Tuossa mietiskelin, että Kiinassahan kun on tämä muinainen taistelulaji zui quan jonka harrastaja teeskentelee olevansa kaatokännissä, mutta todellisuudessa on täysin skarppina ja pystyy yllättäen suorittamaan tappavia lyöntejä ja potkuja niin ettei vastustaja tiedä, mikä häneen iski... Niin joku voisi luoda sosiaalista elämää varten uuden kamppailulajin: sosiaalisen zui quanin. Tässä tapauksessa harrastaja ei tosin tekeytyisi juopoksi, vaan pyrkisi poistamaan olemuksestaan kaikki sosiaalisen hyväksyttävyyden tunnukset, ja harjoittelun tavoitteena olisi vastustajan fyysisen eliminoinnin sijaan kyky saada mahdollisimman paljon statusta mahdollisimman lyhyessä ajassa.
Harrastaja esimerkiksi jättäisi hiuksensa leikkaamatta, pukeutuisi huonosti, käyttäisi paksuja silmälaseja jne, mutta jonkun alkaessa tirskua hänelle one-linerit yllättäen olisivatkin niin nerokkaita, vitsit niin purevia, nonverbaliikka elekielineen ja ääneenpainoineen niin loppuun asti hiottua ja sosiaalisten konventioiden ja tilanteen hallinta niin täydellistä, että urputtajan aivot menisivätkin solmuun ja tämän olisi pakko nöyrtyä parempansa edessä ja todeta, ettei alkuunkaan paini samassa sarjassa.
Lajin (miespuolinen) suurmestari voisi lihottaa itsensä 120-kiloiseksi, olla viikon peseytymättä, pukeutua verkkareihin ja saumoista ratkeilleeseen anime-aiheiseen T-paitaan, käyttää kahden sentin paksuisia klaseja, liikkua kömpelön kehitysvammaisen näköisesti ja höpistä itsekseen olevansa työtön datanomi, mutta yksin vieraaseen kaupunkiin jätettynä hänellä kuitenkin olisi kahden viikon päästä kymmenen mallitasoisen kaunottaren haaremi ja saman verran miespuolisia hännystelijöitä, joiden kaikkien elämät pyörisivät suurimmaksi osaksi hänen ympärillään.
Jos hän huomaisi jonkun tyypin ilveilevän itselleen esimerkiksi lähikaupassa, niin alle viidessä minuutissa tämä olisi tehty loppuiäkseen täysin naurunalaiseksi kaikkien läsnäolijoiden silmissä ja olisi yleinen vitsi koko paikkakunnalla vielä vuosien päästäkin. Lisäksi kaverin tyttöystävä olisi antanut puhelinnumeronsa.
Mielipiteitä?
Harrastaja esimerkiksi jättäisi hiuksensa leikkaamatta, pukeutuisi huonosti, käyttäisi paksuja silmälaseja jne, mutta jonkun alkaessa tirskua hänelle one-linerit yllättäen olisivatkin niin nerokkaita, vitsit niin purevia, nonverbaliikka elekielineen ja ääneenpainoineen niin loppuun asti hiottua ja sosiaalisten konventioiden ja tilanteen hallinta niin täydellistä, että urputtajan aivot menisivätkin solmuun ja tämän olisi pakko nöyrtyä parempansa edessä ja todeta, ettei alkuunkaan paini samassa sarjassa.
Lajin (miespuolinen) suurmestari voisi lihottaa itsensä 120-kiloiseksi, olla viikon peseytymättä, pukeutua verkkareihin ja saumoista ratkeilleeseen anime-aiheiseen T-paitaan, käyttää kahden sentin paksuisia klaseja, liikkua kömpelön kehitysvammaisen näköisesti ja höpistä itsekseen olevansa työtön datanomi, mutta yksin vieraaseen kaupunkiin jätettynä hänellä kuitenkin olisi kahden viikon päästä kymmenen mallitasoisen kaunottaren haaremi ja saman verran miespuolisia hännystelijöitä, joiden kaikkien elämät pyörisivät suurimmaksi osaksi hänen ympärillään.
Jos hän huomaisi jonkun tyypin ilveilevän itselleen esimerkiksi lähikaupassa, niin alle viidessä minuutissa tämä olisi tehty loppuiäkseen täysin naurunalaiseksi kaikkien läsnäolijoiden silmissä ja olisi yleinen vitsi koko paikkakunnalla vielä vuosien päästäkin. Lisäksi kaverin tyttöystävä olisi antanut puhelinnumeronsa.
Mielipiteitä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitä tohon nyvvoi sanoa... Repesin. Mutta vakavasti asiaan. Ihan hauska idea ja varmaan jossain määrin toimiva, rikkoa sovinnaisuuden rajoja hyvällä maulla eli ketään varsinaisesti loukkaamatta. Tarvinnee kokeilla ja saman suuntaista, en ihan noin pitkälle vietyä, harrastan, joskus kun sille päälle sattuu, yökerhoissa. Esim kerää pöytään kaikenlaista väkeä joita ei tunne ja jotka toisiaan ei tunne tutustumaan tai organisoi teknojumputuksen päälle yhteislaulutuokion joululauluista, kyllä siinä oli dj ihmeissään. Kyllä ihmiset hyvällä tuollaista rajojen rikkomista katsovat, ainakaan en ole turpiin saanut. Ja sinkkupalstalla kun ollaan niin aina kun pakkaa vähän hämmentää niin kyllähän sieltä useampikin tarjokas löytyy mukaan ilman mitään yrittämistä. Tosin usein myös on jollekin tutulle kaverille joku vieras hiljaa kuiskannut että onkos tolla sun kaverilla kaikki ihan kunnossa.
mitä se sillä sitten voittaisi loppupeleissä? Voin meinaa lyödä vetoa että se kaverin tyttöystävä ei olisi antanut puhelinnumeroansa. Kaikki vaan pitäis sitä tosi outona. Lisäksi ne sen loppuunhiotut heitot menisi varmaan yli hilseen monelta, eikä haluttua efektiä varmaan voisi saavuttaa.
Tästä tule mieleen vähän sellaiset tapaukset kun jotkut vähän tärähtäneet tyypit kommentoi jossain julkisella paikalla asioita ja ovat sitten niin tyytyväisiä heittoihinsa. Mistäs sitä sitten toisaalta tietää, ehkä nämä tyypit itseasiassa ovat juuri sitä mistä puhut.
Ei elämässä kuule aina ole kyse voittamisesta tai häviämisestä. Kukas se sanoi että elämä on yksi iso vitsi matkalla hautaan ja jos sen tulkitsee positiivisesti niin sehän tarkoittaa, että täällä kuuluu pitää hauskaa, ei miettiä aina että mitäs tästä nyt hyötyy tai ymmärtääkö kaikki nyt varmasti ne hienot vivahteet toiminnassani, jotka selittävät miksi toimin näin.
Hauska idea kieltämättä. Kyseistä wushu-muotoa en tunne, mutta paria muuta vastaavaa harrastaneena arvelen, että siinäkin on pohjimmiltaan kysymys tavasta tehdä asioita, ei mistään yksittäisistä tempuista. Hiomalla tekniikoita voi pärjätä kisoissakin hyvin, voittaa mitaleita ja kuuluisuutta. Mutta kaikkein vannoutuneimmat mestarit opettavat asioita sellaisen ulkopuolelta. Jotain aivan perusjuttuja jauhetaan niin kauan, että niiden kautta valkenisi tapa tehdä oikein. Jos sen löytää, se toimii sitten melkein missä vain. Harva löytää, ja enemmistö kyllästyy tai siirtyy treenaamaan "käytännöllisempiä", "urheilullisempia" jne. asioita opettavien mestarien leiriin. Niin olen tehnyt minäkin nuorena, ja arvatenkin paljon menettänyt.
Tarkoitan tällä sitä, että ideasi varmaan toimisi, mutta kysymys olisi siitä, että asianosainen opettelisi tekevänsä asiat niinkuin parhain YT-mies. Nasevat one-linerit ja muut ovat pohjimmiltaan yksittäisiä temppuja, jotka joku oppii hyvin ja joku ei. Niiden varaan ei voi perustaa paljon, jos tavoite on olla tilanteesta riippumattomasti YT-tasoinen. Sama pätee pelkkään ulkonäön treenaamiseen.
Luulen, että tässä lajissa suurmestareita ovat ne tavis-miehet, joilla on upea ja kiva nainen. Kyseessä on se porukka, josta kuiskutellaan, että "sillä täytyy olla paljon rahaa" (vaikka ei ole) tai lapsellisimmillaan, että "sillä täyty olla tosi iso kalu" (vaikka ei ole). Sellaisia miehiä ei ole paljon. Toisaalta edes Kiinasta ei löydy tuhansittain wushu-lajien suurmestareita. Yhteistä näille ovat sellaiset asiat kuin tasapaino ja elämänhallinta.
lol
Mielenkiintoinen idea! Tai jos esittäisi baarissa olevansa todella humalassa ja silti käyttäytyisi naista kohtaan tosi fiksusti ja juttelisi oikein järkeviä, niin nainen miettisi että kuinka hieno mies hän onkaan selvin päin!