Olen tapaillut miestä 8 kertaa parin kuukauden aikana. Netin kautta nähtiin ja ensivaikutelma oli lähes täydellinen niin, että ihastuin heti...nyt ihastus laskenut ja järki alkanut raksuttaa vai onko?
Ongelmana on, että hän viettää kaverinsa (miespuolinen serkku, jolla leukemia) kanssa paljon aikaa, koska tämä ei pärjää ilman apua ns. kaikki ruokakaupassa käynnit ym. he tekevät yhdessä ja ymmärrän kyllä, että itsekkin auttaisin tässä tilanteessa toista. Lisänä muut kaverit joiden luona hän käy. Itsestä vaan on nyt kuukauden jälkeen alkanut tuntumaan, että aina kun haluaisin nähdä niin hänellä on muuta menoa tai hän on tämän kaverin luona käymässä tms., joten kaikki tapailuajankohdat päättää hän ja minun on käytännössä suostuttava näihin harvoihin näkemisiin, jos aion häntä enintään kerran viikossa nähdä. Samalla paikkakunnalla parin km:n päässä toisista asutaan. Pelkään, että tätä se on sitten vuosikaudet, kun jo vuoden verran tätä leukemiakaveria auttanut eli saan tyytyä siihen mitä jää ja muut saavat päältä haluamansa ja jään aina olemaan viimeinen huomion kohde? Hän ei näe tätä kaverinsa auttamista minään ongelmana vaan kertoilee innolla aina tapaamisen aikana, mitä he ovat tehneet.
Toiseksi ongelmaksi on noussut se, että ensimmäistä kertaa viimeksi nähdessä tuntui siltä hetken, että hän ei ole se mies, kulta jonka haluan. Reikäsukat, hieltä haiseva lenkkitakki, reikäiset housut.....ei niin tuntunut kivalta halata...ei ollenkaan. Itse olen tottunut pukeutumaan siististi ja vaikkei rahaa olekaan paljon käytössä niin ehjissä vaatteissa kuljen. Tykkään myös pitää asuntoni siistinä ja hän taas ei perustellen, että ei ehdi siivota ja mm. mainosposti on ainakin vuoden verran kertynyt kasoihin hänen eteiseensä eikä asunnossa pääse pahvilaatikoiden vuoksi paljon kävelemään. Ärsyttävä piirre ettei imuria voi joskus käyttää. Olenko tulossa liian pinnalliseksi?
Olen miettinyt pitäisikö jatkaa tapailua vai lopettaa enkä enää tiedä. Tuntuu vain, että vaikka hänellä on mukava naama ja kivat jutut, mutta huomiointia ei niin väsyn ennen pitkää tälläiseen. Meillähän on vain pari kilometria matkaa toisten luo!
Haluaisin miehen, jolla olisi aikaa esim. iltaisin käydä lenkillä, katsoa leffaa tai muuten vaan nähdä. Miksi se on niin pir** vaikeaa vai onko tämä normaalia mieheltä, joka on kiinnostunut naisesta?
Ongelmana on, että hän viettää kaverinsa (miespuolinen serkku, jolla leukemia) kanssa paljon aikaa, koska tämä ei pärjää ilman apua ns. kaikki ruokakaupassa käynnit ym. he tekevät yhdessä ja ymmärrän kyllä, että itsekkin auttaisin tässä tilanteessa toista. Lisänä muut kaverit joiden luona hän käy. Itsestä vaan on nyt kuukauden jälkeen alkanut tuntumaan, että aina kun haluaisin nähdä niin hänellä on muuta menoa tai hän on tämän kaverin luona käymässä tms., joten kaikki tapailuajankohdat päättää hän ja minun on käytännössä suostuttava näihin harvoihin näkemisiin, jos aion häntä enintään kerran viikossa nähdä. Samalla paikkakunnalla parin km:n päässä toisista asutaan. Pelkään, että tätä se on sitten vuosikaudet, kun jo vuoden verran tätä leukemiakaveria auttanut eli saan tyytyä siihen mitä jää ja muut saavat päältä haluamansa ja jään aina olemaan viimeinen huomion kohde? Hän ei näe tätä kaverinsa auttamista minään ongelmana vaan kertoilee innolla aina tapaamisen aikana, mitä he ovat tehneet.
Toiseksi ongelmaksi on noussut se, että ensimmäistä kertaa viimeksi nähdessä tuntui siltä hetken, että hän ei ole se mies, kulta jonka haluan. Reikäsukat, hieltä haiseva lenkkitakki, reikäiset housut.....ei niin tuntunut kivalta halata...ei ollenkaan. Itse olen tottunut pukeutumaan siististi ja vaikkei rahaa olekaan paljon käytössä niin ehjissä vaatteissa kuljen. Tykkään myös pitää asuntoni siistinä ja hän taas ei perustellen, että ei ehdi siivota ja mm. mainosposti on ainakin vuoden verran kertynyt kasoihin hänen eteiseensä eikä asunnossa pääse pahvilaatikoiden vuoksi paljon kävelemään. Ärsyttävä piirre ettei imuria voi joskus käyttää. Olenko tulossa liian pinnalliseksi?
Olen miettinyt pitäisikö jatkaa tapailua vai lopettaa enkä enää tiedä. Tuntuu vain, että vaikka hänellä on mukava naama ja kivat jutut, mutta huomiointia ei niin väsyn ennen pitkää tälläiseen. Meillähän on vain pari kilometria matkaa toisten luo!
Haluaisin miehen, jolla olisi aikaa esim. iltaisin käydä lenkillä, katsoa leffaa tai muuten vaan nähdä. Miksi se on niin pir** vaikeaa vai onko tämä normaalia mieheltä, joka on kiinnostunut naisesta?
Vastaukset 18
Vanhimmat
nauraisko tässä vai mitä,tiiä.
Meleko sika kuuluu olevan, ja ei tuo ihan normaaliltakaan kuulosta,et kai sun on ite ratkaisusi tehtävä.
1. JÄTÄ SE MIES HETI, TAI KATTELE SAMALLA SEURAAVAA
2. Nappaa uusi mies näillä vinkeillä:
*mee baariin
*laita ilmotus nettitreffeihin
*laajenna reviiriäs kattamaan muutakin kuin tämänhetkisen reviiris
*liiku enemmän niin ajatukses selvenee ja mieli pysyy virkeänä
tiedä, jos mies muuttuu ajan kans....
Tuo sotkuisuus on tosi huono juttu, mahdollisessa yhteenmuutossa sinä siivoat kahden ihmisen sotkut ja peset pyykit, parsit kuteet tai päivität ukon vaatekaappia jotta kehtaat hänen kanssaan kulkea.
Sitten, jos elelet jo nyt hänen ehdoillaan niin tulet tekemään sitä jatkossa. Ei ole tervettä että hän päättää milloin näette..tulipahan vain mieleeni että mitä sukupuolta ne kaverit loppujen lopuksi onkaan jne. Voipi olla että ikäviä ylläreitä on tiedossa ajan kanssa, toisia naisia, ryyppyreissuja jne.
Parempi yksin kuin huonossa suhteessa.
Tsemppiä tulevaan!
Vaikuttaa alustavasti kaverilta joka tarvitsee "äidin" jotta voi keskittyä omiin juttuihinsa. Tottakai se serkun auttaminen on tärkeää. Jos matkaa on niin vähän niin kyllä sitä aikaa sen verran luulisi sentään löytyvän että voi nähdä useammin viikolla. Sitten jos välimatka on 200-300 km niin voi jo vähän sillä perustella.
Voihan hänestä tulla pienellä ohjeistuksella hyväkin kumppani.
Yleensä ihastuneet ihmiset haluavat olla enemmän yhdessä, ja myös nukkua aina sylikkäin päivittäisiä ilta- ja aamupanoja unohtamatta. Tuo on ihan naurettavaa että 8 kertaa tavannut 2kk aikana, siitä ihastukset ovat hyvin kaukana.
"Haluaisin miehen, jolla olisi aikaa esim. iltaisin käydä lenkillä, katsoa leffaa tai muuten vaan nähdä. Miksi se on niin pir** vaikeaa vai onko tämä normaalia mieheltä, joka on kiinnostunut naisesta?"
Et sinä sitäkään oikeasti halua. Kyllästyisit mokomaan ennemmin tai myöhemmin. Jotain siltä väliltä..
"Haluaisin miehen, jolla olisi aikaa esim. iltaisin käydä lenkillä, katsoa leffaa tai muuten vaan nähdä. Miksi se on niin pir** vaikeaa vai onko tämä normaalia mieheltä, joka on kiinnostunut naisesta?"
Hänellä on elämäntapansa ja sisältö elämässä. Sinä olet uusi ihminen ja vaikka olisit kuinka hieno ja mukava niin olet kuitenkin ainakin tässä vaiheessa toissijainen koska todellakin saatat - kuten itsekin ilmaiset - lähteä milloin tahansa. Tässä siis testataan myös sinua, omia valmiuksiasi etkä sinä ole ainoa henkilö teatterissa jolla on tarpeita ja vaateita ja toiveita.
Minusta kuulostaa siltä että mies on itse ongelmissa vastuidensa ja kaiken muun kanssa. Ts. hänen elämänsä rutiini johtaa noihin asioihin. Kysy itseltäsi: Jos autat häntä siivoamaan ja uusimaan vaatekokoelmansa saatko lopputuloksena sentyylisen miehen ja yhteyden häneen joka antaa teille enemmän laatuaikaa yhdessä? Kyse ei ole vain siitä mitä HÄN tekee vaan myös siitä mitä SINÄ teet - katsos; jos olette yhdessä on myös aikanne ja tilanne yhteinen ja siksi intressinnekin - ja edut joita voitte tehdä.
Ellei tämä vaihtoehto kiinnosta niin näetkö tuolla vähän kauempana valtavan naislauman jotka kotkottavat että missä on heidän siisti tavallinen ihana miehensä?
Jos sinua ei kiinnosta tehdä elämääsi johon saattaa kuulua tarve palvella toisia ihmisiä saadaksesi sen mitä haluat itse saavuttaa niin mene joukon jatkoksi kiistelemään niistä harvoista vapaista kunnon tyypeistä (joita usein ei edes arvosteta.). Toisaalta voit myös katsoa tosiasioita ja todeta että olet tutustunut mieheen jolla on selvästi välittämisen piirre. Se ei ole ihan vähän nykyaikana miehessä.
Yksi on takuuvarma. Yrittämättä et ainakaan onnistu.
kysyisin mieheltä suoraan, että kiinnostaako vai ei ??! Jos vähänkään epäröi niin uutta kehiin!
"Nirppanokkainen vaivaa näkemätön kuluttaja" on naistyypeistä kaikkein säälittävin ja suhteen kannalta huonoin valinta.
niin onpa ihme. Ap kirjoittaa että mies sanelee milloin nähdään ja missä sekä aina on kuinka mies haluaa, naista ei oteta huomioon jne. Se ei todellakaan ole tervettä parisuhteessa! Kompromissi on eri asia toisen pillin mukaan tanssiminen.
No totta vitussa mies tekee mitä haluaa. Kannattaisko myös naisen hankkia sisältöä elämäänsä. Itse en ainakaan edes ehtisi olemaan koko ajan toisen kyljessä kiinni.
Kerran täällä elämää vain eletään, joten älä hukkaa elämääsi. Jos vaikuttaa siltä, että mies ei halua millään tavalla muuttua esim. kertomasi siivoamisen suhteen tai tapaamisten suhteen niin turha sinun on kuluttaa häneen aikaasi, varsinkin jos ihastumisesi häneen on tehnyt täyskäännöksen. Kysy silti häneltä ensin asioista ennenkuin teet päätöksesi.
Kuulostaa kyllä siltä, että kuitenkaan ihan noita kaikkia totuttuja piirteitä ihmisessä ei voi muuttaa ja tuskin loppuikääsi haluat olla nalkuttava akka yrittäessäsi "muuttaa" epätoivoisesti miestä. Voi vain todeta, että ehkä olette niin erilaisia, mutta niinkuin sanoin juttele ensin.
SIKA MIKÄ SIKA. VANHA KOIRA EI OPI UUSILLE TAVOILLE. SITÄ SAA MITÄ TILAA.
Jumala on aina yhteensaattanut ihmiset jostain syystä eikä sitä pidä väheksyä yhtään vaan yritettävä loppuun asti oli sitten kyse mistä tahansa asiasta. Ei ole suotavaa, että noin vain ihmistä jätetään jonkun tapaamisten vähyyden vuoksi tai sen, että teillä on niin paljon eroa. Esimerkkinä tämä ampumistapaus Espoossa: tämä nainen oli urhea kun ei luovuttanut, joten opi siitä. Jokaisen ihmisen pitäisi tehdä näin urheasti eikä vaihtaa kumppania heti ensimmäisen tapaamisen jälkeen. Näin kaikille varmasti löytyisi kumppani eikä tarvitsisi etsiä paria. Parasta olisi jos poliitikot ymmärtäisivät tehdä jonkunlaisen lakipykälän siitä, että naiset määrättäisiin jo etukäteen miehille 18-vuoden iässä eikä heidän tarvitsisi tälläisiä asioita ajatella tai edes yrittää ajatella. Näin saisimme paljon jälkikasvua ja kaikki olisivat tyytyväisiä.
jumala ei pyöritä bingoa tässä hiippakunnassa, mutta ajatus naisten määräämisestä miehille oli kiehtova, ainakin jos sattuis se kympin tyttö itelle.
Vaikean mietinnän jälkeen tulikin ihan itsestään helppo päätös kaikelle. :D
Sain perjantain ja lauantain välisenä yönä klo. yhden aikaan soiton häneltä, että rahat ja avaimet on viety baarissa, että voisko hän tulla sohvalle nukkumaan. Annoin periksi, koska hän vakuutti nukkuvansa häiritsemättä sohvalla.
Ovella huomasin, että hän horjui kaljapullo kädessä ja reppu selässä. Teki mieli saman tien käskeä ulos, mutta en halunnut syödä lupaustani. Juteltiin ja hän ilmoitti, että on nälkä. Tietysti annoin syödä. Syömisen jälkeen hän kaivoi repusta viinipullon ja pari kaljaa lisää. Siinä vaiheessa ärsytti niin kovaa, että valehtelin ettei viinipullon avaajaa ole. Lähdin nukkumaan ja tietysti valvoin kamalan kovan kuorsauksen takia.
Aamulla vessan lattialla lojui märkä sukkapari keskellä kusilammikkoa. *iru oli sen jälkeen päässyt omassa pääkopassa irti ja sika sai lähteä.
Tarinasi ontuu. Olet oikeasti miesten vihaaja. Halusit tulla palstalle provoilemaan paskaa. Sen kyllä näki jo avauksesta.