Armeija naiset

Jos nainen haluaa armeijaan niin ei se ainakaan naista pahenna! Ne naiset jotka haluavat esim. poliiseiksi niin todellakin suosittelen. Miehet jotka eivät ymmärrä sitä ettei tarvitse olla sotahullu mennäkseen armeijaan niin eivät ehkä ymmärrä käytännön asioita. Itse olen käynyt armeijan ja täysin tulevaisuuden takia. Oli rankkaa, mutta en vaihtaisi sitä vuotta pois. Tuollaiset asenteet armeijaa käyviä naisia kohtaan on todella naurettavia. Mielestäni naisella on oikeus käydä sama koulutus kuin miehilläkin, mutta kannatan tarkkaa harkintaa siinä ketä naisista sinne sopii. Itse hain lääkintään, jossa tunsin auttavani ihmisiä enkä vain sotivani. En kannata sotimista millään tavalla, mutta ymmärrän että maailmassa on niin paljon ihmisiä jotka kannattaa sitä, ja siksi puolustus on tärkeä! En itse halua kokea Venäjän valtaa.. Ja miksei naiset paranna armeijan vahvuutta? Yksi ihminen lisää, siinä missä miehetkin! En naista ehkä eturintamaan laittaisi, mutta rauhanturvaajana tai juuri lääkinnässä on kova apu! Typerintä on väittää että naiset menevät armeijaan mieten takia! HEI OIKEESTI! Miehiä on siviilissäkin, ja jos nainen menee armeijaan niin sinne mennään varmasti aivan eri syistä! (Ei hoitajiksi pyrkivät miehetkään mene alalle naisten takia) Naiset: harkitkaa tarkasti ennen kuin menette, mutta jos olette varmoja päämäärästä niin suosittelen! Päättäväisyyttä tarvitaan! Kaikki miehet eivät ole sitä mieltä että naiset ovat turhia armeijassa. Moni ystäväni kannusti kun sinne hain, kuten myös mieheni, joka on vänrikki.

Ne jotka hinkuavat vapaaehtoisesti armeijaan, heillä on yleensä merkillinen kiima vaatia sitä kaikille miehille pakolliseksi.

totta. kirjoitti:

Ne jotka hinkuavat vapaaehtoisesti armeijaan, heillä on yleensä merkillinen kiima vaatia sitä kaikille miehille pakolliseksi.

Niin ja yleensä nämä armeijaintoilijat ovat niitä samoja jotka tulevat sieltä ensimmäisten joukossa pois kun huomaavat ettei se armeija olekaan sellaista kuin elokuvissa.

Miksi poikatyttö ei ole potentiaalinen seurustelukumppani?

Itse tykkään hirveästi poikatytöistä, heissä on jotain aidompaa ja kiinnostavampaa ja tavallaan ihailtavampaa kuin jossain viktoriaanisessa naisihanteessa. Tai ehkä heihin vain samaistuu paremmin :) Mutta hyvä vain että kaikilla ei ole sama maku.

Mutta itse en kyllä kauheasti pidä (näin lievästi sanottuna) armeijasta, enkä sitä itse ole käynyt enkä käy, joten en tiedä osaisiko sen vapaaehtoisesti käynyt nainen kunnioittaa minua siitä huolimatta. Ei se välttämättä omalta puoleltani olisi ongelma, vaikka saattaisikin kieliä erilaisista elämänkatsomuksista.

tyutyitutu kirjoitti:

Miksi poikatyttö ei ole potentiaalinen seurustelukumppani?

Itse tykkään hirveästi poikatytöistä, heissä on jotain aidompaa ja kiinnostavampaa ja tavallaan ihailtavampaa kuin jossain viktoriaanisessa naisihanteessa. Tai ehkä heihin vain samaistuu paremmin :) Mutta hyvä vain että kaikilla ei ole sama maku.

Mutta itse en kyllä kauheasti pidä (näin lievästi sanottuna) armeijasta, enkä sitä itse ole käynyt enkä käy, joten en tiedä osaisiko sen vapaaehtoisesti käynyt nainen kunnioittaa minua siitä huolimatta. Ei se välttämättä omalta puoleltani olisi ongelma, vaikka saattaisikin kieliä erilaisista elämänkatsomuksista.

Vaikka olenkin käynyt intin, kunnioitan kyllä miehiä jotka sitä eivät käy. Armeija vaikutti ehkä jopa päinvastoin kuin yleensä voisi luulla asenteisiini sivareita ym. kohtaan. Intissä näki niin monenlaista menijää, ja kaikista ei voisi sanoa heidän olevan sen kummempia "äijjiä" puolen vuoden tai vuoden palveluksesta huolimatta. Tarkoitan tällä sitä, että sivareita pidetään joskus nössömpinä kuin armeijan käyneitä miehiä, mutta minusta se ei näin ole.

Se mitä miehessä kunnioitan, ei todellakaan riipu siitä onko hän käynyt armeijaa vai ei. Tietysti tähän vaikuttaa myös se, että jostain syystä pidän enemmän sellaisista taiteilijasieluista, joista ehkä raa'asti yleistettynä löytyy enemmän sivareita kuin osasta armeijaan menevistä potentiaalisista kapiaisista. Mutta mietin minäkin samaa: mitähän armeijaa vihaavat ajattelevat tällaisesta intin käyneestä naisesta, ja pitävätkö liian karpaasina.

"Suomessa ei pidetä yleisesti armeijasta intoilevista naisista, koska jokainen tajuaa etteivät naiset paranna suomen puolustuskykyä mitenkään, vaan nakertavat sitä sitä jo muutenkin heikkoa. Naisten päästäminen armeijaan on feministien sairas käsitys parantaa tasa-arvoa.
Mikä armeijassa sinua kiinnostaa/kiihottaa, sekö että saa olla miesten ympäröimänä, alistetuksi tuleminen, vai mikä?"

Tähän vastaan, että naiset ovat motivoituneita, ja ainakin meidän yksikössä pärjäsivät todella hyvin. Joukossa oli toki pari heikompaa, ja heidän palveluksensa varmaankin leimaa kaikkien inttiin menevien naisten maineen.

Haloo? Nykyaikana voi olla miesten/naisten ympäröimänä koulussa/työssä/harrastuksissa jne. Ei se ole sen kummempaa kuin armeijassakaan. Itse en kyllä ajatellut armeijakurin olevan alistamista, vaikka aikataulu oli usein kova, pihalla oli kylmä, aikaiset heräämiset jne., mutta kuka siellä alisti? Asenteesta se on kiinni ottaako johtajien komentamisen alistamisena, vai pelkkänä ohjeiden ja sääntöjen jakamisena. Toki persoonia siellä oli, ja joillakinhan saattaa valta nousta hattuun, kuten missä tahansa muuallakin voi työpaikoilla olla veemäisiä pomoja tai työkavereita. Meillä oli onneksi suurin osa ihmisistä mukavia ja heidän kanssaan tuli toimeen. Mutta kyllä siviilissäkin moni joutuu heräämään aamulla kuudelta töihin, ja ajamaan pyörällä pakkasessa jne. Ei vain ole ketään ketä syyttää alistamisesta kun ei ole sängyn laidalla huutamassa että YLÖS..ehkä joskus olis tarpeen :D

alikessunainen kirjoitti:

Vaikka olenkin käynyt intin, kunnioitan kyllä miehiä jotka sitä eivät käy. Armeija vaikutti ehkä jopa päinvastoin kuin yleensä voisi luulla asenteisiini sivareita ym. kohtaan. Intissä näki niin monenlaista menijää, ja kaikista ei voisi sanoa heidän olevan sen kummempia "äijjiä" puolen vuoden tai vuoden palveluksesta huolimatta. Tarkoitan tällä sitä, että sivareita pidetään joskus nössömpinä kuin armeijan käyneitä miehiä, mutta minusta se ei näin ole.

Se mitä miehessä kunnioitan, ei todellakaan riipu siitä onko hän käynyt armeijaa vai ei. Tietysti tähän vaikuttaa myös se, että jostain syystä pidän enemmän sellaisista taiteilijasieluista, joista ehkä raa'asti yleistettynä löytyy enemmän sivareita kuin osasta armeijaan menevistä potentiaalisista kapiaisista. Mutta mietin minäkin samaa: mitähän armeijaa vihaavat ajattelevat tällaisesta intin käyneestä naisesta, ja pitävätkö liian karpaasina.

"Suomessa ei pidetä yleisesti armeijasta intoilevista naisista, koska jokainen tajuaa etteivät naiset paranna suomen puolustuskykyä mitenkään, vaan nakertavat sitä sitä jo muutenkin heikkoa. Naisten päästäminen armeijaan on feministien sairas käsitys parantaa tasa-arvoa.
Mikä armeijassa sinua kiinnostaa/kiihottaa, sekö että saa olla miesten ympäröimänä, alistetuksi tuleminen, vai mikä?"

Tähän vastaan, että naiset ovat motivoituneita, ja ainakin meidän yksikössä pärjäsivät todella hyvin. Joukossa oli toki pari heikompaa, ja heidän palveluksensa varmaankin leimaa kaikkien inttiin menevien naisten maineen.

Haloo? Nykyaikana voi olla miesten/naisten ympäröimänä koulussa/työssä/harrastuksissa jne. Ei se ole sen kummempaa kuin armeijassakaan. Itse en kyllä ajatellut armeijakurin olevan alistamista, vaikka aikataulu oli usein kova, pihalla oli kylmä, aikaiset heräämiset jne., mutta kuka siellä alisti? Asenteesta se on kiinni ottaako johtajien komentamisen alistamisena, vai pelkkänä ohjeiden ja sääntöjen jakamisena. Toki persoonia siellä oli, ja joillakinhan saattaa valta nousta hattuun, kuten missä tahansa muuallakin voi työpaikoilla olla veemäisiä pomoja tai työkavereita. Meillä oli onneksi suurin osa ihmisistä mukavia ja heidän kanssaan tuli toimeen. Mutta kyllä siviilissäkin moni joutuu heräämään aamulla kuudelta töihin, ja ajamaan pyörällä pakkasessa jne. Ei vain ole ketään ketä syyttää alistamisesta kun ei ole sängyn laidalla huutamassa että YLÖS..ehkä joskus olis tarpeen :D

"Asenteesta se on kiinni ottaako johtajien komentamisen alistamisena, vai pelkkänä ohjeiden ja sääntöjen jakamisena."

Totta, mutta järkevä ihminen ymmärtää käskyjen typeryyden.

Armeijassa yritetään väsymyksellä ja vitutuksella ja ylimääräisten hommien pelolla luoda samallaista tunnelmaa kuin olisi sodassa. Tyhmäkin ymmärtää ettei se ole mitenkään mahdollista. Tästä syystä kyseiset alistamiskeinot ovat täysin turhia. Nämä syövät itsenäisen ihmisen tottelemisenhalun täysin. Opetus ei kiinnosta ja armeija on täysin turhaa.

Jotkut järjen jättiläiset käskevät ottamaan armeijan huumorilla. Armeijassa käydään, jotta Suomella olisi hyvä puolustus. Mielestäni siinä ei ole mitään mikä tulisi ottaa huumorilla, vaan se pitäisi ottaa tosissaan. Vain heidän, jotka haluavat ottaa intin tosissaan, tulisi mennä armeijaan.

Armeija voitaisiin säilyttää pakollisina jos se suoritettaisiin kuukauden kurssina jokaisen omalla kotipaikkakunnalla tai lähialueilla. Ampuminen ja muut perusasiat voidaan opettaa välttävästi muutamassa päivässä. Niiden oppiminen nopeutuu huomattavasti jos ne opetellaan kesällä ja sisätiloissa.

Kunnon parantaminen ei ole koskaan ollut intin tehtävä tai sen asiota, vaikka he yrittävätkin hetkellisiä kunnon paranemisia ottaa omaksi ansiokseen. Tosiasia on kuitenkin se, että osalla myös kunto huononee intin aikana ja osa saa elinikäisiä vaivoja. Kunnon parantaminen lähtee oikeasta motivaatiosta, oikean liikuntamuodon löytämisestä ja liikunnan harjoittamisella sopivalla temmolla. Tästä ei intin johtajat ole ilmeisesti juurikaan kiinnostuneita.

Kurssilaisten lisäksi voitaisiin yhä ottaa perinteiseen, mutta paranneltuun armeijakoulutukseen vapaaehtoisia asepalvelijoita, jotka saisivat joitakin yhteiskunnallisia etuja intin suorittamisesta. Tämän lisäksi säilyisi palkkaa nostavat sotilaat.

En väitä tätä ideaa mitenkään valmiiksi, mutta en ymmärrä miksi kukaan voisi pitää tätä epärealistisena toteuttaa kunhan asiat mietittäisiin läpi yksityiskohtaisesti. Asiaa estää muuttumasta ainoastaan se, että ihmiset eivät suostu luopumaan vanhoista arvoistaan ja ajatella objektiivisesti kun on kyse armeijasta. Tästä syystä ainoa keino saada muutos on odottaa että vanhanaikaisesti ajattelevat kuolevat pois ja syntyy uusia ja vanhoista asenteista vapaita ihmisiä.

Mitä jos talvi- ja jatkosodan käyneet veteraanit olisivat olleet sitä mieltä että "miehän en armeijaa käy ku mie en taho tappaa ketää ja mie haluan olla itsenäinen ja mie en aio alistuu toisten pompoteltavaksi ja mie..."? Voit olla varma että juhannuksena ei liehuisi suomen lippu salossa. Rintamalla taisteltiin yhdessä ja sillä oli oikeasti merkitystä mitä siellä armeijassa oli aikoinaan opeteltu. Kukaan ei voi sanoa varmaksi että nykysukupolvi ei koskaan tulisi näkemään sotaa. Kannatan ehdottomasti pakollista asepalvelua. Tunnen monia kavereita omalta armeija-ajaltani keitä ei olisi enempää voinut vituttaa armeijan käyminen mutta silti vaan suoriutuivat siitä erinomaisesti lähes joka alueella ja ovat todellisia apuja maanpuolustukseen jos siihen joskus pitää ryhtyä. Jos asepalvelu olisi vapaaehtoista niin heidän tilallaan olisi oikeasti voinut olla joku sotahullu paviaani jonka käsitys armeijasta on samaa mitä näkee Rambo-elokuvista ja olisi oikeassa armeijassa ollut vain jaloissa ja täytenä vastaantulijana ja lähtenyt maitojunalla kotiin kun ei homma toiminutkaan niinkuin elokuvissa (niinkuin edellä jo joku mainitsi). Asepalvelussa monista miehistä kuoriutuu isänmaallisia kansalaisia jotka ennen armeijaa vihasivat koko ajatusta mutta sen käytyään olivat ylpeitä saavutuksistaan. Näin pienellä kansalla ei ole varaa valikoida maansa puolustajia. Sitäpaitsi armeija on muutakin kuin pelkkää ryynäämistä, "simputusta", vitutusta ja muuta ikävää. Se yhteishenki ja ne inttikaverit ovat kuin perhettä. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen, auttavat toisiaan kaikessa, kantavat väsyneitä viimeisillä metreillä, antavat omastaan jos kaverilta puuttuu vaikka omakin olisi lopussa. Se henki siellä tuvassa, joukkueessa ja komppaniassa on niin tiivis että voi puhua jo veljeydestä. Se on jotain mitä ihminen ei unohda koskaan. Myönnän että kun kävin armeijaa niin kerran jos toisenkin kävi mielessä se kotiinpäin suuntaava maitojuna mutta päätin että armeijan käyn kunnialla loppuun ja sen myös tein. Hetkeäkään en vaihtaisi pois, en huonoja enkä hyviä. Ne ovat koettu yhdessä niiden inttikavereiden kanssa. Nykyään muistelen hymyssä suin armeija-aikaani ja naureskelen toisten armeijan käyneiden kanssa kaikelle sille paskalle mitä siellä joutui kokemaan. On mukavaa vaihtaa inttijuttuja toisen kanssa ja vertailla sitä vitutusta ja kurjuutta mitä silloin koki ja myös kaikkea sitä mikä oli mukavaa. Armeijassa oppii arvostamaan elämän pieniä asioita. Sitä että herää aamulla kahvin tuoksuun ja voi makoilla haistelemassa sitä ylimääräisen 10 minuuttia, sitä että ei ole pakko leikata nurmikkoa juuri tänään koska televisiosta tulee jännittävä lätkämatsi, sitä että pääsee koiran kanssa lenkille kauniina kevätpäivänä yms. Aika kultaa muistot.

Mitä tulee tuohon naisten armeijan käymiseen niin siitä vaan jos armeija kiinnostaa. Täytyy kuitenkin muistaa että tosiasiahan on kuitenkin se että A-kuntoisuusluokan naiset eivät joudu niin raskaaseen koulutukseen kuin A-kuntoisuusluokan miehet vaan pääsevät 99% tapauksista helpommalla. Olen käynyt armeijan porin prikaatissa säkylässä ja voisi melkein sanoa että kaikki naiset jotka silloin kävivät inttiä samaan aikaan olivat EHK:ssa (siis komppaniassa jonne dumpataan kaikki b-miehet ja hieman yksinkertaisemmat taistelijat). He siis käytännössä keittävät soppaa puunjuurella M91-varustus päällä, ovat paistamassa munkkeja sotilaskodissa, varusvarastolla pinoamassa vaihtovaatteita ja varusteita tms sillä aikaa kun muut ovat metsässä sykkimässä naama ruvella ja munat turpeessa täydessä taisteluvarustuksessa. Ainoat naiset (tai oikeastaan nainen) jonka olen nähnyt taisteluvarustus päällä oikeasti tetsaamassa kuului 1.JK:aan eli siis Nopean Toiminnan Joukkoihin (Rapid Deployment Force) ja sekin ihan syystä koska olivat lähdössa rauhanturvaajiksi jonnekkin. Joten armeijan käyneiden naisten käsitys armeijasta voi erota yleensä vahvasti miesten näkemyksestä ihan vain siksi että yleisesti miesten koulutus on fyysisesti paljon raskaampaa. Armeijasta voi myös olla oikeasti hyötyä työelämässä jos hakeutuu johtajakoulutuksiin tai vielä korkeammalle ja armeija on myös valtion rahoittama ilmainen kuntokoulu. Itse laihduin armeijassa 22 kiloa ja rehellisesti voin sanoa että itse en omatoimisesti moista tulosta olisi saanut aikaan. Armeija on kuitenkin kaikesta huolimatta unohtumaton kokemus jota suosittelen kaikille. Armeija tekee oikeasti pojasta miehen (tai tytöstä naisen).

3.JK kirjoitti:

Mitä jos talvi- ja jatkosodan käyneet veteraanit olisivat olleet sitä mieltä että "miehän en armeijaa käy ku mie en taho tappaa ketää ja mie haluan olla itsenäinen ja mie en aio alistuu toisten pompoteltavaksi ja mie..."? Voit olla varma että juhannuksena ei liehuisi suomen lippu salossa. Rintamalla taisteltiin yhdessä ja sillä oli oikeasti merkitystä mitä siellä armeijassa oli aikoinaan opeteltu. Kukaan ei voi sanoa varmaksi että nykysukupolvi ei koskaan tulisi näkemään sotaa. Kannatan ehdottomasti pakollista asepalvelua. Tunnen monia kavereita omalta armeija-ajaltani keitä ei olisi enempää voinut vituttaa armeijan käyminen mutta silti vaan suoriutuivat siitä erinomaisesti lähes joka alueella ja ovat todellisia apuja maanpuolustukseen jos siihen joskus pitää ryhtyä. Jos asepalvelu olisi vapaaehtoista niin heidän tilallaan olisi oikeasti voinut olla joku sotahullu paviaani jonka käsitys armeijasta on samaa mitä näkee Rambo-elokuvista ja olisi oikeassa armeijassa ollut vain jaloissa ja täytenä vastaantulijana ja lähtenyt maitojunalla kotiin kun ei homma toiminutkaan niinkuin elokuvissa (niinkuin edellä jo joku mainitsi). Asepalvelussa monista miehistä kuoriutuu isänmaallisia kansalaisia jotka ennen armeijaa vihasivat koko ajatusta mutta sen käytyään olivat ylpeitä saavutuksistaan. Näin pienellä kansalla ei ole varaa valikoida maansa puolustajia. Sitäpaitsi armeija on muutakin kuin pelkkää ryynäämistä, "simputusta", vitutusta ja muuta ikävää. Se yhteishenki ja ne inttikaverit ovat kuin perhettä. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen, auttavat toisiaan kaikessa, kantavat väsyneitä viimeisillä metreillä, antavat omastaan jos kaverilta puuttuu vaikka omakin olisi lopussa. Se henki siellä tuvassa, joukkueessa ja komppaniassa on niin tiivis että voi puhua jo veljeydestä. Se on jotain mitä ihminen ei unohda koskaan. Myönnän että kun kävin armeijaa niin kerran jos toisenkin kävi mielessä se kotiinpäin suuntaava maitojuna mutta päätin että armeijan käyn kunnialla loppuun ja sen myös tein. Hetkeäkään en vaihtaisi pois, en huonoja enkä hyviä. Ne ovat koettu yhdessä niiden inttikavereiden kanssa. Nykyään muistelen hymyssä suin armeija-aikaani ja naureskelen toisten armeijan käyneiden kanssa kaikelle sille paskalle mitä siellä joutui kokemaan. On mukavaa vaihtaa inttijuttuja toisen kanssa ja vertailla sitä vitutusta ja kurjuutta mitä silloin koki ja myös kaikkea sitä mikä oli mukavaa. Armeijassa oppii arvostamaan elämän pieniä asioita. Sitä että herää aamulla kahvin tuoksuun ja voi makoilla haistelemassa sitä ylimääräisen 10 minuuttia, sitä että ei ole pakko leikata nurmikkoa juuri tänään koska televisiosta tulee jännittävä lätkämatsi, sitä että pääsee koiran kanssa lenkille kauniina kevätpäivänä yms. Aika kultaa muistot.

Mitä tulee tuohon naisten armeijan käymiseen niin siitä vaan jos armeija kiinnostaa. Täytyy kuitenkin muistaa että tosiasiahan on kuitenkin se että A-kuntoisuusluokan naiset eivät joudu niin raskaaseen koulutukseen kuin A-kuntoisuusluokan miehet vaan pääsevät 99% tapauksista helpommalla. Olen käynyt armeijan porin prikaatissa säkylässä ja voisi melkein sanoa että kaikki naiset jotka silloin kävivät inttiä samaan aikaan olivat EHK:ssa (siis komppaniassa jonne dumpataan kaikki b-miehet ja hieman yksinkertaisemmat taistelijat). He siis käytännössä keittävät soppaa puunjuurella M91-varustus päällä, ovat paistamassa munkkeja sotilaskodissa, varusvarastolla pinoamassa vaihtovaatteita ja varusteita tms sillä aikaa kun muut ovat metsässä sykkimässä naama ruvella ja munat turpeessa täydessä taisteluvarustuksessa. Ainoat naiset (tai oikeastaan nainen) jonka olen nähnyt taisteluvarustus päällä oikeasti tetsaamassa kuului 1.JK:aan eli siis Nopean Toiminnan Joukkoihin (Rapid Deployment Force) ja sekin ihan syystä koska olivat lähdössa rauhanturvaajiksi jonnekkin. Joten armeijan käyneiden naisten käsitys armeijasta voi erota yleensä vahvasti miesten näkemyksestä ihan vain siksi että yleisesti miesten koulutus on fyysisesti paljon raskaampaa. Armeijasta voi myös olla oikeasti hyötyä työelämässä jos hakeutuu johtajakoulutuksiin tai vielä korkeammalle ja armeija on myös valtion rahoittama ilmainen kuntokoulu. Itse laihduin armeijassa 22 kiloa ja rehellisesti voin sanoa että itse en omatoimisesti moista tulosta olisi saanut aikaan. Armeija on kuitenkin kaikesta huolimatta unohtumaton kokemus jota suosittelen kaikille. Armeija tekee oikeasti pojasta miehen (tai tytöstä naisen).

Itse naisena arvostan armeijan käyneitä miehiä tai naisia. Työskentelen vanhusten parissa, ja sota-ajan muistoja on tullut kuunneltua paljon. Pidän armeijan käymistä tärkeänä.

Itse en oo armeijaan mennyt, luultavasti ei fysiikka kestäisi kantaa jotain 20 kilon rinkkaa muutamaa kymmentä kilometriä. Muuten olisin ainakin harkinnut asiaa.

3.JK kirjoitti:

Mitä jos talvi- ja jatkosodan käyneet veteraanit olisivat olleet sitä mieltä että "miehän en armeijaa käy ku mie en taho tappaa ketää ja mie haluan olla itsenäinen ja mie en aio alistuu toisten pompoteltavaksi ja mie..."? Voit olla varma että juhannuksena ei liehuisi suomen lippu salossa. Rintamalla taisteltiin yhdessä ja sillä oli oikeasti merkitystä mitä siellä armeijassa oli aikoinaan opeteltu. Kukaan ei voi sanoa varmaksi että nykysukupolvi ei koskaan tulisi näkemään sotaa. Kannatan ehdottomasti pakollista asepalvelua. Tunnen monia kavereita omalta armeija-ajaltani keitä ei olisi enempää voinut vituttaa armeijan käyminen mutta silti vaan suoriutuivat siitä erinomaisesti lähes joka alueella ja ovat todellisia apuja maanpuolustukseen jos siihen joskus pitää ryhtyä. Jos asepalvelu olisi vapaaehtoista niin heidän tilallaan olisi oikeasti voinut olla joku sotahullu paviaani jonka käsitys armeijasta on samaa mitä näkee Rambo-elokuvista ja olisi oikeassa armeijassa ollut vain jaloissa ja täytenä vastaantulijana ja lähtenyt maitojunalla kotiin kun ei homma toiminutkaan niinkuin elokuvissa (niinkuin edellä jo joku mainitsi). Asepalvelussa monista miehistä kuoriutuu isänmaallisia kansalaisia jotka ennen armeijaa vihasivat koko ajatusta mutta sen käytyään olivat ylpeitä saavutuksistaan. Näin pienellä kansalla ei ole varaa valikoida maansa puolustajia. Sitäpaitsi armeija on muutakin kuin pelkkää ryynäämistä, "simputusta", vitutusta ja muuta ikävää. Se yhteishenki ja ne inttikaverit ovat kuin perhettä. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen, auttavat toisiaan kaikessa, kantavat väsyneitä viimeisillä metreillä, antavat omastaan jos kaverilta puuttuu vaikka omakin olisi lopussa. Se henki siellä tuvassa, joukkueessa ja komppaniassa on niin tiivis että voi puhua jo veljeydestä. Se on jotain mitä ihminen ei unohda koskaan. Myönnän että kun kävin armeijaa niin kerran jos toisenkin kävi mielessä se kotiinpäin suuntaava maitojuna mutta päätin että armeijan käyn kunnialla loppuun ja sen myös tein. Hetkeäkään en vaihtaisi pois, en huonoja enkä hyviä. Ne ovat koettu yhdessä niiden inttikavereiden kanssa. Nykyään muistelen hymyssä suin armeija-aikaani ja naureskelen toisten armeijan käyneiden kanssa kaikelle sille paskalle mitä siellä joutui kokemaan. On mukavaa vaihtaa inttijuttuja toisen kanssa ja vertailla sitä vitutusta ja kurjuutta mitä silloin koki ja myös kaikkea sitä mikä oli mukavaa. Armeijassa oppii arvostamaan elämän pieniä asioita. Sitä että herää aamulla kahvin tuoksuun ja voi makoilla haistelemassa sitä ylimääräisen 10 minuuttia, sitä että ei ole pakko leikata nurmikkoa juuri tänään koska televisiosta tulee jännittävä lätkämatsi, sitä että pääsee koiran kanssa lenkille kauniina kevätpäivänä yms. Aika kultaa muistot.

Mitä tulee tuohon naisten armeijan käymiseen niin siitä vaan jos armeija kiinnostaa. Täytyy kuitenkin muistaa että tosiasiahan on kuitenkin se että A-kuntoisuusluokan naiset eivät joudu niin raskaaseen koulutukseen kuin A-kuntoisuusluokan miehet vaan pääsevät 99% tapauksista helpommalla. Olen käynyt armeijan porin prikaatissa säkylässä ja voisi melkein sanoa että kaikki naiset jotka silloin kävivät inttiä samaan aikaan olivat EHK:ssa (siis komppaniassa jonne dumpataan kaikki b-miehet ja hieman yksinkertaisemmat taistelijat). He siis käytännössä keittävät soppaa puunjuurella M91-varustus päällä, ovat paistamassa munkkeja sotilaskodissa, varusvarastolla pinoamassa vaihtovaatteita ja varusteita tms sillä aikaa kun muut ovat metsässä sykkimässä naama ruvella ja munat turpeessa täydessä taisteluvarustuksessa. Ainoat naiset (tai oikeastaan nainen) jonka olen nähnyt taisteluvarustus päällä oikeasti tetsaamassa kuului 1.JK:aan eli siis Nopean Toiminnan Joukkoihin (Rapid Deployment Force) ja sekin ihan syystä koska olivat lähdössa rauhanturvaajiksi jonnekkin. Joten armeijan käyneiden naisten käsitys armeijasta voi erota yleensä vahvasti miesten näkemyksestä ihan vain siksi että yleisesti miesten koulutus on fyysisesti paljon raskaampaa. Armeijasta voi myös olla oikeasti hyötyä työelämässä jos hakeutuu johtajakoulutuksiin tai vielä korkeammalle ja armeija on myös valtion rahoittama ilmainen kuntokoulu. Itse laihduin armeijassa 22 kiloa ja rehellisesti voin sanoa että itse en omatoimisesti moista tulosta olisi saanut aikaan. Armeija on kuitenkin kaikesta huolimatta unohtumaton kokemus jota suosittelen kaikille. Armeija tekee oikeasti pojasta miehen (tai tytöstä naisen).

Itse olin armeijassa 2kk ja en voi kyllä sanoa oppineeni juurikaan mitään mistä olisi hyötyä normaalissa elämässä kun ei siitä tuntunut irtoavan mitään edes sotimista ajatellen.

Armeijassa olo oli lähinnä siivoamista ja tavaroiden huoltoa sekä odottelua. Aika järjetöntä mielestäni seisottaa ihmisiä pakkasessa odottamassa kun voitaisiin mennä pienempinä ryhminä ja antaa muiden odottaa kotonaan omaa vuoroaan.

Ainoa sotimisen kannalta merkittävä asia jota opetettiin oli ampuminen ja perus etenemiskuviot. Erikoistuessa tietenkin tulee jotain pientä lisää, mutta kovin merkittävistä asioista ei ole kuitenkaan kyse. Nämä asiat voisi opetella pitkälti teoriassa ja käydä vain kerran kokeilemaan näitä käytännössä. En näe mitään syytä miksi pitäisi hiihtää 20 kilometria metsään testaamaan näitä kun niitä voisi testata ihan missä tahansa metsässä tai sitten mennä ampumaradalle autolla, jolloin suoritus olisi todennäköisesti parempi ja siitä oppisi enemmän kun ei tarvisi miettiä jäätyneitä sormiaan koko suorituksen ajan.

Tässä armeijan sulkeutuneessa omassa maailmassa pyritään aikaansaamaan ahdistava tunne ihmisille. Tällä pyritään alistamaan armeijassa olevat tottelemaan kyseenalaistamatta. Tämän tarkoituksena on mukamas matkia sodanajan tilaa. Keinotekoisesti tällaista tilaa ei voida kuitenkaan saavuttaa enkä oikein usko, että kyseisestä harjoituksesta olisi hyötyä sodan syttyessä. Motivaatio-ongelmia nimittäin tuskin sodan keskellä on. Rohkeutta taas ei kenellekään voi opettaa.

Armeija mainostaa itseään Suomen suurimpana kuntokouluna. Armeijan ei ole tarkotus olla kuntokoulu. Sen on tarkoitus olla maanpuolustuskoulu, joten itsensä mainostaminen kuntokouluna on pelkästään luomassa positiivista kuvaa armeijasta.

Armeija epäonnistuu olemaan Suomen suurin kuntokoulu mm. seuraavista syistä:

1. Armeija ei opeta laajasti eri lajeja, vaan sillä on vain muutama laji, jotka eivät auttamatta sovellu kaikille. Esimerkiksi se, että mukana on aina painot selässä suosii ehdottomasti suurempikokoisia alokkaita. Tällöin he saavat treenistä jotain irti kun taas kevyemmille miehille kyseinen harjoitus on liian raskas, koska selässä olevia painoja ei säädellä oman painon mukaisiksi.

2. Armeija käyttää kuntokoulutuksessaan pakottamista, joka on tunnetusti pahin motivaation tappaja. Vaikka tuloksia saataisiikin aikaan pakon alla niin reservissä omatoiminen liikunta jää tämän vaikutuksesta huomattavasti todennäköisemmin vähemmälle kuin, että se sitä lisäisi.

3. Kunnon kohottamisessa on tärkeintä pitää järki päässä ja pitää oma terveys etusijalla. Armeijassa jotkut eivät saa tarpeeksti treeniä ja jotkut saavat sitä ihan liikaa. Liian suuret painot aiheuttavat selkävaivoja monille alokkaille. Tasapainoisessa treenissä on tarkoitus rasittaa lihaksia, ei jänteitä ja niveliä. Tähän se automaattisesti johtaa kun juostaan ja kaatuillaan metsässä painot selässä. Tällainen järjetön rääkki aiheuttaa joillekin pysyviä selkävaivoja.

4. Tehokkaan treenin ehdoton edellytys on tasapainoinen ruokavalio. Armeija tarjoaa tätä kaksi kertaa päivässä niinä päivinä kun ollaan kasarmilla. Leirillä tai tympeämmissä yksiköissä tällaista ei kuitenkaan ole tarjolla. Tästä syystä tasapainoisen ruuan asemesta täytyy ahtaa naamaan suklaata ja limsaa ym. roskaa, jotta olisi edes jotain energian lähteitä.

5. Levon aikana lihakset kehittyvät. Leireillä, jossa treeni on kovimmillaan, ei anneta nukkua riittävän pitkiä aikoja edellisestä treenistä palautumiseen. Leirillä saatu unikin on katkonaista jatkuvien herätysten ja kipinävuorojen takia. Kasarmilla nukkua kyllä saa liikaakin, jolloin nukkuminen menee ihan hukkaan ja tekee vain olon veteläksi.

Mm. näistä syistä armeija ei ole Suomen suurin kuntokoulu. Sitäpaitsi tätä asiaa hokevilta on tainut päästä unohtumaan se, että armeija koskee lähinnä vain toista sukupuolta. Eli puolet suomalaisista jää ilman tämän kuntokoulun oppeja. Kun taas ihan normaali peruskoulu on pakollinen kaikille ja täällä opetetaan urheilulajeja huomattavasti motivoivemmin ja laaja-alaisemmin.

En voi ymmärtää miksi ihmiset valittavat pienistä verouudistuksista, mutta kuitenkin kannattavat pakollisen asevelvollisuuden ylläpitämistä. Nykyisellään asevelvollisuudessa on niin paljon löysää, että sitä voitaisiin karsia hyvin pois. Todellisuudessa kaikki tarpeellinen voitaisiin opettaa kuukaudessa ihan perus sotilaalle. Erikoistuvat sotilaat ovat sitten asia erikseen.

Sivarimajuri kirjoitti:

Itse olin armeijassa 2kk ja en voi kyllä sanoa oppineeni juurikaan mitään mistä olisi hyötyä normaalissa elämässä kun ei siitä tuntunut irtoavan mitään edes sotimista ajatellen.

Armeijassa olo oli lähinnä siivoamista ja tavaroiden huoltoa sekä odottelua. Aika järjetöntä mielestäni seisottaa ihmisiä pakkasessa odottamassa kun voitaisiin mennä pienempinä ryhminä ja antaa muiden odottaa kotonaan omaa vuoroaan.

Ainoa sotimisen kannalta merkittävä asia jota opetettiin oli ampuminen ja perus etenemiskuviot. Erikoistuessa tietenkin tulee jotain pientä lisää, mutta kovin merkittävistä asioista ei ole kuitenkaan kyse. Nämä asiat voisi opetella pitkälti teoriassa ja käydä vain kerran kokeilemaan näitä käytännössä. En näe mitään syytä miksi pitäisi hiihtää 20 kilometria metsään testaamaan näitä kun niitä voisi testata ihan missä tahansa metsässä tai sitten mennä ampumaradalle autolla, jolloin suoritus olisi todennäköisesti parempi ja siitä oppisi enemmän kun ei tarvisi miettiä jäätyneitä sormiaan koko suorituksen ajan.

Tässä armeijan sulkeutuneessa omassa maailmassa pyritään aikaansaamaan ahdistava tunne ihmisille. Tällä pyritään alistamaan armeijassa olevat tottelemaan kyseenalaistamatta. Tämän tarkoituksena on mukamas matkia sodanajan tilaa. Keinotekoisesti tällaista tilaa ei voida kuitenkaan saavuttaa enkä oikein usko, että kyseisestä harjoituksesta olisi hyötyä sodan syttyessä. Motivaatio-ongelmia nimittäin tuskin sodan keskellä on. Rohkeutta taas ei kenellekään voi opettaa.

Armeija mainostaa itseään Suomen suurimpana kuntokouluna. Armeijan ei ole tarkotus olla kuntokoulu. Sen on tarkoitus olla maanpuolustuskoulu, joten itsensä mainostaminen kuntokouluna on pelkästään luomassa positiivista kuvaa armeijasta.

Armeija epäonnistuu olemaan Suomen suurin kuntokoulu mm. seuraavista syistä:

1. Armeija ei opeta laajasti eri lajeja, vaan sillä on vain muutama laji, jotka eivät auttamatta sovellu kaikille. Esimerkiksi se, että mukana on aina painot selässä suosii ehdottomasti suurempikokoisia alokkaita. Tällöin he saavat treenistä jotain irti kun taas kevyemmille miehille kyseinen harjoitus on liian raskas, koska selässä olevia painoja ei säädellä oman painon mukaisiksi.

2. Armeija käyttää kuntokoulutuksessaan pakottamista, joka on tunnetusti pahin motivaation tappaja. Vaikka tuloksia saataisiikin aikaan pakon alla niin reservissä omatoiminen liikunta jää tämän vaikutuksesta huomattavasti todennäköisemmin vähemmälle kuin, että se sitä lisäisi.

3. Kunnon kohottamisessa on tärkeintä pitää järki päässä ja pitää oma terveys etusijalla. Armeijassa jotkut eivät saa tarpeeksti treeniä ja jotkut saavat sitä ihan liikaa. Liian suuret painot aiheuttavat selkävaivoja monille alokkaille. Tasapainoisessa treenissä on tarkoitus rasittaa lihaksia, ei jänteitä ja niveliä. Tähän se automaattisesti johtaa kun juostaan ja kaatuillaan metsässä painot selässä. Tällainen järjetön rääkki aiheuttaa joillekin pysyviä selkävaivoja.

4. Tehokkaan treenin ehdoton edellytys on tasapainoinen ruokavalio. Armeija tarjoaa tätä kaksi kertaa päivässä niinä päivinä kun ollaan kasarmilla. Leirillä tai tympeämmissä yksiköissä tällaista ei kuitenkaan ole tarjolla. Tästä syystä tasapainoisen ruuan asemesta täytyy ahtaa naamaan suklaata ja limsaa ym. roskaa, jotta olisi edes jotain energian lähteitä.

5. Levon aikana lihakset kehittyvät. Leireillä, jossa treeni on kovimmillaan, ei anneta nukkua riittävän pitkiä aikoja edellisestä treenistä palautumiseen. Leirillä saatu unikin on katkonaista jatkuvien herätysten ja kipinävuorojen takia. Kasarmilla nukkua kyllä saa liikaakin, jolloin nukkuminen menee ihan hukkaan ja tekee vain olon veteläksi.

Mm. näistä syistä armeija ei ole Suomen suurin kuntokoulu. Sitäpaitsi tätä asiaa hokevilta on tainut päästä unohtumaan se, että armeija koskee lähinnä vain toista sukupuolta. Eli puolet suomalaisista jää ilman tämän kuntokoulun oppeja. Kun taas ihan normaali peruskoulu on pakollinen kaikille ja täällä opetetaan urheilulajeja huomattavasti motivoivemmin ja laaja-alaisemmin.

En voi ymmärtää miksi ihmiset valittavat pienistä verouudistuksista, mutta kuitenkin kannattavat pakollisen asevelvollisuuden ylläpitämistä. Nykyisellään asevelvollisuudessa on niin paljon löysää, että sitä voitaisiin karsia hyvin pois. Todellisuudessa kaikki tarpeellinen voitaisiin opettaa kuukaudessa ihan perus sotilaalle. Erikoistuvat sotilaat ovat sitten asia erikseen.

Myös miesmäärät ovat ihan järjettömän suuret. Entinen puolustusvoiman komentajakin myönsi, että koko ikäluokkaa ei enää tarvita. Miksi ei siis siirryttäisi vapaaehtoiseen asepalvelukseen, jolloin voitaisiin käyttää rahat niiden kouluttamiseen, jotka sitä oikeasti haluavat. Väkisin ei pysty ketään opettamaan.

Tällä tavoin säästettäisiin rahaa puhumattakaan siitä millainen eettinen parannus tämä olisi. Nykyään ihmisiä pakotetaan armeijaan ja se aiheuttaa monille ihmisille ahdistusta. Kaikille ihmisille kun oman vapauden menettäminen ei ole niin pieni juttu kuin toisille. Ja joidenkin mielestä armeija ei ole kovin hyvä vitsi, jolle jaksaisi nauraa 6kk. En ymmärrä miksi kukaan haluaa mainostaa armeijaa vitsinä joka pitäisi ottaa huumorina ja jolle nauraa. Se on todellisuudessa kuitenkin kaikkea muuta kuin sitä.

Opiskeluun pakollinen asevelvollisuus aiheuttaa ikävän välivuoden juuri silloin kun nuori tekee yhtä elämänsä tärkeimmistä päätöksistä eli valitsee tulevaa uraansa. Armeija seuraavana etappina elämässä vie mielenkiintoa tutustua eri uramahdollisuuksiin 2. asteen koulun loppuvaiheessa. Armeijan aikana mielipide tai elämäntilanne saattaa myös muuttua, jolloin täytyy hakea uuteen kouluun. Armeijan oma maailmansa syö aika hyvin opitut tiedot päästä ja pääsykokeissa on huomattavasti hankalampaa kuin olisi suoraa lukion jälkeen. Oikein huonosti jos sattuu niin armeijan takia joutuu pitämään 2 välivuotta. Nämähän ovat tietenkin pois tulevasta työurasta ja näinollen myös maksetuista veroista.

Monet tyrmäävät ajatuksen vapaaehtoisesta asepalveluksesta välittömästi sitä ajattelematta. Tietenkin ajatus on naiivi, että tarpeeksi moni lähtisi asepalvelukseen jos se olisi vapaaehtoinen. Kuitenkin on vaikka minkälaisia porkkanoita ja verohelpotuksia, joita voisi asettaa saavutettaviksi armeijan käymällä. Tämä varmasti motivoisi ainakin niitä, joilla ei ole sillä hetkellä vielä tarkkoja suunnitelmia tulevaisuuden suhteen.

Lisäksi voitaisiin ihan hyvin säilyttää jokin pieni kurssi jossa opetettaisiin keskeisimmät jutut sodankäynnistä. Minusta sodan sattuessa voitaisiin silti säilyttää pakollinen asevelvollisuus, mutta rauhanaikana pitäisi ihmisten antaa elää omaa elämäänsä ilman keskeytyksiä. Ja antaa ihmisen tehdä omat valintansa elämässään.

Sivarimajuri,.,. kirjoitti:

Myös miesmäärät ovat ihan järjettömän suuret. Entinen puolustusvoiman komentajakin myönsi, että koko ikäluokkaa ei enää tarvita. Miksi ei siis siirryttäisi vapaaehtoiseen asepalvelukseen, jolloin voitaisiin käyttää rahat niiden kouluttamiseen, jotka sitä oikeasti haluavat. Väkisin ei pysty ketään opettamaan.

Tällä tavoin säästettäisiin rahaa puhumattakaan siitä millainen eettinen parannus tämä olisi. Nykyään ihmisiä pakotetaan armeijaan ja se aiheuttaa monille ihmisille ahdistusta. Kaikille ihmisille kun oman vapauden menettäminen ei ole niin pieni juttu kuin toisille. Ja joidenkin mielestä armeija ei ole kovin hyvä vitsi, jolle jaksaisi nauraa 6kk. En ymmärrä miksi kukaan haluaa mainostaa armeijaa vitsinä joka pitäisi ottaa huumorina ja jolle nauraa. Se on todellisuudessa kuitenkin kaikkea muuta kuin sitä.

Opiskeluun pakollinen asevelvollisuus aiheuttaa ikävän välivuoden juuri silloin kun nuori tekee yhtä elämänsä tärkeimmistä päätöksistä eli valitsee tulevaa uraansa. Armeija seuraavana etappina elämässä vie mielenkiintoa tutustua eri uramahdollisuuksiin 2. asteen koulun loppuvaiheessa. Armeijan aikana mielipide tai elämäntilanne saattaa myös muuttua, jolloin täytyy hakea uuteen kouluun. Armeijan oma maailmansa syö aika hyvin opitut tiedot päästä ja pääsykokeissa on huomattavasti hankalampaa kuin olisi suoraa lukion jälkeen. Oikein huonosti jos sattuu niin armeijan takia joutuu pitämään 2 välivuotta. Nämähän ovat tietenkin pois tulevasta työurasta ja näinollen myös maksetuista veroista.

Monet tyrmäävät ajatuksen vapaaehtoisesta asepalveluksesta välittömästi sitä ajattelematta. Tietenkin ajatus on naiivi, että tarpeeksi moni lähtisi asepalvelukseen jos se olisi vapaaehtoinen. Kuitenkin on vaikka minkälaisia porkkanoita ja verohelpotuksia, joita voisi asettaa saavutettaviksi armeijan käymällä. Tämä varmasti motivoisi ainakin niitä, joilla ei ole sillä hetkellä vielä tarkkoja suunnitelmia tulevaisuuden suhteen.

Lisäksi voitaisiin ihan hyvin säilyttää jokin pieni kurssi jossa opetettaisiin keskeisimmät jutut sodankäynnistä. Minusta sodan sattuessa voitaisiin silti säilyttää pakollinen asevelvollisuus, mutta rauhanaikana pitäisi ihmisten antaa elää omaa elämäänsä ilman keskeytyksiä. Ja antaa ihmisen tehdä omat valintansa elämässään.

Joo ei kukaan normaali nainen mene inttiin... Siel on just ne poikatyttö lesbot, jotka on rumempii ku rullatuolit... Eli niistä muutamasta rumasta akasta saa edes silmällekkään mitään iloa.... Mut joo menkää ihmees inttii, mut ei teit kukaa mies ainakaa huoli, ellei ole pääs vikaa... Naisten kuuluu olla naisellisia perkele!

Mies25uhah kirjoitti:

Joo ei kukaan normaali nainen mene inttiin... Siel on just ne poikatyttö lesbot, jotka on rumempii ku rullatuolit... Eli niistä muutamasta rumasta akasta saa edes silmällekkään mitään iloa.... Mut joo menkää ihmees inttii, mut ei teit kukaa mies ainakaa huoli, ellei ole pääs vikaa... Naisten kuuluu olla naisellisia perkele!

Ei siinä mielestäni mitään väärää jos puhtaasti on kiinnostunut sotilaallisesta urasta tai on aidosti kokeilunhaluinen. Jos taas menee muiden painostamana tai muille näyttääkseen niin silloin ei kyseinen ihminen minulta arvostusta saa.

Olen kyllä samaa mieltä siitä, että ei sotilaallinen nainen järin seksikäs ole. Tosin ei se myöskään kaunista naista rumaksi tee.

Mies25uhah kirjoitti:

Joo ei kukaan normaali nainen mene inttiin... Siel on just ne poikatyttö lesbot, jotka on rumempii ku rullatuolit... Eli niistä muutamasta rumasta akasta saa edes silmällekkään mitään iloa.... Mut joo menkää ihmees inttii, mut ei teit kukaa mies ainakaa huoli, ellei ole pääs vikaa... Naisten kuuluu olla naisellisia perkele!

Mitä miesten kuuluu olla? Ei ainakaan internetin keskustelupalstoilla muita haukkuvia munattomia aaseja ;P
Ja kyllä, miestä olen saanut ja saan, eikä ole tarvinnut edes mielisairaalassa käydä ("ellei ole päässä vikaa").

Mies25uhah kirjoitti:

Joo ei kukaan normaali nainen mene inttiin... Siel on just ne poikatyttö lesbot, jotka on rumempii ku rullatuolit... Eli niistä muutamasta rumasta akasta saa edes silmällekkään mitään iloa.... Mut joo menkää ihmees inttii, mut ei teit kukaa mies ainakaa huoli, ellei ole pääs vikaa... Naisten kuuluu olla naisellisia perkele!

Tietääkseni en ole poikatyttö, vaikkakin bi-seksuaali (en ymmärrä mitä se liittyy mihinkään). Olin vuoden armeijassa, omasta tahdostani ja halustani. Tykkäsin siitä että kaikki oli selkeästi määrättyä ja aikataulutettua, ja ruokaki oli aina valmiina. Opin ampumaan tarkasti, enkä koskaan ollut missään se huonoin tai hitain, vaikka monessa paikassa olinkin ainoa nainen. Koen, että jos sota syttyisi, puolustaisin maani lisäksi kaikkia itselleni rakkaita ihmisiä. Minun puolestani miehet saavat olla sivareita tai ihan mitä tahansa, kunhan osaavat perustella sen. Tiedän liikaa munattomia miehiä jotka eivät vain yksinkertaisesti ole uskaltaneet lähteä armeijaan, ja verhonneet sen myöhemmin sodanvastaisuudeksi.
Niin, ja en ole miehekäs. Se piirre minusta karsiutui armeijassa, enää ei ole näyttämisen halua. Pukaudun naisellisesti, meikkaan, pidän huolta itsestäni. Mielenkiinnon kohteeni vain ovat muualla kuin perinteisillä naisilla. Arjessa se ei näy, jos tykkää ampumisesta ja aseista, eikä niistä voi edes puhua kovinkaan monen ihmisen kanssa.
Kuten aikoinaan kotiutumisviikollani Kajaanissa, voin sanoa samat asiat kuin paikallisradion haastattelussa; tulkaa tänne itsenne takia, ei sen takia että haluatte näyttää muille.