Eli suhteen ongelma näkyy jo otsikossa. täytyy aluksi tietty sanoa tottakai mussakin niitä ongelmia varmaan on, ja suurin se että saan kakistettua suusta mitä tahdon. Mutta... mies. se ei haluu puhuu asioista.
Siis sellasista mistä mun ois hyvä tietää. esim. tulevat lomautukset, vuorojen vaihtuminen, miten päivä on mennyt... jne.. siis tämmösetki et lomautus on tulossa vaikuttaa kuitenkin arkeemme (olen itse opiskelija)
Ärsyttää miksei hän voi puhua? tänään viimeksi pillahdin itkuun kun hän ei viiti kertoa asioista. Hän ei tiedä tulevaisuudesta mitä tahtoo tehdä, en vaadikkaa et pitäis olla tavoitteita esimerkiksi mutta kertoisi minulle edes sen pystyykö hän puolen vuoden päästä muuttamaan toiselle paikkakunnalle. ainoa minkä hän siihen sanoo on: ei sitä niin vaan irtisanota töistä.... mutta kuitenkin tahtoisi jossain vaiheessa työpaikkaa vaihtaa..
Kysymyksiin: "viititsä vastata?", "onkohan meidän suhteella tulevaisuutta?". "pystyisitsä hiukan useammin kertomaan tulevista muutoksista?" jne.. hän ei vastaa ollenkaan... ei vaikuta kivalta :/ usein tuntuu siltä että puhun täällä yksin, vaikka välillä kyselen sillee johdattelevasti... että en vaadi mitään suoraa kyllä ja ei vastausta... MUTTA JOTAIN!!!
huoh.. mitä mä teen?
Siis sellasista mistä mun ois hyvä tietää. esim. tulevat lomautukset, vuorojen vaihtuminen, miten päivä on mennyt... jne.. siis tämmösetki et lomautus on tulossa vaikuttaa kuitenkin arkeemme (olen itse opiskelija)
Ärsyttää miksei hän voi puhua? tänään viimeksi pillahdin itkuun kun hän ei viiti kertoa asioista. Hän ei tiedä tulevaisuudesta mitä tahtoo tehdä, en vaadikkaa et pitäis olla tavoitteita esimerkiksi mutta kertoisi minulle edes sen pystyykö hän puolen vuoden päästä muuttamaan toiselle paikkakunnalle. ainoa minkä hän siihen sanoo on: ei sitä niin vaan irtisanota töistä.... mutta kuitenkin tahtoisi jossain vaiheessa työpaikkaa vaihtaa..
Kysymyksiin: "viititsä vastata?", "onkohan meidän suhteella tulevaisuutta?". "pystyisitsä hiukan useammin kertomaan tulevista muutoksista?" jne.. hän ei vastaa ollenkaan... ei vaikuta kivalta :/ usein tuntuu siltä että puhun täällä yksin, vaikka välillä kyselen sillee johdattelevasti... että en vaadi mitään suoraa kyllä ja ei vastausta... MUTTA JOTAIN!!!
huoh.. mitä mä teen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehkä myöskään se tyyli/asenne jolla sä häntä lähestyt noinkin tiukoin kysymyksin, on vaan liian tunteellinen sille miehelle, joten hän menee lukkoon.
Monesti miehet käsittää naisten heille esittämät kysymykset niin, että heidän on heti ratkaistava ja kyettävä vastaamaan niihin kysymyksiin/ongelmiin, ja kun he eivät sitten osaa/kykene/voi vastata ja siten ratkaista ongelmaa tuosta noin vaan, niin he vetäytyvät helposti kuoreensa, nuolemaan yksin haavojaan. Se johtuu jo tästä kasvuympäristöstäkin, jossa miehen oletetaan olevan se toimija ja ratkaisija, kun taas naisella on lupa olla ihan erilailla heikkokin.
Työpaikan menettämisen pelko lienee se suurin peikko monille tämän hetken Suomessa. Se pelko jo sinällään estää maalailemasta kovin laveita tulevaisuudenkuvia. Siihen kun vielä lisätään puoliso, joka vasta opiskelee ammattia, niin yhdenlainen "kauhuskenaario" on valmis.
Se sun miehesi kantaa vastuuta otsa kurtussa eikä ole ilmeisesti tottunut tukeutumaan naiseen ja vuodattamaan ulos omia tuntemuksiaan, kuten sinä olet. Hän on erilainen ja häntä pitää siis myös lähestyä erilailla. Tunteilu vaan pahentaa hänen oloaan. Itkevä puoliso ei taatusti vetoa häneen samalla tavalla kuin johonkin, jolle tunteiden osoittaminen on tutumpaa.