Tapasin nykyisen "emäntäni" pari vuotta sitten. Rakastuttiin ja hän oli vielä jopa naimisissa. Erohan siitä tuli ja muutettiin yhteen. Alussa kaikki oli hyvin mutta viimeisen vuoden aikana mustasukkaisuus on tullut uskomattoman vahvasti suhteeseen. Hän tutkii kännykkäni ja pankkitilini ja tietokoneen historian jne..
Jopa televisiosta jos tulee vähäpukeisia naisia niin siitä pitää keskustella. Haukan lailla seuraa kaupungilla jos joku vilkaisee minuun niin siitä tulee keskustelua. Työn kuvaani kuuluu ihmisten kanssa keskustelua ja koulutusta jaa pakosta joutuu myös tekemisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa. En viitsi ruveta aina valehtelemaan kun tulen kotiin työstä ja "emäntä" rupeaa tivaamaan kuinka monen "tiukkaperseen" kanssa olen tanään ollut tekemisissä jne.. Jos en jaksa ruveta keskusteluun muuttuu sävy agressiivisemmaksi ja ruvetaan epäilemään että olen ollut sängyssä tai jotain. En ole pettänyt häntä kertaakaan eikä ole tullut mieleenkään mutta silti hän epäilee. Tämä on jatkuvaa pommitusta nykyään. Olen kertonut että haluaisn muutosta suhteeseen ja että luottamusta pitäisi ruveta löytymään ,hän lupaa että muuttuu mutta parin päivän kuluttua tilanne on taas sama. En halua jättää häntä tyhjän päälle. Olen kuitenkin se hyvätuloinen perheessä. Mutta oloni on kuin nurkkaan ahdistetulla . Masentaa ja se vaikuttaa työhöni. En tiedä mitä tekisin.
Jopa televisiosta jos tulee vähäpukeisia naisia niin siitä pitää keskustella. Haukan lailla seuraa kaupungilla jos joku vilkaisee minuun niin siitä tulee keskustelua. Työn kuvaani kuuluu ihmisten kanssa keskustelua ja koulutusta jaa pakosta joutuu myös tekemisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa. En viitsi ruveta aina valehtelemaan kun tulen kotiin työstä ja "emäntä" rupeaa tivaamaan kuinka monen "tiukkaperseen" kanssa olen tanään ollut tekemisissä jne.. Jos en jaksa ruveta keskusteluun muuttuu sävy agressiivisemmaksi ja ruvetaan epäilemään että olen ollut sängyssä tai jotain. En ole pettänyt häntä kertaakaan eikä ole tullut mieleenkään mutta silti hän epäilee. Tämä on jatkuvaa pommitusta nykyään. Olen kertonut että haluaisn muutosta suhteeseen ja että luottamusta pitäisi ruveta löytymään ,hän lupaa että muuttuu mutta parin päivän kuluttua tilanne on taas sama. En halua jättää häntä tyhjän päälle. Olen kuitenkin se hyvätuloinen perheessä. Mutta oloni on kuin nurkkaan ahdistetulla . Masentaa ja se vaikuttaa työhöni. En tiedä mitä tekisin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on sairasta, johon täytyy hakea apua. Varsinkin jos siihen ei ole edes aihetta. En usko, että tilanne paranee itsestään, päinvastoin. Taustallahan on naisen hirvittävä epävarmuus itsestään ja sinun suhtautumisestasi häneen. Hän ei usko yhtään itseensä. Kannattaa jutella ja hakea yhdessä apua.
Jos hän muuten on ihana nainen johon tunnet vetoa niin ei kannata mustasukkaisuuden takia erota ainakaan heti. Juttele hänen kanssaan kunnolla, mitä voisit tehdä, kun hän tuntee mustasukkaisuutta ja mitä hän itse voisi tehdä. Etsikää yhdessä tietoa aiheesta. Ja jos hän suostuisi menemään ammattiauttajan juttusille asian takia niin teille voi vielä tulla hyväkin elämä yhdessä. Mustasukkaisuus on oire jostain aiemmasta asiasta, hylkäämiskokemuksista, ehkä jopa lapsuuden sellaisista ja siitä pääsee kyllä eroon tai sille tasolle, ettei se häritse elämää. Tai voihan se olla myös suhteeseen liityvää, mutta oman kertomuksesi mukaan et ole häntä pettänyt etkä ilmeisesti muutenkaan antanut aihetta mustasukkaisuuteen.
Varmasti mustasukkaisen kohteena oleminen on kamalaa, mutta kyllä sillä mustasukkaisellakin on kaaos sisällään ja todella paha olo. Ja uskoisin hänen tietävän myös, että sinä kärsit tilanteesta paljon.
Kuten kirjoitat, hän haluaa muuttua, hän on varmasti halunnut muuttua kauan, mutta hän ei taida pystyä siihen ilman apua. En ole vielä koskaan kuullut todella mustasukkaisesta ihmisestä, joka ei haluaisi kovasti muuttua. Mustasukkaisuus muuttaa toki tunteitasi häntä kohtaan, mutta saatat katua myöhemmin, jos hänestä kuitenkin välität. Koska hän ei ole se mustasukkaisuus vaikka siltä ehkä nyt vaikuttaakin. Mustasukkaisuus vain muuttaa häntä kovasti, niinkuin se tekee kaikille mustasukkaisille ihmisille. Ja koska hän on sinusta noin mustasukkainen, hän varmaankin rakastaa sinua valtavasti ja se, että hän pelkää menettävänsä sinut vain lisää sitä mustasukkaisuutta.
Tukea ja rakkautta, sitä hän nyt tarvitee. Ja jos pystyisitte hakemaan sitä tietoa yhdessä ja yrittää keskustella siitä avoimesti. Ja hän voisi kiukkuamisen sijaan yrittää sanoa ääneen, että nyt minusta tuntuu mustasukkaiselta. Eli hän ei lähtisikään syyttelylinjalle vaan uskaltaisi sanoa ääneen tunteitaan.
Olen itse ollut todella mustasukkainen, en nyt ihan noin paljon kuin kuvailet avovaimosi olevan. Mutta lähellä varmaan. Minä olen muuttunut, saan kohtauksia enää pari kertaa vuodessa eikä ne ole pahoja. Joten kyllä hänkin pystyy muuttumaan! Jos vain saa apua tarpeeksi.
tosin suhde on uusi, n. puoli vuotta, ja molemmat olimme vapaana tavatessamme. Miehen mustasukkaisuus luo hänelle itselleen jotain kummallisia tarinoita...joku kyylää minua, suomi 24ssä, facebookissa jne jne... vaatii vakuutteluja, etten ole pettänyt tai ei ole mitään "sen ja sen" vanhan kaverini kanssa (olemme lähes 50vuotiaita, joten menneisyyttä on molemmilla) "Vakoilee", mitä pystyy... itse en ole perusmustis, mutta kyllä selvien näyttöjen kohdalla kertonut, ettei tunnu kivalta.
Mies on huisin komea, ja vetää puoleensa aikuisia naisia, en itse sitä ole kuitenkaan ongelmaksi kokenut. Hiljalleen alan kuitenkiin kääntyä vanhaan viisauteen; ...epäilee toista siitä, mitä itse tekee... Koska olen itse umpiuskollinen, en jaksaisi epäillä toistakaan. Toki huomaan, että komeasta ulkomuodostaan huolimatta, miehen itsetunto ei ole muissa asioissa ihan kohdillaan. Pönkittääkin itsetuntoaan kait välillä kertoilemalla, kuinka naiset flirttaa? Luulee, etten tajua tai huomaa, kun en kommentoi edes (exä sai kuulemma raivarit?)
No, seuraavan aiheettoman mustisepäilyn tullessa itseäni kohtaan olen päättänyt kertoa, että nyt taukoa... mieti, haluatko minut, mieti, miksi epäilet (aihetta ei ole annettu), mieti itse, haluatko jonkun muun ja tee se silloin, mutta älä petä, vaan lopeta tämä ensin. Jos haluat minut, anna mulle myös tilaa ja elämä ja luottamus. Jos se ei onnistu, mennään eri suuntiin.
Taustoja sen verran, että ihan muihin asioihin loppuneissa miessuhteissani en tähän ikään mennessä ole moiseen sairaalloiseen mustasukkaisuuteen aikaisemmin koskaan törmännyt. Suhteen alussa toki on haettu toista ja tutustuttu riitoihinkin asti, mutta aina alkuvaikeuksien jälkeen mustasukkaisuus on muuttunut "positiiviseksi" (tarkoittaa nyt sitä mielihyvää, joka tulee toisen välittämisestä, muttei turhista epäilyistä) Tämä suhde tuskin jatkuu enää, jos mies ei herää siihen arkeen, että ihmisiä pyörii työssäni, elämässäni, muitakin kuin hän. (kuten hänenkin elämässään)
Upeista vastauksista. Hienoa nähdä että en ole yksin. Tuosta avun hakemisesta ... Olen sitä ehdottanut ja hän siitä suuttuu / ottaa nokkiinsa "mitä sinä nyt tuollaista ehdotat ,enhän ole ollut mustasukkainen pariin päivään. Ehkä se että tätä on nyt jatkunut pitkään on vaikuttanut jo minuunkin niin että ennakoin tulevaa.
Itse en ole mustasukkaista tyyppiä ja siksi en ymmärrä sitä että toisen voi jotenkin omistaa. Olen itsekkin jo yli 40 vuotias ja takana on 2 pitkää suhdetta. Toinen loppui pettämiseen ,ei minun vaan ex-vaimolle tuli 30 vuotis villitys :D . En osannut olla mustasukkainen silloinkaan vaan erosin kylmästi kun en taas osaa anteeksi antaakkaan. Toinen loppui tuen puuttumiseen . En haluaisi antaa periksi tässä suhteessa koska meillä on kuitenkin niin paljon yhteistä. Rakastan häntä kuitenkin vaikka välillä se on vaikeaa.
Se on se mikä määrittää ehkä eniten juuri tuota tilannetta.
Kumppanisihan oli vielä aviossa kun aloititte suhteenne? Hän siis aloitti suhteenne pettämällä silloista puolisoaan, vähintäänkin henkisesti? Saattaa sitten olla syyllisyydentunteita tuosta teosta ja ne puretaan ulospäin olemalla luottamatta sinuun. Heijastumaa siitä, että itse ei ollut luottamuksen arvoinen. Miksi siis olisi toinenkaan? Mustasukkaisuus on tosiaankin oire jostain aiemmasta, muttei välttämättä aina lapsuudesta saakka.
Ja melko varmasti tuo ero aiemmasta suhteesta on käsittelemättä, kun on hypätty suoraan uuteen suhteeseen. Se vaan ei onnistu niin, ero on henkisesti aina raskas asia ja käsiteltävä. Mistä herää kysymys, että mikä oli vialla aiemmassa suhteessa, kun rakastuikin toiseen ihmiseen? Sen silloisen suhteen vialla olleiden asioiden taustatekijät eivät ole kadonneet mihinkään, vaan ne on tuotu sellaisenaan, käsittelemättä, mukana uuteen suhteeseen. On jäänyt kotiläksyjä tekemättä.
Eihän tuohon taida auttaa kuin ammattiapu. Jollain tavalla pitäisi saada luottamusta heräteltyä ja rakenneltua. Aikaa se vie joka tapauksessa, mutta ammattiavun turvin ehkä hieman vähemmän.
Onnea matkaan!