Olen elänyt jotenkin sumussa viimeiset 1/2 vuotta. Niin kauan siitä on kun minulle selvisi, että mies jonka uskoin olevan tulevien lasteni isä on pettänyt minua pidemmän aikaa satunnaisesti saman naisen kanssa. Kerkesimme seurustelemaan 1,5 vuotta.
Ensireaktioni oli suunnaton suru ja kiukku samalla kerralla. Tilanne oli erittäin hankala koska mies oli tuolloin lähdössä pidemmälle viisi viikkoa kestävälle kesälomareissulle. Halusin selvittää asiat ennen kuin hän menee. Painostin häntä kertomaan koko totuuden. Hän vannoi sen kertoneensa. Mutta hänen lähdettyään selvisi, että hänen kertomansa ei ollutkaan koko totuus.
Kauhistuin, sillä olisin halunnut että mies on rehellinen. Halusin päästä asiasta yli ja jatkaa elämää hänen kanssaan. Pilasin hänen lomansa soittelemalla itkuisia puheluita jotka päättyivät aina riitaan. Halusin vain kuulla hänen sanovat esimerkiksi "Kulta rakastan sinua ja olen pahoillani. Se toinen nainen ei merkinnyt minulle mitään" En koskaan kuullut niitä sanoja. Vasta kun kerroin mitä halusin kuulla ja se tuntui siltä kuin minä olisin ne sanat hänelle syöttänyt, niin kuin olinkin. Joskus sain häneltä humalassa kirjoitettuja viestejä "Olet tärkein" ja "rakastan sinua".
Olin surusta suunnattoman sekaisin eikä mies suostunut tulemaan kotiin vaikka sanoin maksavani kaikki kustannukset. Loman lopulla mies oli turta ja minä myös. Mies sanoi minulle itkuisten puheluiden aikana siitä kuinka säälittävältä kuulostin ja kuinka kauhea nainen olin koska suutuin petoksesta niin. Olihan maailma pullollaan pettämistarinoita ja ihmiset olivat niistä selvinneet.
Minä halusinkin selvitä siitä. Halusin vain totuuden julki ja halusin kuulla että mies tuli luokseni koska rakasti minua..... Niin ei käynyt. Loman loputtua mies ei tullut enää luokseni vaan sanoi ettei voi luottaa minuun koska olin ollut niin mahdoton hänen loman aikana. Olin myös käynyt hänen sähköpostissaan josta selvisi moni hänen valhe.
Emme olleet kuukauteen tekemisissä ja sitten mies otti minuun yhteyttä. Sanoin ettemme pääse asian yli ennen kuin hän kertoo koko totuuden. Hän ei halunnut kertoa koska en ollut hänen silmissään enää luotettava. Minä tein virheen koska hän ei kertonut alunperin totuutta asioista... Kyselin pettämisestä, koska pelkäsin miehen uutta petosta. Mies ahdistui ja jätti minut suruni kanssa oman onneni nojaan. Hänen mielestään olin kamalin akka ikinä. Ei kuulemma kellään ole moista. Tuntui todella pahalta kuulla tuollaista.Olin vain niin kovin suruissani ja halusin selvittää asian perin pohjin ettei siihen enää ikinä olisi tarvinnut palata. Halusin rakastaa sitä miestä ja nyt hän on poissa. Tuntuu että kuolen tähän suruun.
Miten te muut olette selvinneet?
Ensireaktioni oli suunnaton suru ja kiukku samalla kerralla. Tilanne oli erittäin hankala koska mies oli tuolloin lähdössä pidemmälle viisi viikkoa kestävälle kesälomareissulle. Halusin selvittää asiat ennen kuin hän menee. Painostin häntä kertomaan koko totuuden. Hän vannoi sen kertoneensa. Mutta hänen lähdettyään selvisi, että hänen kertomansa ei ollutkaan koko totuus.
Kauhistuin, sillä olisin halunnut että mies on rehellinen. Halusin päästä asiasta yli ja jatkaa elämää hänen kanssaan. Pilasin hänen lomansa soittelemalla itkuisia puheluita jotka päättyivät aina riitaan. Halusin vain kuulla hänen sanovat esimerkiksi "Kulta rakastan sinua ja olen pahoillani. Se toinen nainen ei merkinnyt minulle mitään" En koskaan kuullut niitä sanoja. Vasta kun kerroin mitä halusin kuulla ja se tuntui siltä kuin minä olisin ne sanat hänelle syöttänyt, niin kuin olinkin. Joskus sain häneltä humalassa kirjoitettuja viestejä "Olet tärkein" ja "rakastan sinua".
Olin surusta suunnattoman sekaisin eikä mies suostunut tulemaan kotiin vaikka sanoin maksavani kaikki kustannukset. Loman lopulla mies oli turta ja minä myös. Mies sanoi minulle itkuisten puheluiden aikana siitä kuinka säälittävältä kuulostin ja kuinka kauhea nainen olin koska suutuin petoksesta niin. Olihan maailma pullollaan pettämistarinoita ja ihmiset olivat niistä selvinneet.
Minä halusinkin selvitä siitä. Halusin vain totuuden julki ja halusin kuulla että mies tuli luokseni koska rakasti minua..... Niin ei käynyt. Loman loputtua mies ei tullut enää luokseni vaan sanoi ettei voi luottaa minuun koska olin ollut niin mahdoton hänen loman aikana. Olin myös käynyt hänen sähköpostissaan josta selvisi moni hänen valhe.
Emme olleet kuukauteen tekemisissä ja sitten mies otti minuun yhteyttä. Sanoin ettemme pääse asian yli ennen kuin hän kertoo koko totuuden. Hän ei halunnut kertoa koska en ollut hänen silmissään enää luotettava. Minä tein virheen koska hän ei kertonut alunperin totuutta asioista... Kyselin pettämisestä, koska pelkäsin miehen uutta petosta. Mies ahdistui ja jätti minut suruni kanssa oman onneni nojaan. Hänen mielestään olin kamalin akka ikinä. Ei kuulemma kellään ole moista. Tuntui todella pahalta kuulla tuollaista.Olin vain niin kovin suruissani ja halusin selvittää asian perin pohjin ettei siihen enää ikinä olisi tarvinnut palata. Halusin rakastaa sitä miestä ja nyt hän on poissa. Tuntuu että kuolen tähän suruun.
Miten te muut olette selvinneet?
Vastaukset 15
Vanhimmat
siivoamme päivästä toiseen, olemme hyväksyneet miehiksemme vätyksiä, mikään ei ole kuin ennen.
Tuskaisuutemme näkyy kaikkialla, etuilemme, tiuskimme, ja haaveilemme paremmasta, mutta sitä ei ole tullut.
Ajan kanssa. Tajuamalla että elämä ei KOSKAAN voi olla yhdestä ihmisestä kiinni, jos näin on, niin vähästäkin on sitten kiinni. Tajuamalla että on kyse omista tunteista ja niihin voi vaikuttaa. Ymmärtämällä että parempi yksin kuin pettävän kieroilijan kanssa. Tajuamalla että se Suuri Rakkaus olikin vain omien korvien välissä, toinen ei ollut siinä mukana muuten kuin vapaamatkustajana. Ymmärtämällä että loputon surussa ja itsesäälissä rypeminen on lopultakin vain oman egon pönkittämistä ja marttyyrikruunun kiillottamista (kyllä meikäläisenkin kruunu on kiiltänyt että silmiin otti). Ymmärtämällä myös että loppujen lopuksi ei koskaan voi tietää mitä sen toisen päässä liikkuu, eikä toista ihmistä voi tuntea pohjia myöten niin että sen ajatukset voisi lukea.
Paras hoito on päästää irti. Elämä on muutakin kuin yksi ihminen, vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan.
Pettäminen on pahin asia, mitä toiselle voi tehdä. Se tunne, kun kuulee rakkaimpansa haluavan olla mielummin toisen kanssa. Se on raastava. Ehkä miehesi silti välitti sinusta, mutta ei tiennyt kuinka lopettaa suhdetta muutoin.
Omassa tapauksessa meillä ei ollut mitään selvitettävää. Mies lähti toisen matkaan eikä hänestä ole sen jälkeen kuulunut.
Onko hän nyt sen toisen naisen kanssa yhdessä?
"Halusin päästä asiasta yli ja jatkaa elämää hänen kanssaan."
Tuhoontuomittu ajatuskin.
"Pilasin hänen lomansa "
No voi hellanlettas sentään jos petturin loma menee pilalle! Sinun olisi pitänyt laittaa uhde samantien poikki kun sait tietää uskottomuudesta.
"Minä tein virheen koska hän ei kertonut alunperin totuutta asioista... Kyselin pettämisestä, koska pelkäsin miehen uutta petosta. Mies ahdistui ja jätti minut suruni kanssa oman onneni nojaan."
Mies ei selvästikään katunut ja varmasti olisi pettänyt vastaisuudessakin. Et sinä mitään menettänyt, parempi vaan että läksi kun sinussa ei ollut selkää pistää äijää menemään.
"Miten te muut olette selvinneet? "
Paljon paremmin. Laitoin puoliskon pihalle heti kun sain tietää, 2 viikkoa oli aika surkeaa mutta sitten helpotti. Kyllähän se vitutti vielä ainakin vuoden ajan, mutta sitten löysin 10x paremman kumppanin ja sillä tiellä ollaan vieläkin.
Tämä kaikki mitä kirjoitat, on minulle hyvinkin tuttua.
Tulin myös petetyksi ja mies valehteli silmät kirkkaina, että kyseinen suhde oli pelkäästään työsuhde, nainen vaan hänellä työapuna . Ota etäisyyttä mieheesi, äläkä ihmeessä soita perään.
Yritä avautua ystävillesi, jos sinulla on sellaisia., tai varaa aika ammattiauttajalta, voi kuulostaa sinulta vieraalta ajatukselta, vaan sieltä minä ainakin sain avun oli ammattiauttaja oikeassa paikassa. Älä missään nimessä mieti yksiksesi, ja ..ehdottamasti älä soittele miehesi perään!
Luottamus mennyt miehiin!
Ei todellakaan kannata jäädä murehtimaan entistä. Aina tulee uusi "ratikka" pysäkille. No turha kevennys ehkä, mutta ihan oikeesti. Ei kannata todellakaan jäädä vinkumaan perään. Johan hän osoitti toiminnallaan, miten hän sinut noteeraa. Suru on kova, muttei siihen pidä missään tapauksessa jäädä muhimaan. Itsesääli on aika kurja olotila. Pää pystyyn ja uutta elämää aloittamaan. Etkä ole todellakaan ainutkertainen tapaus, näitä on pilvin pimein, jotta et ole todellakaan yksin. Uusi vaihde päälle ja sillä siisti.
Kiitos viesteistänne.
En tiedä oliko miehellä toinen vakituinen nainen jo siinä vaiheessa kun päätti ettei halua selvittää asioita kanssani. Kertoi harrastaneensa muutaman yhdenillan jutun lomansa lopussa, koska luuli meidän olevan aivan historiaa. Olin pyytänyt häntä kunnioittamaan suhdettamme koko loman ajan, jotta voimme selvittää asiat kun hän tulee. Toisin kävi.
Kuvittelin miehestä tosiaan tulevien lasteni isää. Se kuvitelma muodostui päähäni, kun mies sanoi muutama kuukausi ennen kriisiä minulle olevani täydellinen äiti hänen lapsilleen. Se oli jotakin todella kaunista ja rakkauteni senkin myötä häneen vain syveni.
Luulin, että kriiseistä voi päästä yli yhdessä, jos vain rakastaa tarpeeksi. Yksipuolinen rakkaus vain ei riitä. Hän ei tainnut rakastaa koska ei voinut antaa minulle anteeksi omaa suuttumista asiasta. Olen aivan hukassa tässä tilanteessa. Minkäaista se aito oikea rakkaus on? Hylkääkö se pahan paikan tullen aina? Minun sydän ei sellaista kestä. En haluaisi lopun ikääni olla yksinkään, koska sisälläni on niin paljon rakkautta annettavanani. Koitan suunnata sen muihin läheisiin ihmisiin, mutta tosiasia, että olen yksin iskee kasvoilleni aina, kun tulen tyhjään kotiin.
En haluaisi aina niitä uusia ratikoita haluan olla kuin joutsenet. Yhdessä saman rakkaan kanssa läpi elämän.
Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta kylläpä helpotti, että on muitakin samassa tilanteessa.
Itse erosin juuri 4 vuoden suhteesta, joka ei ollut hyvä, mutta roikuin siinä kynsin hampain..
Mies petti, oli laiska, ei ottanut huomioon jne.
Jostain syystä rakastin kuitenkin, rakastan varmaan vieläkin, ei tämä muuten tuntuisi näin kamalalle.
Luulin kanssa, että kriiseistä pääsee yli kun rakastaa ja vastoin parempaa tietoa, kuvittelin aina, että kyllä se mies vielä muuttuu. Eipä muuttunut.
Eniten satuttaa se, että ilmeisesti tämä ero on minulle raskaampi kuin exälleni. Ehkä hän ei siis koskaan välittänytkään ja se koskee samperisti.
Meillä vielä edessä yhteisen asunnon myynti, ennen kuin pääsen aloittamaan oman elämän uudestaan.
Tuntuu vaan ihan kamalalle, elämältä tippui tavallaan pohja..
Tuntuu myös siltä, että en koskaan enää löydä miestä rinnalleni, vaan olen ikuinen vanhapiika..
Ei tässä kyllä mitään kiirettä uuteen suhteeseen ole, mutta jotenkin kun mullakin perheenhankkiminen on ollut mielessä, niin sekin haave jää nyt sitten unholaan.
Mutta pakkohan tässä on uskoa, että täältä me vielä noustaan!
Monet itkut on vielä itkemättä ja epätoivon hetket kokematta, mutta vielä se aurinko paistaa meihin tyhmiin naisiinkin..
***Mies sanoi minulle itkuisten puheluiden aikana siitä kuinka säälittävältä kuulostin ja kuinka kauhea nainen olin koska suutuin petoksesta niin. Olihan maailma pullollaan pettämistarinoita ja ihmiset olivat niistä selvinneet.***
Miehesi on selkärangaton ja narsisitinen rotta. Hän kääntää mustan valkoiseksi: SINÄ OLET SÄÄLITTÄVÄ PASKA?! Siis anteeksi mitä? Muistuta tuota spedeä siitä, kuka teki kenelle ja mitä! Häntä selkeästi vituttaa se, että olet peili hänen teolleen. Sinä menitkin rikki, joka on täysin inhimillistä. Osoittaa kestämätöntä henkistä epäkypsyyttä, että hän kuvitteli sinun reagoivan tuohon tekoon kylmän rauhallisella tyyneydellä: "Ihmiset selviävät näistä kyllä ja maailma on pullollaan näitä tarinoita...". Totta kai, hän halusi päästä helpolla! Sopii hienosti taudin kuvaan. Olisit nyt saatana lyönyt turpaan tuota hyypiötä ja sanonut saatteeksi vaikkapa näin: Niin selviää, mutta siinä saattaa tulla nenä kipeäksi, ÄÄLIÖ". Oksettavaa henkistä vetelyyttä, kuin pystyyn nostettu kastemato on miehesi.
***Loman loputtua mies ei tullut enää luokseni vaan sanoi ettei voi luottaa minuun koska olin ollut niin mahdoton hänen loman aikana***
Hän ei voi luottaa sinuun??!! ANTEEKSI MITÄ? Anteeksi vain, mutta minulla laittaa tuollainen vihaksi. Hänen tapansa on kääntää musta valkoiseksi ja siten peitellä tekojensa seurauksia.
***Mies ahdistui ja jätti minut suruni kanssa oman onneni nojaan. Hänen mielestään olin kamalin akka ikinä. Ei kuulemma kellään ole moista***
Tietenkin! Voitko ihmiseltä, joka on tehnyt sinulle maailman alhaisimman teon olettaa mitään muuta, kuin katteettomia syytöksiä?
Kuule ystäväiseni, luehan tuo oma kirjoituksesi niin, että kuvittelet itsesi ulkopuoliseksi ja mieti, mitä sanoisit itsellesi. Sinulla on oikeastaan käynyt tuuri, PÄÄSIT MOISESTA ROTASTA EROON!
Olen itse kokenut lähes saman, tosin vastapuoli oli nainen ja minä olen mies. Anna paskan olla... Ja sinä selviät kyllä, aika tekee tehtävänsä. Voimia, et ole yksin tarinasi kanssa, näitä riittää... Ainoa asia, missä miehesi on oikeassa.
Lopetat kaiken yhteyden pidon ja tietoisesti pyrit unohtamaan moisen pellen. Ansaitset parempaa ja ei ole kovinkaan vaikea tuota rimaa ylittää. Kyllä se siitä, oikeasti!
Nimenomaan, lässytykset pois, ja sä sanoit ton asian just niinkun se on. Ei tarvitse alkaa kenenkään kynnysmatoksi! Pellet mäkeen ja menkööt keskenään huseeraamaan, ja jos joku muu onneton niihin paskoihin törmääkin, niin onneksi niistä pääsee eroon. Tajuaisivat vaan kaikki, että joskus se ero on oikeasti onni!!!
"Mies sanoi minulle itkuisten puheluiden aikana siitä kuinka säälittävältä kuulostin ja kuinka kauhea nainen olin koska suutuin petoksesta niin. Olihan maailma pullollaan pettämistarinoita ja ihmiset olivat niistä selvinneet."
Aikalailla saman kuulin itsekin kun ex-avomieheni petti ja jätti minut. Päätin, etten aio olla säälittävä ja itkuisten "älä jätä mua" juttujen jälkeen käänsin selkäni ja lähdin pois. Olin shokissa ja anelu oli aika säälittävää... Ajan kanssa tajusin, kuinka säälittävä HÄN on. Ihmettelin, eikö aikuisen miehen omatunto vaivaa lainkaan. Me olemme siis molemmat 28 -vuotiaita.
Valitettavasti edelleen mietin päivittäin petturimiestä ja uusien suhteiden muodostaminen on hankalaa. Ex satutti minua niin paljon, että olen alkanut pelätä häntä. En väkivaltaisesti, mutta pelkään näkeväni hänet jossain. En uskalla käydä paikoissa, missä voisin törmätä häneen ja uuteen tyttöystävään, joka on 21-vuotias.
Pakolliset asiat oli hoidettu reilu viikossa emmekä ole olleet yhteydessä sen jälkeen. Toivon heille molemmille onnetonta loppuelämää.
Kaikki ystävät ja tuttavat eivät ole parasta mahdollista tukea. Esim ärsyttää kommentit "Uutta matoa vaan koukkuun" ja " Kyllä se sulle soittaa ja anelee takaisin..." Entäs jos ei soitakaan? Tottakai alukssi mietin, että haluan hänet takaisin, mutta nyt haluan hänen ottavan yhteyttä ja kohtaavan sen asian, mitä hän teki minulle.
Tiedän tunteen,kävi juuri noin ja nyt ukko seukkaa 22vuotiaan kanssa ja välttelen paikkoja missä heihin saattaisin törmätä,olen jo kaupungin vaihtoa miettinyt,tosin miksi antaisin sellaisille paskiaisille vallan elämästäni.Päivä kerrallaan eteenpäin ei ole vaihtoehtoja ja kyllä tästä yli päästään!!!
Ole tyytyväinen kun hänen luonne paljastui jo nyt eikä sitten kun hän olisi jo ollut lastesi isä. Kun minä olin nuori, odotin ensimmäistä lastamme ja olin niiiin rakastunut ja kuvittelin exänikin olevan, sain kuitenkin vuosien päästä tietää, että hän oli pettänyt minua ollessani raskaana viimeisillään. Olimme aviossa 25 vuotta, sain pikkuhiljaa tietää hänen pettäneen minua koko avioliiton ajan. Olin sitä monesti epäillyt, mutta hän käänsi narsisti luonteena kaiken minun syykseni, se olin minä joka olin syyllinen, turhan mustasukkainen, epäilevä, kyttäävä, epäluuloinen jopa vainoharhainen ja hän puhui ja uskotteli asiaa niin, että välillä jo itsekin epäilin olevani vähintäin hullu epäluuloisessa sairaalloisissa syytöksissäni. Kunnes kaikki paljastui, ilmoitin hänelle kylmästi ottavani nyt eron, samana päivänä hän toi röyhkeästi toisen naisen kotiimme yöksi ja vielä silloinkin nauraen sanoi minun olevan hullu. Luulin silloin, että elämä ei voi jatkua, olin niin loppu kaikesta koko avioliiton aikaisista epäilyistä joista sain jälkeenpäin kuulla, että kaikki oli totta, hän petti minua koko avioliiton ajan, jopa hetkellä jolloin olin synnyttämässä. Tiedän miten pahalta sinusta tuntuu, mutta nosta pää pystyyn, katso itseäsi peilistä ja sano, että sinä olet sentään elänyt rehellisesti ja et ole ansainnut tuon kaltaista pettävää miestä. Mies joka pettää jo tässä vaiheessa, hän tulee pettämään koko loppuajankin.
Olet vielä nuori, koska puhut lasten hankkimisesta joten elämäsi ei lopu tähän, nyt se vasta alkaa. Olet kokemusta rikkaampi ja seuraava ei enää pystykään sinua loukkaamaan näin paljon. osaat olla varuillasi, mutta usko pois, kyllä maailmassa on uskollisiakin miehiä (tosin harvassa), yritä löytää yksi niistä. Voimia sinulle.
Kun olin petetty ja jätetty osallistuin Fisher eroseminaariin. Sain oppia paljon päättyneestä parisuhteesta, vertaistuen ja työkalut oman ehyemmän itsetunnon ja elämän rakentamiseen. Ei kannata heti eron jälkeen etsiä uutta suhdetta, vaan satsata itseen ja omaan hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Seminaarista sain voimavarat kaikkien käytännön asioiden hoitoon, lunastin ok-talomme itselleni ja lapsillemme ja sekös x:ää ja hänen nykyistä puolisoaan tuntuu iän kaiken harmittavan. Perheellämme menee tänä päivänä hyvin. Olen ollut jo vuosia toimivassa parisuhteessa ja lapsemme ovat saaneet varttua turvallisessa kodissa. Olemme matkustelleet ja nauttineet elämästä. En vaihtaisi mistään hinnasta nykyistä elämääni vanhaan enkä suostuisi enää keneltäkään ottamaan vastaan huonoa ja ala-arvoista käytöstä.
pELKÄÄ, SILLÄ TOTUUS ON tuleva ilmi.