mikä saa miehen roikkumaan entisessä en tajua . oiskohan jollain toisella kokemusta exän ahdistavasta roikkumisesta? en tajua minkäläinen logiikkaa liikkuu pään sisällä jos jaksaa viel 3den vuoden takaisia ajatella olenko ainut nainen maan pääl vai häh pitäskö ajatella et juu toki tulen ja säälistä jatkaisin mitä ihmettä eikös olis helpompi ottaa ihtiään niskasta ja etsiä parempi eikä roikkua vaan antaa toisen jatkaa matkaa vai onko se vaan niin väärin et toinen saattas olla vaik hmm onnellinen
roikkuminen entisessä..miehen logiikkaa täh
s.neiti84
7385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kai se rakkaus on joka pitää miehen riippumaan entisessä (sairas rakkaus,narsistisuus).
Ei ole helppoa elää toisen riippuessa entisessä.Ei tajua päästää irti,vaikka kuinka sitä riippujalle tolkuttaisi.
Kyseisellä roikkujalla ei ole elämässään muita tarjokkaita tuloillaan tai ei edes halua tarjota itselleen sitä vaihtoehtoa että voisi olla/kokeilla jonkun toisen kanssa. Miksi näin, niin ehkä se on haluttomuutta tai kyvyttömään laskea menneestä irti. Miksi näin, niin ehkä halutaan vaalia sitä jotakin, mikä kenties joskus on ollut (se koetaan jostain syystä sen arvoiseksi) ja/tai pelätään sitä muutosta, mikä voisi seurata siitä, että laskisi entisestä irti. Ehkä myöskin kuvitellaan asioiden muuttuvan ja ehkä toivotaan että jospa se vielä tässä joku päivä. Ehkä se on myös eräänlaista turvallisuushakuisuutta, koetaan syystä tai toisesta tarpeelliseksi ja ilmeisesti positiiviseksi voimavaraksi se, että on EDES "tunnetasolla" jokin tärkeä ihminen olemassa.
Jossain määrin kyse taitaa aina olla myös eräänlaisesta todellisuuspakoisuudesta, vaikka toinen on jo lähtenyt kävelemään, niin silti vain kaivataan ja vaalitaan muistoja. Ajan kanssahan ne vielä tapaavat joillakin/monilla ihmisillä kaunistumaan kun ei enää muisteta kaikkia niitä huonoja juttuja, juuri niitä miksi mistään ei mitään tullut. Ei haluta nähdä lähelle kun kauas on kivempi pälyillä. Ei haluta nähdä realiteetteja.
Tai sitten kyse on katkeruudesta ja/tai itsesäälissä vellomisesta.
jokkut kun tykkää märehtiä sen 10 v sitten menneen nykyisiä asioita.
Mikset voi olla vain sinut asian kanssa ja elää omaa elämääsi?
Mun exäni toimintaa voisi jossain mielessä kutsua roikkumiseksi, mutta se ei häiritse minua pätkänkään vertaa. Mun tehtävä on yksinkertaisesti pitää kiinni rajoista jotka on mulle oikein ja olla antamatta hänelle turhia toiveita mistään mikä ei ole mahdollista. Se tarkoittaa että kun exä koskettaa tavalla jonka mä miellän tuttavallisuutta merkitsevämmäksi niin mä kieltäydyn siitä. Tai kun hän vihjaa johonkin yhteiseen tulevaisuuteen niin mä kerron että sitä ei tule tapahtumaan.
Ja miksei hän näin tekisi, kaippa hän haluaa sen loistoyksilön takaisin jonka menetti. Hänellä on pontenaan tukko hyviä muistoja minusta, joten en ihmettele että hän kaipaa takaisin vanhaan ja koittaa saada sitä toimimaan ja syttymään uudelleen, olkoonkin että rationalsiointi sanoo että se ei ole mahdollista. Tällöin mun ei tarvi rajoittaa omaa elämääni millään tavalla enkä mä kuse hänenkään kintuille olemalla väkisin mulkvisti tai antamalla turhaa toivoa. Homma on pelannut ihan hyvin, hänen heikot hetkensä ovat harvemmassa ja harvemmassa ja itseasiassa suhderintamalla hänellä menee nykyisin paremmin kuin mulla ja mä olen hemmetin tyytyväinen että asia on niin - siis hänen osaltaan. En tietenkään omaltani.
Miksi asia on sinulle niin vaikea? Ainoa minkä keksin on se että sinulla kuitenkin on tunteita häntä kohtaan, ihan oikeasti merkitseviä tunteita. Kenties hän vaistoaa sen ja siksi palaa aina haudalle, koska tietää että jotain mitä haudattiin ei ole kuitenkaan elinkelvoton.
Mikä on miehelle (tai sille takaisin haluavalle osapuolelle?) tuossa vaiheessa oikea vaihtoehto? Tunteita ja kokemuksia ja muistoja ei voi sammuttaa. Niitä ei voi pakottaa pois, ne on vain elettävä - ja omatunto voi sanella hyvinkin ankarat ehdot sille mikä on oikea määrä yrittämistä ja kaipuuta - ja kun kyseessä on omistautuva ihminen se voi olla hyvinkin paljon. Mitä jos hän kuoleentaisikin tunteensa ja ottaisi jonkun muun - jota ei rakasta oikeasti koska rakastaa sinua? Siitä tulee ongelmia. Mulla on asiasta kokemusta - rakastaessa yhtä ei voi olla toisen kanssa ilman että kusee koko paskan ja aiheuttaa helvetillisen härdellin ja tuskaa sivullisille. Sekään ei ole oikein. Rakkaus joka ei saa täyttymystään kärsitään oikeasti lähinnä yksin tai laastarien kanssa. Rakkaus joka jää kesken on majakka joka kutsuu takaisin, ja sitä jumalauta tulee totelleeksi vaikka kuinka oikeastaan haluaisi suunnata toiseen suuntaan. Katsos kun rakkaudessa on aina pala puhdasta sielua mukana, ja sieluaan ei parane menettää jos aikoo pysyä ihan oikeasti onneen kykenevänä ihmisenä.
Elä elämääsi parhaasi mukaan, ole onnellinen. Se on se mitä mä rakastamalleni ihmiselle toivotan, ilman mua tai mun kanssa. Ja mä saatan hyvinkin pitkään tarjota sitä vaihtoehtoa että se tapahtuu mun kanssa ja olla hyvin pettynyt siihen ettei asia ole niin - mutta se on mun elämääni, ei häntä velvoittava asia enkä sitä sellaiseksi toivo.
Joten mitä jos antaisit hänen olla sellainen kuin hän on ja eläisit omaa elämääsi ja huolehtisit omista rajoistasi paremmin?
minäkään, ainakaan jos itseäsi tarkoitat sillä entisellä. Kalsealta vaikutat :/
ja toinen jatkaa, tapahtuu tuota roikumista.
Hän joko roikku perässäsi ei näe asiassa mitään väärää. Hän yksinkertaisesti pitää itseään parhaipana vaihtoehtona sinussa.
Vastaavasti, jos seurustelet miehen kanssa, joka haikailee (roikkuu) exänsä perään, olet laastari ja mies ei pysty päästämään irti exästään.
Varsinkin, jos nainen on laaittanut bänät.
voi olla, että ei. Mut jätettiin joskus tekstiviestillä, kuin salama kirkkaalta taivaalta pitkähkön suhteen jälkeen. Kun yritin kysellä, mistä on kyse, hän syytti kyselyni olevan syy jättämiselle.
Jouduin sitten pitkäksi aikaa sairaalaan ja kun pääsin sieltä, koitin ottaa naiseen yhteyttä, jolloin hän uhkasi lähestymiskiellolla. Valitti, että roikun hänessä ja että olen pakkomielteinen.
Hän suostui sitten sähköpostilla keskustelemaan kanssani pari kuukautta, mutta jutut olivat ihan sekavaa syyttelyä... hän oli jättänyt mut, koska ihmettelin, miksi hän jätti...
Kun viestittelymme lopulta katkesi, hän ilmestyi jahtaamaan minua netissä, tehden aloituksia, joissa väitti exänsä vainoavan häntä ja aloituksia, joissa väitti minun olevan psykopaatti, tai narsisti tms.
Pari vuotta suhteemme päätyttyä hän vielä vainosi mua netissä noilla paskapuheillaan ja selittäen, kuinka vainoan häntä psykopaattisesti... herää vaan kysymys, että kumpi meistä oikeasti vainosi(ja vainoaa) ja ketä.