Meillä oli kaveri/tuttu/bestis aikoinaan jonka kanssa minä ja poikakaverini olimme erottamattomat useita useita vuosia. Tämä kaveri oli enimmäkseen sinkku mutta oli hänellä tyttöystäviäkin vuosien varrella, meni naimisiinkin ja ehti erota.
Sitten kävi jotain, mitä emme ymmärrä vieläkään. Kaveri kertoi alkaneensa seurustelemaan taas yhden naisen kanssa, he olivat olleet yhdessä vain hetken aikaa kun äkkiä tämä kaveri ei enää halunnutkaan olla meidän kanssamme tekemisissä. Ei mitään ilmoitusta, ei selitystä, ei mitään...Hän vaan ikäänkuin hävisi. Meillä oli muitakin yhteisiä tuttuja ja jotkut heistä sanoivat huomanneensa saman. Tuosta on nyt aikaa 10 vuotta ja pari tekstaria hän on laittanut meille tuona aikana. Näimme kerran vahingossa yksissä illanistujaisissa viisi vuotta sitten ja hän ei sanonut mitään muuta kuin anteeksi ja oli lohduton ja itki halaten meitä. Ja ennen kuin ehdimme sen enempää puhua, hän taas hävisi.
Mieheni otti sen tosi raskaasti aikoinaan, he olivat todelliset kaverit. Minullekin kaveri oli läheinen, kuin veli. Mieheni yritti ottaa yhteyttä häneen tuolloin alussa kun yhteys meni poikki, mutta hän oli vaihtanut numeron ja viesti oli aika selvä, hän ei halunnut pitää yhteyttä eikä olla tavoitettavissa. Lopulta mieheni lakkasi yrittämästä. Minä olen koittanut olla diplomaattinen enkä syyllistää ketään. Minussa elää toive että hän vielä joskus haluaisi jatkaa ystävyyttämme. Mitään peruuttamatontahan ei ole tapahtunut.
Olemme miettineet sen tyttöystävän osuutta tässä asiassa, voisiko hän olla se yhteyden katkaisija, mutta miksi joku dominoisi ketään noin, emme edes tunteneet häntä/ hän meitä.
Sitten kävi jotain, mitä emme ymmärrä vieläkään. Kaveri kertoi alkaneensa seurustelemaan taas yhden naisen kanssa, he olivat olleet yhdessä vain hetken aikaa kun äkkiä tämä kaveri ei enää halunnutkaan olla meidän kanssamme tekemisissä. Ei mitään ilmoitusta, ei selitystä, ei mitään...Hän vaan ikäänkuin hävisi. Meillä oli muitakin yhteisiä tuttuja ja jotkut heistä sanoivat huomanneensa saman. Tuosta on nyt aikaa 10 vuotta ja pari tekstaria hän on laittanut meille tuona aikana. Näimme kerran vahingossa yksissä illanistujaisissa viisi vuotta sitten ja hän ei sanonut mitään muuta kuin anteeksi ja oli lohduton ja itki halaten meitä. Ja ennen kuin ehdimme sen enempää puhua, hän taas hävisi.
Mieheni otti sen tosi raskaasti aikoinaan, he olivat todelliset kaverit. Minullekin kaveri oli läheinen, kuin veli. Mieheni yritti ottaa yhteyttä häneen tuolloin alussa kun yhteys meni poikki, mutta hän oli vaihtanut numeron ja viesti oli aika selvä, hän ei halunnut pitää yhteyttä eikä olla tavoitettavissa. Lopulta mieheni lakkasi yrittämästä. Minä olen koittanut olla diplomaattinen enkä syyllistää ketään. Minussa elää toive että hän vielä joskus haluaisi jatkaa ystävyyttämme. Mitään peruuttamatontahan ei ole tapahtunut.
Olemme miettineet sen tyttöystävän osuutta tässä asiassa, voisiko hän olla se yhteyden katkaisija, mutta miksi joku dominoisi ketään noin, emme edes tunteneet häntä/ hän meitä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ovat sellaisia. Tiukka määräys että vanhat kaverit on jätettävä tai.... Luultavasti siinä kävi juuri noin.
Tai sitten ei. Toisaalta tuommoiset elämän muutostilanteet on hyviä hetkiä pudottaa pois "ei toivottuja" tuttuja. Toiset on vaan niin riippakiviä etteivät tajua pientä vihjettä.
Miksi hän olisi lähettänyt kuulumistekstareita jos ei haluaisi olla missään tekemisissä? Ei kai niille ei toivotuille kavereille tekstailla.
Loogisin selitys on tietysti, että uusi nainen on antanut mahtikäskynsä. Toinen vaihtoehto on ollut jonkinlainen omaehtoinen irtiotto vanhoihin kuvioihin. Minunkin yksi kaverini katosi maisemista mitään ilmoittamatta melkein 15 vuodeksi. Se oli saanut tarpeekseen meidän jämähtäneistä kuvioistamme, duunistaan ja vähän kaikesta. Ryhtyi absolutistiksi askeetiksi, urheilijaksi ja muutti maasta. Mutta niin se vain lopulta tuli takaisin elämäntaparetkeltään.
Irtiotto entiseen voi joskus olla täysin mahdollista.
Takinkääntäjä siis:_ Todelliset Absolutistiaskeetikot eivät anna periksi.
*ylvästelee vaatimattomuuksissaan*
Ettäs tiedät.
Noin muuten yksi toinenkin kaveri tästä kaveripiiristämme kokeili samaa. Sille tuli avioero, jonka jälkeen se antoi kaikki huonokalunsa ja muut tavaransa pois aloittaakseen kaiken alusta. Lopetti myöskin polttamisen, dokaamisen ja aloitti urheilun. Saatuaan toisen danin mustan vyön se löysi mimmin, meni naimisiin ja teki kolme muksua. Totesi vain tuossa taannoin kaljoitellessamme, että keksivertotaviksen elämä on paljon helpompaa ja antoisampaa.
kun tilannetta ei tiedä täysin.
Voi olla naisen mustasukkaisuus tai ei.
Eräs tuttu nainen kertoi, että hänen ex-miehensä alettua seurustelemaan uuden naisen kanssa.
Nainen laittoi ehdoksi, ettei mies saa olla missään tekemisissä exänsä kanssa.
Koska asian kertoi naiselle naisen exä, ei liene lupaustaan pitänyt.
Oma villi veikkaukseni on että homma ei liity tuohon silloin uuteen naiseen vaan johonkin ihan muuhun. Hieman samantapainen tilanne oli lähipiirissä, kun eräs tuttu oli ajanut tuhannnen päissään autoa ja poliisit ottaneet kiinni. Eikä edes ensimmäistä kertaa, selvisi myöhemmin. Oli häkki heilahtanut eikä miekkonen ollut kertonut eikä selitellyt kelleen, minne hävisi. Häpesi asiaa niin hirveästi. Ennen oikeudenkäyntiä ehti järjestää asiansa juuri samoin, vaihtoi numeron jne ja pisti välit poikki kaikkiin. Ja ihan siis tavallinen heppu, ei mikään juoppo ja siksi vissiin ne omat toilailut otti niin raskaasti. Tämäkin tarina selvisi sitten muuta kautta, hän vaihtoi paikkakuntaakin.
Joskus häpeä ja/tai syyllisyydentunne ajaa ihmisiä tuollaiseen, eikä asian tavitse olla mikään oikeasti mikään älyttömän hirveä. Ei sillä, en hyväksy rattijuoppoutta yhtään, mutta en mä usko että meistä kukaan olisi selkää kääntänyt tuon vuoksi, pikemminkin varmaan moni olisi halunnut tukea toista. Mutta me ihmiset ollaan hassuja, oma heikkous ja omat mokailut saavat joskus ajamaan pois juuri ne ihmiset, jotka välittävät ja haluavat auttaa.
kadonnut mihkään maanrakoon vaan ihan sitä (ja sen tyttöystävää) nähtiin jossakin kaupassa ja kaduilla ja töissään. Mutta hän ei vaan pitänyt enää kehenkään yhteyttä (eikä se tyttöystäväkään kuulemma). Iltamenotkin loppui kuin seinään.
Miksi hän oli sitten niin pahoillaan nähdessään meidät silloin kerran, itki ja pyyteli anteeksi ja oli aivan onneton, jos omasta tahdostaan olisi halunnut entisestä elämästään eroon?!
En voi valitettavasti tämän enempää kertoa, en itsekään tiedä sen enempää.
murhaaja on tyttöystävä.
Jos noin, eikä muita isoja teille kenties tuntemattomaksi jääneitä syitä taustalla eikä myöskään esittämistä miehen taholta, niin aika vässykkä mies. Oikea jänishousu. Olisi kyllä nainenkin mikäli kyseisen miehen tilanteessa toimisi samoin.
Tekisi mieli sanoa, että noiden vuosien aikana olette kuitenkin ehtineet etääntyä niin paljon, ettei teidän väleistänne enää "entisiä" tule. On se mahdollista, mutta ehkä aavistuksen epätodennäköistä. Näin päättelin tuntematta ihmisiä.
Minulla on erään kaverin kanssa niin että olemme yhteyksissä ehkä kerran vuodessa ja kaikki on samoin kuin joskus muinoin.
Minulla on jotenkin noin melkein kaikkien kavereiden kanssa. Silti nähdessämme lähes kaikki on ennallaan tai jopa paremmin kuin silloin joskus. Toki heitä ei enää tunne samalla tavalla, mutta samat tyypit on silti kyseessä.
mut vois olla kaunis kevätkukka...Narsisti siis; osaavat tehdä toisen elämästä hetkessä helvetin, ja olonkin niin avuttomaksi, ettei kykene ajoissa lähtemään.