nöyrä ja kiltti - ihannemies?

Nyt oli vähän pahuksen hyvä vastaus... Tämän panen muistiin ja maisteltavaksi, kiitos!

*nostaa hattua niin että olkapää menee sijoiltaan*

asia on vaan se, että tämä ongelma on ollut melkein 2 vuotta.. nyt kun mietin, alussa hän oli aivan erilainen ei ehkä aivan, mutta suurinpiirtein. Hän osasi valita paikat minne voidaan mennä esimerkiksi minun syntymäpäivälleni, tuntui myös, että hän osasi ottaa minut huomioon juuri niissä asioissa joissa huomiota kaipasin, hän antoi minun olla kun todella halusin olla yksin, minun ei tarvinnut antaa hänelle syitä, että hän opiskelisi ja muuta .. nykyään hän kuuntelee mitä minä sanon ja tekee niin. Jos olemme jossain ystävien kanssa hän on koko ajan vierelläni ja minun pitää suurinpiirtein pyytä lupa, että voisin mennä ystävättäreni kanssa puhumaan kahden kesken. Monesti hän välittää vain niistä asioista, jotka eivät ole ollenkaan tai vähemmän tärkeitä. En ole tavannut ystäviäni yli kahteen vuoteen, niin että oltais kunnollta juteltu ja käyty jossain, miiesystäväni on AINA mukanani.. olen puhunut hänen kanssaan tästä asiasta monesti.. mutta asiat muuttuvat vain muutamaksi päiväksi ja sitten palaavat sijoilleen .. hän ei käy töissä, yrittää opiskella, mutta tähän asti hyviä tuloksia on ollut vain alussa. Mitä tapahtuu kun muutamme yhteen? Minusta tilanne vain pahenisi.. voisiko mikään tauko auttaa, että hän viimeinkin tajuaisi mikä on oikeasti pielessä? joulusta on mennyt nyt 2 viikkoa enkä ole vieläkään saanut lahjaa häneltä .. ei se minua paljoa häiritse .. mutta kun muistutin hänelle tästä vähän aikaa sitten hän sanoi ettei ole vielä ehtinyt sen kanssa.. mutta joka kerta kun soitan hänelle hän on joko herännyt tai istuu koneen ääressä. Olenko ainoa joka yrittää pitää tätä suhdetta koossa? Olen epätoivonen, en halua muuttaa häntä, enkä jättää, haluan vain että hän ymmärtää, että hänenkin pitää kantaa vastuu edes itsestään, intoni alkaa hävitä.. haluan hänen vain ymmärtävän vihdoinkin, että olen väsynyt .. asia on todella monimutkainen, jos hän olisi lapseni jaksaisin hoitaa häntä jne. mutta hän on ollut kihlattuni jo yli vuoden! En minä voi mennä hänen kanssaan naimisiin, jos hän jatkaa noin, en halua olla miehelleni äiti.

:// kirjoitti:

asia on vaan se, että tämä ongelma on ollut melkein 2 vuotta.. nyt kun mietin, alussa hän oli aivan erilainen ei ehkä aivan, mutta suurinpiirtein. Hän osasi valita paikat minne voidaan mennä esimerkiksi minun syntymäpäivälleni, tuntui myös, että hän osasi ottaa minut huomioon juuri niissä asioissa joissa huomiota kaipasin, hän antoi minun olla kun todella halusin olla yksin, minun ei tarvinnut antaa hänelle syitä, että hän opiskelisi ja muuta .. nykyään hän kuuntelee mitä minä sanon ja tekee niin. Jos olemme jossain ystävien kanssa hän on koko ajan vierelläni ja minun pitää suurinpiirtein pyytä lupa, että voisin mennä ystävättäreni kanssa puhumaan kahden kesken. Monesti hän välittää vain niistä asioista, jotka eivät ole ollenkaan tai vähemmän tärkeitä. En ole tavannut ystäviäni yli kahteen vuoteen, niin että oltais kunnollta juteltu ja käyty jossain, miiesystäväni on AINA mukanani.. olen puhunut hänen kanssaan tästä asiasta monesti.. mutta asiat muuttuvat vain muutamaksi päiväksi ja sitten palaavat sijoilleen .. hän ei käy töissä, yrittää opiskella, mutta tähän asti hyviä tuloksia on ollut vain alussa. Mitä tapahtuu kun muutamme yhteen? Minusta tilanne vain pahenisi.. voisiko mikään tauko auttaa, että hän viimeinkin tajuaisi mikä on oikeasti pielessä? joulusta on mennyt nyt 2 viikkoa enkä ole vieläkään saanut lahjaa häneltä .. ei se minua paljoa häiritse .. mutta kun muistutin hänelle tästä vähän aikaa sitten hän sanoi ettei ole vielä ehtinyt sen kanssa.. mutta joka kerta kun soitan hänelle hän on joko herännyt tai istuu koneen ääressä. Olenko ainoa joka yrittää pitää tätä suhdetta koossa? Olen epätoivonen, en halua muuttaa häntä, enkä jättää, haluan vain että hän ymmärtää, että hänenkin pitää kantaa vastuu edes itsestään, intoni alkaa hävitä.. haluan hänen vain ymmärtävän vihdoinkin, että olen väsynyt .. asia on todella monimutkainen, jos hän olisi lapseni jaksaisin hoitaa häntä jne. mutta hän on ollut kihlattuni jo yli vuoden! En minä voi mennä hänen kanssaan naimisiin, jos hän jatkaa noin, en halua olla miehelleni äiti.

eikö se "ihannemies" tarkota lähinnä sellaista, joka tekee kaiken naisen eteen, on kiltti ja ajattelee aina ensin naista ja sitten vasta itseään...ottaa huomioon ja jopa jossain määrin tekee mitä nainen käskee, tossumopo jne... mun mielestä sun mies on vain perseellepotkittava! tosta viimeisestä viestistä päätellen... mä en tollasta kyllä kattelis, kun mun mielestä edellytyksenä on se, että huolehtii omasta toimeentulosta ihan itse, opiskelemalla, työtä tekemällä... "ihannemies" ei kyllä jätä joululahjaa ostamatta... MUTTA no worries beibe, sä kyllä voit löytää ihan oikeanki "ihannemiehen" :D:D ensin potkit pellolle moisen luuserin ja alat kattella ympärilles. tuo tilanne tuosta ainakaa paremmaks muutu, älä turhaan tuhlaa aikaas...ja tosiaan, vaikka muuttuis niin muutos tuskin on pysyvä. kuulostaa ennemminki elämänasenteelta ja luonteenpiirteeltä moinen käytös. aluksi esitti tietenki että sai sut nalkkiin. hele ku noiden äijien kans saa olla tarkkana, pirut yrittää esittää toista mitä on :) mulla on täydellinen "ihannemies", joka omaa noita ominaisuuksia mitä tuossa aikaisemmin luettelin. helppoahan elämä on sen kanssa, ihanaa, mukavaa...se myös huolehtii erittäin kiitettävästi toimeentulostaan ja asioistaan. siinä mulla onki raja aina menny etten mitää lusmuja oo jaksanu alkaa katella...

:// kirjoitti:

asia on vaan se, että tämä ongelma on ollut melkein 2 vuotta.. nyt kun mietin, alussa hän oli aivan erilainen ei ehkä aivan, mutta suurinpiirtein. Hän osasi valita paikat minne voidaan mennä esimerkiksi minun syntymäpäivälleni, tuntui myös, että hän osasi ottaa minut huomioon juuri niissä asioissa joissa huomiota kaipasin, hän antoi minun olla kun todella halusin olla yksin, minun ei tarvinnut antaa hänelle syitä, että hän opiskelisi ja muuta .. nykyään hän kuuntelee mitä minä sanon ja tekee niin. Jos olemme jossain ystävien kanssa hän on koko ajan vierelläni ja minun pitää suurinpiirtein pyytä lupa, että voisin mennä ystävättäreni kanssa puhumaan kahden kesken. Monesti hän välittää vain niistä asioista, jotka eivät ole ollenkaan tai vähemmän tärkeitä. En ole tavannut ystäviäni yli kahteen vuoteen, niin että oltais kunnollta juteltu ja käyty jossain, miiesystäväni on AINA mukanani.. olen puhunut hänen kanssaan tästä asiasta monesti.. mutta asiat muuttuvat vain muutamaksi päiväksi ja sitten palaavat sijoilleen .. hän ei käy töissä, yrittää opiskella, mutta tähän asti hyviä tuloksia on ollut vain alussa. Mitä tapahtuu kun muutamme yhteen? Minusta tilanne vain pahenisi.. voisiko mikään tauko auttaa, että hän viimeinkin tajuaisi mikä on oikeasti pielessä? joulusta on mennyt nyt 2 viikkoa enkä ole vieläkään saanut lahjaa häneltä .. ei se minua paljoa häiritse .. mutta kun muistutin hänelle tästä vähän aikaa sitten hän sanoi ettei ole vielä ehtinyt sen kanssa.. mutta joka kerta kun soitan hänelle hän on joko herännyt tai istuu koneen ääressä. Olenko ainoa joka yrittää pitää tätä suhdetta koossa? Olen epätoivonen, en halua muuttaa häntä, enkä jättää, haluan vain että hän ymmärtää, että hänenkin pitää kantaa vastuu edes itsestään, intoni alkaa hävitä.. haluan hänen vain ymmärtävän vihdoinkin, että olen väsynyt .. asia on todella monimutkainen, jos hän olisi lapseni jaksaisin hoitaa häntä jne. mutta hän on ollut kihlattuni jo yli vuoden! En minä voi mennä hänen kanssaan naimisiin, jos hän jatkaa noin, en halua olla miehelleni äiti.

Mitä miehesi on sanonut kun olet keskustellut asiasta hänen kanssaan? Jos ette asu yhdessä, niin eihän sinun ole mikään pakko informoida (etukäteen ainakaan) että haluat tavata ystäviäsi! Oma elämä kunniaan.

Toiseksi mietin, että miksi olet ollut kaksi vuotta "huonossa" suhteessa, joka ei ole sinua miellyttänyt. Tosin ihmettelin myös että miten tuo joululahja tähän liittyy, kun suhteessa tuntuu olevan suurempia ongelmia.

Ohimennen voisi mainita myös sen, että puhut paljon siitä että sinä et jaksa ja sinua väsyttää. Oletko miettinyt miestäsi? Innottomuuteen ja aikaansaamattomuuteen voi liittyä myös masennusta tai väsymystä myös hänen puoleltaan. Tietenkin kyse voi olla puhtaasti myös laiskuudesta ja velttoudesta, mutta tästäkin voi keskustella.

vaimotus kirjoitti:

Mitä miehesi on sanonut kun olet keskustellut asiasta hänen kanssaan? Jos ette asu yhdessä, niin eihän sinun ole mikään pakko informoida (etukäteen ainakaan) että haluat tavata ystäviäsi! Oma elämä kunniaan.

Toiseksi mietin, että miksi olet ollut kaksi vuotta "huonossa" suhteessa, joka ei ole sinua miellyttänyt. Tosin ihmettelin myös että miten tuo joululahja tähän liittyy, kun suhteessa tuntuu olevan suurempia ongelmia.

Ohimennen voisi mainita myös sen, että puhut paljon siitä että sinä et jaksa ja sinua väsyttää. Oletko miettinyt miestäsi? Innottomuuteen ja aikaansaamattomuuteen voi liittyä myös masennusta tai väsymystä myös hänen puoleltaan. Tietenkin kyse voi olla puhtaasti myös laiskuudesta ja velttoudesta, mutta tästäkin voi keskustella.

keskustelujen tuloksina lupauksia - joihin minä vaini uskon .. kuin pentu .. . Hänen mielestään pitää aina informoida. En ole itse helpoimmasta päästä, siksi tyydynkin hänen kovaan mustasukkaisuuteen..

tässä ''huonossa'' suhteessa olen ollut varmaan, ollut sen takia, että uskon vähän varmaan liikaakin siihen , että hän vihdoin tajuaisi ja joululahja liittyy tähän siten, että hänen laiskuutensa tai mikä onkaan on näköjään mennyt niin pitkälle, ettei jaksa edes tehdä jotain mukavaa, joulukorttikin olisi riittänyt, mutta ei .. .

Juuri häntä mietinkin koko ajan .. eikö hän itse halua parempaa elämää, kuin istua kotona koneella? Luuleko hän, että tekemättä mitään hän saa kaiken? Olen aina kuunnellut hän, jopa silloin kuin sain tietää, että hän on valehdellut yhdestä isosta asiasta, siitä lähtien kun tapasimme. Masennusta eikä väsymystä hänellä ei ole, kävimme jopa psykologin luona, mutta minulla taas havaittiin masennusta, mutta yritän olla miettimättä asiaa omalta kannaltani.

Ehkä syynä voi olla, että kerron hänelle aina kaikesta, hän tietää minut paremmin kuin minä itseni. Olen jo kaivanut itseni nurin. Näistä ongelmista me puhumme ainakin kerran 2 kuussa, koska hermoni vain romahtavat ja saan hepulin. Mutta myöhemmin taas rauhoitun ja yritän taas parantaa asioita.

Nyt hän on taas alkanut opiskelemaan muutama päivä sitten .. katsotaan kuinka kauan tämä jakso sitten kestää.. . Ehkä olisi varmaan parasta ajatella enemmän itseäni? Kaikista tyhmintä on se, miksi tänne tulin neuvoa pyytämään, koska ystäviäkään minulla ei ole, jo 2 vuoteen. Vai oisko kivempi ryhtyä nunnaksi tai jäädä vain leskeksi? Olen jo menettänyt kokonaan haluni mihinkään.. joka päivä tuntuu samalta ja tyhjältä ilman ilon kipinää ..

vaikeaa .. kirjoitti:

keskustelujen tuloksina lupauksia - joihin minä vaini uskon .. kuin pentu .. . Hänen mielestään pitää aina informoida. En ole itse helpoimmasta päästä, siksi tyydynkin hänen kovaan mustasukkaisuuteen..

tässä ''huonossa'' suhteessa olen ollut varmaan, ollut sen takia, että uskon vähän varmaan liikaakin siihen , että hän vihdoin tajuaisi ja joululahja liittyy tähän siten, että hänen laiskuutensa tai mikä onkaan on näköjään mennyt niin pitkälle, ettei jaksa edes tehdä jotain mukavaa, joulukorttikin olisi riittänyt, mutta ei .. .

Juuri häntä mietinkin koko ajan .. eikö hän itse halua parempaa elämää, kuin istua kotona koneella? Luuleko hän, että tekemättä mitään hän saa kaiken? Olen aina kuunnellut hän, jopa silloin kuin sain tietää, että hän on valehdellut yhdestä isosta asiasta, siitä lähtien kun tapasimme. Masennusta eikä väsymystä hänellä ei ole, kävimme jopa psykologin luona, mutta minulla taas havaittiin masennusta, mutta yritän olla miettimättä asiaa omalta kannaltani.

Ehkä syynä voi olla, että kerron hänelle aina kaikesta, hän tietää minut paremmin kuin minä itseni. Olen jo kaivanut itseni nurin. Näistä ongelmista me puhumme ainakin kerran 2 kuussa, koska hermoni vain romahtavat ja saan hepulin. Mutta myöhemmin taas rauhoitun ja yritän taas parantaa asioita.

Nyt hän on taas alkanut opiskelemaan muutama päivä sitten .. katsotaan kuinka kauan tämä jakso sitten kestää.. . Ehkä olisi varmaan parasta ajatella enemmän itseäni? Kaikista tyhmintä on se, miksi tänne tulin neuvoa pyytämään, koska ystäviäkään minulla ei ole, jo 2 vuoteen. Vai oisko kivempi ryhtyä nunnaksi tai jäädä vain leskeksi? Olen jo menettänyt kokonaan haluni mihinkään.. joka päivä tuntuu samalta ja tyhjältä ilman ilon kipinää ..

Jaksamista masennuksen kanssa. Se voi olla syy tai seuraus, mutta ikävää yhtä kaikki. Suhteen vastoinkäymiset (kuten muutkin vastoinkäymiset elämässä) tuntuvat paljon suuremmilta kun energiaa ei ole ja alakulo vaivaa. Itsekin olen ollut parisuhteessa, jonka aikana masennukseni ensi kertaa puhkesi ja tajusin vasta myöhemmin että suhteella oli varmasti osansa henkisen hyvinvointini (vai pitäisikö sanoa pahoinvointini) kannalta. Paremmassa suhteessa olen pystynyt myös elämään masennuksen kanssa paremmin.

Liika mustasukkaisuus on aina ongelma, vaikka suhde olisi muuten hyvällä mallilla. Onko miehellä tähän syytä? Ystävät ovat kuitenkin tärkeitä, eikä parisuhteen tule rajoittaa muita ihmissuhteita! Tämä on varmaan yksi ongelmanne ytimistä.

Toivottavasti asioihin tulee selkeyttä. Mutta jos sama on jatkunut/jatkuu useita vuosia, on ehkä jossain vaiheessa parasta tehdä päätös irti päästämisestä jos asiat eivät edisty parempaan.

vaimotus kirjoitti:

Jaksamista masennuksen kanssa. Se voi olla syy tai seuraus, mutta ikävää yhtä kaikki. Suhteen vastoinkäymiset (kuten muutkin vastoinkäymiset elämässä) tuntuvat paljon suuremmilta kun energiaa ei ole ja alakulo vaivaa. Itsekin olen ollut parisuhteessa, jonka aikana masennukseni ensi kertaa puhkesi ja tajusin vasta myöhemmin että suhteella oli varmasti osansa henkisen hyvinvointini (vai pitäisikö sanoa pahoinvointini) kannalta. Paremmassa suhteessa olen pystynyt myös elämään masennuksen kanssa paremmin.

Liika mustasukkaisuus on aina ongelma, vaikka suhde olisi muuten hyvällä mallilla. Onko miehellä tähän syytä? Ystävät ovat kuitenkin tärkeitä, eikä parisuhteen tule rajoittaa muita ihmissuhteita! Tämä on varmaan yksi ongelmanne ytimistä.

Toivottavasti asioihin tulee selkeyttä. Mutta jos sama on jatkunut/jatkuu useita vuosia, on ehkä jossain vaiheessa parasta tehdä päätös irti päästämisestä jos asiat eivät edisty parempaan.

Olet oikeassa. Syytä mustasukkaisuuten ei mielestäni ole, koska ennen minulla oli paljon mies ystäviä ( siis ei suhteita vaan ystäviä, tuttuja). Suhteen alkamisen jälkeen olen ollut varovaisempi, ettei tämän suhteen, ettei mustasukkaisuus iske. Jutusteluissa olen samanlainen sekä naisten että miesten kanssa. Tiedän ettei parisuhteen vuoksi tule rajoittaa ihmissuhteita, mutta se vain jotenkin tapahtui .. . Se varmaan onkin yksi ongelmista ja on vaikea irtauta, koska pelkää, että jää yksin ja on itse syy pää tilanteessaan.

Tällä viikolla hän on ollut kuin unelma mies, vielä yhden keskustelumme jälkeen. Mutta pahoin pelkää, että se oli vain uhden viikon unelma.. .