhde epäonnistuu on vttumaista olla samassa duunissa :)
Sitten tietysti ne baarit. Muutaman siiderin/drinkin jälkeen estot kummasti vähenee ja on helpompi lähestyä uutta ihmistä ja mennä juttelemaan. Miinu puolena myös se, että kellon lähestyessä pilkkua, on niitä drinkkejä/sidukoita mennyt jo useampikin ja jutut myös alkaa olemaan sitä luokkaa. Ihminen voi olla täysin erilainen selvinpäin.
Myöskin kahvilat ovat oivia paikkoja tutustumiseen (itse en tosin ole koskaan ketään lähestynyt kahvilassa, koska useimmiten sinne mennään aina kahdestaan kaverin kanssa turisemaan ja jos menisin juttelemaan jollekin, tulisi tunne, että tuppautuisin toisten kahdenkeskiseen jutteluhetkeen).
kerran olen deittipalvelun kautta miehen löytänyt, suhdetta kesti 2 kk. sen koommin en ole miestä netistä katellu.