Tällä hetkellä tuntuu, että olen tämän ongelman kanssa maailman ainut ihminen.Sinäänsä alkaa tuntua, että ongelma on sinäänsä minussa ei miehessä, vaikka asia ei näinkään ole.
Pieni pohjustus olisi varmaan paikallaan.Olemme olleet yhdessä jo viisi vuotta ja tuossa ajassa olemme eronneet ja palanneet takaisin yhteen kymmeniä kertoja.Näille eroille on löytynyt usein sama yhdistävä tekijä - miehen salaisuudet.Olen ollut tietoinen jo pitkään siitä että miehelleni on annettu diaknoosiksi paranoidinen skitsofrenia ennen tapaamistamme, mutta ajan saatossa se on muuttunut ties miksi.Oireet kyseiseen sairauteen ovat ilmeiset ja miehelläni on joskus taipumusta tämän johdosta saada aikaan hyvinkin kummallisista asioista maailman sota tai luullotella mitä milloinkin jopa ihan tuntemattomista ihmisitä.Aluksi tämä oli hyvin rasittavaa koska en osannut ymmärtää miestäni millään tavalla vaan koitin järellä tolkuttaa ettei kukaan saa käyttäytyä miten haluaa.No ei siitä koskaan mitään tullut.Välillä on parempia kausia jolloin menee hyvin ja tasapainoisesti mutta sitten sitä saakin puolustella itseään ja toisen sanoja ja tekemisiä vaikka kuinka paljon.
Ongelma on kuitenkin enemmän suhteessamme tämä ettei mies, vaikka hoidoissa käykin myönnä että hänellä olisi mitään ongelmaa.Pelkkää masennusta kuulemma.Silti hänelle annetaan reseptejä skitsofrenian hoitoon ja ahdistukseen.Olen hieman ymmällä koska en tiedä kunnolla kuinka homma toimii.Mies väittää että ne ovat tavallinen rumpa,että toisia tabuja saadakseen pitää ottaa toinenkin resepti vastaan.No terve järki sanoo ettei niin kumminkaan homma toimi.
Olen koittanut selittää miehelleni että olisi hyvä minunkin saada tukea ja tietoa siitä minkälaista hänen elämänsä aina välillä voi olla.Haluisin seista hänen rinnallaan ja olla hänelle tukena pahoinakin hetkinä.Kommentit on tähän yleensä kovin tylyjä, asia ei kuulu sinulle, ei minulla mikään ole, minulla on terveenpaperit ja itse olet sairas. Jotenkin tuntuu ettei mieheni itsekään tiedä mikä hänellä on tai sitten hjän pelkää liikaa kertoakseen totuuden.Tahtoisin hänet todellakin saada puhumaan ja ottamaan minut tälläkin osa-alueelle itsestään mukaan, koska muuten tunne etten pysty loppu elämääni elämään toisen ihmisen vielä nimettömän ongelman kanssa.
Onko täällä ketään jolla olisi ollut samankaltaista ongelmaa tai joka tajuaisi mikä tässä on homman nimi.
Pieni pohjustus olisi varmaan paikallaan.Olemme olleet yhdessä jo viisi vuotta ja tuossa ajassa olemme eronneet ja palanneet takaisin yhteen kymmeniä kertoja.Näille eroille on löytynyt usein sama yhdistävä tekijä - miehen salaisuudet.Olen ollut tietoinen jo pitkään siitä että miehelleni on annettu diaknoosiksi paranoidinen skitsofrenia ennen tapaamistamme, mutta ajan saatossa se on muuttunut ties miksi.Oireet kyseiseen sairauteen ovat ilmeiset ja miehelläni on joskus taipumusta tämän johdosta saada aikaan hyvinkin kummallisista asioista maailman sota tai luullotella mitä milloinkin jopa ihan tuntemattomista ihmisitä.Aluksi tämä oli hyvin rasittavaa koska en osannut ymmärtää miestäni millään tavalla vaan koitin järellä tolkuttaa ettei kukaan saa käyttäytyä miten haluaa.No ei siitä koskaan mitään tullut.Välillä on parempia kausia jolloin menee hyvin ja tasapainoisesti mutta sitten sitä saakin puolustella itseään ja toisen sanoja ja tekemisiä vaikka kuinka paljon.
Ongelma on kuitenkin enemmän suhteessamme tämä ettei mies, vaikka hoidoissa käykin myönnä että hänellä olisi mitään ongelmaa.Pelkkää masennusta kuulemma.Silti hänelle annetaan reseptejä skitsofrenian hoitoon ja ahdistukseen.Olen hieman ymmällä koska en tiedä kunnolla kuinka homma toimii.Mies väittää että ne ovat tavallinen rumpa,että toisia tabuja saadakseen pitää ottaa toinenkin resepti vastaan.No terve järki sanoo ettei niin kumminkaan homma toimi.
Olen koittanut selittää miehelleni että olisi hyvä minunkin saada tukea ja tietoa siitä minkälaista hänen elämänsä aina välillä voi olla.Haluisin seista hänen rinnallaan ja olla hänelle tukena pahoinakin hetkinä.Kommentit on tähän yleensä kovin tylyjä, asia ei kuulu sinulle, ei minulla mikään ole, minulla on terveenpaperit ja itse olet sairas. Jotenkin tuntuu ettei mieheni itsekään tiedä mikä hänellä on tai sitten hjän pelkää liikaa kertoakseen totuuden.Tahtoisin hänet todellakin saada puhumaan ja ottamaan minut tälläkin osa-alueelle itsestään mukaan, koska muuten tunne etten pysty loppu elämääni elämään toisen ihmisen vielä nimettömän ongelman kanssa.
Onko täällä ketään jolla olisi ollut samankaltaista ongelmaa tai joka tajuaisi mikä tässä on homman nimi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Masennukseen ei tietääkseni määrätä skitsofrenian lääkkeitä.
On harmi ettei mies jaa kanssasi sairauttaan tuon enempää, olisihan se vähintäänkin kohtuullista koska sairaus varmasti vaikuttaa sinunkin elämään todella paljon.
Onko hänelllä sairaala jaksoja? Silloinhan voisit ujuttautua jotenkin kenties mukaan.
Ex mieheni sairastui skitsoaffektiiviseen häiriöön ja silloin kävimme jonkinlaisessa terapiassa yhdessä Auroran sairaalan/kuntoutuskodin yhteydessä.
Ainoastaan niitä kertoja on sairaalassa, jolloin hänet sinne väkisin viedään.Joskus oman lääkärin, psykologin, minun tai jonkun ulkopuolisen pyynnöstä.Näinä kertoina mies on ollut hyvinkin sekava, ja vaaraksi monellekin. En ole koskaan kuitenkaan saanut mahdollisuutta sanoa sanotavaani hoitolaitoksen henkilökunnalle tai edes miestä hoitavalle psykologille. Yleensä hoito ei kestä kauna vaan hänet palutetaan sen nojalla ettei hoitolassa ole mitään kummallista tapahtunut, ja koska se on pakkohoidon lain mukaan tehty niin ne ei saa pitää kuin sen 4 päivää korkeintaan viikon.
Olen itse jonkun verran tutkinut ja keskustellut omien auttavien kanssa asiasta, eikä tilanne näytä hyvältä.Niin kuin sinulla ehkä minunkin tulee harkita sanaa ex pysyvästi. On rasittavaa kun ei saa oikeutta pitää suhdettaan ja ihan vain siksi että niin moni taho estää sitä. Tällä viittaan siihen, ettei esim. miestäni hoitava ihminen vain voi sanoa sitä hänen puolestaan tai en vain voi käpsytellä sinne ja sanoa että hei, mä olen sen miehen nainen ja minulla on asiaa, koska ei se ihminen voi myöntää että mieheni on hänen potilaansa.Typerä yksityisyydensuoja ainakin näissä asioissa ja varsinkin niille jotka ottavat vakavasti oman parisuhteensa.
Kun ei vielä(onneksi) ole niitä lapsiakaan,niin kannattasko miettii ihan tarkkaan,,ollakko tuollaisen kanssa yhdessä?
Itse pitkässä liitossa normaalin miehen kanssakin voin sanoa,että vaikeita aikoja tulee ilman tuollaisia mielenterveysongelmiakin!! Miten jaksat jatkossa,jossa arki on tavallisellekkin parille haastava!
Lapsien hankkimista alat kuitenkin jossain välissä harkita ja on lapsille kauheaa,kun isällä päässä heittää!
Sitä tarttee kuitenkin siinä lasten hoidossakin ihan täyspäistä kumppania,eikä ylimääräistä isoa lasta!
Ota kuule järki käteen ja lemppaa se mies! Ajattele,että nuorena saat vielä vierellesi sen normaalin kumppanin,jonka olkapäähän voit turvautua tarvittaessa,nykyisen kanssa et voi sitä koskaan tehdä!
Aira Samulin on kertonut hyvin turvattomasta liitostaan skitsofreenikon kanssa ja hänen tyttärensä mielisairaudesta!
nyt niin, että kumppaninasi on ns.perusmies (joka ei muutenkaan aina kuuntelisi) diagnosoituine sairauksineen (perinnöllinen ehkä), eikä se muuksi muutu. Lääkehoito auttaa, mutta oirejakson ollessa päällä järkipuheilla ei ole merkitystä, se kuuluu tautiin.
Tällöin ei ole tavatonta, että potilas joudutaan (jopa poliisi-)viranomaisten toimesta viemään pakkohoitoon - ja kuten sanot, viikoksi(!) korkeintaan, jos isompaa rettelöintiä ei tapahdu. Sen jälkeen muodollisesti lain nojalla, mutta lyhytnäköisistä kustannussyistäkin, kotiutetaan. Käytännössä Sinun hoitoosi.
Onhan tietty olemassa hoitosuhteita paljonkin, mutta yleensä niissä on takana pitkä historia. Sulla parisuhde tasavertaisena ei ole päässyt kunnolla alkuunkaan. Että tältä pohjalta jatko on mietittävä.
Et maininnut ikäluokkaasi, mutta suht' nuori lienet kuitenkin.
tällä laululla tätä kirjoitustani :D
etsinyt vertaistukiryhmiä? Siellä voi puhua asioista sellaisten ihmisten kanssa joilla on kokemuksia samanlaisita asioista. Ainakin mielenterveyden keskusliitosta saa tietoa näistä ryhmistä; http://www.mtkl.fi/
Älä tyydy tilanteeseen, olette eronneet jo monta kertaa.
"koska se on pakkohoidon lain mukaan tehty niin ne ei saa pitää kuin sen 4 päivää korkeintaan viikon. "
Hoidon tulee kestää niin kauan kuin tarvetta on, jopa pari kuukautta. Nykyisin on myös tehokkaita pistoksena annettavia lääkkeitä. Ilmeisesti hoito ei ole riittävällä tasolla, jos hän on useasti viety pakkohoitoon.
Miehesi voi halutessaan allekirjoittaa lapun, jolla olet oikeutettu tutustumaan hänen tietoihinsa omaisena. Miehen kautta lähtee, että pääsisit mukaan perhetapaamisiin, yms. Sinulla on oltava kunnon status puolisona, jotta pääset mukaan asioihin. Tämän voit mieheltäsi vaatia.
On väärin, että mies lähetetään sinulle kotihoitoon, etkä tiedä riittävästi hänen sairaudestaan, omaishoidon tuesta puhumattakaan. Järjestelmä käyttää sinua väärin hyväkseen tässä tapauksessa.
Skitsofrenia voi olla periytyvä sairaus, tai siis taipumus siihen periytyy, vaikkakin se voi ilmetä myös muussa tapauksessa.
Suosittelen, että lapsia ei tuon miehen kanssa kannata hankkia, ethän ole hänelle edes puolisona tasa-arvoinen hänen näkövinkkelistään katsoen. Sinulta salataan asioita ja elämä sairaan vaihtelevien kausien kanssa on vaikeaa.
Olisiko lapsen hyvä kasvaa tuollaisessa ympäristössä?
Onko sinun hyvä kasvaa nykyisessä suhteessasi?
Pysy kaverina nykyisellesi, jos haluat, mutta etsi tulevaan parisuhteeseesi mukava ja reilu mies.