Lääkkeitä popsitaan ja ihmetellään sitten,

Ei kaikki taida lääkkeitä huvikseen popsia.
Minulla ei ainakaan ole niin masokistisia mieltymyksiä, että näitä syöpälääkkeitä huvikseni söisin.
Kyllä (niinkuin sanoit) haittavaikutukset on todella tuntuvat.
Parantamisesta ei ole takeita, olisin erittäin tyytyväinen, jos tauti pysyisi edes paikallaan.

riittää kirjoitti:

Ei kaikki taida lääkkeitä huvikseen popsia.
Minulla ei ainakaan ole niin masokistisia mieltymyksiä, että näitä syöpälääkkeitä huvikseni söisin.
Kyllä (niinkuin sanoit) haittavaikutukset on todella tuntuvat.
Parantamisesta ei ole takeita, olisin erittäin tyytyväinen, jos tauti pysyisi edes paikallaan.

Kukaan ei huvikseen popsi lääkkeitä. Minua ja montaa muutakin mielenterveyskuntoutujaa lääkkeet ovat auttaneet, mutta eivät ne yksinään auta. Kuntoutumiseen tarvitaan toimiva lääkitys, kunnon intensiivinen terapia, ei mikään omahoitajalla mukavia 45 minuuttia juttelu.

Lääkkeet pitävät pahimmat oireet kurissa. Jos minulla ei olsii lääkkeitäni, niin terapiasta tuskin mitään olisi tullut, jos oireeni olisivat olleet päällä 24/7. Kun terapia oli ohi, myls lääkitystäni vähennettiin, masennuslääke on lähes kokonaan lopetettu, rauhottavat lopetin jo vuosia sitten. Ainoastaa neuroleptiä syö vieläkin, mutta senkin annokset ovat jo todella pieniä.

Ja on fakta, että kaikkia lääkkeet eivät auta. Masennuspotilaista suuri osa ei oikein saa hyötyä lääkkeistä, mutta mitään muuta apua heille ei tarjota. Sen takia porukka ei kuntoudu takaisin, koska heille ei tarjota mitään muuta hoitoa kuin lääkkeet, jotka nekin usein ovat sopimattomia, kun ne on määrätty muutaman minuutin jutustelun perusteella ja toivotettu hyvää jatkoa.

Jos ihmiset ohjattaisiin heti sairauden alussa toimivaan terapiaan ja lääkityskin katottaisiin vähän huolellisemmin, niin yhteiskunta säästäisi paljon, todella paljon. Nykyään saat apua vasta, kun olet niin paskana, että olet ollut kuukausia kotona pääsemättä ovesta ulos. Sairaalaan pääset vasta, kun akuutti psykoosi ja mania iskee tai yrität itsemurhaa. Sen jälkeen sinut vasta otetaan tosissaan.

Usein masennusdiagnoosilla ei saa edes sairaspäivärahaa ja suurin osa masentuneista tipahtaaa loukkuun siinä kohdassa, kun kuntoutustukea ei myönnetä. Ihminen jää työttömäksi vajaakuntoisten puolelle työkkärissä. Terapiaan on niin pitkä jono, että tuskin terapiaankaan pääset. Ellei sitten ole todella paksua rahapussia ja voit mennä yksityiselle. Harvalla on.

Että tämän takia lääkkeet eivät auta. Harvoissa tapauksissa pelkästään lääke auttaa. Sen rinnalle tarvitaan muutakin. Ja jos vielä haet apua viinasta, ei auta lääkekään enää, sillä viina kumoaa lääkkeiden vaikutukset ja oireet tulevat esin.

Että karua on olla masennusdiagnoosilla elävä tässä maassa. Minulla ei ole masennusta vaan ihan toinen sairaus ja minä olen tässä maassa saanut kunnollista hoitoa, kun olen sitä vaatimalla vaatinut.