Erottiin reilu kk sitten, koska suhteemme alkoi rakoilla niin pahasti ettei siihen tullut enää mitään selvyyttä vaikka yritettiinkin. Tai ainakin haluttiin yrittää. Ehkä molemmat olisi voineet antaa vähän paremman panoksen siinä vaiheessa.Sitten yhden suuren konfliktin päätteeksi minä muutin pois. Yhden päivän aikana. Eikä mieheni ollut edes paikalla. No kuitenkin. Asun nyt omassa kämpässäni, mutta kuitenkin samalla paikkakunnalla. Aluksi emme olleet missään yhteydessä toisiimme melkein pariin viikkoon. Sitten yhtenä heikkona hetkenä soitin hänelle, mikä oli virhe siinä mielessä jos olisin halunnut kunnolla hänestä irrottautua. Puhuminen kuitenkin tuntui todella hyvälle ja käytiin läpi syitä eroomme ja hän myönsi tekemänsä virheet ja olisi valmis yrittämään korjata niitä. En pidä itseäni mitenkään pyhimyksenä, mutta suurin syy eroomme oli mieheni käyttäytymisessä. Nyt ollaan oltu enemmän tai vähemmä tekemisissä toistemme kanssa. Ollaan nähty ja soiteltu. Välillä huonolla ja välillä ihan hyvällä menestyksellä. Kuitenkin välillä kaikki on taas niin yhtä tunteiden vuoristorataa. Riidellään ja kiukutellaan toisillemme ja sitten taas sovitaan ja juostaan toistemme syliin. Todella raastavaa välillä suoraan sanottuna ja välillä taas niin uskomattoman ihanaa. Ollaan sovittu, että molempien täytyy miettiä asioita rauhassa eikä olla tekemisissä ja sitten taas kumpikaan ei voi olla erossa ja nähdään ja soitetaan. En todellakaan tiedä mitä tekisin. Toisena päivänä haluan aloittaa kaikki alusta ja toisena haluan vain jatkaa elämääni yksin. Jos odotuksia ja pettymyksiä oli silloin kun olimme virallisesti yhdessä niin nyt niitä on tuhat kertaa enemmän. Enemmän odotuksia toista kohtaan ja pettymyksiä aivan turhista ja typeristä asoista. Välillä sitä tuntee itsensä niin typeräksi kuin olla ja voi. Tänäänkin soitettiin ja itkuunhan se minun puoleltani loppui. Samalla päättää, että koskaan en enää soita tai vastaa jos hän soittaa ja samaan aikaan tietää että niin ei tule käymään ja vain odottaa seuraavaa yhteydenottoa. Ja kuitenkin ehkä tietää, että mitään tästä ei loppujen lopuksi kuitenkaan tulisi. Vai tulisiko. Muuta en tiedä sanoa kuin sen etten halua ketään muuta ja vain hänen kanssaa on hyvä olla. Samalla tuntuu kuitenkin, että tämä kaikki hajottaa minut pieniksi palasiksi enkä tule ehjäksi enää koskaan. Tunnen itseni säälittäväksi ja kurjaksi. Miten yhdestä ihmisestä joka on myös tuottanut niin paljon pahaa mieltä ja tuskaa, itkua ja huutoa ja ties mitä. Miten siitä on niin helvetin vaikea päästä eroon. Olen siis jäänyt kiinni. Ja tuntuu etten pääse irti. Ja jos en itse soita niin vastaamatta en ainakaan voi olla. Tuntuu todella, että tulen hulluksi kohta....
Olen sitten jäänyt kiinni entiseen....
MinäPieni
81478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuulostaa jotenkin tutulta, tai siis niin että tuossa on palanen samaa kuin omassa tilanteessani, me tosin ei riidelty juuri koskaan, mutta lopulta meillä ei ollut mitään yhteistä, ei tehty yhdessä mitään, ei puhuttu juuri mistään.... oltiin kuin kämppiksiä, käytiin töissä ja nukuttiin vierekkäin, nyt ollaan oltu noin kuukausi erillään, ollaan sovittu että ei kai tässä mitään järkeä ole tällein jatkaa, mutta samalla kuitenkin tuntuu niin väärältä erota, tänään taas nähtiin, ihan uskomattoman haikea olo... en tiedä.. pelkään itsekkin sekoavani tämän tilanteen kanssa, tunteiden puolesta tekisi niin mieli sanoa että "Tule kulta kotiin" mutta järki taas sanoo että erotkaa...
10v minulla aikoinaan kesti tuollaista samaa paskaa.. sitä oli jotenkin niin sokea kaikelle.. nyt 10v myöhemmin olen 27v,2lapsen yh.. mies viilettää ties missä,ei kanna mitään vastuuta..ei ole edes nähnyt 4kk ikäistä pientä poikaansa.
Tänään taas nähtiin. Ja nyt päätin ainakin yrittää olla itsekseni ja selvittää omia ajatuksiani. Mun on oikeasti pakko vaikka tuntuis kuinka pahalle. En itekkään oo oikein selvillä siitä mitä haluan eikä se selvitä ajatuksia yhtään, että nähdään miehen kanssa. Pakko ottaa aikaa ja ajatella. Kai sitä sitten huomaa jossain vaiheessa mitä haluaa oikeasti. En tiedä. Toivoisin tähän vain niin kovasti jotakin selvyyttä. Tällainen eipäs juupas on kaikista raastavinta....
Tiedän tunteen! Meillä ero 3kk sitten ja vieläkin omat tunteet sekaisin. Tahtoisin toisaalta kovasti yrittää vielä jatkaa, koska mielestäni suhteessamme myös paljon hyvää. Asioiden sekaisuus vaan on todella rankkaa ja kuluttavaa. Tapailemme ja soittelemme mieheni kanssa edelleen. Hän kuitenkin vastentahtoisempi jatkamaan yhdessä. Välillä tuntuu, että olen aivan hajalla ja välillä taas jaksaa jotain. Pakko vaan uskoa, että asiat selviää ja luottaa tulevaisuuteen.
tahtoo olla niin että jos kerran jo eroaa, niin mahdollisuudet "aloittaa alusta" puolittuvat jokaisen erokerran jälkeen. Sitä uskoo että haluaa unohtaa menneet, muuttua ja olla kiltimpi ihminen, mutta todellisuus on että se on erittäin vaikeaa. Siihen tarvittaisiin molempien 100%-panostus. Tämä kaikki on ihan omalla kokemuksella hankittua tietoa.
Hanki itsellesi kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, sitä saa kirjakaupasta tai vaikka www.kiianmaa.com nettikaupasta. Ala rakentaa suhdetta itseesi ja mieti kirjan avulla suhteenne toimivuutta, sen vuorovaikutusta ym. Kirjoituksesi kuvaa mielestäni rakkauden lisäksi myös suurta riippuvuutta. Voit myös oppia paljon itsestäsi ja toimivista ihmissuhteista, sinun on todella saatava muuta ajateltavaa kuin velloa suhteenne aallokoissa, kirjan ajatusten myötä voit selvitellä ajatuksiasi ja tuntemuksiasi ja todeta että erilaiset tunteet ovat erossa luonnollisia ja hyväksyttäviä. Sinuna pyrkisin kaikin voimin eteenpäin palaamatta vanhaan toimimattomaan suhteeseen.
Asutaan samalla paikkakunnalla, eri osotteissa, mies muutti omaan kämppäänsä noin puolen kilsan päähän minusta juhannuksen tienoilla.. Ollaan oltu koko eron jälkeinen aika periaatteessa ns yhdessä, tuskin kukaan on edes tajunnut että ollaan "erottu", mut nyt eilen päätettiin ottaa tauko kokonaan mun ehdotuksestani.. Yhteistä eloa takana 5 ja puol vuotta ja nyt katellaan, miltä se yksin olo sit loppuin lopuks tuntuu ja että onko meistä vielä yhteen.. Kumpikin rakastaa ja seksi on mahtavaa, mut sit "ne muut jutut" tuli sotkemaan väliin (ei kolmansia osapuolia kummankaan taholta, yleiskäytökseen liittyvät jutut sen sijaan).. Voimia siulle..
Kuka idiootti näitä kirjoittaa. Jos pettää niin jätä. Jos ottaa niin vikise. Jos antaa niin ota. Mutta vain OMAN puolison kanssa.