Olen elänyt jotenkin sumussa viimeiset 1/2 vuotta. Niin kauan siitä on kun minulle selvisi, että mies jonka uskoin olevan tulevien lasteni isä on pettänyt minua pidemmän aikaa satunnaisesti saman naisen kanssa. Kerkesimme seurustelemaan 1,5 vuotta.
Ensireaktioni oli suunnaton suru ja kiukku samalla kerralla. Tilanne oli erittäin hankala koska mies oli tuolloin lähdössä pidemmälle viisi viikkoa kestävälle kesälomareissulle. Halusin selvittää asiat ennen kuin hän menee. Painostin häntä kertomaan koko totuuden. Hän vannoi sen kertoneensa. Mutta hänen lähdettyään selvisi, että hänen kertomansa ei ollutkaan koko totuus.
Kauhistuin, sillä olisin halunnut että mies on rehellinen. Halusin päästä asiasta yli ja jatkaa elämää hänen kanssaan. Pilasin hänen lomansa soittelemalla itkuisia puheluita jotka päättyivät aina riitaan. Halusin vain kuulla hänen sanovat esimerkiksi "Kulta rakastan sinua ja olen pahoillani. Se toinen nainen ei merkinnyt minulle mitään" En koskaan kuullut niitä sanoja. Vasta kun kerroin mitä halusin kuulla ja se tuntui siltä kuin minä olisin ne sanat hänelle syöttänyt, niin kuin olinkin. Joskus sain häneltä humalassa kirjoitettuja viestejä "Olet tärkein" ja "rakastan sinua".
Olin surusta suunnattoman sekaisin eikä mies suostunut tulemaan kotiin vaikka sanoin maksavani kaikki kustannukset. Loman lopulla mies oli turta ja minä myös. Mies sanoi minulle itkuisten puheluiden aikana siitä kuinka säälittävältä kuulostin ja kuinka kauhea nainen olin koska suutuin petoksesta niin. Olihan maailma pullollaan pettämistarinoita ja ihmiset olivat niistä selvinneet.
Minä halusinkin selvitä siitä. Halusin vain totuuden julki ja halusin kuulla että mies tuli luokseni koska rakasti minua..... Niin ei käynyt. Loman loputtua mies ei tullut enää luokseni vaan sanoi ettei voi luottaa minuun koska olin ollut niin mahdoton hänen loman aikana. Olin myös käynyt hänen sähköpostissaan josta selvisi moni hänen valhe.
Emme olleet kuukauteen tekemisissä ja sitten mies otti minuun yhteyttä. Sanoin ettemme pääse asian yli ennen kuin hän kertoo koko totuuden. Hän ei halunnut kertoa koska en ollut hänen silmissään enää luotettava. Minä tein virheen koska hän ei kertonut alunperin totuutta asioista... Kyselin pettämisestä, koska pelkäsin miehen uutta petosta. Mies ahdistui ja jätti minut suruni kanssa oman onneni nojaan. Hänen mielestään olin kamalin akka ikinä. Ei kuulemma kellään ole moista. Tuntui todella pahalta kuulla tuollaista.Olin vain niin kovin suruissani ja halusin selvittää asian perin pohjin ettei siihen enää ikinä olisi tarvinnut palata. Halusin rakastaa sitä miestä ja nyt hän on poissa. Tuntuu että kuolen tähän suruun.
Miten te muut olette selvinneet?
Ensireaktioni oli suunnaton suru ja kiukku samalla kerralla. Tilanne oli erittäin hankala koska mies oli tuolloin lähdössä pidemmälle viisi viikkoa kestävälle kesälomareissulle. Halusin selvittää asiat ennen kuin hän menee. Painostin häntä kertomaan koko totuuden. Hän vannoi sen kertoneensa. Mutta hänen lähdettyään selvisi, että hänen kertomansa ei ollutkaan koko totuus.
Kauhistuin, sillä olisin halunnut että mies on rehellinen. Halusin päästä asiasta yli ja jatkaa elämää hänen kanssaan. Pilasin hänen lomansa soittelemalla itkuisia puheluita jotka päättyivät aina riitaan. Halusin vain kuulla hänen sanovat esimerkiksi "Kulta rakastan sinua ja olen pahoillani. Se toinen nainen ei merkinnyt minulle mitään" En koskaan kuullut niitä sanoja. Vasta kun kerroin mitä halusin kuulla ja se tuntui siltä kuin minä olisin ne sanat hänelle syöttänyt, niin kuin olinkin. Joskus sain häneltä humalassa kirjoitettuja viestejä "Olet tärkein" ja "rakastan sinua".
Olin surusta suunnattoman sekaisin eikä mies suostunut tulemaan kotiin vaikka sanoin maksavani kaikki kustannukset. Loman lopulla mies oli turta ja minä myös. Mies sanoi minulle itkuisten puheluiden aikana siitä kuinka säälittävältä kuulostin ja kuinka kauhea nainen olin koska suutuin petoksesta niin. Olihan maailma pullollaan pettämistarinoita ja ihmiset olivat niistä selvinneet.
Minä halusinkin selvitä siitä. Halusin vain totuuden julki ja halusin kuulla että mies tuli luokseni koska rakasti minua..... Niin ei käynyt. Loman loputtua mies ei tullut enää luokseni vaan sanoi ettei voi luottaa minuun koska olin ollut niin mahdoton hänen loman aikana. Olin myös käynyt hänen sähköpostissaan josta selvisi moni hänen valhe.
Emme olleet kuukauteen tekemisissä ja sitten mies otti minuun yhteyttä. Sanoin ettemme pääse asian yli ennen kuin hän kertoo koko totuuden. Hän ei halunnut kertoa koska en ollut hänen silmissään enää luotettava. Minä tein virheen koska hän ei kertonut alunperin totuutta asioista... Kyselin pettämisestä, koska pelkäsin miehen uutta petosta. Mies ahdistui ja jätti minut suruni kanssa oman onneni nojaan. Hänen mielestään olin kamalin akka ikinä. Ei kuulemma kellään ole moista. Tuntui todella pahalta kuulla tuollaista.Olin vain niin kovin suruissani ja halusin selvittää asian perin pohjin ettei siihen enää ikinä olisi tarvinnut palata. Halusin rakastaa sitä miestä ja nyt hän on poissa. Tuntuu että kuolen tähän suruun.
Miten te muut olette selvinneet?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei Sinä urhea nainen,
tuntuu nurinkurinkuriselta, että mies sanoi, että ei voi luottaa enää sinuun. Siis mitä?
Sinähän et ole tehnyt mitään epäluotettavaa, mies on tehnyt, mutta ei voi tai osaa tai tahdo tunnustaa sitä. Siirtääkö hän syyt siitä sinun niskaasi? Ehei, sanon minä, joka olen käynyt parisen eroa läpi. Ei se noin mene kuin mies kuvittelee.
Pyysit kuitenkin neuvoja, miten päästä asiassa eteenpäin. Sanon omalta kohdaltani, että ajan kanssa, mutta itse voi auttaa itseään että ei jää jumiin omaan suruunsa. Ensiksi, muista että olet liian arvokas pelinappulaksi, olet ainutlaatuinen nainen ja sinulle kelpaa vai sinun arvojesi mittainen kumppani. Niitä on, kunhan pääset kuivaamaan kyyneleesi ja surusi ja katselemaan ympärillesi. Toiseksi, olet rohkea, kun uskalsit vaatia heti asioiden tuomista pöydälle. Tällainen rohkeus on kiitoksen arvoista. Kolmanneksi anna itsesi surra, kaivata, vihata ja sitten ...päästä irti. Anna hänen mennä myös sydämestäsi elämään omaa elämäänsä ja tekemään omat virheensö. Hänellä on siihen täysi oikeus.
Suru, kiintymys ja rakastuminen on myös aivojen kemiaa. Siellä on nyt hormoonit sekaisin, mutta kyllä ne siitä järjestyvät. Jonain aamuna heräät ja sanot elämälle kauniissa silkkiyöpaidassasi sängyn laidalla: tervetuloa uusi suhde ja tervemenoa vanha, hyvä kun pääsin eroon. Mutta vielä ei ole sen aika. Nyt ole armollinen itsellesi, saat itkeä, purkaa itseäsi, potkia vaikka lukikasoja ulkona. Mutta muista mennä joskus ihmisten ja uusien tapahtumien pariin suremaan surusi.Joskus on vain niin, että sureminenkin on helpompaa kun on muita ympärillä.
Et ole säälittävä etkä kamala akka, kaikkea muuta! Tunnistan käytöksessäni paljon itseäni. Itkupuheluita on tosiaan tullut soitettua! Myös minä olen saanut kuulla, miten säälittävää on, etten pääse erosurusta yli tuosta noin vaan!
Tulin jätetyksi elokuussa. Itsekin olen siis kohta elänyt puoli vuotta sumussa. Marras-joulukuussa tuntui jo, että alkaa helpottaa. Kunnes muutamaa päivää ennen joulua sain tietää, että minut jätettiinkin toisen naisen takia. Exäni oli vedättänyt minua koko syksyn ja väittänyt eron syyksi ihan muuta. Surutyössäni tuli takapakkia saman tien.
Liian usein tuntuu, etten pääse tästä tuskasta irti koskaan. Alakulo, väsymys ja voimattomuus eivät tunnu katoavan mihinkään. Exäni jätti minutkin suruni kanssa totaalisen yksin. Tuskin häntä kiinnostaa vaikka kuolisin!
Mutta minä en ole menossa mihinkään!
Minä elän vaikka piruuttani jos en muuten. Yksi luuserimies ei minua hautaan saa, vaan saa kaivautua sinne ihan itse.
Välillä mietin, miten olen jaksanut sinnitellä näinkin pitkään. On aamuja, jolloin en pääse edes sängystä ylös. Mutta on myös aamuja, jolloin huomaan elämän hyvät puolet. Koska elämässä tosiaan on niin paljon kaunista. Masennuksen syövereissä niitä ei tosin huomaa.
Kiitos ihanien ystävieni ja rakastavan perheeni olen jaksanut. Myös urheilu, lukeminen ja musiikki auttavat. Olen lukenut paljon kirjallisuutta, josta saa voimaa. Lohduttavista sanoista saa uskomattoman paljon voimaa!
Vaikka edelleen ikävöin exääni ja hyviä aikojamme, tiedän, että jonain päivänä kiitän Jumalaa siitä, että näin kävi. Jossain on minua varten ihminen, joka ei petä eikä jätä. Sellainen ihminen on olemassa myös sinua varten. Exäsi ei ansainnut sinua, muista se.
Olen niin otettu kuinka täältä netistä löytyy noin hienoja ihmisiä, jotka jaksavat tukea ja tsempata tuntematonta surevaa. Tuli ihan kyyneleet silmiin teidän kirjoituksista. Kiitos kaunis teille Lumisäde ja haavoitettu.
Nurinkurinen tarinani tosiaan on aivan totta. Hieman pelkistetympi versio todellisuudesta.
Kuvittelin miehestä myös tulevien lasteni isää. Se kuvitelma muodostui päähäni, kun mies sanoi muutama kuukausi ennen kriisiä minulle olevani täydellinen äiti hänen lapsilleen. Se oli jotakin todella kaunista ja rakkauteni senkin myötä häneen vain syveni. Unelma meidän tulevasta perheestäkin rikkoutui kaiken myötä. Se sattuu. Nyt olen yksin, kun ehkä vuoden päästä meidän perheeseen olisi voinut olla tuloillaan jo kolmas.
Luulin, että kriiseistä voi päästä yli yhdessä, jos vain rakastaa tarpeeksi. Yksipuolinen rakkaus vain ei riitä. Hän ei tainnut rakastaa koska ei voinut antaa minulle anteeksi omaa suuttumista asiasta. Olen aivan hukassa tässä tilanteessa. Minkäaista se aito oikea rakkaus on? Hylkääkö se pahan paikan tullen aina? Minun sydän ei sellaista kestä. En haluaisi lopun ikääni olla yksinkään, koska sisälläni on niin paljon rakkautta annettavanani. Koitan suunnata sen muihin läheisiin ihmisiin, mutta tosiasia, että olen yksin iskee kasvoilleni aina, kun tulen tyhjään kotiin.
Kai tämäkin ihmisraunio pikkuhiljaa pystyy kokoamaan itsensä ja jatkamaan elämää ja tajuamaan ettei se rakkaus minun ja entisen välillä ollut tasapainoista. Minä välitin ja hän ei. Sattuu niin valtavasti.
että kriiseistä pääsee yli yhdessä. Ja olisi siitä varmasti päässytkin. Mutta jos toinen osapuoli luikkii toisen naisen helmoihin heti, kun tilanne käy tukalaksi, niin en voi paljoakaan tehdä.
En halua miestä, joka elää kanssani hyvät hetket ja jättää minut tuskani kanssa totaalisen yksin. Aito rakkaus ei hylkää pahan paikan tullen - päinvastoin! Toivottavasti vielä jonakin päivänä löydän sen aidon rakkauden. Toivottavasti sinä löydät sen myös.
Minä olen myös ollut petetty ja jätetty. Mies sanoi, että olen hänen elämänsä ja unelmiensa nainen ja että olemme ikuisesti yhdessä. Olin onnellinen ja koin, että tässä se nyt on. Lopulta minulle selvisi puun takaa, että mies on ollut kaikkea muuta kuin mitä hän oli sanonut. Hänen epärehellisyytensä ja se, että hän hylkäsi minut tylysti lopulta tekstiviestillä usean vuoden seurustelun jälkeen on ollut elämäni kovin koettelemus. Nyt on erosta kaksi vuotta ja voin sanoa, että voin hyvin. Silti joskus itseäni ihmetyttää, miten toinen pystyi minua vielä haukkumaan oman petoksensa ja kaltoin kohtelunsa jälkeen. Hän piti minua syyllisenä kaikkeen toimintaansa. Tuollaisia miehiä lopulta ei kannata surra. Tunteista eroon pääseminen vie kuitenkin aikaa. Älä syyllistä itseäsi. Se on se ansa johon moni nainen menee. Ulospäin omaa paskaansa projisoiva mies ei ansaitse arvostusta. Todellisen miehen omatunto toimii.
Jaksamisia sinulle aloittaja!
Toivoa siis meillä muillakin vaikka sitä on hyvin vaikea nähdä tällä hetkellä.
Olen itse käyttänyt erotilanteessa ja surussani tiettyä tekniikkaa, joka saattaa kuulostaa omituiselta, mutta ainakin itselläni se on toiminut. Kun suru ja ahdistus ovat täyttäneet täysin mieleni, olen pakottanut itseni tekemään jotain aivan uutta ja mm. menemään sellaisiin tilaisuuksiin, joissa varmasti joudun ajattelemaan muuta. Vaikka pelotti, lähdin kerran yksin matkalle, vaikka alkuun ei tehnyt yhtään mieli. Uudessa ympäristössä jouduinkin keskittymään ihan toisiin asioihin, tapaamaan muita ihmisiä, huolehtimaan, että löydän kaupungilta hotelliin jne. Ja kas kummaa, kun aivoihin, ei mahdu kuin yksi ajatus kerrallaan, sain henkistä välimatkaa ja kummasti suru alkoi tuntua vähän väljemmältä. Huomasin, että maailma tarjoaa muitakin asioita, kuin jonkun miehenpuolikkaan.
Toisella kerralla menin vähäksi aikaa vapaaehtoistyöhön. Kiirettä oli ja toisalta opin huomaamaan, että on ihmisiä, joilla on vielä huonommin asiat. Uusi haastava tehtävä oli kuin lepoa mielelle.
Jos se mies sinut jätti, miksi sen pitäisi olla kiinnostunut sinun tunteistasi? Sanot että eksäsi jätti sinut surusi kanssa yksin, mitähän sitten odotit? Että hän istuisi vieressä ja pitäisi kädestä kiinni?