Landola j-600b

on perin sureka vanerinpala. Ei liene mitään arvoa, mutta lasten leikkikaluna voinee mennä.

Vaikea sanoa kitaran oikeaa arvoa, sillä se riippuu niin monesta tekijästä. Merkki, malli, ulkonäkö (kulumat), viat, ääni, soitettavuus, ym. vaikuttavat kitaran hintaan. Käytetyn kohdalla arvon eli hinnan voidaan sanoa olevan oikea silloin, kun myyjä ja ostaja ovat molemmat sovittuun hintaan tyytyväisiä.

Jos kitarasi soi hyvin ja on hyvä soittaa, etkä ole sitä myymässä, niin silloinhan se on sinulle arvokas. Muiden mielipiteillä ei silloin ole väliä. Landolasta ollaan yhtä montaa mieltä kuin on mielipiteen antajiakin ja suurin osa sanoo Landolan olevan huono. Usein nämä kommentit kuullaan niiltä, jotka ovat lukeneet muiden negatiivisia kommentteja ja samaistuneet niihin, mutta eivät ikinä ole kyseistä merkkiä edes kokeilleet.

Oma nylon Landolani on 90-luvun alusta. Parempaa ja kalliimpaa en tarvitse, sillä tuokin soi juuri niin hyvin kuin haluankin sen soivan. Sen ääni on myös äänitettynäkin lähes erinomainen. Aina ei merkki ja kallis hinta ratkaise, vaan ääni ja soitettavuus menee ainakin omalla kohdalla niiden edelle. Tämä on soinut ja toiminut aina tarvittaessa.

Ei ole mitään parempaa kuin koto-Suomalainen Landola. Itselläni 90-luvun nailon-lanttula. Vähän kärsinyt, mutta soi edelleen yhtä hyvin, jopa paremmin, kuin muut koittamani kitarat :)
70-luvun Landola on mittaamattoman arvokas. Rahaa siitä et tosin hirveästi saane, jos aiot sen myydä. Mutta tunnetasolla. Kelpaisi minullekin :)